29. syyskuuta 2019

Teinin kanssa: Ilmastolakkoa ja kasviota

Edelliseen lukuvuoteen verrattuna teini osoittaa selviä kypsymisen ja kasvamisen merkkejä. Ihan kaikkea ei tarvitse vastustaa vastustamisen vuoksi eikä ihan jokaisesta vastoinkäymisestä tai erimielisyydestä tarvitse hermostua pahanpäiväisesti.

Koulu sujuu teinillä vaihtelevasti: poika saa halutessaan kiinnostavista aineista kiitettäviä, mutta kantaa kotiin  seiskaa niistä aineista, jotka eivät kiinnosta. Yritämme panostaa ja painostaa teiniä siihen, että hän opettelisi yläasteen aikana säännölliseen koulutyöhön. Teinin itsensä on vielä vaikea ymmärtää rutiinien voimaa. Kuulemma 90% läksyistä ehtii hyvin tekemään koulussa välitunneilla. Tänä syksynä teiniä on kuitenkin ollut mahdollista kiristää ja maanitella läksyjen tekoon. Useimpina iltoina teini on saanut koko 20 minuutin kouluun panostuskiintiönsä täyteen :) Ehkä ensi lukuvuotena päästään yli puolen tunnin. En ole ollut aivan järkyttynyt koulutyöhön käytetyn ajan vähyydestä. Muistan, kuinka itse tein peruskoulussa läksyjä lähinnä poikkeustapauksissa. Lukion alku ja pitkä matematiikka ja fysiikka olivatkin työmäärän osalta varsinainen shokki.

Samaan aikaan puolukka sekä kukkii että siinä on kypsät marjat

Viime lukuvuonna teiniltä jäi ainakin yksi koulutyö palauttamatta. Koska ei kiinnostanut, niin pääsi unohtumaan. Tämä lukuvuosi on alkanut selvällä parannusaskeleella nimeltään viimetinka. Noh, ei siinä mitään, olen viimetingan ihminen itsekin.

Muutama viikko sitten teini alkoi jo keskellä viikkoa vaatimaan, että viikonlopuksi pitää mennä maalaismummolaan. Perillä selvisi syy maalaismummolavierailuun. Teinin piti maanantaina palauttaa digikasvio, joka oli annettu tehtäväksi jo toukokuun alussa. Jos nyt aivan tarkkoja ollaan, niin maanantaina päättyi digikasvion keräämiseen annettu jatkoaika. Teini aloitti digikasvion keräämisen siis 48t ennen deadlinea. Pisteet kuitenkin siitä, että teinillä oli jonkinlainen käsitys siitä, että maalaismummolasta löytyy hyvin jäkäliä ja sammalia, joita olikin aikamoinen määrä listalla. Jotain on jäänyt mieleen lapsuuden metsäretkiltä ja mökkilomilta.

Poronpallerojäkälä

Teini ei paljoa minun seurastani enää perusta, mutta tuona viikonloppuna olinkin todella mielestä seuraa metsäkaverina ja kasvintunnistajana. Saimme hyvin kuvattua kasveja. Minusta digikasvion kerääminen oli hauskaa ja tykkäsin kuvailla sammalia ja jäkäliä ihan omaksi ilokseni.

Digikasvion keräämisen viehätys koki tällä viikolla romahduksen. Keskimmäinen sanoi, että hänen pitää tehdä digikasvio. 40 vapaavalintaista kasvia, joista 10 saa olla puita. Hyvänen aika sentään! Miten tuollaista aletaan keräämään näin myöhään syksyllä. Kohtahan ei ole enää lehtiäkään puissa. Vai onkohan viimetingan geeni periytynyt keskimmäisellekin?


Lisää digikasvion ja metsäretkeilyn riemua tuli siitä, että teini vahingossa myöhästyi bussista, jolla luokka meni metsäretkelle. Epäilemme, että vahinko ei ollut aivan vahinko. Joka tapauksessa teinille tuli tuosta hyvästä vanhempien järjestämä metsäretki sekä ylimääräisiä tehtäviä, nimittäin digisieniö. Onneksi vaari auttoi digisieniön kasaamisessa, minä en harmillisesti kovin montaa sientä tunnista. Metsäretki on vielä tekemättä. Olen vähän elätellyt toiveita, että saisin houkuteltua sienestävän ystäväni mukaamme ja saisimme jopa saalista retkeltä.


Torstaina teini ilmoitti todellakin olevansa ilmastolakossa perjantaina. Hetken jo riemuitsin, että perheessämme on tiedostava nuori. Ilmastolakkoilun päämotivaationa oli se, että kyllä eduskuntatalon portailla notkuminen aina koulupäivän voittaa. Toivon, että sieltä tilaisuudesta olisi jotain jäänyt itämään teinin mieleen. Onhan se viesti asian tärkeydestä jo tavoittanut teinin. Tosin iiedostavuuden tasossa olisi hieman nostettavaa, koska ilmastolakkoon menevä teini pummi autokyytiä metroasemalle ;)

Teinin kunniaksi pitää sanoa, että hän on hoidellut kotityöosuuttaan mukavasti. Oma-aloitteisuuteen on vielä matkaa, mutta pyynnöstä moni homma sujuu mutisematta ja nopeasti. Teini välillä auttelee keittiössä ruuanlaitossa ja pystyy tarvittaessa ruokkimaan sekä itsensä että veljensä. Olisi aika saada esikoinen hyville raiteille, koska ensi kesänä meillä on kaksi poikaa virallisesti teini-iässä. Voi elämä!

15 kommenttia:

  1. Mukava, että teini on tekevä nuori.Siinä ne asiat kehittyvät pikkuhiljaa ja vastuun kantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein tuntuu, että kyllä teinistä vielä kasvaa ihan järkityyppi. Välillä sitten usko hieman horjuu :D :D :D Kyllähän hän osaa jo kaikenlaista tehdä ja pärjäilee päiviä ihan omin avuin.

      Poista
  2. Oi kiitos tästä rehellisestä kertomuksesta teinielämästä.
    Kasviot on kamala asia ja todella eläydyn teinien tuskaan.
    Meillä taitaa yksi kasvio olla vielä edessä...

    Mä tunnen pientä huolta noista läksyasioista ja opiskelun tukemisesta. Mä en osaa opettaa mitään hyvää opiskelutekniikkaa. Olen ollut huono koulussa ja tekniikka ollut Hauki on kala.
    Mun tuore lukiolainen vetää kauheeta draamaa koulusta ja yhtään en tiedä onko asiat sille oikeesti tosi vaikeita vai onko se vaan mukavuudenhaluinen eikä kestä ponnistella.
    Hermostuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta teinin kasvio oli muuten ihan kiva juttu, mutta olihan mukaan sitten laitettu sellaisia kasveja, joita on todella vaikea löytää. Minusta sellainen on ihan oppilaiden kiusaamista. Tunnollisimmat saavat vielä kunnon kesästressin, kun kaikkea ei löydykään.

      Harppaus peruskoulusta lukioon on isolle osalle koululaisista aikamoinen. Peruskoulusta voi saada ihan hyväkin numeroita ilman aika pienellä ponnistelulla. Lukiossa jokainen opettaja alkaa valmentamaan oppilaitaan kirjoituksiin saman tien ja läksyjä tulee ihan eri tahtiin kuin peruskoulussa. Siinä menee jonkin aikaa totutellessa uusiin tapoihin. Lukion ope ystäväni huokailee usein, että kuinka kehnoilla pohjataidoilla peruskoulusta tullaan lukioon ja koulu joutuukin järjestämään esim. matematiikassa tukikursseja ykkösille.

      Seuraa poikasi jaksojen numeroita, pari jaksoa antanee aika hyvän kuvan siitä, että onko draama lisääntynyttä työmäärää vai onko sisällön oppiminen ollut hankalaa.

      Nykyisin lukiossa puhutaan paljon opiskelutekniikasta, joten sen oppiminen ei pitäisi jäädä pelkästään nuoren tai vanhempien vastuulle. Mieheni on hyvin järjestelmällinen opiskeluissa ja pystyy opiskelemaan itse netistä isoja kokonaisuuksia. Minä olen oppinut parhaiten kuuntelemalla ja nuorempana muistikin oli erinomainen. Siksi en tarvinnut kovin kummoisia opiskelutekniikoita ja viimetinkakin toimi tosi hyvin. Nyt vanhempana olen välillä todella pulassa, kun minunkin pitäisi itse opiskella lukemalla. En meinaa jaksaa keskittyä millään, enkä myöskään muista asiota :( Ehkä tässä joutuu vielä keski-ikäisenä opettelemaan opiskelemaan.

      Poista
    2. Meillä tehtiin myös viimetingan kasviota, teinillä oli vahva näkemys siitä että mormor tietää nämä asiat parhaiten. Olin vähän yllättynyt, koska äitini ehkä saattaa osata asiat, mutta ruotsiksi.
      Minä en kelvannut avuksi, koska en heti silmänräpäyksessä tunnistanut tuhruisesta ja epätarkasta vihreästä ruohoröykkiöstä mitään kasvia.

      Meidän nurkilla kerättävistä kasveista ei annettu luetteloa, vaan ainoastaan lukumäärä ja tunnistamistehtävä.

      Tietyn verra draamaa kuuluu lukiolaiselämään, ainakin jos sattuu olemaan sentyyppisessä opinoahjossa. Draama voi näyttäytyä esim. siten, että jos perjantaina sattuu olemaan koe ja treenit samana päivänä voi siitä aiheutuneen kohtuuttoman rasituksen vuoksi joutua viettämään koko viikonlopun vuoteessa tekemällä kituliasta tyttökirjamaista kuoloa.
      (tai jos keväällä on kirjoitukset, ei voi syksyllä harrastaa mitään koska ks. yllä)

      Minä olen viimeistään lukiovaiheessa pääsääntöisesti sanoutunut irti opinnoista. Vastaan jos jotain kysytään ja voin vähän natkuttaakin, mutta en enää varsinaisesti puutu itse opiskeluun. Jossain vaiheessa on osattava kantaa vastuu oma-aloitteisesti.

      Poista
    3. Minä olen henkisesti valmistautunut siihen, että Hra Kepposen kanssa alamme tulevaisuudessa kertaamaan lukion matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Hyvä menestys esim. pitkässä matematiikassa helpottaa paljon jatko-opiskelupaikan saamista. Peruskoulu ei monelle anna tarpeeksi valmiuksia ja laskurutiinia ja lukion alussa nuori voi tarvita tukea, että jaksaa pakertaa matemaattisten aineiden kursseja.

      Toki tässä vaiheessa emme vielä tiedä, että haluaako kukaan lapsistamme alalle, jossa vaadittaisiin matemaattisia aineita. Ollaan vähän tuumittu meidän pojista, että jos äiti, isä, isoisä ja vielä setäkin ovat teknisellä alalla, niin eiköhän noista joku hairahdu samaan ;)

      Poista
  3. Kiva että nykyään tietotekniikkaa käytetään apuna kasvioiden tekoon. Metsään siis, vielä löytyy paljon kuvattavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teknologia on nostanut kasvion kokoamisen uudestaan opetussuunnitelmaan. Minusta se on hyvä, tuleehan lasten liikuttua luonnossa edes pururadan varrella ja kännykällä on helppo napsia tarvittavat kuvat digikasvioon ja googlella voi etukäteen katsella, että miltäs se poronpallerojäkälä näyttikään. Ihan tulee tarpeeseen pieni kasvioppi peruskoululaiselle. Hieman olin hämmästynyt, kun esikoiseni ei tunnistanut puolukan lehtiä ilman marjoja :D :D :D

      Poista
  4. Ihana teini. <3

    Minä olin suorastaan järkyttynyt, kun olin kesällä teini-ikäisen kummipoikani kanssa Ahvenanmaalla, ja sain kuulla, että heidän pitää kerätä kasveja ihan oikeaan kasvioon. Olin kuvitellut, että moisista kasvioista olisi luovuttu jo aikapäiviä sitten, mutta eikö mitä, niin sitä sitten metsästettiin kaikenlaisia kasveja Ahvenanmaaltakin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääks, sellaisen oikean kasvion keräys vaatii paljon aikaa ja vaivaa eikä moni nuori enää tänä päivänä innostu siihen liittyvästä näpertelystä kasvien prässäyksineen ja papereille teippaamisineen. Digikasvio on tuohon perinteiseen verrattuna todella kätevä! Toivottavasti Ahvenanmaalta tuli hyvin saalista.

      Poista
  5. Täytyy sanoa, että en ollut digikasviosta ennen kuullutkaan. Taidan tulla siihen ikään, että haluaisin tehdä oman digikasvion.
    Opiskelemisen opetteleminen on aika vaikeaa varsinkin, jos kaikki on ollut aiemmin helppoa. Muistan, että meilläkin oli joskus asiasta puhetta. Toisaalta jätän itse monet asiat viime tippaan, niin en ollut paras opettaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ei muuta kuin digikasvion tekoon vaan :) Voit tehdä sekä suomalaisen että amerikkalaisen kasvion. Minusta tuo digikasvion kerääminen ei ollut lainkaan hassumpaa puuhaa.

      Suomalainen koulu tuottaa hyviä oppimistuloksia suurelle joukolle oppilaita, mikä on todella hieno asia! Mutta aika helpolla se päästää ne oppilaat, joilla on hyvä muisti eikä kunnianhimoa juurikaan. Juuri mitään ei tarvitse tehdä :( Toivottavasti se ei tuo peruskoulun jälkeisiin opintoihin ihan tolkuttomia vaikeuksia.

      Minä olen aika viime tingan ihminen myös :) Ollaan opiskeltu mieheni kanssa samassa paikassa ja minä aloitin tenttiin lukemisen siinä vaiheessa, kun mieheni oli jo lukenut ja saattoi ottaa rennosti ja keskittyä kertailemaan :D

      Poista
  6. Juuri tänään mietin, että olisi mukava lukea teini-ikäisten vanhempien blogia ja sitten löysin tänne ♥ Jäämpä lukijaksi ja tervtuloa vierailulle.

    Meillä taisi olla viime vuonna toisella pojalla tuo digikasvion teko. Olikin aikas vaativa.

    Maikku
    https://mansikoitajavaahtokarkkeja.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun jätit kommentin Maikku :)
      Tulen vastavierailulle :)

      Poista
  7. Sinulla on sellaiset pojat, että en laittaisi heidän kuviaan blogiin. Eivät ole mitenkään hyvän näköisiä eivätkä varmaankaan halua tulla nähdyksi täällä.

    VastaaPoista