4. maaliskuuta 2019

24 kysymystä elämästä

Sanni blogista Neljäntienristeys haastoi minut pysähtymään ja miettimään elämääni ja vastaamaaan 24 kysymykseen. Kysymykset ovat tulleet Sannillekin haasteena Vihervaaran Anna-blogista. Aika monta kysymystä, ehkä liian montakin jos vastaus on pidempi kuin muutama sana :) Tykkään tälläisistä kysymyksistä, jotka paljastavat vastaajan ajatusmaailmasta jotain. Toisaalta olen aika allerginen hömppäkysymyksille pukeutumisen vaikutuksesta minuuteeni tai ihan lässynlää-osastolle. Mutta alla siis vastaukseni.

Mitä rakastat?
Se ilmeselvä asia eli perhettäni ja muita läheisiäni. Mahdollisuutta elämää oman näköistä elämäni.

Uusia kokemuksia ja pieniä seikkailuja.
Silmiä hiveleviä maisemia ja hyvää ruokaa.
Jaettua naurua, rentoa oloa yhteisessä ruokapöydässä läheisten kanssa.
Metsän ja meren tuoksua, meren kimallusta

Missä olet tosi hyvä?
Ongelmanratkaisussa, ideoinnissa, työssäni ja nukkumisen määrässä. Paineen kestämisessä.

Mikä tai kuka saa sydämesi lyömään nopeammin?
Turkoosi meri, auringonlaskut, huikean sininen taivas ja poutapilvet.
 
 

Mikä tai kuka saa sinusta parhaat puolet esiin?
Ensimmäisen kysymys, josta ei tule mitään mieleen. Ehkä haastavat tilanteet ammatillisesti, muutoin loma ja viikonloppu.

Mitä haluaisit oppia?
Saamaan sellaisen keskusteluyhteyden lapsiini, joka kantaa teini-iässäkin.
Haluaisin oppia soittamaan selloa tai edes kitaraa.
Oppia säännölliseen liikuntaan ja terveellisempään ruokavalioon.
Haluaisin oppia laittamaan uusia, herkullisia ja suht. terveellisiä ruokia.
akvarellimaalausta, huonekaluentisöintiä, ehkä jonkin kielen.     

Mistä haluaisit tietää lisää?
No vaikka mistä! Tekoälystä, robotiikasta, ilmastonmuutoksesta, psykologiasta, pelituotannosta, rakentamisesta, sisäilmaongelmista, sijoittamisesta ja ravintolabisneksestä ainakin.

Onko sillä väliä viiden vuoden päästä?
Elämän perusstruktuurien kannalta tuskinpa on. Mutta olisihan se nyt sekä sääli että suoranaista haaskausta, jos menisi viisi vuotta, enkä tietäisi mistään minua kiinnostavasta asiasta mitään uutta.


Mitkä unelmasi olet saavuttanut?
Rakkaus, perhe, työ, koulutus, olen saanut asua ulkomailla, tehdä paljon mielenkiintoisia asioita sekä töissä että vapaalla, elää aika terveenä ja aika vakaassa taloudellisessa tilanteessa, ystävät. 

Missä tilanteessa / millainen olit vuosi sitten? Entä viisi vuotta sitten? (Olet varmasti mennyt eteenpäin, vaikkei siltä aina tunnu.)
Vuosi sitten elämäntilanteeni oli raskas johtuen vanhemmistani. Isäni oli juuri päässyt sairaalasta kotiin pyörätuolissa ja äitini odotti vakituista hoivakotipaikkaa. Elämäntilanteeni on nytkin raskas, vaikka omien vanhempieni tilanne on tällä hetkellä vakaampi, elämme kriisiä mieheni vanhempien tilanteesta johtuen. Teinin kanssa taitaa olla jopa helpompaa nyt kuin vuosi sitten. Tunnen itseni väsyneemmäksi kuin vuosi sitten.

Viisi vuotta sitten - meinasin sanoa, että silloin asiat olivat niin paljon paremmin. Katsastin blogista, että alkuvuonna 2014 asuimme vesivahingon jäljiltä evakossa siellä sun täällä ja lisäksi minulle tehtiin suurehko avoleikkaus ja päälle vetäisin vielä akuutin vatsakatarrin. Elämänasennettani kuvaa se, että pystyn monesta asiasta huolimatta aika hyvin karistamaan menneet murheet mielestäni. Olihan tuosta vuodesta 2014 heti ensimmäinen fiilis, että se vasta hyvä vuosi olikin.

Vierastan tätä "eteenpäin menemis"-keskustelua. En koe, että olen matkalla eteenpäin muuten kuin ajassa. Elämä on erilaisia vaihteita, joissa tyypillisesti ihmisille tapahtuu aika samankaltaisia asioita. Jos eteenpäin menemisellä ajatellaan henkistä kehitystä, uskon että sekin on syklinen ja siihen vaikuttaa paljon koettu elämä: millaisia asioita ihminen on joutunut elämänsä aikana työstämään ja millaista tukea hän on niihin vaiheisiinsa saanut. 


Mikä on sinulle todella tärkeää?
Perhe, läheiset, ystävät, terveys, tasa-arvo

Mitä tekisit, jos et voisi epäonnistua?
Vaihtaisin ammattia ihan huvin vuoksi tai perustaisin yrityksen.

Kenen mielestä olet kaunis?
Minä en katso kuin ehkä aivan vieraista ihmisistä ulkonäköä. Omat ajatukseni läheisistä ihmisistä tai niistä joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä kohdistuvat aivan muihin asioihin kuin ulkoiseen kauneuteen. En tunne mitään tarvetta punnita sitä, että kuka minun läheisistäni pitää minua kauniina, koska en itsekään arvota ketään ulkoisen kauneuden perusteella.

Kuka rakastaa sinua?
Puolisoni, lapseni, vanhempani, jotkut ystäväni

Miten muuttaisit maailmaa, jos kaikki olisi mahdollista?
En lämpene tälle kysymykselle ;) Vähän kuin missikisoissa "I wish for the world peace"
 
Miksi sinut kannattaa tuntea?
Olen fiksu, hauska ja lojaali ystävä. Töissä osaava ja tekevä.

Milloin viimeksi teit jotain uutta?
Olen innokas kokeilemaan uusia asioita ja saan siitä paljon energiaa itselleni. Välillä uudeksi asiaksi riittää pienetkin jutut. Viimeisin uusi asiani oli raskas: Asioin toisen ihmisen valtuuttamana hautaustoimistolla viime viikolla.

Kohteletko muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan?
Haluaisin sanoa, että kyllä. Mutta huudan välillä kitapurjeet väristen pojilleni. En haluaisi, että minulle huudetaan siten, mutta lapseni eivät välillä tunnu reagoivan mihinkään muuhun kuin hyvin kovaääniseen kommunikointiin. Tai ehkä heillä vaan on sellainen tilanne, että heidän oloaan helpottaa se, kun saa äidistä kaivettua jonkun vähän reippaaman reaktion esille.

Toisaalta ajattelen välillä, että kohtelen muita ihmisiä paremmin kuin itseäni. On asioita, joissa vaadin itseltäni enemmän kuin muilta ja suhtaudun muiden puutteisiin lempeämmin kuin omiini.

" Pojaat, nyt loppui se jatkuva kinastelu!!!"

Onko jotain, mistä sinun kannattaisi päästää irti?
Joissain kohtaa voisin hiukan hellittää velvollisuuden tunteesta.

Mikä yksi asia sinun kannattaisi muuttaa heti, jotta voisit paremmin?
Laihtua.

Ketä varten pukeudut?
Muita varten. Viihdyn aivan älyttömän hyvin yöpaitasillani. Työpaikalle pitää kuitenkin pukeutua muutoin ;) Joskus on kiva valita jotain nättiä ja laittautua parhaimmilleen, mutta perusluonteeltani olen hyvin laiska ja mukavuudenhaluinen pukeutuja.

Millaiseksi vaatteesi saavat sinut tuntemaan itsesi?
En lämpene tällekkään kysymykselle. Miksi naisilta kysytään vaatteista? Kysyisikö kukaan ikinä samaa mieheltä? Miksi naisen pitäisi olla kiinnostunut vaatteista?

Vaatteet eivät herätä minussa mitään erityisiä tunteita, paitsi tietenkin jotkut juhlavaatteet joihin liittyy muistoja ja joissa olen kokenut näyttäväni parhaimmaltani. Joskus vaatteet saavat minut tuntemaan himpun verran pirteämmäksi, kun valitsin päälleni jotain värikästä. 

Viekö tämä unelmiasi kohti?
Mikä tämä?  Nykyinen elämäntilanteeniko?
Ilmeisesti keski-ikäissyndroomaa tämäkin, että koen, että elämässäni on jo tällä hetkellä niin paljon hyvää, että keskityn toivomaan, että saisin pitää sen vielä pitkään.

Millaiseksi saat muut ihmiset tuntemaan itsensä?
En tiedä, en ole ikinä kysynyt asiaa muilta. Ainoastaan olen kysynyt lapsilta, että tietäväthän he, että rakastan heitä aina ja kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja he ovat vastanneet tietävänsä. Joten ehkä uskallan sanoa, että ainakin oman perheeni saan tuntemaan olonsa rakastetuksi. 

Yritän suhtautua ihmisiin avoimesti ja rennosti, uskon että se jotenkin välittyisi edes pikkuriikkisen muihin ihmisiin saakka.     

Oletko oman elämäsi ohjissa vai tapahtuvatko asiat sinulle?
Taitaa olla niin, että asiat tapahtuvat minulle. Toki olen yrittänyt vaikuttaa asioiden kulkuun tavoittelemalla perhettä, koulutusta, työtä, ystäviä, mutta usein asiat vaan tapahtuvat tai joskus mahdollisuudet tupsahtavat eteen. Olen aika hanakka tarttumaan uusiin asioihin elämässäni.  

*** 
Mikäli haastepostaukset kiinnostavat, niin tästä voit napata haasteen itsellesi. Toivon, että tähän postaukseen vastaisi Marjo, blogista Marjon matkassa.

Kivaa uutta viikkoa!

 

18 kommenttia:

  1. Tää oli kiva lukea :) Oon monessa kohdassa samaa mieltä ja erityisesti nyökin tuossa eteenpäin menemis -asiassa. Miksi pitäisi koko ajan mennä "eteenpäin"? Mitä se eteenpäin edes on? (Valtaa, rahaa, parempi asema? Enemmän ystäviä, rauhaa, zeniä?)

    Ihanaa uutta viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      En minäkään ymmärrä, että mitä se eteenpäin meneminen oikein ok? Kaksiosta kolmioon, palkkaluokasta seuraavaan? Henkiseen kasvuun vaikuttaa usein sekin, että millaisia elämänkokemuksia omaan elämään sattuu. Onko lapseton aikuinen mennyt vähemmän eteenpäin kuin lapseton? Onko kriisin kokenut henkilö kypsempi kuin kokematon?

      Poista
  2. :)
    rapsakaat ja sun oloiset vastaukset!

    Minä ajattelen eteenpäinmenemisen jonkinlaisena "elämälle alistumisella", siis sellaisena, ettei haraa vastaan niille asioille joita elämässä tapahtuu. Että on mukana omassa elämässään. (liian outoa, tiedän)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitatko, että antaa periksi sille, että on keski-ikäinen eikä enää teeskentele nuorta hupakkoa? Alkaa käymään uimahallissa, keittämään hilloja ja muistelee hiukan kaihoisasti menneitä vuosikymmeniä, ihmettelee että miten 20 vuoden asuntolaina alkaa olla maksettu :D :D :D

      Poista
    2. Aargh!!
      Pikemminkin niin että nuorena protestoi monia elämässä tapahtuvia asioita vastaan (”miks just nyt, miksi juuri mulle, miksi aina minä”)/aikuisempana ottaa ne jonkinlaisena vääjäämättömänä tapahtumaketjuna, että tottakai ja tietysti ja näillä mennään.
      On menty eteenpäin kapinavaiheesta.

      Poista
    3. Hyvä tarkennus kuomaseni ;)
      Kapinavaiheesta on kasvettu ohitse. Ja ehkä napinavaiheestakin.

      Poista
  3. Mahtavia ja mielenkiintoisia vastauksia, kiitos! Nyökyttelin monessa kohtaa. (Monessa kohtaa tunsin myös empatiaa.)

    VastaaPoista
  4. Mainitset itsesi fiksuksi. Pikemminkin vastauksista saa melko hankalan ihmisen kuvan.

    VastaaPoista
  5. Sun näköiset vastaukset ehdottomasti. <3

    Minä taas ajattelen, että eteenpäin meneminen on sitä, ettei takerru menneeseen, jää murehtimaan vanhoja, antaa anteeksi mahdollisille väärintekemisille ja (henkisesti) uudistuu ja säilytttää uteliaisuuden elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomainen määritelmä eteenpäin menemiselle Taru. Tuolla kuvauksella kannatan eteenpäin menemistä ja pyrin siihen välillä tarmokkaastikin.

      Poista
  6. Olipa hyvät ja mielenkiintoiset vastaukset. Tykkään tuosta realismistta, joka sinulta löytyy. Ja minunkin mielestäni kauneus on sisäistä.
    Tuossa edellä on Tarun vastaus eteenpäin menemisestä, komppaan Tarua siinä.
    Olipa kysymykset, en taitaisi edes osata vastata niihin.
    Mainiota maaliskuuta sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula :) Minustakin Tarun kuvaus eteenpäin menemisestä on hyvä.

      Nappaa haaste mukaasi :)
      Kiitos samoin - kivaa maaliskuuta!

      Poista
  7. Olipa mielenkiintoista lukea sinun vastauksia! Ja kiitos, että heitit haasteen minulle. Vähän sitä täytyy makustella ennen julkaisemista blogissa.

    Sinulla on ollut rankka vuosi 2014 mutta siitäkin selvisit. Uskon sinun olevan kuin kissa, joka putoaa aina jaloilleen. Tunnistan myös itsessäni tämän saman piirteen. Minähän myös uskon vakaasti siihen ettei mitään elämässämme tapahdu sattumanvaraisesti vaan kaikella on merkityksensä.


    Tsemppiä ja kiitos vielä kerran haasteesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjo :)

      Ihan pienistä ei pidä jäädä maahan makaan vaan nousta ylös ja yrittää jatkaa eteenpäin.

      Makustele rauhassa haastetta.

      Poista
  8. Huh, huikea määrä kysymyksiä ja mielenkiintoisia vastauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan noissa paljon vastattavaa :) Hyppää mukaan haasteeseen.

      Poista