24. marraskuuta 2016

Voi tätä marraskuun pimeyttä

Jatkuva pimeys yhdistettynä sateeseen saa meikäläisen olon varsin voipuneeksi. Aamulla en meinaa millään päästä käyntiin ja iltapäivällä voimat lopahtavat normaalia nopeammin. Kaipaisin niin valoa! Lisätuskana on jatkuva inhottava vesisade. Minua harmittaa, että lumi suli pois. Lumi tekee kaikesta kauniimpaa ja valoisampaa ja lumisessa talvimaisemassa liikkuminen on ihanaa. Inhoan tätä märän ja pimeän yhdistelmää.

Valokuvatkin todistavat, että minkä eron lumi saa aikaiseksi. Kävin ulkoilemassa lumen aikana Helsingin Vanhankaupunginkoskella ystäväni kanssa. Päivä oli aika harmaa, mutta miljöö aivan valloittava. Tässä pari kuvaa putokselta.




Sitten sama kaksi viikkoa myöhemmin ilman lunta. Kuvausajassa on max tunti eroa. Vettä virtasi koskessa niin, että ilma oli extramärkä, mutta kyllä paikka on paljon kauniimpi lumisena ja kuvatkin ovat ihan eri tavalla valoisia.

Vettä piisaa, mutta valkea, hohtava kauneus on tiessään


Olen yrittänyt kehitellä kaamoksentorjunta-aktiviteettejä. Yksi parhaimmista olisi ehdottomasti ulkoilu, mutta sää ja pimeys :( Voi kuinka odotankaan lunta ja parempaa ulkoilusäätä! Hiihtämisestä ja laskettelusta puhumattakaan. Kaamosuupumisen torjumiseksi olen siis yrittänyt ulkoilla kelistä riippumatta. Poikien kanssa olemme sitkeästi keränneet Pokemoneja sateessa.


Olen harkinnut myös uutta kirkasvalolamppua hajonneen tilalle. En tiedä oliko edellisestäkään mitään apua, hankala sitä oli ainakin säilyttää, joten siksi en ole ostanut uutta sen hajottua. Kertokaapas mielipiteitänne, oletteko saaneet hyötyä kirkasvalolampusta? Pitäisikö hankkia sitten uusi lamppu? Sen olen huomannut, että uimahallissa on ihan älyttömän hyvät valot ja viikottaisen vesijuoksun jälkeen olo tuntuu pirteämmältä kuin minään muuna aamuna. Alkaisin muuten juoksemaan joka arkipäivä, mutta se hallille ponnistaminen on niin r-a-s-k-a-s-t-a.

Toisena kaamosankeustorujuntana on kiva tekeminen. Melkein jokaiseen viikonloppuun on varattuna joku piristävä juttu. Nyt joulun alla on paljon tapahtumia konserteista Luciaan, että valinnan varaa riittää. Joka viikonloppuinen huvittelu/mukavien juttujen puuhastelu, kyllä näkyy pyykkivuoressa, mutta eihän niistä puhtaista vaatteistakaan ole mitään iloa, jos ei pysy hereillä ;)

Viikonloppuna alan fiilistelemään joulua ensimmäisellä joulutorireissulla. Se piristää ainakin siinä hetkessä. Onhan joulutorireissun odottaminenkin tuonut iloa marraskuuhun. Runsaat jouluvalot saavat kadut näyttämään paljon kutsuvammilta. Glögi ja jouluherkut ovat parasta pitkässä syksyssä.

Yksi missä olen epäonnistunut on kevyt ja terveellinen ruokavalio. Kaamosaikana tuskin kannattaisi syödä raskaita ja väsyttäviä lounaita ja tehdä kotiin tultua voileipäpinoja. Järkevä tyyppi söisi kevyesti ja iltapäivisin hedelmiä ja vaikka rahkaa. Järkyttävää, mutta olen sortunut melkeinpä päivittäiseen herkutteluun. Ruokalistallani on niin jäätelöt kuin suklaapatukatkin ja kohta alkaa joululeivonnaisten kausi. Jotenkin pimeä iltapäivä ilman herkkupalaa tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Pahasti pelkään, että joulukilot ovat vähäiset verrattuna kaamoskiloihin ;(

Joulutorttukausi on jo aloitettu

Vaarin tekemää ihanaa omenapiirakkaa

Olen taas miettinyt, että kuinka ihanaa olisikaan katkaista kaamos etelän lomalla. Viikko auringossa tekisi ihmeitä. Toinen ihan yhtä hyvä vaihtoehto olisi kaksi viikkoa lomaa ja sen viettäminen talviunilla. Talviunet voisi tarkoittaa isoa pinoa kirjoja, pientä ulkoilua päivän valoisimpaan aikaan, Netflixiä, pataruokia, glögiä. Kumpi vaan kelpaisi! Aivan selvästi tarvitsisin jonkin breikin tähän syksyyn, mutta viiden viikon vuosiloma ei meinaa riittää mihinkään.

Väsyttääkö marraskuun pimeys? Millä sinä torjut kaamosankeutta?

23 kommenttia:

  1. Kurjat on kelit, kun vettä sataa ja on pimeää.
    Harmi, kun lumet suli pois.
    Vaarin omppupiirakka näyttääkin hyvälle.
    Ja joulutorttu myös.
    Mukavaa torstaita sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pimeys ja vesisade on kaikken tympein yhdistelmä minusta. Tulisi pikkupakkanen ja lunta!

      Vaarin omenapiirakka oli todella hyvää :)
      Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  2. Erittäin hyvät vinkit sulla - samoilla konsteilla minäkin olen kaamosta torjunut. Ulkoilu on hyvä- ja koiran omistajan on sitä pakko tehdä. Kivan tekeminen myös- tosin katson nykyään liikaa Netflixiä mutta kun Gilmoren tytöt. Herkkuja menee ihan hemmetisti - mutta eikö suklaa ole terveellistä??

    Syön myös sinkkiä ja kalanmaksakapseleita pimeänä vuodenaikana. Oletko kokeillut?

    Tsemppiä meille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiran hyvä puoli on se, että ulkoilua tulee ihan pakosti. Etenkin jos on tuollainen energisena rotuna tunnettu terrieri. Minulla kaveri on kirinyt pokemonissa ohitseni, joten minullakin on pakkoulkoilua :D :D

      Tummasuklaa kai voidaan laskea terveelliseksi, mutta noita Fazerin patukoita valitetavasti ei. Muutenhan olisin yltiöterveellinen.

      Minä syön ainoastaan d-vitamiinia, yleivitamiinia ja kalaöljyä. Sinkkiä voisin kokeilla.

      Tsemppiä!

      Poista
  3. Väsyttää. Ketuttaa. Nyt vielä tuntuu flunssaakin pukkaavan, joten ei tässä hirveästi hurrata. Väsyttää aamuisin ja vitkutan sängyssä. On pilkkopimeää aamusta iltaan (paitsi tänään näin kummallisen auringonpilkahduksen kesken ohjaamieni jumppatuntien; toki olin silloin itse sisällä ja kun tunnit oli loppu, oli taas pilkkopimeää).

    Minun tekisi myös mieli käpertyä talviunille tai vaihtoehtoisesti viltin alle pariksi viikoksi lukemaan kirjoja ja juomaan glögiä.
    Itse ajattelen, että kunhan rämmin vielä hetken läpi, alkaa joulun valmistelu ja pian myös valoisammat päivät.

    Kun katsoo säätiedotusta, se näyttää ensi maanantaille aurinkoa! Täyttä aurinkoa. Toki päivä on lyhyt ja aurinko paistaa juuri silloin, kun teen töitä sisätiloissa. Mutta silti, aurinkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille ei vielä ole rantautunut flunssa, mutta sehän on vaan ajan kysymys, milloin tulee. Tänään oli niin pimeää ja sateista aamulla töihin ajaessa, että melkein koko Kehä I hukkui pimeyteen. Jo pelkkä työmatka on noina aamuina raskas.

      Minulla on töissä uusi ikkunapaikka ja pääsen bongailemaan jokaisen valonsäteen. Kylläpä sitä ihminen tulee pienestä onnelliseksi

      Jo onneksi tämä marraskuu on jo voiton puolella ja ensi viikolla alkaa joulukuu ja voi aloittaa joulufiilistelyt täysillä. Tänä vuonna joulunpyhät vaan sattuvat niin huonosti, että vapaata ei tule juuri yhtään. Se vie vähän hohtoa joululta. Minulla on tammikuussa lomaa, mutta Hra Kepposella ei. Sääliksi käy, kun viimeinen lomapäivä on ollut heinäkuussa ja seuraava on sitten jossain välissä maaliskuuta.

      Ooh, ennuste auringosta kuulostaa ihanalta!

      Poista
  4. Itse torjun kaamosmasennusta kynttilöillä, tunnelmavaloilla ja käsitöillä. Kirkasvalolamppua en ole koskaan käyttänyt, pimeyteen riittää tunnelmavalot. Mässäilenkin herkkuja kaamoksen kunniaksi, tammikuussa sitten alkaa taas "uusi terveellinen elämä" On päiviä, jolloin töiden jälkeen ei jaksa muuta kuin istua sohvan nurkassa, mutta en anna sen nujertaa. Marraskuu on kohta rämmitty ja joulukuu menee tunnetusti nopeaan. Sieltä se kevät taas koittaa ennenkuin huomataankaan :) Mukavaa loppuviikkoa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsityöt kuulostaa hyvältä, silmien pitäisi vaan pysyä auki ;) Minä en ole kynttilätyyppi lainkaan, mutta jos fiilis on yhtään samanlainen kuin takkatulta tuijotellessa, niin ymmärrän hyvin innostuksen niihin. Takka olisi kyllä ihana kaamosmasennuksen torjuja. Tuli rätisisi takassa ja kuorassa olisi mukillinen höyryävää glögiä - voisi sopis minulle.

      Se on totta, että joulukuu menee nopeaan. Vähän tuo olematon loma haittaa jouluiloa. Päivän vapaa ja joulu oli siinä :(

      Kiitos samoin - mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  5. Minä olen tänä vuonna voinut torjua kaamosmasennusta juurikin tuolla talviunimoodilla eli paljon nukkumista ja päiväunia, kirjoja, neulomista, elokuvia ja netin selailua. Usko pois siihen ehti kyllästyä jo alle viikossa, kun se oli pakollista polvileikkauksen takia:D Olisi vaan haluttanut päästä johonkin ja töihinkin on ikävä. Toki jos polvileikkauksessa on käytävä niin sairaslomalle ei yli sadan kilometrin työmatkalla ole parempaa ajankohtaa, kun näin välttää ajamisen vuoden inhottavimpaan aikaan. Sairaslomaa on edessä vielä monen monta viikkoa eli vuoden loppuun asti, onneksi nyt jo pääsee liikkeellekin. Harmittaa kuitenkin olla vuoden mukavin pätkä pois töistä, sillä pikku oppilaiden opettajana joulunalusaika on vuoden parasta aikaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä helppo uskoa, että nopeasti alkaa talviunimoodi kyllästyttää, jos se on se pakollinen moodi eikä juuri mihinkään pääse. Näin lomattomana viikon löhöily kuulostaa niin upealta ;)

      Kiva kuulla, että pääset jo liikkeelle ja hyvää toipumisen jatkoa!

      Poista
  6. Kirkasvalolamppu löytyy! Kaksi viikkoa vietetty etelässä loka-marraskuussa. Mutta kyllä tämä jo nyt ryydyttää! Maanantaina alkoi kurkkukipu ja flunssa. Nyt on äänikin pois ja yskä. Yritän ajatella positiivisesti, mutta perseestähän tämä pimeys ja sade on! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi viikkoa kaamosta paossa etelässä kuulostaa taivaalliselta, harmi ettei vaikutus ole kestänyt läpi marraskuun :( Flunssa yhdistettynä pimeyteen ja sateeseen on tosi kypsää. Toivottavasti olet pystynyt lepäilemään kunnolla flunssaa pois, se onkin flunssan ainoa pieni hopeareunus ;)

      Tsemppiä!

      Poista
  7. Sama ruokavalio täälläkin. Olin ihan järkyttynyt, kun suklaakätköni oli yksi ilta tyhjä. Kevättä odotellessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsee ne herkkukätköt meilläkin aina välillä tyhjenemään :( Ongelmana on että mitä enemmän varastoi herkkuja sitä enemmän per ilta niitä kuluu. Tulisi sitä lunta ja pikkupakkasta niin voisi yrittää ulkoilla herkuttelun sijasta ;)

      Poista
  8. Vau miten ihania kuvia, varsinkin nuo lumiset. Olin juuri Hesassa silloin kun siellä oli lunta ja näin mummoikäiselle oli varsin haastavaa kävellä piikit kengissä, osa kaduista lumettomia mutta osa aivan taapertamista. Mihin kiinnitin huomiota niin klo 19 pe-iltana vielä Kampin alueella putsattiin portaita, varmaan kaatumisvaaran vuoksi. Ihania herkkuja olet tehnyt:-) Pojatkin jahtaa vielä Pokemoneja, täällä Heinolassa on tuo tauti jo hiljentynyt, vähemmän enää näkyy.
    Lumen ja joulun odotusta toivottelen :-)) Hilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hilkka :)
      Minäkin kävelen aina lumiseen aikaan Icebugeilla, joissa on piikit pohjassa, vaikka olen vasta keski-ikäinen :) Onhan siinä oma hankaluutensa kun välillä joutuu kävelemään lumettomalla osalla tai sisällä, mutta polveni eivät kestä liukastelua yhtään.
      Kiitos samoin - mukavaa joulun odotusta!

      Poista
  9. Aaargghh ja ajattele kaikki kuvissasi oleva lumi on sulanut vielä, pimeää on. Onneksi on herkut lohduttamassa ja sushi. Mukavaa viikkistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saisi tulla tuota lunta ehdottomasti lisää sen verran, että maa peittyisi kunnolla!!

      Minulla onkin ollut sushitauko, pitää ehdottomasti paikata tilanne :D :D

      Poista
  10. Kaamosaika on yhtä eteenpäin rämpimistä. Lumessa ei kuitenkaan tarvitse rämpiä :D
    Onneksi eilen satoi taas maa valkoiseksi, juuri ja juuri. Tuo edes vähän valoisuutta tähän synkkyyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä niin odotan lunta. Onneksi korvikkeena sekä eilen että tänään on aurinko näyttäytynyt. Tulee heti paljon pirteämpi olo, kun ei tarvitse koko päivää taapertaa pimeässä!

      Poista
  11. Hauskaa, että Pokemonien hunttaus saa teidänkin perheen ulos liikkumaan säällä kuin säällä. Sama harrastus täällä meilläkin. Poika 7 v oikein usuttaa mua lenkkeilemään, ja lähtee itsekin mukaan kävelylenksuille munien aukeamisen kiilto silmissään :)
    Takkatuli, hyvä kirja ja kuppi maistuvaa teetä on mun resepti kaamosmasennuksen selättämiseen.

    Ihanaa joulun aikaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis poika 9 v :) Miten aika rientääkään... :)

      Poista
    2. Pokemonit liikuttavat meidän perhettä edelleenkin sujuvasti ja se on hieno homma :) Happi tekee hyvää, etenkin näin synkimpään vuoden aikaan.

      Takkatuli olisi ihana kaamoksen selättäjä, meillä ei harmillisesti ole takkaa. Pari naapuria on jälkiasentanut takan ja olen miettinyt samaa meille. Olen asettanut itselleni ehdoksi, että ennen takkahankintaa pitää olohuoneen kalustusasia miettiä uusiksi ja edellisen remontin jälkihoito vihdoin suorittaa loppuun. Veikkaisin, että ainakaan kolmeen vuoteen ei meille tule takkaa ;)

      Mukavaa joulun odotusta!

      Poista