4. maaliskuuta 2015

Mitä odotin tänään tulevaisuudelta?

Olin vähän väsynyt tänään noutaessani kuopusta eskarista. Pihalla minua odotti kurapeikko. Kurapeikolla oli kurahousut märät ja aivan hiekassa sadetakin reunaan saakka. Sadetakin helmassa oli sellainen 15cm hiekkarantu ja tasapainoisen vaikutelman luomiseksi kuraa on myös hartioilla, hupussa ja hihansuissa. Kurapeikolla kuuluu olla luonnollisesti myös kuravesipisamat.

Verenpaineeni singahti taivaisiin saman tien.

Olen siedättänyt itseäni kurashowhun 9 vuotta, koska hyvän äidin kuuluu tehdä niin. Se on vaan likaa ja lapset tarvitsevat kuraa kasvaakseen onnellisiksi ja tasapainoisiksi aikuisiksi. Tosiasiassa haluaisin olla natsiäiti, joka kieltää yli 4-vuotiailta lapsilta kaikki kurahommat. Tyytyisin myös kompromissiin, jossa kurahommat pysyisivät kohtuudessa. Ei kokovartalokuranaamioita eikä kuravesikroolausta!

Verenpaine suhisi korvissani ja kurakestävyyteni romahti nollaan. Oli lähellä etten heittäytynyt kiukusta tarkkaan varjellun cashmeresekoitetakkini kanssa lähimpään lammikkoon möyrimään.

Sitten se tuli mieleeni. Kuin pilviverho olisi revennyt ja päästänyt valokiilaan paistamaan. Tulevaisuudenodote.

Isoveljiltä kurapeikkohommat ovat loppuneet heti ekaluokkalaisina. Jaksan uskoa, että tämä on elämäni viimeinen kurapeikkokausi.

It's a final countdown :D

24 kommenttia:

  1. Täällä kaukana uskaltaa vähän tirskua...kun itsellä ne ajat on jo ohi ;) Koeta vaan jatkossakin ajatella, että viimeistä viedään...mikä ärsytys se sitten milloinkin onkin. Se auttaa jo paljon, niinkuin huomasit.. Kääk, mun alkoi mieli tehdä olla kurapeikko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan kurapeikkovaihe on loppuun lusittu, niin minuakin jaksaa varmasti hymyilyttää ja naurattaa kuraiset lapset. Saatan jopa erehtyä pitämään niitä suloisina :D

      Täytyy laittaa muistiin tulevaisuutta varten, että kun kurapeikkokausi on onnellisesti ohitse pitää käydä kävelemässä huonolla säällä päiväkodin ohitse ja ihastelemassa päästä varpaisiin kuraisia lapsia aidan takaa ;)

      Poista
  2. Joo, loppu on lähellä, siis kurahommien. Mun verenpaine nousi, kun lapsille piti hankkia kuravaatteet päiväkotiin, vaan ei niitä siellä koskaan päälle puettu. Kuraiset normivaatteet päistä varpaisiin ja sitä myöten myös kurainen auto sisältä kauttaaltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän päiväkodissa on puettu aika innokkaasti kuravaatteita. Välillä olen ihan toppuutellutkin siinä, koska lapsilla on päällä aina jotkut tec-ulkovaatteet, jotka pitävät vettä. Näillä keleillä kuravaatteet ovat kyllä ihan must.

      Meidän päiväkodissa ei enää saa huuhdella kuravaatteita vaan se pitää tehdä kotona. Toki pihalla voi riisua sentään ne kurakamat pois ja alta kuoriutuu puhdas (tai ainakin puhtaampi) lapsi. Siinä saa vaan olla tarkkana, ettei muutu itse kurapeikoksi.

      Poista
  3. Joskus voi tulla ikäväkin sitä että lapset viihtyivät kuralätäköissä...nimimerkillä "kaikki on mua vastaan,ulkona sataa TAAS ja mä joudun käveleen kouluun,kylmäkin on"-teinin äiti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuraongelmat ovat kyllä hyvin pieniä ongelmia (mutta silti ne ketuttaa välillä armottomasti). Kun se teini-ikä sieltä pukkaa, niin mielelläni vaihtaisin teini-iän ongelmia kurapeikko-ongelmaan :)

      Meillä valitettavasti jo 10v osaa narista kouluun kulkemisesta. Matka on niiiiin PITKÄ, molempiin suuntiin ihan pelkkää ylämäkeä ja sää on aina huono. Onhan se aivan epäreilua, että äiti saa kulkea töihin autolla ja toiset joutuvat kävelemään :D

      Poista
  4. Mikä loistava oivallus ja näkökulman muutos! Mahtavaa! Totta se on, kuraleikit loppuvat päiväkodin loppuessa. Eipä meillä ole rymytty kuralätäköissä enää pitkään aikaan. Ei ole ikävä niitä aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle ei taatusti tule yhtään ikävä kurapeikkoaikaa. Saatan jopa onnellisuuden huumassa lopettaa kaiken ulkoilun huonolla säällä. Tulipas oikeastaan ihana oivallus: Ei enää puistoreissuja sateessa, hiekkakakkuja rännästä jne :)

      Poista
  5. Hain tänään ekaluokkalaisen iltapäiväkerhosta. Yltä päältä kurassa koko jantteri. Niin onnellisen näköinen :) joten palautan sinut maan pinnalle, se voi hyvinkin jatkua vielä vuodenkin päivät :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä kauhukuva!!!
      Meidän alueella on kaksi eri iltapäiväkerhoa, toisessa on asfaltti- ja nurmikkopiha. Toisella on hiekkapiha. Voisikohan ip-kerhohakemusta täydentää "lapsen äidin henkinen terveys edellyttää, että lapsi EI ulkoile hiekkapihalla." :)

      Poista
  6. Pelastit päivän tuolla tulevaisuudenodotteellasi. Tuolla odotteella ja perinteisellä on-näköjään-ollut-hyvät-leikit-mutta-halataan-vasta-kotona -mantralla luulen jaksavani tämän eskarin kevään kurapeikkopäivät.

    Mutta jos koulun alkukaan ei auta kurapeikkoihin, niin missä vaiheessa saa alkaa vihjailemaan, että aina ei tarvitse kontata/ryömiä/keinua pää maassa, vaan joskus voi olla siistimmin ja leikki voi silti olla hyvä? Meillä nimittäin vielä kolmasluokkalainenkin typy tulee usein kotiin kurapeikkona, tyypillisesti pahimmin kuraantuneena heti kun ulkovaatteet on pesty. -Q

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä koulun alun on taltutettava kurapeikot. Ajetaan tarpeen vaatiessa vaikka joku EU-direktiivi siihen :D

      Toisaaltahan se on niin hyvä, että alakoululaiset vielä leikkivät ulkona. Ainakin pojilla tuntuu olevan riskinä hautautua pelikoneidensa ääreen tai suorittaa hirvittävää harrastusmäärää. Ulkoilun erinomaisuuden kannalta katsottuna voisin minäkin vielä venytellä kurakestävyyttä. Ei saisi tällaista kirjoitella, kun silä voi manata itselleen yhden kuralukuvuoden lisää ;)

      Ei meilläkään vielä koululaisten ulkovaatteet kovin kauaa siisteinä pysy, mutta todella harvoin ne ovat sellaisessa päiväkotilaisen yltäpäältä mäskissä enää olleet. Toivon tosiaan, että kuopus tavoittaisi veljensä ja ensi syksynä olisi sellaista satunnaista tahraa enää.

      Tsemppiä kurakevääseen.

      Poista
  7. :D!
    En haikaile kurapöksyjen tai -peikkojen perään. En nostalgisoi puistojen laitamilla - pikemminkin käyn voitonriemuisesti tuulettelemassa että jee, ei enää koskaan.

    Valittaen on todettava että sisäänkantautuvan ryönän määrä on silti melkolailla vakio; kenen ihmeen kengänpohjissa se kaikki muta oikein kulkeutuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on pieni voitontanssin paikka siinä vaiheessa, kun kaikki kurahousut voi kantaa kirppikselle. Sadetakkeja voi ehkä vielä joutua jonkun verran hilloamaan tuolla kaapissa.

      Kyllä sitä hiekkaa ja mutaa tosiaan kertyy kenkien mukana. Talvikengät ovat siinä pahimmat. Itse juuri katselin, että nyt pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti kaupoille ostamaan pojille uudet kevätkengät, niissä on matalat jurmut joten tulee vähemmän kamaa sisään. Meikäläinenhän kyttää kaupassa aina kenkienpohjat ja sellaiset hirvittävät syväjurmut jää kauppaan. Muuten tuo neliön tuulikaappi olisi ihan mahdoton paikka :)

      Poista
  8. Tokaluokkalaiseni kroolaa mudassa ja kurassa edelleen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei saa pelotella ;)
      Minä niin toivon, että saamme sieltä pääosin asfalttipihalta ip-kerhopaikan. Siellä on vähäisesti kuraa kroolaukseen.

      Tsemppiä kurakevääseen!

      Poista
  9. Ihana postaus! Tosissan nauratti täällä :D Tosin onhan se varmasti kurjaa kun "tilanne on päällä" -ei silloin paljoa naurata. Omat lapset jo parikymppisiä että eikä tuota rumbaa enää edes muista!
    Mahtava blogi sinulla muutenkin, täytyy jäädä lukijaksi, mukavaa kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentistasi Matkatar ja tervetuloa lukijaksi :)
      Nämähän ovat näitä elämän pieniä murheita, jotka unohtuvat hyvin nopeasti. Itsekin olen melkein täysin unohtanut mm. vaippaiän. Tosin juuri sillä hetkellä, kun kurapeikolla tai kiukkuhepulihemmolle pitäisi tehdä jotain, niin verenpaine ottaa pahan piikin ;)

      Poista
  10. Ai että sinun kanssa, olet kyllä mahtava pakkaus. Ja juu kivaa kun on pessyt valkoiset sohvanpäälliset(olenko hullu, kun omistan sellaiset) ja Onni kissa hyppää ulkoa soffalle. Tai poika vie koiran ulos ja hmmm...pyyhkii umpikuraisen koiran poikain tyyliin ja kuravana valuu ympäri kämppää.

    Kurahousuvaihe on takana, niitä eletty kolmen lapsen verran.... Kevättä odotellessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Jostain kummallisesti mielenhäiriöstä johtuen meilläkin oli vaaleat sohvanpäälliset. Meillä oli miehen kanssa kahdestaankin hiukan haasteellista pitää pääliset vaaleina. Voit vaan kuvitella, kuinka homma lähti aivan lapasesta, kun sohvalla yhtäkkiä painikin kolme nassikkaa, vuotavine nenineen ja vaippoineen :( Sohvaan on päätynyt jokaikinen erite, jota voi pikkupojasta irrota :(

      Minun on helppo samaistua lemmikkien tuomaan siisteysongelmaan ;) Ajattelen, että se on kuin olisi jatkuvati vilkas 3v taloudessa.

      Poista
  11. Niiin osaan eläytyä, mutta tyrmistyksekseni tajusin, että olen unohtanut nauttia niiden aikojen loppumisesta.
    Muistan kun isommat pojat kävi sellaista luontokerhoa joka päivä neljä h. Koko ajan ulkona tai navetassa tai metsässä, säällä kuin säällä.
    Kun lapsia haettiin ne riisuttiin ennen autoon menoa tai sitten luovina päivinä laitettiin jätesäkeissä autooon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äkkiä ne ajat unohtuvat :) Minultakin on täysin unohtunut vaippa-ajat.

      Navettakura meiltä uupuu kokemuspohjasta kokoneen - hyvä niiin :D

      Poista