Minä kävin ensimmäisen kerran kesäkautena Lapissa joskus 90-luvun alussa. Kohteena oli silloin Kilpisjärvi ja Skibotn eli Yykeänperä. Reissun sää oli pääosin erittäin sateinen ja viileä. Saanalle pääsimme kävelemään melkein ylös ennenkuin saderintama alkoi lähestymään uhkaavasti. Tuosta kerrasta jäi kytemään halu päästä pohjoiseen kesällä.
Seuraava kertaa piti odotella, se tuli vasta vuonna 2020 ja reissu vei Levin ja Kilpisjärven kautta Lofooteille saakka. Silloin Suomen Lapissa sää oli erinomainen ja Lapin hulluus iski kuin tuhat volttia. Riskillä uudestaan heti seuraavana vuonna :) Pelkäsimme että ei voi osua kahtena peräkkäisenä vuonna kelvollista säätä. Reissumme aikana Inarissa oli +32. Sitten tuli neljän vuoden tauko ja lopulta sain houkuteltua Hra Kepposen Lapin kesämatkalle. Ja voitteko uskoa? Koko reissu oli pelkkää auringonpaistetta ja lämpötilat huitelivat +25C paikkeilla. Mikä tuuri jälleen!
Tämä oli Hra Kepposen ensimmäinen matka Lappiin kesällä. Hän on viluista sorttia ja inhoaa hyttysiä. Matkan ultimatekohokohdaksi olin suunnitellut kuningasrapusafarin Jäämerelle. Hra Kepponen oli nähnyt itsensä jo troolarin kannella, jonka yli aallot pyyhkivät hytisemässä kylmästä. Kaikkeen sitä joutuu mies sitoutumaan menohaluista puolisoa seuratakseen. Todellisuus oli onneksi lämmintä ja aurinkoista ja veneretkikin tehtiin erittäin tyynellä säällä. Hra Kepposen ennakkoluuloista ja peloista mikään ei toteutunut tällä reissulla. Vähän pääsi mäkäräiset rokottamaan ja siinä kaikki.
Meillä oli reissussa kaksi varsinaista pääkohdetta: kotimainen maisemarakkauteni Utsjoki ja uutena kohteena Norjan puolella Pykeija. Sivukohteina oli Inari ja Kirkkoniemi Norjan puolella.
Inariin meille jäi päivän verran aikaa. Koska sää oli erinomainen, päätimme keskittyä vain ulkokohteisiin. Hra Kepposella jäi kokematta erinomainen saamelaismuseo Siida. Kohteemme olivat aika lailla samat kuin reissullani vuonna 2021 jolloin seuranani oli ystäväni Sirpa.
Ensimmäiset näkymät Inarinjärvestä
Ennen Inaria pysähdyimme Karhunpesäkivellä. Karhunpesäkivi on erittäin kookas siirtokivilohkare, joka on sisältä ontto. Wikipedia väittää, että nimensä Karhunpesäkivi olisi saanut siitä, että että lumimyrskyssä eksynyt lappalainen oli mennyt luolaan suojaan ja nukahtanut sinne. Herättyään hän huomasi, että samassa luolassa oli talviuntaan viettävä karhu. Karhu ei onneksi herännyt ja mies pääsi poistumaan luolasta myrskyn laannuttua.
Karhunpesäkivi ei ole mikään suurenluokan nähtävyys, mutta sellainen kuriositeetti että sen kohdalla kannattaa pysähtyä ja käydä ihmettelemässä paikka.
Neljä vuotta sitten pääsin ongelmitta portaat ylös luolalle ja pystyin jopa konttaamaan luolaan sisään. Suuaukko on maanrajassa, luolassa sisällä mahtuu hyvin seisomaan. Tänä vuonna polveni eivät enää kestä tuota rappusmäärää, joten minun vierailuni hyytyi kahvilalle. Se ei suinkaan ollut huono vaihtoehto, koska sieltä saa erinomaisia lettuja lakkahillolla. Suodatinkahvin menekki on sellainen, että kahvi on aina taatusti tuoretta ja vatsani kestää sitä hyvin.
Karhunpesäkiven kahvilasta moikka!
Todistuaineistoa siitä, että Hra Kepponen konttasi luolaan
Seuraavaksi kävimme Hra Kepposen kanssa katsomassa komeaa Jäniskoskea. Sekin kuului vuoden 2021 retkiohjelmaan. Jäniskoski on helppo vierailukohde. Parkkipaikalta matkaa koskelle on n. 500m ja reitti on esteetön. Samasta paikasta lähtee myös pidempi Juutuan luontopolku, joka vaikuttaa leveältä ja helppokulkuiselta. Jäniskoskella on laavu ja kuivakäymälä.
Puolukka kukki kauniisti Inarissa
Seuraavaksi oli vuorossa uimatauko minulle. 2021 saimme vinkin ihanasta ja niin rauhallisesta uimapaikasta Solojärven rannalla. Solojärveä reunustavat hienot hiekkarannat. Maisemana näkyy horisontissa tunturi. Ihan uskomattoman ihana uimapaikka! Tällä kertaa rannalla oli lapsiperhe, niin jouduin kiskomaan uikkaria päälle, vaikka menimmekin heistä kauemmas. Oli rauhallista kaunista eikä edes kovin kylmää vettä.
Solojärvi
Mikä hiekkaranta!
Ranta on pitkälle matalaa
Onnellinen uimari
Solojärveltä palatessa keksimme, että autot ovat sitä varten parkissa tien varressa, että ihmiset ovat Juutuajoella kalassa. Jäniskoski jolla vieraimmi aikaisemmin on Juutuanjoen koski. Päätimme lähteä hieman tutkailemaan tilannetta. Näkymät alas joelle oli mukavat.
Hra Kepponen meni alas Juutuanjoen rantaan katsomaan, että selviäisinkö reitistä. Pääsin ehjin nahoin alas. Hra Kepponen ehti bongata kalamiehetkin. Siellä joen rannalla meidät löysi muutama hyttynen. Niiden kanssa olisimme vielä pärjänneet, mutta mäkäräiset hyökkäsivät kimppuumme. Minä en tietenkään pääse eteenpäin huonoilla polvillani kovin kovaa, joten mäkäräiset nautiskelivat minusta runsaasti. Solojärven rannalla saimme olla rauhassa sekä hyttysiltä että mäkäräisiltä.
Kaunista oli kyllä!
Matkamme jatkui Inarista kohti Utsjokea monta kaunista muistoa ja mäkäräisen puremaa rikkaampina. Matkan aikana ehdimme syödä Inarissa ravintolassa kahdesti. Tällä kertaa ruoka oli vain keskinkertaista. Edellisellä kerralla ruoka Inarissa oli suurimmaksi osaksi erinomaista. Hikisten öittein lisäksi tämä olikin ainoa epätäydellinen asia lomamatkassa.
Minusta porot ovat jotenkin liikuttavia ja tykkään bongailla niitä.
Suurennos kuvasta, josta voi ihmetellä, että jos ei poro ole mikään älyn jättiläinen, niin tasapaino sentään pelaa :)
Jos Inari kiinnostaa, niin alla on kaksi postausta Inarista vuodelta 2021. Silloin olimme muistaakseni kaksi yötä Inarissa. Nyt siis vain läpikulkumatkalla.
Huikeat kuvat. 💚 Karhunpesätarina on mainio, samoin kiva lukea siitä miten hyvin onni suosi teitä Lapissa säiden suhteen. Ihanat puolukankukat 💗
VastaaPoistaUpeita maisemia ja ihania kuvia. En ole koskaan käynyt Lapissa joten oli mukava katsoa valokuviasi sieltä.
VastaaPoista