18. marraskuuta 2011

Joululahjaluuserin piinaviikot


Minulla on montakin ominaisuutta, jotka asettavat minut naisena ja ennen kaikkea äitinä kakkoskategoriaan. Ensimmäinen on se kuuluisa halu vältellä järjestelemistä ja siivousta. Kunnon perheenäitihän suorittaa nuo hommat vähintäänkin tehokkaasti ellei peräti nautinnollisen tehokkaasti :)

Toinen on vielä shokeeraavampi: olen lähes kykenemätön ostamaan lahjoja.

Kyse ei ole todellakaan siitä, että en haluaisi ilahduttaa läheisiäni lahjoilla. Haluaisin olla juuri se, jolta saa ne unohtamattomat ja persoonalliset lahjat! Mutta mä olen se, jolta saa ne Pandan juhlapöydän konvehdit ja sen jouluksi julkaistun kirjailijan X tsiljoonannen kirjan. Mun lahjat ovat juuri niitä, joista gallupeissa ja blogikeskusteluissa 1/3 ainakin sanoo, että lähinnä nyrpii tusinakirjat ja Budapestit lahjoina, kun saajaa ei ole selvästi mietitty lainkaan. Persoonatonta siis.

Olenko sitten kysellyt jouluosaajilta neuvoja? Se on vähän vaikeaa...

Osalla jouluosaajiista kun näet lahjatutka pyörii koko vuoden. Heti, kun täydellinen match tulee vastaan hän hankkii sen (vaikka tammikuussa). Senhän tietää heti, kun näkee juuri lahjottavan persoonan näköisen lahjan. Itse näen kaupoissa pääosin vain toinen toistaan tarpeettomia tavaroita. Neuvoja kysellessä osaajan silmät pyörivät myös, hän ei voi ymmärtää tällaista tumpeluutta. Hän neuvoo kuuntelemaan herkällä korvalla harrastuksia, musiikkimakua, katsomaan joulun hittituotteita jne. Ei vaan aukene mulle.

Jotkut jouluosaajat neuvovat suosimaan aineettomia lahjoja. Lähipiiri onkin saanut aika usein teatteri- tai oopperalippuja. Mutta sama lahja joka joulu -aika mielikuvituksetonta? Vai voisiko se olla perinne? Sitten näissä on se ongelma, ettemme yleensä itse voi liittyä joukkoon, koska jonkun pitää hoitaa lapset. Hieronnat, kampaajat ja kosmetologit ovat osalle lahjottavista aika vieraita paikkoja ja palveluiden ulottomattomissa asuvalle tuollainen voi enemmän pakko-käyttää-lahjakortti-vaikka-en-millään-jaksaisi kuin nautinto.

Kun kaupasta ei ole löytynyt mitään materiaa tai aineetonta, on jäljellä lapsiin liittyvät lahjat. Minua heikommassa hapessa oleva isäni on kestovarannut kalenterit ja valokuvakirjat :(  Ja oikeasti, kuinka monta lapsen valokuvamukia voi antaa mummille? Pitääkö viimeistään täyden tusinan jälkeen lopettaa? Kouluvuosi tai -kirjat kehitysmaan lapselle voisi sopia yhden lahjansaajan profiiliin. Toisaalta tuokin on minusta jotenkin mukavampi tehdä niin, että se lahja meidän perheeltämme.

Ongelmaani paneutuva jouluosaaja ehdottaa viimeisenä vetonaan, että itsetehty on aina arvokkain lahja. Voisin toki tehdäkin, kun vaan keksisin, että mitä. Kun ei ole ideoita, niin niitä ei ole! Neulomiseni on niin hidasta sekä amatöörimaista, että korkeintaan yksi lahja valmistuu. Vaatteiden teko aikuisille vaatisi kyllä sovittamista, mittoja. Sekä enemmän aikaa ja osaamista. Trikoopipo joka päähän?

No entäs ne lahjottavien toiveet? Sepäs siinä on, kun isolla osalla lahjottavista on jo paljon kaikkea ja hyvin vähän toteutettavissa olevia toiveita. Viimeinen oljenkorsi, mieti mitä itse haluaisit joululahjaksi ja sovella sitä lahjottaviisi. Minä toivon lapsivapaata aikaa, kirjan ja suklaata. Mulle kelpaa Remes tai vaikka Utriokin. Parit Pandat menee tuosta vaan. Näin siis myös jouluosaajankin avustuksella voi päätyä tusinakirjaan ja Pandaan. Voi olla, että joululahjastressiin pitää otta parit Pandat ja terästetyt glögit  Alkaa muuten ahdistaa liikaa ;)

Todellisen jouluosaajan etäneuvonta paikka on vapaana. Päästä minut piinasta. Voisikohan Anonymous Finland ottaa tehtäväkseen nostaa tusinakirjojen ja suklaan arvostusta? (Niissä on sentään kotimaisia laatutuotteita, kuten nuo Pandan juhlapöydän konvehdit.) Työnäytteen voi jättää kommenttiboxiin antamalla lahjavinkin (aviopuoliso / äiti / anoppi / appi tyylisesti).

PS. Lahjottavia on 7. Muutama on siirretty pysyvästi Alkon lahjalistalle.
PPS. Lasten kanssahan tätä ongelmaa ei ole. Työkaveri kerran antoi kiireissään pojilleen lelukuvaston ja pyysi ympyröimään toiveet. Pojan tekivät työtä käskettynä ja ympyröivät JOKAISEN ikäkauteen ja sukupuoleen sopivan lelun.

Papereista päätellen ei kukaan jäänyt lahjoitta.

19 kommenttia:

  1. Täällä on toinen joululahjaluuseri. Nyt vielä naurattaa juttusi, mutta lähempänä jouluaattoa tuskin enää.

    VastaaPoista
  2. Minä rakastan joulua, mutta näen painajaisia pitkin vuotta siitä että havahdun aattona tuntia ennen kauppojen sulkemista että olen unohtanut lahjat! No, päätän joka vuosi hankkia lahjoja jo tammikuussa pikkuhiljaa, ettei rasita kukkaroa liikaa joulun alla. Eihän se aina kuitenkaan niin mene :)

    Tänä jouluna keksin mielestäni oivan lahjaidean viidelle maalla asuvalle lahjottavalle, joilla on jo kaikenlaista. Tepastelen Stokkan ruokapuolelle ja haparoin käsiini pienen syötävän valikoiman jokaiselle. Teestä tykkäävä saa sekä vihreää että mustaa teetä ja jotakin erikoishunajaa. Juuri sellaisia tuotteita joita ei maalla kaupoissa luultavasti ole nähty. Olisiko tässä mitään vinkkiä?

    Stressitöntä joulunodotusta!

    VastaaPoista
  3. Suosittelen lämpimästi/julmasti, voisiko joidenkin aikuisten lahjansaajien kanssa sopia, että lahjoja ei hankitakaan puolin eikä toisin? Me ei esim. olla miehen kanssa yli kymmeneen vuoteen enää ostettu mitään lahjoja toisillemme (synttäri, joulu, hääpäivä...). Jos joku kiva juttu on tullut mieleen, niin sillä on sitten ihan muuten vaan ilahdutettu toisiamme (esim. hotelliviikonloppu ilman lapsia tms.). Tämä "lahjattomuusjärjestely" sopii ainakin meille enemmän kuin hyvin. (Anoppi ja äiti tahtovat kyllä vähän lipsua tästä sopimuksesta...) Meillä on kyllä ihan hirveästi kaikkea tavaraa jo nurkissa, joten jokainen uusi tavara aiheuttaa jo enemmän ahdistusta kuin iloa.

    VastaaPoista
  4. Mieheni ilmoitti ostavansa kaikille aikuisille lapsilleen (3kpl) jättiison suklaarasian, on ainakin tasapuolista, yksi lapsista on vaikeasti kehitysvammainen, joten muista lahjoista ei niin paljon nauti mutta makuaisti toimii kyllä.

    Ja tuleepa mieleen se yksi joulu kun päätettiin että ei itse osteta suklaata sitä kun aina tulee lahjaksi... no ei sitten sinä jouluna tullut, oltiin sitten joulunpyhät ilman suklaata:o)

    Täältä siis ääni sille suklaalle!

    VastaaPoista
  5. Lahjakortit yms. on mukavia silloin kun lahjanantaja osallistuu tapahtumaan itse. Esim. lähtee teatteriin kaveriksi. Näin lahja on heti persoonallinen. Myös lapset arvostavat teratterireissuja kovasti. Valokuvakirjat sinkoaa meiltä isovanhemmille tänä vuonna jo kuudennen kerran. Lahjaksi laitan myös itse tekemiäni leivonnaisia.

    Pandan suklaarasioita väheksymättä ehdotan kokeilemaan esim. muutaman kivan astian yhdistämistä tummaan suklaaseen ja suklaamousseohjeeseen.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi: Kiva kuulla kohtalotoverista.

    Thilda: olen useana vuotena suunnitellut "herkkukoria" ja kerran sellaisen koonnutkin. Täytyy kyllä vielä harkita sitäkin. Hommaa vaikeuttaa moniallergikko, diabeetikko, henkilö joka ei syö makeaa ja ne, jotka eivät juo kahvia eikä teetä. Toisaalta diabeetikon herkut olisivat varma hitti. Pidän mielessä.

    Anonyymi2: Ymmärrän hyvin tuon ei lahjoja aikuisten kesken periaatteen. Vietämme enemmän tai vähemmän sukujouluja, jolloin tuntuu, että olisi kiva antaa lahja paikalla olevalle läheiselle. Ja sitten vielä lapsemme ovat suvun ainoat toistaiseksi ja heille kannetaan lahjoja selkä vääränä. Olisi kiva muistaa niitä, jotka niin paljon panostavat lapsiimme. Mutta joo lahjattomuudessa olisi ideaa.

    Myrskyluodolla: me toivoimme yhtenä jouluna lahjat pääosin suklaana :) Sen jälkeen olemme viisastuneet. Joskus on ollut meilläkin vähäisesti suklaata ja joulun jälkeen on ostettu lisää.

    Iina: me olemme kanssa ostaneet teatterilippuja sukulaisporukalle ja menneet kaikki yhdessä. Pitäisi keksiä joku vastaava, mihin voisi ottaa lapset mukaan. Tallinnan reissu?

    VastaaPoista
  7. Tee kortteja lahjaksi. Nipullinen itsetehtyjä kortteja on varmasti tervetullut lahja vaikka sen suklaan kera.

    VastaaPoista
  8. sinä oot minun sivupersoona :)
    Sotkusokea ja kyvytön antamaan lahjoja...!

    VastaaPoista
  9. Kiala: Mä alan nyt muhittelemaan tuota kortti-ideaa. Tässähän voisi alkaa tehdä joulukortteja joulua 2012 varten ja antaa ne lahjaksi.

    Marika: Ihanaa, että löytyi toinen samat ominaisuudet omaava (joka kehtaa sen vielä tunnustaa - ei me varmaan olla ainoat Suomessa ;) ) Ollaankohan me kauan sitten erotetut kaksoset?

    VastaaPoista
  10. Mun on myös liityttävä surkeiden lahjanantajien joukkoon. Esim viime vuonna mies sai isänpäivälahjaksi kirjan ja synttärilahjaksi kaksi kirjaa! Joululahjaksi taisin antaa pipon, hanskat ja pyjamahousut.
    Tänä vuonna ihastutin häntä isänpäivänä paketillisella kardemummakahvia ja synttäreinä konvehtirasialla.

    Sukulaiset ja kaverit saavat yleensä suklaata, kynttilän/kynttilöitä, aamutossut, viltin tai mukeja.

    Lapsille sitä keksii ostaa vaikka mitä kivaa. Meillä myös vanhempi poika ympyröi viime vuonna lähes koko kuvaston, pakkasi sen itse tekemäänsä kirjekuoreen ja vei kuistille siinä toivossa että tontut sen siitä nappaavat mukaansa. Huonomuistinen äiti unohti kuitenkin ottaa kuoren sisälle, ja kun poika tuli koulusta huomasi kuoren olevan vielä paikoillaan ja ajatteli etteivät tontut vieneet sitä kun oli niin paljon toiveita. Hän koki sitten suuria tunnontuskia omasta ahneudestaan ja teki uuden lahjalistan johon leikkasi vaan 5 lelua =)

    VastaaPoista
  11. Vera: Tuli mieleen, että mies tarvitsisi jonkun tyylikkäämmän pipon. Mutta pitisi olla pää mukana sovittaessa.

    Voi, kuinka suloinen tuo esikoisesi. Tunnontuskia ahneudestaan -voi toista. Mä vähän epäilen, että meidän esikoinen ei pitäisi mitään toivemäärää liian ahneena *huoh*. Toisaalta olen yrittänyt opettaa, että jouluna tulee yksi toivelahja ja sitten voi tulla vielä jotain muuta. Kaikkeahan ne pojat toivovat, mutta harvoin ovat olleet naama nyrpällään, kun olen sanonut ettei osteta.

    VastaaPoista
  12. Minä harrastan itse tehtyjä lahjakortteja, sillä aineellisia lahjoja on vaikea keksiä, kun kaikilla tuntuu olevan jo kaikkea.

    Eli esim. hyvälle ystävälle lahjakortti, jolla pääsette yhdessä elokuviin ja syömään sopivana ajankohtana, puolisolle lahjakortti, jossa luvataan romanttinen viikonloppu teille, illallinen, aamupala vuoteeseen, vapaailta jossain pelissä tms. Omat vanhempani arvostavat esim. viikkosiivous, ruohonleikkuu tms. lahjakorttia, sillä heillä on iso talo ja piha hoidettavanaan. Muita hauskoja ovat esim. lenkkiseuralahjakortti, kuljetuslahjakortti, vapaa-aikalahjakortti jne.


    Noita lahjakortteja voi siis askarrella itse ja niissä parasta on, että eivät ole sidottuja mihinkään tiettyyn aikaan, vaan ne voidaan toteuttaa, kun lahjan saajalle ja antajalle parhaiten sopii:)

    VastaaPoista
  13. Sissi: Tuo lahjakortti idea on kiva. Toimisi ainakin mieheni kanssa hyvin, samalla tulisi tehtyäkin jotain kivaa yhdessä.

    VastaaPoista
  14. Lahjakeskustelu on niin asiaa. Minusta aikuisten ei tarvitsisi ostaa/antaa toisilleen lahjoja. Se ei saisi olla välittämisen mitta.

    Et todellakaan ole yksin. Minä kuulun myös siisteyslahjattomiin ja lahjanantotaidottomiin. Taidan lisäksi olla myös lahjanvastaanottokyvytön kun en enää jaksa arvostaa krääsää ja vaivaudun siitä, että joudun esittämään kiitollista lahjoista jota en todellakaan tarvitse yhtään mihinkään. Liian kalliit lahjat ovat epämukavia myös, aineettomat lahjakortit kuuluvat yleensä tähän sarjaan.

    Eipä silti, on aina ihanaa saada ja antaa lahja silloin kun se osuu juuri kohdalleen. Se vaan harvoin sattuu jouluna kun kaikille olisi "pakko" keksiä jotain.

    Meillä lahjottavia on niin tolkuton määrä, että yksipuolisesti ilmoitin vuosia sitten, ettei lahjoja oteta vastaan tai anneta aikuisten kesken. Kai sitä sopimiseksikin voisi kutsua, kaikki vaan eivät ole suostuneet sopimaan. Vastaanottopuolesta olen harkinnan jälkeen joustanut kun joillekin on vaikeaa sulattaa moista tunnekylmyyttä. Lahjan antajan idea (luulen, että yleensä haluavat kuitenkin hyvää eivätkä anna lahjoja vittuillakseen) menee kuitenkin pilalle, sillä minusta ei ole mukavaa ettei toivettani kuunnella. Se ei tunnu välittämiseltä.

    Lahjattomuuspäätöksen ponne oli, että en näe siinä mitään järkeä, että joka vuosi saamme uudet kynttilät ja saunatuoksut kun vanhatkin on edelleen käyttämättä. Ja kaikki maksavat tästä lystistä satoja euroja vuodessa kun sisaruksia on paljon ja mummot ja täditkin ovat vielä juhlimassa kanssamme. Lähimpien lahjottavien määrä nousee meillä nykyisin jo yli kolmenkymmenen. Näistä puolet tapaamme aattona. Kenelläkään meistä ei ole rahaa liiaksi, kannattaako siis ostella lahjoja joita kukaan ei oikeasti tarvitse! Usein niistä tuleva hyvä mielikin on kyseenalainen. Mitä luonnon ja rahojen tuhlausta.

    Mikä se joulun idea oikein on? Yhdessäolo? Välittäminen? Hyvä ruoka? Vai lahjojen antaminen? Minusta se lahjojen antaminen ei ole ihan niin välttämätöntä, se on markkinamiesten keksintöä. Välittämistä voisi yrittää osoittaa jollakin muulla tavalla.

    Lapsille lahjat kuitenkin hankitaan. Niin, sukujoulu tuo tähän omat haasteensa meilläkin. Ei tosiaan ole kiva jos joku ei saa yhtään lahjaa. Lapset kuitenkin miltei peittyvät lahjoihin...

    Minulla ihan kierrokset nousevat, anteeksi että täällä vaahtoan...

    VastaaPoista
  15. Laura: Kiitos hyvästä kommentistasi. Ymmärrän hyvin niitäkin, jotka haluavat luopua lahjojenvaihtamisesta kokonaan. Itsekin ihan varmasti tuollaisella lahjottavien määrällä päätyisin samaan.

    Koska minä elän syödäkseni, niin useimpiin juhlapäiviin minulla liittyy voimakkasti yhteisen ruokapöydän ääreen kokoontuminen. Ruokakaan ei tarvitse olla mitään supergourmeta, mutta ainakin rakkaudella valmistettua :)

    Minulla on aina ajoittain kauhea tavaraähky ja tuntuu, että nurkat kohta ratkeavat. Lapsillakin on loppuvuodesta varsinainen lahjavyöry, kun on ensin synttäreitä ja sitten joulu perään.

    VastaaPoista
  16. Teatteri- ja oopperaliput on aina tervetulleita... *vinkvink* :D

    Kiitos synttäreistä, toivottavasti tämä vanhempi päivänsankari voi jo paremmin.

    VastaaPoista
  17. Hei!

    Kyllä meilläkin on aikalailla sotkuista koko ajan, ja huonoa omaatuntoa poden siitä vähän väliä. Itse en todellakaan anna lahjoja, joita en halua antaa. Tarkoitan siis kaupasta ostamalla ostaa joku paketti ilman suurempaa tarkoitusta. Mutta eniten oikeasti ihmetyttää aikuiset ihmiset, jotka todella loukkaantuvat ja pettyvät elleivät saa paljon lahjoja!!!

    Meillä harrastetaan pieniä kivoja lahjoja, leivotaan purkillinen pipareita tai kuivakakku ja pakataan kauniisti, myös lasten kuvista tehty kalenteri on isovanhempien mieleen ja ilahduttaa koko vuoden =) Monet vuodet olen lähipiirille vääntänyt havukranssit hyvän joulun toivotuksesi, ja oikeasti on ollut hyvä lahja.

    Mutta yksi tärkeimmistä on muistaa, että eihän oteta mitään stressiä lahjoista. Joulu tulee ilman krääsääkin.

    Suloista joulun odotusta -Eerika

    VastaaPoista
  18. Eerika: Olet ihan oikeassa joulu tulee ilman krääsääkin. Havukranssit ovat kiva lahja, pitäisi miettiä, että olisiko minullakin aikaa ja taitoa (taitaa puuttua molemmat).

    VastaaPoista
  19. Mä olen sitten sun ja marikan kolmossisko. Mä ihan oikeasti kykenen pitämään useimpia koteja siisteinä vaikka joku muu on eri mieltä. Se mitä muut pitää sotkuna on musta kodikkuutta.
    Lahjoissa olen megahuono. Pakko lahoissa ainakin. spontaanisti voin joskus lahjoa jotain hyvin. Tänä vuonna panostan lahjakortteihin. Jos rahavarat sallii ostan omille vanhemmilleni finskin lahjakortin. Muille hieman huokeampia. Ja ehkä ne vanhemmatkin sää loppuviimein ilman lentojaan :)

    pinkki

    VastaaPoista