14. joulukuuta 2023

Itsenäisyyspäivä- ja yo-juhlat

Meidän oli tietenkin tarkoitus viettä #jouluöverit osa kaksi toisena adventtina. Ehdimme ottaa sen verran juhlintaa jo ennakkoon, että adventtisunnuntai meni ihan vaan toipuessa.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi päätimme valmistaa kolmen ruokalajin illallisen. Ensiksi suunnitelmana oli tehdä jotain jouluista ruokaa vaikkapa kokeeksi kalkkuna, mutta sitten päädyimme ei-jouluiseen menuun.

Alkupalaksi tein bruschettaa ja päärynä-aurajuustopiiraita. Bruschetan tein kaupan paistopatongista, sellaisesta leveämmästä versiosta. Jäin hippasen kaipaamaan sitä paahtopintaa leipäviipaleisiin, mutta  toimi ilmankin. Päärynä-aurajuustopiiraat tein voitaikinaan eli niihin joulutorttupohjiin. Pääruuaksi oli lampaanfilettä ja valkosipuliperunoita.




Jälkiruuaksi esikoinen oli tehnyt jo ennakkoon Baskimaan juustokakun. Tällä kertaa annoimme sen vetäytyä jääkaapissa melkein vuorokauden ja se oli juuri sopivaa syötäväksi.


Lauantaina oli hyvän ystäväni Jonnan, jonka kanssa olemme reissanneet paljon yhdessä, tyttären lakkiaiset. Olen tuntenut Jonnan tyttären ihan vauvasta saakka. Meidän esikoisella ja Jonnan tyttärellä on reilu kuukausi ikäeroa, samoin meidän kuopuksella ja Jonnan pojalla. Monet kerrat olemme olleet yhdessä lasten kanssa liikkeellä. Tutustuimme Jonnan kanssa töissä reilu 20 vuotta sitten ja ystävystyimme nopeasti. Parinkymmenen vuoden ystävyyden aikana olemme tehneet laskujeni mukaan 15 yhteistä reissua. Välillä on ollut mukana puolisot, lapset, osa lapsista, Jonnan äiti, Jonnan siskon poika ja jopa Jonnan naapurin tyttö. 

Juhlasankari ja meidän esikoinen ja keskimmäinen. Kuopus jäi kotiin, koska kipsi ei mahtunut mihinkään paitaan.


Viihdyimme lakkiaisissa ennätykselliset neljä tuntia. Viihtymistä varmaan lisäsi se, että isäntä tarjosi nuorisolle drinkit baarissaan, juhlissa vilisi nättejä luistelijatyttöjä ja siellä oli myös ruokatarjoilu.

Isännän baari

Sunnuntaina olin ajatellut, että viettäisimme toista adventtia jouluherkuilla. Itsenäisyyspäivän ja lakkiaisten syömisen jäljiltä päätimme tyytyä helppoon ja kevyeen ruokaan. Oli meillä sentään glögiä ja pipareita saatavilla. Minä olen joutunut jättämään glögin juomisen minimiin, kun siinä on niin paljon sokeria ja sokeriton glögi on niin kitkerää.

Minulla on kohta kolme viikkoa "polvionnettomuudesta" ja se alkaa vihdoin parantua. Tai ainakin siltä tuntuu, en ole vielä kävellyt polvella kuin ihan lyhyitä matkoja. Pääsen kohta vesijuoksemaan ja kävelemään ja aloittamaan avantokauden. Mahtavaa! Portaissa kyllä huomaan vielä, että polvi ei ole täysin parantunut. Meillä on ollut keskimmäinen ja kuopus flunssassa. Pojilla on kuume jopa noussut yli 39 asteen. Onneksi noin korkeaa kuumetta on kestänyt vain vuorokauden verran. Testit näyttävät koronalle negaa. Jos pysyn terveenä, niin olen ajatellut juhlistaa kolmasta adventtia joulumarkkinoilla. Töissä on ollut raskasta, joten voihan tässä käydä niin, että koko viikonloppu menee levätessä. Tässä hetkessä on parasta, että enää päivä töitä ja sitten on viikonloppu.

14 kommenttia:

  1. Musta on aina ihana kuulla ystävyksistä vuosikymmenten ajan. Teillä on kyllä hyvä yhteys, kun matkojakin on tehty vuosien aikana noin paljon.

    Hyvä, että polvi alkaa parantua ja toivottavasti pojatkin pääsevät pian flunssasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä hirvittävän keski-ikäinen, kun ystävyyssuhteetkin ovat suurin osa todella pitkäikäisiä. Jonna on kuitenkin ystävä tältä vuosituhannelta eikä viime vuosituhannelta kuten moni muu :D :D :D

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  2. Ilon ja ystävyyden postaus... polvikin kuulostaa paremmalta - mutta toisaalta eikö tapaturmakaan vauhdittanut uusien nivelten saamis mahdollisuutta?
    Toivottavasti pöpöt pysyttelee poissa Joulun ja muutenkin....

    Laitoin muuten kuvat suklaasimpukkamuroista sinne Käpypostauksen loppuun
    - jos olisi helpompi kuvasuunnistaa kaupassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on todella surkea tilanne keinonilvelten suhteen, että en pääse leikkaukseen ennenkuin diabetekseni on saatu tasapainoon. Toimiva lääkitykseni jouduttiin purkamaan pahojen sivuoireiden vuoksi ja sen jälkeen olen ollut ihan vapaassa pudotuksessa asian suhteen. Lääkäri on ollut sitä mieltä, että kaikki muut vaihtoehdot kokeillaan vielä ennen kuin joudun siirtymään insuliinin pistämiseen. Tässä on aikaa kulunut näihin lääkekokeiluihin ihan hirvittävän kauan eikä vieläkään ole valoa tunnelin päässä :(

      Minäpäs menen kurkkimaan, että miltä ne murot näyttävät :)

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
    2. Auts - että sekin "tunneli" vielä nuoren ikäsi lisäksi.
      Ympärilläni vain niin monia uusien nivelten kanssa jumppaavia, että soisi avun kaikille. Minunkin Tuhkimotarina, eli keraamisesta lasista tehty polveni on kestänyt vauhdissani 4.1.24 jo 13-vuotta.

      Poista
    3. Kun saan itse about leikkauskuntoon, niin aion alkaa jonottaa uusia polvia yksi kerrallaan. Ihan hirvittävän kauan aikaa on mennyt näissä erilaisissa lääkekokeiluissa :( Olisi mennyt vieläkin kauemmin ilman ukrainalaista sukulaista. Mieheni Sveitsissa asuva serkku avioitui ukrainalaisen Elenan kanssa. Hänen veljensä on sisätautilääkäri, joka on erikoistunut diabetekseen. Mun labratulokset lähtevät aina ensin konsultoinnille sinne sodan ja kaaoksen keskelle ja sieltä tulee neuvoja kuinka valmistautua kotimaassa toimivan lääkärin vastaanotolle. Whatsapilla käyn etälääkärillä :) Yritän lähettää vastapalveluksia sinne, mutta kovin on nahkea vastaanotto "kyllä minä pärjään täällä". Ihan on pitänyt riidellä asiasta.

      Tapasin tämän sisätautilääkäriveljen Elenan häissä. Silloin hän ei puhunut oikeastaan yhtään englantia. Hän teki häitten jälkeen päätöksen opetella englannin "toista kertaa ei käy niin, etten pystyisi keskustelemaan uusien sukulaisteni kanssa". Nyt olen jo pari vuotta ollut hänen etähoidossaan eikä ole kielimuuria.

      Poista
  3. Voi vitsit. Näyttipä taas hyvältä. Niin ruoat kuin ihmisetkin. :-D

    Hienoa kuulla, että polven paraneminen edistyy! Kyllä se siitä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Nuoriso näyttää aina hyvältä! Lakkiaisissa katselin kuinka nättejä nuoret tytöt olivatkaan ja oli ihana kuunnella heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan. Tunsin kyllä itse sillä hetkellä vanhaksi, vähän sillä lailla haikealla tavalla mutta samaan aikaan onnellisena.

      Elättelen toiveita, että pääsisit nyt vesijuoksemaan ja kuntouttamaan polvea ja pääsisin sitten hiihtolomaviikolla edes hieman laskettelemaan.

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  4. It had been lovely and Happy moments for all the nice family in this party day. Have a lot of love for you, and for all your family, this Next Christmas!!

    VastaaPoista
  5. Ihania juhlia ja tarjoiluja. 🌹 Monenlaista saavutusta polvista ja kipseistä ja muista vastoinkäymisistä huolimatta. 🧡 Suomi-servietit ovat kivoja, olen Suomen lipuilla varustettuja lautasliinoja joskus vienyt maahanmuuttajien kielikurssien päättäjäisiin. 🇫🇮 Mitenkähän pukeutuminen onnistuu kipsin kanssa... Sitä jään miettimään. 🤔🙃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 🌸 minä ihastuin heti noihin lippuservietteihin, vaikka olisi saanut olla rikkaammat värit. Sopivat hyvin itsenäisyyspäivän ruokapöytään ja miksei jouluunkin.

      Kipsit saattavat olla niin isoja, että resorit joutuu leikkaamaan pois puseroista ja takista. Tuo kipsi mahtuu muutaman hupparin hihasta läpi. Meillä on yksi resoriton kulahtanut takki, josta saa kipsin läpi juuri ja juuri.

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  6. Teillä on ollut upea itsenäisyyspäivän menu kuolaan minä tässä nälkäisenä. Hyvä, että polvi on jo paremmassa kunnossa. Ikävää tuo poikien sairastuminen flunssaa ja kuumeeseen. Nyt on taas liikkeellä paljon pöpöjä. Tsemppiä ja joulun odotusta ♥

    VastaaPoista