Yhtenä arki-iltana kuopus alkoi pilkkimään esikoisen huoneessa katsellessaan jotain tietokoneelta. Komensin pojan välittömästi suoraan sänkyyn. Kerrankin hän lähti liikkeelle vastalauseitta. Mutta mitenkäs kävikään?
Voimat olivat loppuneet kesken matkan puoleen väliin. Poika oli sikeässä unessa lattialla. Kyseessä ei ollut siirtyminen itäsiivestä länsisiipeen vaan ihan kompaktin rivarin päästä toiseen ;)
Tilanne ei ole mitenkään poikkeuksellinen, kuopus on useasti nukahtanut television ääreen jopa lattialle, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun uni iski kesken muutaman metrin kävelyn :) Mielellämme lähettäisimme hippusen kuopuksen kyvystä jollekin nukahtamisvaikeuksista kärsivälle.
Mukavaa sunnuntaita!
Voi pikkuista :)
VastaaPoistaHyvin maistuu uni ihan missä tahansa :)
PoistaVoi apua! :D Justiinsa oli jossain kuvia lapsista, jotka olivat nukahdelleet, mitä ihmeellisimpiin asentoihin ja paikkoihin. Jo siinä yhteydessä mietin, että meillä neiti oli jo vauvana virkeää laatua, eikä koskaan pilkkinyt missään. Nukuttaminen oli päinvastoin jopa työn ja tuskan takana välillä. Nyt isompana pilkkimistä eikä edes telkkarin ääreen nukahtamisia ole tapahtunut. Nukahtaa kyllä tarpeeksi väsyneenä omaan sänkyynsä muutamassa minuutissa, kun on ensin vakuutellut ne muutamat minuutit suureen ääneen, kuinka ei yhtään edes väsytä :D
VastaaPoistaMeillä keskimmäinen ja kuopus ovat olleet mestareita nukahtamaan vaikka minne. Keskimmäisestä on varmaan blogissakin sellainen taaperoikäisenä otetta kuva, jossa poika makaa unessa Citymarketin kassan takan olevalla ostosten liukuhihnalla. Poika oli sammunut ostoskärryyn ja mies joutui pitämään toisella kädellä kiinni ja poika oli sitten pitänyt kipata johonkin, jotta ostokset sai kärrystä kassalle ja kasseihin :D Esikoisella ei ole samanlaista kykyä.
PoistaIhana pikkumies <3
VastaaPoistaMeillä sama juttu kuin Katilla ^^ Ei ole neiti koskaan nukahdellut muuta kuin sänkyyn tai aikanaan rattaisiin. Edes autoajelut ei nopeuttanut nukahtamista.
Meillä autoajelut eivät ole auttaneet nukahtamiseen. Kaikilla pojilla oli pienenä rajuhko matkapahoinvointi. Se alkoi n. 6kk iässä ja jatkui lähemmäs nelivuotiaaksi. Noiden kahden nukuttaminen taapero/leikki-iässä vei yleensä sellainen 30min. Esikoinen on aina ollut toista maata, hänen nukuttaminen on ollut paljon pidempi urakka.
PoistaIhana pikkumies! Ja ihanat unenlahjat. Kunpa minä, huono nukahtaja saisin vaikka ripauksen tuota unihiekkaa.
VastaaPoistaKivaa viikonloppua!
Me yritämme lähettää sinulle ripauksen noista unenlahjoista :) Eilen illalla oli toinen sankari sammunut kesken karkisyönnin. Viimeinen Dumle löytyi nyrkistä :)
PoistaSuloista :-) Musta tuntuu välillä ihan samalta: väsyttää niin paljon, että nukahtaisin vaikka mihin... onneksi iltaisin saan unen päästä kiinni yleensä sillä sekunnilla, kun pää osuu tyynyyn!
VastaaPoistaHyvät unenlahjat ovat kyllä varsinainen etu. Minäkin nukahdan yleensä todella nopeasti, mutta joskus vieraissa paikoissa joudun ensimmäisenä yönä odottelemaan unta ja nukun kehnosti.
Poista