Mihinkäs se viikko taas sujahti?

Arkiviikko meni nopeasti ohitse ja viikon päästä tähän aikaan on juhannus jo vietetty. Hurjaa tämä ajankuluminen. Kun viikolla oli muutamana päivänä tosi hieno sää, niin tämä kotielämäkin alkoi tuntua jälleen ihan mukavalta. Miksi vaivautua töihin kun voi istua yöpaitasillaan paljan jaloin pihalla?

Kotona olemisen lisäksi uusi normi on tullut myös istumisesta. Työpäiväni istun suurimmaksi osaksi ruokapöydän ääressä etätöissä. Välillä käyn istumassa läppärini kanssa pihalla. Kun työt loppuvat, niin istun pihallani. Ensimmäisen vuosipuolikkaan 2020 voikin siis summeerata kirjaimellisesti näin: "vietin sen istumalla kotonani"

Viikon kohokohta oli tietysti Hra Kepposen korona-altistuskaranteenin päättyminen. Viikon toinen kohokohta oli maauimalareissu. Vesijuoksu on ollut jo pitkään pääasiallinen liikuntamuotoni, koska helposti kipeytyvät polveni tykkäävät siitä.

Leppävaaran maauimala

Maauimareissu oli ensimmäinen askeleeni kohti "vanhaa" elämää. Tuosta Hra Kepposen altistuksesta johtuen mietin vakavasti, että uskallanko mennä maauimalaankaan. Suurimpana riskinä pidän suihkuhuonetta, joka on muihin tiloihin verrattuna se ahtain. Olin suunnitellut, että jos maauimalan suihkuhuone on ruuhkainen, käyn ulkosuihkussa. Olin aika pettynyt, että ulkosuihkut olivat teknisen vian takia kaikki kiinni. Sen verran paljon oli ihmisiä pesuhuoneessa, että olisin käyttänyt ulkosuihkua. Sellaisen havainnon tein, että maauimalaan oli palannut paljon iäkkäitä vesijuoksijoita. Työkaverini Sirpa teki tunnustelukäynnin jo edellisellä viikolla ja silloin iäkkäitä ei ollut vielä paikalla ja maauimalassa oli ollut todella väljää. Meidän yhteisellä maauimalakäynnillä vesijuoksijoista oli kaksi kolmasosaa oli 70+ väkeä. Minua kyllä hieman huolestutti heidän puolestaan.

Töissä iloa on tuottanut kaksi kesäharjoittelijaamme. Meillä on kaksi nuorta ulkomaalaista naista hommissa. Toisen Suomeen on tuonut rakkaus ja toisen opinnot. Tytöt ovat todella mukavia, reippaita ja aktiivisia. Molemmat opiskelevat ammattikorkeakoulussa ja molempien osaaminen on erittäin hyvällä tasolla! Bangladeshin neito on niin täynnä energiaa, että me vanhat kävyt saamme sitä tiimipalavereissa häneltä ihan vaan linjoja pitkin. Meillä kävi valintojen suhteen ihan mielettömän hyvä tuuri! Uskon, että kesäharkkaritkin tykkää olla meillä, koska työnsä jäljen näkee konkreettisesti ja sisäisiltä asiakkailta saa palautetta.

Kesän ensimmäinen ja ehkäpä ainoa grillimakkara-ateriakin on syöty. Muu perhe jaksaa pilkata epähienostunutta makkaramakuani. Suosikkini on vuodesta toiseen ehta leivonnaistuote Campign. Kyllä maistui!

Makkaraa ja kattilatuunaus

Lempikattilastani irtosi kahva. Hra Kepponen teki uuden jesarista :D

Viikon viimeinen kohokohta on vielä toteutumatta. Yritän heittää talviturkin tänään.

Kivaa viikonloppua ja alkavaa viikkoa!

Sinut on määrätty tartuntatautilain nojalla karanteeniin

Meillä on takana aika kuumottavat pari viikkoa.

Täytyy myöntää, että kun koronalle altistumisesta ja siihen liittyvästä kahden viikon karanteenista saa puhelinsoiton, niin ajatukset lähtevät laukkaamaan. Soitto on ihan erilailla pysäyttävä, kun se osuu omalle kohdalle tai omaan perheeseen. Soiton jälkeen ehdin miettiä, että mitä sitten tehdään, jos me molemmat vanhemmat sairastumme pahasti tai tarvitsemme jopa sairaalahoitoa. Kuka hoitaa lapsia? Pitäisikö tehdä testamentti ja hoitotahto? Pelkkä altistuskaranteenikin nostaa stressitasoa. Ei se ole kaikilla sellainen, että rauhassa vaan odotellaan ja katsellaan, että kuin käy.

Mitä meille tapahtui? 10 kotona vietetyn viikon jälkeen Hra Kepponen osallistui liikepalaveriin. Hänen yrityksestään osallistui 5 henkilöä ja uutta mahdollista kotimaista kumppania edusti kaksi henkilöä. Kenelläkään palaveriin osallistuneella ei ollut oireita. Palaveri kesti pari tuntia, se pidettiin tilavahkossa kokoushuoneessa. Ei kätelty, käsihygieniasta huolehdittiin.

Palaveri oli toukokuisena maanantaina. Keskiviikko aamupäivällä Hra Kepposen kolleega otti yhteyttä. Mahdollinen liikekumppani oli ilmoittanut saaneensa flunssan ensioireet saman iltana ja saaneensa keskiviikkoaamuna positiivisen koronatuloksen. Iltapäivällä soitti kaupungin viranomainen ja asetti Hra Kepposen tartuntatautilain nojalla viralliseen karanteeniin.

Koska testit ovat kalliita ja oireettomilla mutta sairastuneilla testituloksista on huomattava osa virheellisiä negatiivisia, altistuneet eivät pääse testiin ennenkuin oireet ilmaantuvat. Toki tällä hetkellä saattaa päästä yksityisellä puolella testiin omalla kustannuksellaan, vaikka ei olisikaan oireita. Soitosta alkaa odotus. Odotuksen päättä sairastuminen tai viranomaisen ilmoittama karanteenin päättymisaika. Mietimme yksityistä testausta, mutta tuon 14vrk aikana testauksen olisi voinut joutua tekemään useamman kerran ja siltikin olisi voinut saada vaikka pari negatiivista ja silti vielä sairastua karanteenin aikana.

Hra Kepponen osaa olla erittäin zen. Hän pystyi keskittymään töihinsä aivan normaalisti. Minulla meni keskiviikko ja torstaikin ihan harakoille.

Kotona aloitimme kevyet eristystoimet. Hra Kepponen siirtyi nukkumaan olohuoneeseen varavuoteeseen ja aloitti laajan kertakäyttöhanskojen käytön käsien pesemisen lisäksi. Hankimme vähän kertakäyttöisiä puhdistusliinoja, joilla voi helposti pyyhkiä esim. ovenkahvoja ja vesihanoja.

Hra Kepposen tilastoguru-kolleega teki tilastollisia malleja saatavilla olevan oireiden ilmeentymisdatan perusteella ja päätyi siihen, että vielä viidennen päivän päästä altistuksesta ei voi huokaista helpotuksesta. Siihen mennessä vain puolet ovat sairastuneet. Päivän 10 jälkeen todennäköisyys sairastua on vain muutama prosentti.

Päivän 7 kohdalla Hra Kepposen tiimiin osui. Yksi tiimistä sai flunssan oireet ja seuraavana päivänä positiivisen testituloksen. Hän on nyt sairastanut viikon. Oireet ovat olleet kuulemma kuten perusflunssa, mutta hirvittävä väsymys. Nyt sairastuneesta tuntuu siltä, että tauti on väistymässä. Kovasti toivomme kaikki, että ei tule takapakkia. Sairastunut sanoi, että ennen koronaa hän olisi tietenkin lähtenyt sellaisessa pikkuflunssassa toimistolla, mutta treenit olisi jättänyt väliin. Koronan on nyt pakko katkaista se kulttuuri, jossa töihin tullaan räkäisenä ja yskäisenä! Olen niin inhonnut sitä, että toimistolle tullaan pää kainalossa levittämään viruksia.

Sairastumisuutisen jälkeen vatvoin taas lyhyesti kaikki ikävät skenaariot. Hra Kepponen pysyi oireettomana koko karanteeniajan ja on oireeton edelleen. Uskallan nyt hengittää vähän helpommin, me taisimme selvitä pelkällä säikähdyksellä.

Vaikka karanteeni koski ainoastaan Hra Kepposta, olemme viettäneet koko perhe lähes karanteenin omaista elämää. Olen joutunut käymään kahdesti ruokakaupassa kotiin kuljetettujen ostosten lisäksi. Muuten olen pysytellyt kotona, enkä ole tavannut ketään. Olin odottanut kovasti, että pääsisin ravintolaan syömään ja tapaamaan ystäviäni hieman laajemmin. Hra Kepposen altistuminen ja kolleegan sairastuminen sai minut näkemään tilanteen pessimistisemmin ja arvioimaan riskejä entistä tarkemmin. Nyt en tiedä, että uskallanko ruokailla ainakaan sisällä ravintolassa, maauimalaan menemisessäkin näen riskit eri lailla kuin ennen ja taidan haluta tavata ystäviänikin vielä vain ulkotiloissa.

Meidän perheeltä teille sellaiset terkut, että huolehtikaa turvaväleistä ja käsihygienistä. Tämä ei ole vielä ohitse. Pysykää terveinä! 

Vuosi sitten Sveitsissä

Toukokuussa 2019 olin sukuloimassa Sveitsissä. Hra Kepposen serkku asuu siellä vaimonsa ja pienen poikansa kanssa. Elena oli vuosi sitten vielä kotona vauvan kanssa ja siksi olikin hyvä aika vierailla heillä.

Reinin putoukset
Aivan reissun aluksi tein yhden naisen ja yhden päivän roadtripin ennenkuin jatkoin matkaa Elenan luokse. Päivän roadtrippiä varten vuokrasin Zürichin lentokentältä auton ja suuntasin kohti Reinin putouksia (Rhine falls) jonne on matkaa Zurichista vajaa tunti. Reinin putoukset ovat Euroopan suurimmat. Katselupaikkoja on paljon ja kohtuullisella maksulla pääsee myös veneajelulle, josta voi jäädä keskellä olevalle suurelle kalliolle ihailemaan putoksia. Tykkäsit Reinin putouksista paljon.

Reinin putouksilta ajelin Liechtensteiniin. Ihan vaan siitä syystä, että en ole siellä aikaisemmin käynyt. Olin netistä katsellut, että voisin käydä tutustumassa Gutenbergin linnaan, jonka piti netin perusteella olla auki. Vastaantulleet turistit kertoivat linnan olevan kiinni, mutta kiipesin ylös uteliaisuuttani.

Liechtenstein - Gutenbergin linna

Burg Gutenberg ja viiniviljelmiä harmaassa säässä

Näkymä linnalta laaksoon

Ajelin lyhyen matkaa Liechtensteinin pääkaupunkiin Vaduziin ja kävin pizzalla. Sää muuttui sateisemmaksi eikä Alppimaisemat päässeet oikeuksiinsa. Kaikki olivat varoitelleet minua, että Liechtensteinissa ei ole mitään kiinnostavaa. Minusta maisemat matkalla olivat kauniit, mutta toki  Sveitsissä on täynnä samanlaisia ja hienompiakin maisemia. Rheinin putousten ja Liechtensteinin välissä minun piti käydä Stein am Rheinin kylässä ihailemassa upeita maalauksia, mutta jätin sen väliin isomman sadekuuron vuoksi ja koska halusin ehtiä Gutenbergin linnaan. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi kannattanut odottaa sateen loppumista Stein am Rheininissa.

Vaduz

 

Liechtensteinin pääkaupungin Vaduzin keskustaa

Päivän roadtrip sujui mukavasti. Tuo oli samalla sellainen koeponnistus, että haluanko lähteä yksin ajelemaan Elenan perheen autolla Sveitsissä. Totesin, että hyvin sujuu ja tykkään katsella paikkoja vaikka sitten yksiksenikin.

Roadtrip päivä. Tuo tienpätkä Obersee-järven rannalla oli todella kaunis

Solothurn

Ensimmäinen kokonainen päiväni Elenan luona osui äitienpäiväksi sunnuntaille. Annoimme Elenalle häiriötöntä aikaa valmistautua saksan kielikokeeseen. Läpäistessään kokeen, sillä voi osoittaa mahdolliselle työnantajalleen, että kielitaito on riittävä työelämään. Elena teki kokeen kevään päätteeksi ja sai 4,5/5 arvosanaksi ja onnistui työllistymään sveitsiläiseen yritykseen. Elena on koulutukseltaan juristi ja puhuu siis erinomaista englantia, saksaa, venäjää ja ukrainaa. Lähdimme Hra Kepposen serkun ja vauvan kanssa viehättävään Solothurnin pikkukaupunkiin. Vanha kaupunki on kuin karamelli! Näkemistäni kaupungeista Solothurn on suosikkini.

Bern

Kävin pyörimässä Sveitsin pääkaupungin Bernin keskustassakin. Elenalla oli Bernissä kielitunti ja minä viihdytin Matiasta sillä aikaa. Sen jälkeen lounastimme Bernissä. Matias on ihanan hyväntuulinen vauveli ja hän viihtyi hyvin rattaissa niin kauan kuin rattaat pysyivät liikenteessä ;) Siksi kuvasaldo jäi aivan olemattomaksi. Eikä Bern minusta ollut yhtä hurmaava kuin Solothurn, Interlaken tai Luzerne.

Bernin kuuluisin maamerkki on tuo kellotapuli. Sen sain kuvattua. Tosin jouduimme palaamaan kuvauspaikalle, koska liikkeen loppumiseen tympääntynyt Matias olikin viskannut tuttinsa maahan.

Moikka Bernistä! Bernissä on kivaa vaikka pipo on vinossa :)

Thun

Thun on myös todella viehättävä pikkukaupunki. Se ei ole aivan Solothurnin veroinen kauneudessaan. Kävimme Elenan ja Matiaksen kanssa kiertelemässä Thunin vanhaa keskustaa. Thunissa olisin voinut korvata Liechtensteinissa väliin jääneen linnavierailun, mutta päivä oli niin ihanan aurinkoinen, että päädyin vaan nauttimaan terassilla istuskelusta, seurasta ja säästä.

 
Tästä kuvakimarasta puuttuvat vielä reissuni kaksi tunnetuinta turistikaupunkia Luzerne ja Interlaken. Aion postata niistäkin vielä.

Matkakohteena Sveitsi on helppo, turvallinen, toimiva ja kertakaikkiaan hurmaava. Ainoana miinuksena maan korkea hintataso. Ravintolaruoka on selvästi Suomea kalliimpaa, ruoka kaupassa lihaa ja kalaa lukuunottamatta on vain jonkin verran kalliimpaa. Nähtävyydetkin voivat olla yllättävän kalliita, esim. kaapelihissillä vuorelle nousu olisi maksanut muistaakseni 20€ per suunta ja juna Jungfraujochiin jäätikölle olisi maksanut 200€ (meno-paluu). Alppimaisemista pääsee nauttimaan selvästi edullisemmin Itävallan puolella.  Alustavien suunnitelmien mukaan kesällä olisi tarkoitus tavata Elenaa perheineen. Toivottavasti se on mahdollista!

Aiemmat Sveitsi-postaukset
Sveitsiläinen maisemakylpylä
Sveitsin alppimaisemia 

Reissuterveisiä Sveitsistä

Kaikuja kepposelämästä - kuinka kastella tv-taso

Viikolla oli sellainen sattumus, josta tuli mieleen elävästi poikien pikkulapsivuodet. Silloin sattui ja tapahtui melkein jatkuvalla syötöllä. Porukalla pojat ratsasivat kaapit ja söivät herkut salaa pöydän alla. Sieraimeen on lipsahtanut ksylitolpastilli sekä erinäisiä pikkuleluja. On teipattu ja tikattu pieniä vammoja ja yksi kipsikin on tarvittu. Vesipyssyjä on yritetty täyttää sekä mehulla että pissalla. Kaikki hölmöilythän olivat vaan pikkukepposia ;)

Kepposet ja muut hölmöilyt ovan muuttaneet muotoaan ja harventuneet todella paljon. Tämän päivän hölmöilyt ovat kadonneita tavaroita, tekemättömiä läksyjä ja liikuntatunteja ilman liikkakamoja ja eväsretkiä ilman eväitä. Tällä viikolla siis palasimme hetkellisesti vanhaan kunnon kepposaikaan.

Hölmyilyn kohteeksi joutui uusi tv-taso jo ennenkuin saimme sen käyttöön. Olen etsinyt pitkään tasan 150cm leveää ruskeaa tv-tasoa. Melkein vuoden jälkeen yllättäen Ikeaan tuli tv-taso, joka ei aivan vastannut vaatimuksia, mutta joka voisi jotenkin istua kirjahyllyjemme väliin. Pahaksi onneksi tv-tason syvyys ei ole riittävä, jotta siihen mahtuisi Hra Kepposen hankkima soundbar. Koska Ikean tv-taso oli kuitenkin ainoa vuoden aikana löytynyt kelvollinen ratkaisu, päätin tuunata sen meille sopivaksi. Hankin Bauhausista toisen tason, jonka ruuvasin kiinni Ikean tv-tasoon. Harmillisesti Bauhausista ei löytynyt suoraan sopivan väristä tasoa, joten jouduin sävytyshommiin.

Sävytin ensimmäisen kerroksen pihalla hajuhaittojen vuoksi. Tv-taso oli vielä pihalla kuivamassa, kun keskimmäiselle tuli kaveri kylään pelaamaan korttipeliä lasiterassillemme. Juuri ennen kaverin tuloa muistutin poikaa, että taso on vielä märkä ja siihen ei saa missään nimessään nimessä koskea. Pyysin poikaa sanomaan asiasta ystävälleenkin.

Ensimmäinen käsittelykerta takana päin - vettä odotellessa

Korttipeli käynnistyi mukavasti ja minä tein ilman häiriötä etätöitä. Yhtäkkiä huomasin, että meidän olohuoneen ikkuna oli märkä vaikka ulkona paistoi kirkkaasti. Keskimmäinen oli saanut huippuidean leikkiä puutarhaletkulla ja kastella sekä itsensä että kaverinsa. Sekä tietenkin sen uuden tv-tason. Voi pölhöläispoikani, mitä menit tekemään! Hätäpäissäni aloin pyyhkimään vettä pois talouspaperilla. Kun suurimmat vedet oli pyyhitty, tajusin että minäkin olen hölmöilemässä. Tv-tason tahmeaan pintaa jää talouspaperista nukkaa. Tilanne vain pahentui.

Noh, erinäisten pyyhintä- ja uudellenkäsittely-yritysten jälkeen tv-taso on saatu ihan kivaan kuosiin. Todettiin, että eihän siitä tv-tason kannesta näy paljoakaan, kun päälle tulee telkkari ja se soundbar. No stress. Noin muuten minusta tuunaus on minusta ihan sen näköinen kuin isompi kansi kuuluisi kalusteeseen.

Kyllähän sitä nyt joka kesään joku pikku keppostelu pitää osua :D