Talviseikkailu

Edellisessä postauksessa valittelin elämän tylsyyttä. Teimme siihen ystäväni Ilonan kanssa muutoksen. Kovaa pakkasta uhmaten lähdimme etätöihin ja viikonlopun aloitukseen mökille. Meillä oli aivan loistava reissu! Vaikka oli tosi kylmää, niin aurinko paistoi ja ulkona oli niin kaunista.

Matkalla herkuttelimme lounaaksi Kirkkonummen BistrOmatissa savustettua lohta, palsternakkapyreetä, fenkolia ja tartar-kastiketta. Otimme jälkiruuatkin: siinä oli jotain lakkaa ja mandariinisorbettia. Voi taivas, mikä lounas!

Mökille menemisen mahdollisti se, että Hra Kepposen veli kävi jo edellisenä viikonloppuna laittamassa putkiston lämmityksen päälle ja samalla hän laittoi kaikki patterit päälle. Varmistelin apelta, että aura-auto on käynyt pihatiellä. Onneksi otin kuitenkin kotoa lumilapion mukaan, ilman sitä emme olisi päässeet kahlaamatta käsiksi edes apen lumityövälineisiin eikä sisällekään ollut asiaa ilman lapiointia.

Lapiohommia kohti ovea

 

Minulle oli saldotuntien mahdollistama lyhyempi työpäivä ja nautiskelin auringosta ja pihapiirin kauneudesta, eikä -23 asteen pakkanen juurikaan haitannut ainoastaan varpaani hieman palelivat. Saisi olla tälläisiä säitä varten vaikka kunnon huopikkaat! Otin pienen kuntojumpan ja lapioin kulkuväylän pihan poikki rantasaunalle vieville portaille saakka. Ilona hoiteli siitä eteenpäin palaveriensa jälkeen. Meillä oli tavoitteena mökkikeikan aikana lämmittä rantasauna ja tehdä avanto kastautumista varten. Päivänvalo loppui kesken ja päätimme siirtää saunan ja avannon seuraavalle päivällä. Palkinnoksi lapiointiurakasta saimme ihailla kaunista auringonlaskua.

 

Osa polusta 

 

Päivällä kuulin sekä bongasin pihan reunassa olevassa kelopuussa tikan. Kova homma on kauhessa pakkasessa naputella kelosta jotain syötävää. Kauempaa kantaui toisenkin tikan koputus. Kun päivä alkoi hämärtää, loppui tikan nakutus. Kun laitoimme pihavalot päälle, niin tikka tuumasi, että sitä voisi heittää iltavuoron ja palasi samaan keloon ruuan hakuun. Pihalla näkyi rusakko, jonka talvipuku oli vielä hyvin ruskea. Ilona bongasi peurankin.

 

Illalla kaaduimme sänkyyn ajoissa! Raikas talvisää ja lumihommat takasivat hyvät yöunet. Aamulla heräsimme ajoissa töihin ja ehdimme töiden välissä ottamaan pienen happihyppelyn pihalla. Edelleen oli pakkasta -23 ja siinä kyllä virkistyi varsin nopeasti!

Aamu sarastaa

Aamuaurinko pilkistää puiden välistä

Ilona lellii minua valmiilla aamupalalla, tässä on chiasiemen velliä ja marjoja

Meillä oli kivasti valmiita ruokia mukana. Ne olivat meidän kummankin perheen tähteitä, mutta tuunasimme niitä ja tarjoilimme ne kauniisti. Ensimmäisenä iltana söimme Ilonan perheen tähdekanafileet ja raastesalaatin ja teimme kylkeen tuoresalaatin. Toiseksi lounaaksi tuunasimme minun perheeni minestronekeiton loput pavuilla ja chilillä. Lounaskeitot päätimme syödä palavereissamme, jotta voisimme lounasaikaan piipahtaa Sjökullan kartanon bypiias kahvilassa. Ihan uskomatonta on, että mökiltämme ajaa vain 12min Sjökullaan. Bypiias myymälä on niin kauniisti laitettu, että siellä on aina ilo piipahtaa.

Ilonan kakkupala

Bypiias concept store Sjökullan kartanossa

Lopetin työt perjantaina hieman aikasemmin, jotta pääsin avantohommiin. Eihän tuossa avannon teossa kirveellä, rautakangella ja lekalla ollut juurikaan järkeä, mutta joskus tekee hyvää keski-ikäisellekin tehdä aivan järjettömiä hommia.

Hyvä alku avannolle!

Sauna lämpiämässä

Raikas pesuvesi

-24 asteen pakkasesta huolimatta saimme saunaan kunnon löylyt. Avantomme osoittautui hankalaksi päästä ja hieman liian pienikokoiseksi, mutta paikkasimme tilanteen kierimällä lumessa. En ole ennen ikinä saunonut rantasaunassa pakkasella. Ensimmäistä kertaa tänä jouluna saunoin siellä "talvikautena". Ehdottomasti oli kaiken vaivan arvoinen saunominen. Pimeä mökkipiha oli ulkovaloissa kuin satumaa. 

 

Istuimme iltaa ihaillen lumista "yömaisemaa" ja herkuttelimme blineillä. Sen verran olimme mukavuudenhaluisia, että paistoimme blinit vohveliraudalla. Koska paistoimme blinit ilman voita, sivelimme blinit tulikuumina pienellä voinokareella. Vohveliraudalla blineistä tulee littanoita, mutta ne ovat kivan rapeita. Meillä oli täytteenä graavilohta, johon sekotimme yhden yrttituorejuuston sekä Lidlistä ostettu Kotikylän pekoniherkkusienisalaatti, joka osoittautui yllättävän hyväksi. Mädit jäivät syömättä (onneksi myös ostamatta) sekä jouluna että uutena vuotena, joten ehkä olisi syytä tehdä vielä kerran blinejä.

Blinit teimme Myllyn Parhaan ohjeella: https://www.myllynparas.fi/reseptit/blinit

Eikö olekin satumaisen näköistä?

Vohveliraudalla tehty blini ja lohitäyte

Edullinen ja helppo lisäke blineille

Lauantaiaamuna Ilona tarjoili minulle herkullisen mozzarellamunakkaan, pekonia, graavilohta ja salaattia. Ehdimme vielä ulkoilemaan ja nauttimaan aivan huikaisevasta auringonpaisteesta. Meidän avanto oli jäätynyt yönaikana taideteokseksi ja kaivuu oli saanut aikaseksi useamman sentin mittaisia jääkiteitä.

Avanto

Kotimatkalla kävimme hakemassa Pokrovan luostarin drive in ruokamyynnistä borssikeittoa ja pasteijoita.

Minä huokailin monesti mökkikeikan aikana, että onpas ihanaa ja ihan kuin olisin jossain "oikealla" reissulla enkä vaan mökillä käymässä. Ilona siihen totesi, että onhan tämä ihan oikea reissu täynnä tapahtumia. Söimme hyvässä ravintolassa, kävimme kartanossa kahvittelemassa, ruokaostoksilla luostarissa, oli ohjattua liikuntaa eli lumityöt ja avannon kaivaminen, minä kävin elämäni ensimmäistä kertaa saunasta hangessa kierimässä (ja todellakin tein ensimmäistä kertaa avantoa kirveellä ja rautakangella), bongasimme eläimiä ja herkuttelimme blineillä. Niin ja nukuin fleecekerrasto päällä. Koronalla on kyllä ollut sellainen vaikutus, että osaan arvostaa paljon enemmän tälläisiä pieniä juttuja. Käynti mökillä on suuri seikkailu ja mahtava matka :)

Kivaa alkanutta viikkoa!

Hidasta elämää

Muutama vuosi sitten elämän hidastaminen oli trendikästä. Piti hypätä pois oravanpyörästä ja pienentää elämänpiiriä. Olen  tahtomattani ryhtynyt, toki pahasti jälkijunassa, hidastamaan elämääni. Kesäisin elämän hidastaminen tuntuu hyvältä. Voisin tuijotella laineita tai perhosen lentoa lähes loputtomiin. Mutta näin talvella sekä syksyllä uusi hitaampi elämäni on lyhyesti ja suorasukaisesti sanottuna helvetin tylsää!  

Kotona hissuttelu, Netflixin tai kirjan äärellä pilkkiminen ei ainakaan tällä hetkellä ole lainkaan minun juttuni. Eihän sitä tiedä, vaikka siitä vielä tulisi minun juttuni. Mutta tällä hetkellä ajatuksenani on, että heti kun voimani palautuvat, niin haluan ehdottomasti tehdä jotakin tai mennä johonkin! Nyt vaan en jaksa.

Olen joskus naureskellut sitä, että ilman Hra Kepposta saattaisin mennä itseni uuvuksiin. On hyvä, että minulla edes tuollainen kevyt Hra Keppos-pallo jalassa. Hra Kepponen maadottaa minua kotiin ja minä puolestani vedän Hra Kepposta irti kodista. Voisi luulla, että aivan erilaiset menemishalut ovat parisuhteen kannalta ongelmallisia. Asiasta voisi tulla ongelma, jos emme olisi joustavia. Minä allokoin ison osan lomaani mökillä olemiseen ja viikonloppuja kotona olemiseen ja menen paikkoihin usein ystävieni kanssa. 

Tänä syksynä hoitamattomasta diabeteksestä johtuva väsymykseni on pitänyt minut siis hissuttelemassa kotona. Välillä tuntuu, että elämä lipuu täysin ohitseni, kun en jaksa oikein mitään. Harvoin on pitänyt miettiä, että mistä bloggaisin. Yleensä olen käynyt jossain tai päässäni on paljonkin ajatuksia, joita olisi mielenkiintoista jakaa. Nyt joudun bloggaamaan tylsyydestäni. Päässäni ei liiku mitään enkä ole tehnyt mitään.

Jotain olen sentään tehnyt. Olen katsellut pitkästä aikaa liian paljon suoratoistopalveluita - tosin ajoittain silmät kiinni.

Maininnan arvoiset katsotut sarjat:

-Bridgerton /Netflix
Ihanaa hömppää, hienoa pukudraamaa uudella twistillä, vetävä joskin tosin ennalta arvattava juoni. Miespääosan esittäjä on yksi kauneimmistä ihmisistä ikinä valkokankaalla.

 

-Little Big Lies /HBO
Toinen kausi. Tykkäsin ensimmäisestä kaudesta ja toinen kausi ei minusta pettänyt lainkaan. Edes Nicole Kidmanin kiristetty naama ei häirinnyt. Meryl Streep oli erinomainen lisä kakkoskauteen. Aivan puistattavia henkilöhahmoja.

 

-The Flight Attendant /HBO
Murhamysteeri on osittain kasvutarina ja välillä juoni lähtee aivan laukalle. Ihan viihdyttävä sarja. Sympaattiseksi heittäytyvä naispalkkamurhaaja oli sarjan paras hahmo.

 -Undoing /HBO
Murhamysteeri etenee varsin verkkaisesti, mutta Nicole Kidmanin ja Hugh Grantin suoritukset ovat sen verran hyvät, että äkkiähän tuokin oli katsottu

-Keisari Aarnio/Ruutu+
Minua on kiinnostanut Aarnion tapaus erittäin paljon. Se on koko ajan kuulostanut aivan uskomattomalta, että miten tuollainen pysyi niin pitkään salassa? Sarja etenee välillä hieman puisevasti, mutta se varmaan kuvaa hyvin, kuinka vaikeaa on ollut saada selvää tapahtumista.

Aina välillä olen väsymyksestä ja ruudun tuijottamisen helppoudesta pyristellyt muihin hommiin. Kodin suursiivous ja järjestely on edennyt, tosin isoin kiitos kuuluu hieroja-kosmetologilleni. Olohuoneesta päätellen prosessimme on jotenkin takaperoinen, koska olohuone tulee päivä päivältä sekaisemmaksi. Olohuone on muuttunut osittaiseksi kierrätyskeskukseksi, tavaroita menossa kierrätykseen tai kaatopaikalle ja aina välillä jotain uusia tulossa. Esimerkiksi kirjoituspäivän saldo oli kaksien laskettelumonojen ja yksien murtsikamonojen siirtyminen uuteen kotiin. 

Vihdoinkin Ikean erittäin huonolaatuinen lipasto on purettu paikaltaan ja se odottaa lajittelukeskuksessani pois kuljetusta. Uusi odottaa huonekaulukaupassa noutoa

Valitettavan vähäiseksi minulla on jäänyt ulkoilu ja muukin liikunta. Siihen on pakko saada muutos. Tässä hitaan elämäni aikana olen monesti ehtinyt suunnittelemaan, kuinka panostan liikuntaan. Kunpa nyt vaan saisin suunnitelmani käytäntöön. Minä olen ehdottomasti talvi- ja lumi-ihminen ja olenkin ollut niin tyytyväinen lumesta. Toki jos olisi saanut toivoa, niin vähemmän lunta kerrallaan olisi ollut mieluisampi vaihtoehto.

Laiskuuteni ja sohvaperunuuteni on kohonnut jopa sille tasolle, että poreammeeseen meneminenkin on raskasta. Pitäähän siinä peseytyä ennen ja jälkeen. Energiaboosti olisi erittäin tervetullut.

Tämän postauksen kirjoituksen ja julkaisun välillä olen ehtinyt siirtyä pieneen irtiottoon mökille. Pakkasta ja lunta riittää, mutta torstaina paistoi aurinko. Tulimme ystäväni Ilonan kanssa mökille päivänvalossa läpi lumisen satumaailman. Hitaalla käyvät aivoni väläyttivät lähtötohinoissa ajatusta ottaa lumilapio omalta pihalta mukaan. Se osoittautui hyvin tarpeelliseksi.  

Laskeudun täällä mökin rauhassa viikonloppuun. Viikonlopun ohjelmana olisi kahvit kaverin kanssa, sohvan paikallaan pitämistä, sängyn paikallaan pitämistä ja Areenasta ajattelin alkaa seuraamaan Traces - Jäljet sarjaa. Jos saan vielä tehtyä pari pientä kävelylenkkiä ja sortteerattua yhden laatikollisen tavararoita, niin olen saavuttanut kunnianhimoisen tavoitteeni. Aika hidasta vai mitä?

Kivaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!

Etätohtorilla Ukrainassa

Diabetes-hoitofarssini sai joulun ja uuden vuoden välissä positiivisen käänteen. 

Sain ennen joulun työterveyden kautta erikoislääkäriltä alkuhätään tablettilääkityksen. Se pitäisi vaihtaa insuliiniin mahdollisimman pian, mutta siihen tarvitsen Kelan erityiskorvattavuuspäätöksen sekä sen ajan sieltä terveyskeskuksen diabeteshoitajalta ja -lääkäriltä. Kotiini olen saanut HUSilta postia, molemmista hylätyistä lähetteistä, toisessa oli kirjoitettuna ehdotus insuliini annostuksesta ja merkistä. Olen epätoivoisesti yrittänyt nostaa tablettimäärää tavoitteeseen odotellesani varsinaista hoitoonpääsyä. Lääkkeen tunnettu sivuvaikutus ovat vatsaoireet ja minähän olen kärsinyt pahoista vatsaoireista jo ennenlääkitystä. Vatsavaivani ovat olleet niin pahoja, että kävi heti selväksi, että tablettisuunnitelmaa en pystykään noudattamaan.

Mielessäni poukkoili ihan hirvittävä määrä erilaisia kysymyksiä. Voinko palata takaisin pienemään tablettimäärään? Voinko ottaa tabletit kolmessa erässä kahden sijasta? Onko mitään lääkitystä, jolla voisin saada vatsani kestämään diabeteslääkettä paremmin? Minulle ei ollut tietenkään ketään jolta kysyä. 

Olin Hra Kepposen serkun vaimon Elenan kanssa lounaalla ja diabetekseni sekä hoidon puute tuli puheeksi. Elena sanoi heti, että älä sure sinullahan on suvussa näihin asioihin erikoistunut endokrinologi Ukrainassa, jolta voit aina kysyä neuvoja. Kyseinen endokrinologi on Elenan veli. Siinä lounaan aikana Elena ehti jo "varata" minulle etäajan WhatsAppilla veljelleen. Kotona lähettelin WhatsAppilla terveystietoni etätohtorilleni sekä kuvasin tämän hetkiset ongelmani ja illalla minulla oli WhatsApp-vastaanotto Ukrainaan.

Lääkitystähän etätohtorini ei tietenkään pysty minulle määrään, mutta sain kysyä kaikki kysymykseni ja sain hyviä vinkkejä siihen, kuinka vatsani voisi kestää diabeteslääkettä paremmin. Otin hieman takapakkia ja laskin lääkeannostani ja tämän viikon lopussa yritän jälleen uutta nostoa. Annostuksen hitaampi nosto antaa vatsalle aikaa tottua lääkitykseen ja joskus pelkästään sekin auttaa. Viimeksi otin enemmän lääkettä lounaalla, seuraavaksi kokeilen nostettua määrää illallisella. Lisäksi olen ottanut kuurin vatsahapon tuotantoa laskevaa lääkettä. Näiden toimenpiteiden johdosta vatsani on tällä hetkellä paljon paremmassa kunnossa. Kiitos etätohtorilleni!

Ihailen yhä enemmän itä-eurooppalaista tyyliä, jossa on edelleen tapana auttaa sukulaisia, ystäviä ja naapureita! Asenne oli sekä Elenalla että hänen veljellään, että tottakai haluamme auttaa.

Etätohtorini oli suorastaan aivan sydämistänyt siitä, kuinka en ole saanut Suomessa hoitoa: "Ei meillä Ukrainassa jätetä diabeetikkoja tuolla lailla hoitamatta kuin Suomessa". Tässä kohtaa minua alkoi hihityttämään tilanne: Suomen bruttokansantuote per kansalainen on noin kuusitoistakertainen Ukrainaan nähden. Koska lääkäreiden palkat ovat niin pienet, on yleinen tapa edelleen tuoda lääkärille aina ajoittain lahjoja vastaanotolle - Kirjekuoressa rahaa, perunoita tai kasviksia. Silti köyhän maan lääkäri oli tuohtunut rikkaan maan tavoista - ja minustakin aivan aiheesta. 

Etätohtorilleni pisteet myös aikuisena hankitusta kielitaidosta. Olen tavannut hänet ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten Elenan häissä. Silloin hän ei puhunut oikeastaan yhtään englantia. Hän oli ollut sitä mieltä heti häiden jälkeen, että kun hänellä on nyt ulkomaalaisia sukulaisia hänen on syytä opetella englantia. Toista kertaa ei enää käy niin, ettei hän pärjäisi englannilla. Etävastaanottomme sujui varsin hyvin, Elena oli puhelussa kaiken varalta tulkkina.

Satuin asioimaan muista syistä työterveyteni kanssa ja siellä oli lempilääkärini. Hän otti diabetekseni puheeksi ihan sivusta ja kerroin tilanteestani sekä saamistani neuvoista. Hänestä ne kaikki olivat hyviä. Jos hoitoni kunnallisella puolella edelleen lykkäntyy, niin sitten menen työterveyteen keskustelemaan etälääkärini vaihtoehtoisesta tablettilääkityssuunnitelmasta.

Toivottavasti seuraavaksi tämä farssi päättyy niin, että pääsen suomalaiseen hoitoon pian. Siihen saakka minua hoitaa ihana etätohtorini Ukrainasta! 

Tilanteen hengen mukaisesti olen uudistanut pari suomalaista sananlaskua:

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla
WhatsApp Ukrainaan pitää lääkärin lähellä

Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla
Parempi etälääkäri Ukrainassa kuin kymmenen hylättyä HUSin lähetettä

Vuoden ensimmäinen päivä

Vuoden viimeisen päivän vietin järkyttävässä niskasäryssä. Onneksi sain siihen lääkkeet ja ne laukaisivat järkyttävän lihasjumin ja vuoden ensimmäinen päivä alkoi niin paljon paremmissa merkeissä. Meillä oli sovittuna perhetreffit Hra Kepposen serkun perheen kanssa Helsingin keskustaan. Harmillisesti keskimmäistä, joka on pikkulasten kanssa erinomainen, vaivasi jälleen vatsa ja hän joutui jäämään pois. Mukaamme lähti ainoastaan kuopus.

Teimme pienen kävelylenkin katselemaan keskustan jouluvaloja. Pikku-Matias oli oppinut laukka-askeleen ja välillä meillä oli perässä pysymistä.

Taaperon mielestä Havis Amanda patsaan hylkeet olivat dinosauruksia ja kyytiin pääseminen mahtavaa

Fazerin kahvila sulkeutui nenämme edestä ja päädyimme Kappeliin. Kappeli on niin tunnelmallinen paikka, että siellä on aina ilo käydä. Valikoima ei ole Fasun veroinen, mutta ihan riittävä.

Hra Kepposen kaakao

Suloinen ja kikattava Matias

 

Kahvien jälkeen jäimme vielä keskenämme kaupungille kävelemään. Sain idean käydä katsomassa, että olisiko pizzeria Via Tribunalissa sen verran väljää, että uskaltaisimme käydä pizzalla. Hyvinkin oli! Meidän pojat rakastavat pizzaa ja kuopus ihastui ikihyviksi VT:n salapizzaan. Luonnollisesti osa onnistunutta kokemusta oli se, että kotona pystyi kehuskelemaan veljilleen, että on saanut ehkäpä elämäns parhaimman salamipizzan. Isoveljet joutuivat tyytyvään Dr. Oetkerin pizzoihin. Oli kiva käydä kaupungilla katselemassa jouluvaloja, nähdä sukulaisia pitkästä aikaa ja välttyä kokonaan ruuanlaitolta. Varsin hyvä aloitus vuodelle!

Ehdimme illalla vielä koestamaan yhden uuden joululahjaksi saadun lautapelin, joka ilahdutti kotiin jäänyttä keskimmäistä.

 

Mukavaa vuoden ensimmäistä viikkoa!