14. heinäkuuta 2019

Hyvästi äiti!

Olen kirjoittanut tänä vuonna sairastamisesta ja kuolemasta. Tähän saakka sanat ovat löytyneet aika helposti. Mutta kun oma äiti menehtyy hetkessä aivan yllättäen, niin sanat katoavat.

Olen osannut varautua äidin lähtöön jo pidempään. Olen myös toivonut, että mieluummin elinvuosia vähemmän kuin enemmän, koska Alzheimer on vetänyt äidin kuntoa viime vuosina hyvin rajusti alaspäin. Toiveeni oli, että äiti pääsisi pois ennenkuin joutuisi vuodepotilaaksi, jota käännellään ja syötetään. Vaikka toiveeseeni vastattiin, niin äidin poismeno tuli shokkina. Tässäkin tilanteessa olisin toivunut äidilleni vähän lisää aikaa - edes tämä kesä. Äidillä oli juuri nyt asiat hyvin hoitokodissa.

Äitini omahoitajan kanssa katselimme äidin kuoleman jälkeen kansiota, jota hän kokosi äidilleni. Omahoitaja järjesti äidilleni omaa aikaa. Äidillä oli taksikortti ja käyttörahaa ja sillä he kävivät ostamassa mansikoita, jätskillä ja lounaalla. Viimeinen kuva äidistäni oli kuolinpäivän aamuna. Äiti oli ollut suihkussa ja omahoitaja oli laittanut äidille papiljotit ja äiti hymyili kuvassa. Todella, todella arvostan hoitajien panostusta äitini viimeisten kuukausien aikana. Noita ihania hetkiä omahoitajan kanssa ja meidän yhteisiä piknik-kahveja olisin halunnut äidilleni vielä muutamat lisää.

Hoitajien mahtavaa työpanosta vasten tuntuu kurjalta se, kuinka huonosti osaston johto hoiti äidin poismenoon liittyvän kommunikoinnin ja organisoinnin. Saamamme tieto ei ollut ajantasaista. Alle 20 tunnin kuluessa kuolemasta isääni hoputettiin tyhjentämään äitini huone ja kun olimme 22 tunnin päästä paikanpäällä, oli äitini tavarat jo viety pois. Varastossa meitä odotti äidin tavarat, osa mustissa jätesäkeissä. Se työntekijä, joka oli joutunut tekemään pakkauksen jätesäkkeihin, oli tilanteesta yhtä pahoillaan kuin minä. Kuolintodistuksen tekevän lääkärin yhteystietojen selvittäminen kesti päiviä. Kaikki nämä olivat sellaisia asioita, joihin johdolla pitäisi olla selkeä toimintaprosessi ja ottaa vastuu asioiden hoitamisesta sekä muistaa se, että omaiset ovat tuossa hetkessä järkyttyneitä sekä surullisia. Olen vieläkin vihainen siitä, että isäni joutui tähän tilanteeseen surun keskellä. Onneksi olin itse paikalla, enkä toisella puolella maailmaa.

Pitkään odotettu kesäloma tuntuu aika toisarvoiselta, vaikka yritänkin pitää kiinni siitä, että elämään mahtuisi niitä keveitäkin hetkiä. Edessä on nyt tärkeämpi tehtävä: äidin valmistelu viimeiselle matkalleen.

Äiti 80-vuotispäivänään
21.7.1936-3.7.2019

53 kommenttia:

  1. Lämmin osanotto. Voimia äidin viimeiselle matkalle saattamiseen. Teillä on surullinen vuosi, kun molemmat mummut ovat menehtyneet. Vaikka läheinen sairastaa, lopullinen ero sattuu kipeästi. Samoja tunteita kävin läpi 8 vuotta sitten elokuussa isäni kuoltua yllättäin. Hän myös sairasti alzheimeria ja oli viimeiset 10 kuukautta hoitokodissa. Anna aikaa surulle ja itke, kun suru vie mukanaan. Toivon teille koko perheelle paljon voimia. Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osanotosta Sari <3
      Meillä on tosiaan ollut aikamoinen vuosi. Anopin ja äitini kuolemilla oli tasan 4kk väliä. Emme ole vielä toipuneet edellisestäkään menetyksestä, kun uusi suruaalto iski päälle.

      Poista
  2. Lämmin osanotto suruun. Voimia jatkaa eteenpäin.

    VastaaPoista
  3. Osanotto suureen suruun. <3 Äiti on aina rakas ja varmasti tulee monia hetkiä, kun tekisi mieli soittaa äidille, eikä enää voi.<3

    Halaus.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osanotostasi Tiia <3
      Vaikka vuosien ajan olen tehnyt hiljalleen luopumista äidistä on se lopullinen luopuminen aina raskas.

      Poista
  4. Niin surullista. :-( Syvä osanottoni. Yritähän jaksaa. <3

    VastaaPoista
  5. Lämmin osanotto suuressa surussa!

    VastaaPoista
  6. Osanottoni. Vanhemman sairastaminen ja menettäminen ei ole helppoa, ja muistin ja liikuntakyvyn vievä sairaus on erittäin ikävä seuralainen. Menetin äitini kaksi vuotta sitten ja kyllä hän tämän tästä on mielessäni. Hyvät muistot ovat kuitenkin jäljellä ja kulkevat mukana ikuisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osanotostasi <3

      Sairaudet ovat aina ikäviä, tuollainen sairaus joka vie muistin ja muuttaa persoonaa ja lopulta vie aivan kaiken on hyvin raskas sekä potilaalle että läheisille :( Mutta kuten sanoit, hyvät muistot säilyvät

      Poista
  7. Otan osaa ja toivotan voimia <3 Oma äitini menehtyi aivan yllättäen pääsiäisenä kolme vuotta sitten ja tuntuu, että ehkä nyt alkaa oikeastaan hieman helpottaa enkä enää ihan joka päivä äitiä ajattele. Aikansa se ottaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Minä olen tehnyt luopumista jo vuosien ajan, kun sairaus on nakertanut äitiä pala palalta heikkommaksi sekä myös vieraammaksi. Silti lähtö tuli yllätyksenä.

      Pitkä on sinulla ollut surutyö.

      Poista
    2. Kyllähän sitä tavallaan osasi odottaa, kun äidilläni oli sydänvika, mutta hän meni niin todella yllättäen. Piti tulla meille pääsiäissunnuntaina syömään eikä kuulunut, niin arvasin että jotain on sattunut. Hän ei ollut minulle ja veljelleni kertonut, kuinka huonona olikin sinä talvena ja keväänä ollut, vaikka kertoikin pyörtyilleensä kirkossa jne.

      Voimia toivotan edelleen sinulle <3

      Poista
  8. Osanottoni suuressa surussanne ♥ Ihanaa, miten hoitokodissa omahoitajilla oli aikaa vanhuksille. Tuntuu hyvältä, mutta tuo johdon toiminta surun keskellä ei tunnu hyvältä. Asioita ei hoideta noin.

    Voimia ja jaksamista sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osanotostasi <3
      Olen ollut erittäin pettynyt ja vihainenkin hoitokodin johdon tapaan hoitaa asioita :(

      Poista
  9. Lämmin osanotto suuressa surussa. Voimia ja lämmin halaus myös <3

    VastaaPoista
  10. Lämmin osanotto. Äidin poismeno on suuri suru.

    Ikävää, että hoitokodin osalta prosessit olivat noin kömpelöt. Surun hetkellä pitäisi varmistaa, että kaikki toimii mahdollisimman mutkattomasti ja hienovaraisesti.

    Halaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Toivottavasti osaavat ottaa palautteen vastaan ja tehdä tarvittavia korjaustoimenpiteitä hoitokodissa. Olen välillä uhonnut, että voisin antaa hoitokodille ilmaisen konsultaatioviikon "näin kommunikoit omaisen kanssa onnistuneesti".

      Poista
  11. Lämmin osanotto suruun <3
    Paljon voimia myös täältä.

    VastaaPoista
  12. voi!
    lämmin osanotto suureen suruun <3

    VastaaPoista
  13. Lämmin osanotto suureen suruusi ♥
    Halasin kun tapasimme viime viikolla ja etähalaan nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osanotostasi Marjo <3
      ja kiitos myös lounasseurasta

      Poista
  14. Osanottoni suruusi. Ja voimia itsellesi, perheelle ja isälle.

    VastaaPoista
  15. Lämmin osanotto suruusi. Arvostan sitä, miten kunnioittavasti olet aina kirjoittanut äidistäsi kaikkien haasteidenkin keskellä. Voimia sinulle ja perheellesi.

    T: Kaisla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisla <3
      Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Toivottavasti elämäsi Tukholmassa sujuu mukavasti.

      Poista
  16. Osanottoni, myös omat vanhempani ovat jo vuosia sitten siirtyneet ikuisuuteen. Jaksamista isällesi, sinulle ja koko perheelle! Riitta

    VastaaPoista
  17. Lämmin osanottoni! <3 Toivon todella paljon voimia ja jaksamista!

    Oma äitini kuoli hyvin yllättäen aikanaan - kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vaikka suru oli kova, niin ihmeesti sitä löysi lohdun pilkahduksia pienistä sattumuksista kovimpaan suruun... Toivon lohtua myös sinulle! <3

    VastaaPoista
  18. Osanottoni ja voimia surun keskelle <3

    VastaaPoista
  19. Osanottoni sinulle ja koko perheelle. Olen todella pahoillani. Voimia ja kauniita ajatuksia!

    VastaaPoista
  20. Osaanottoni ja voimia. Isäni tapaa ajatella että äitini on nyt pikkulintuna puiden oksalla seuraamassa meidän touhujamme, se lohduttaa minua.

    VastaaPoista