3. lokakuuta 2022

Viikon parhaat palat

Maanataina olimme vielä Portugalissa, mutta jätetään se nyt näistä parhaista paloista pois ja keskitytään arkisen elämän parhaimpiin paloihin.

Tiistaina oli kerrassaan upea sää ja lähdimme Hra Kepposen kanssa katselemaan ruskaa. Sattumalta löysin paikan, jossa mustikanvarvut hohtivat auringossa punaisena. Se oli niin kaunis näky! Olen pitkään himoinnut pääseväni Lappiin ihailemaan, kun siellä varvut hohtavat punaisena. Se haave odottaa edelleen toteutumistaan. Onneksi pääsin sentään ihailemaan Helsingin komeaa maaruskaa.


Tiistaina, kun tulimme reissusta kotiin, huomasimme heti ensimmäiseksi, että kotona oli ihanan siistiä. Esikoisemme oli huolehtinut siitä, että tiskejä ei ollut päässyt kertymään. Mahtavaa!

Kuopuksen piirakoiden leipomisinto jatkuu edelleen. Nam! Tällä kertaa teimme yhdessä mustikkapiirakan. Tämä taitaa olla piirakka nro neljä.

Mustikkapiirakka odottaa muroseosta ja paistamista

Lauantaina tapasimme ukkia eli appeani ja teimme yhdessä mökillä raivausurakkaa. Raivausurakat ovat minulle aikamoista pakkopullaa, mutta kyllä urakan jälkeen on aina hyvä fiilis! Peräkärry täyttyi oletettua nopeammin ja meille jäi mukavasti aikaa seurusteluun ja hienosta syyspäivästä nauttimiseen.

Sitä vaan mietin, että jos kerran vuodessa ajaa peräkärryllisen tavaraa jäteasemalle, niin loppuuko peräkärrykeikat joskus?
 
Meillä oli nuoriso mukana mökillä, koska tarkoituksena oli nostaa laituri talviteloille. Sepäs ei aivan onnistunutkaan. Vesi on niin alhaalla, että uimaportaat ottivat pohjaan kiinni. En muista tälläistä tapahtuneen ikinä aikaisemmin.


 
Sunnuntai oli varsinainen sukulaispäivä. Hra Kepposen serkku tuli Sveitsistä perheensä kanssa Suomeen ja tapasimme heitä. Heidän perheensä kasvoi kesällä suloisella pikkuprinsessalla. Minä olin jo aiemmin ehtinyt käydä Elenan kanssa lounaalla. Elenan kanssa meillä juttua riittää 15 vuoden ikäerosta ja erilaisesta kulttuuritaustasta huolimatta. Hänen sukunsa on niin sukurakas, että Elenan lääkäriveli on auttanut minua terveysongelmissani. Meidän ystävyytemme on lähentänyt meidän molempien perheitä sekä myös meidän suhdettamme nuorempaan serkkuun eli Elenan puolison pikkuveljeen. Meidän ystävyytemme sai alkunsa Elenan ja hänen puolisonsa häistä, joista voit lukea täältä https://pikkukepponen.blogspot.com/2016/09/pari-inspiroivaa-tarinaa.html. Keväällä 2019 vietin Elenan perheen luona Sveitsissä mahtavan viikon.

Treffit sovimme Angry Birds puistoon, jotta perheen leikki-ikäisellä olisi kivaa puuhaa
 
Minä pakkasin mukaan retkieväät

Leikkipuistosta jatkoimme matkaa vaarille eli minun isälleni kyläilemään. Toivon kovasti, että vältymme kulkutaudeilta ja uskallan käydä tapaamassa vaaria. Kovasti toivoin, että olisimme saaneet vaarin meille viikonlopun kotibilekarkottimeksi, kun olimme reissussa. Esikoinen oli lähtöviikolla flunssassa ja pienessä kuumeessa, enkä todellakaan uskaltanut pyytää vaaria meille. Reissu meni hyvin ja kotimme ei ollut paikallinen bilekeskus. Alustavasti puhuimme Hra Kepposen kanssa, että kaikki meni kotona niin hienosti, että ensi vuonna voisimme tehdä jonkun pikkureissun taas kahdestaan.

Viikon parhaat summeeraan: läheiset, auringonpaiste ja komea ruska.
 
Minulla energiatasot laskevat selvästi syksyn edetessä. Tiedostan, että pitää alkaa laskemaan kierroksia ja tekemisen määrää ja valmistautumaan jonkinlaiseen "kaamosköllöttelyyn" kotona. Kaamosköllöttelyssä suoriudutaan töistä ja välttämättömistä asioista ja lepuutellaan mahdollisimman paljon. Toivon kovasti hienoa lokakuuta, että edessä olisi vielä monta aurinkoista ja värikästä syyspäivää.

Kivaa alkanutta viikkoa!

14 kommenttia:

  1. Kiva on lähteä, mutta kiva on myös palata arkeen. Perusasiat pitävät pinnalla. Syksy on ajoittain vähän vähemmän vetävää aikaa. Meillä olisi mökillä vielä laituri nostamatta. Se ei ole koskaan kovin kivaa hommaa, alkaen siitä, että porukkaa pitäisi saada tarpeeksi kasaan.
    Minä herään tähän päivään ajatuksella, että onneksi huomenna on vapaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä haaveilen siitä, että saisimme mökille isomman laiturin, jossa olisi penkki. Syksyisin tulee hyvä muistutus siitä, kuinka näppärä tuo vanha pieni laituri onkaan. Mies ja vanhin poika jaksavat nostaa sitä kahdestaankin tarvittaessa ja yksi tarvitaan asettelemaan se tukin päälle. Todella näppärää.

      Minä en ole syysihminen lainkaan, mutta ainahan sitä on jotenkin syksy lävitse taaplattu. 2021 meni syksy poikkeuksellisen hyvin. Saas nähdä miten tänä vuonna.

      Kivaa vapaapäivää!

      Poista
  2. Summa-summarum... upea viikko kaikella tapaa ja upeaa kun kuvasit siitä parhaat palat meidänkin syysiloksi!! Ja mikä vastaanotto kotona - niin fiksut ja hyvin kasvatetut pojat teillä - syytä ISOON ylpeyteen!!
    Ruskakuvasi, aah... onko pihapenkin pöytäkaverilla ompelukoneen jalka? Upea!!

    Mulle syksy ja kaamos on enemmän energisoivaa aikaa... kun malttaa olla enemmän sisälläkin/kotonakin ja saada täälläkin jotain aikaan.... ei ihan joka viikonloppu ole lähdössä jonnekkin... Lokoisaa ja omannäköistä lokakuuta toivotellen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotona meni kaikki hyvin meidän matkan aikana. Saatetaan päästä joskus uudestaankin viikonloppureissulle. Tai ei ainakaan tarvitse enää seuraavaa odotella 8 vuotta.

      Pihapenkin kaverina on anopin ompelukoneen jalasta tekemä pöytä. Ne ovat minusta niin ihanat. Vaikka seuraavaksi pihapenkiksi taidamme joutua ostamaan sellaisen penkin, jossa on materiaalina muuta kuin puuta.

      Mahtavaa, että pidät syksyä ja kaamosta energisoivana aikana. Mies sanoo usein, että minä käyn aurinkoenergialla. Kun aurinko tarpeeksi kauan näyttäytymättä tai näyttäytyy vain silloin kun on pakko tehdä töitä, muutun väsähtäneeksi narisijaksi joka aamuisin uikuttaa sängyssä, että ei jaksa nousta ja päivät kolaa kaapeista mahdollisia sokeripitoisia elintarvikkeita. Ollaan usein puhuttu siitä, että näyttää siltä, että minun olisi paras yrittää järjestää elämää sillä lailla, että marraskuussa olisi lomaa sellaisilla leveysasteilla, joissa on valoa.

      Kivaa lokakuuta!

      Poista
  3. onpa mahtavaa, että nuoriso osoittautui teidän reissunne aikana luottamuksen arvoiseksi!

    Tuo ruska on kyllä kaunis. Meillä on puissa vielä yllättävän paljon vihreääkin, vain nuo punaista hehkuvat puut (vaahterat lähinnä) ovat selvästi saavuttaneet ruskan. Koivut ja haavat ovat vähän epäröivällä kannalla, osa kellastaa, osa pitää vielä vihreästä kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hienoa, että nuoriso oli fiksusti reissumme aikana, vaikka ei ollut ketään vahtimassa perään.

      Täällä alkaa olla koivut ja haavat jo hyvin keltaisina ja osa lehdistä on jo tippunut alas. Jos tulee sateita ja kovia tuulia, niin ruska on kohta muisto vaan. Olen oppinut nauttimaan ruska-ajasta, mutta sen jälkeen alkaa se pimeä ja märkä ajanjakso joka tuntuu tulevan vuosi vuodelta raskaammaksi. Mutta ainahan sen lävitse olen jotenkin onnistunut taaplaamaan.

      Poista
  4. Mahtavia viikon parhaita paloja ♡ Maaruska on niin kaunis. Hieno juttu tuollainen sukulaispäivä ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävi tuuri, että löysin tuollaisen upea maaruska mäen Helsingistä. Maaruska on täällä päin harvinaista herkkua ja siksi himoitsen päästä ihailemaan sitä Lappiin. Kiva oli nähdä Sveitsin serkkuja pitkästä aikaa.

      Poista
  5. Olipa hieno keksintö esikoiselta! Ihana tulla siistiin kotiin. :-) Mä muuten siivoan aina ennen matkalle lähtöä, koska en kestä palata matkalta sotkun keskelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä inhoan myöskin palata matkalta sotkuiseen kotiin, mutta silti useinmiten en ehdi siivoamaan ennen lähtöäni. Joskus meillä on käynyt siivooja loman/matkan aikana. On suorastaan luksusta tulla siivottuun kotiin. Joskus ollaan unohdettu tyhjentää biojäte ennen matkaa. Vähään aikaan ei käy samanlaista mokaa ;)

      Poista
  6. Sitä vaan täällä ihmettelen minäkin, että jos joka vuosi vie kaatopaikalle tavaraa, niin mistä sitä riittä joka vuodelle? Onko se jossain piilossa syöksyäkseen esiin jostain? JA kuka sitä tavaraa hankkii, joka sinne kaatikselle on sitten pakko kuskata. Alkaa taas minimalismi kiinnostaa.
    Kivoja juttuja teillä viikossa. Erityinen plussa tuo herra leipuri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla kesäpaikassa saa varmaan seuraavat 10 vuotta tehdä urakalla kaatopaikkakeikkoja, ennenkuin alkaa tarve vähenemään. Siellä on säästelty kaikenlaista tarpeetonta vuodesta 1980 alkaen. Kotona pitää kyllä katsoa peiliin, jos kaatopaikkakeikat aina vaan jatkuvat. Silloin on lipsahtanut ostelun puolelle pahasti joko minulla tai miehellä. Mies on kyllä se meidän perheen shoppailija :) Mulla on siis syntipukki valmiina :D

      Oli kiva viikko ja kotitekoiset leivonnaiset ilahduttavat aina.

      Poista
  7. Teidän ystävyys Elenan kanssa on aivan mahtava asia ja kuten kuvailet, on lähentänyt muuhunkin sukuun.

    Kyllä nyt ruska osaa olla kaunis, mutta hitsi miksi pitää ulkona olla niin synkkää, voi blaah! Pimeys käy heti mielelle, sen huomaan.

    Mustikkapiirakka best, kun on murotaikinaa päällä.

    Mukavaa syysviikonloppua sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihanaa saada aivan yllättäen uusi sukulainen, josta tuli nopeasti hyvä ystävä. Mieheni tapasi serkkuaan lähinnä yhteisillä sukujuhlilla, joiden pitäminen on ollut harvenemaan päin kun vanhin sukupolvi ei meinaa jaksaa järjestää juhlia. Nyt nähdään sentään yleensä ainakin kahdesti vuodessa ja whatsapp laulaa :)

      Minä olen aikuisena rakastunut ruskaan. Nytkin on niin upea sää, että haluaisin olla ulkoilemassa, mutta palaveri kutsuu :( Kohtahan tuo valonmäärä oletettavasti laskee rajusti, niin kyllä silloin minuun iskee väsymys. Nyt nautitaan vielä kaikesta saatavilla olevasta valosta ja syksyn väreistä! Kivaa viikkoa!

      Poista