21. maaliskuuta 2015

Kohti matkaunelmaa

Tänä vuonna meillä tulee Hra Kepposen kanssa 20 vuotta ensimmäisistä treffeistä. Minun haavenani oli juhlistaa asiaa Karibian risteilyllä kahdestaan. Sitä olin suunnitellut pitkään. Jo alkusyksystä 2014 kävi selväksi, että risteilymme ei tule toteutumaan, koska tukiverkostomme ainoan jäsenen terveyden heikentymisen takia pojille ei löydy hoitajaa kahdeksi viikoksi. Skaalasimme alaspäin ja suunnitelmaksi tuli viikon matka kesällä 2015 Italian Gardajärvelle. Tukiverkoston sairastelu ei ole ottanut hellittääkseen, joten Gardakaan ei onnistu.

Ajattelin sitten, että toteutamme kaikkien matkahaaveiden ykköseni tulevaisuudessa 50-vuotispäiviemme kunniaksi. Onhan niihin vielä useampi vuosi odoteltavaa, mutta sieltä se tulee, vaikka en halua asiaa vielä edes ajatella. Kun täytän 50, kotona on kaksi teini-ikäistä ja yksi esiteini. Eikä meillä ole ketään vahtimaan teinejä. Noh, 55 kuulostaa hyvältä juhlalukemalta. Ai kappas, minulla on vielä silloinkin teini-ikäisiä kotona - oikein sellaisessa parhaassa bileiässä. Jättäisinkö kotini heidän armoilleen pariksi viikoksi? Vaikea arvioida, että kuinka luotettavia lapseni ovat tuolloin. Paras olla laskematta sen varaan, että järki olisi kasvanut heidän ja heidän kavereidensa päähän siihen mennessä.

Ainahan tulee 60v päivät. En osaa edes kuvitella elämää niin pitkälle. Alani on aikamoisessa murroksessa, kuinka pitkään minulla vielä on työtä? Entä terveyttä? Jos olisi molempia, rahat ovat varmaan menneet teinien autokouluihin ja lukiokirjoihin.

Juttelin asiasta Hra Kepposen kanssa ja hän kannusti minua lähtemään yksin: "Sinulla on mahdollisuus mennä nyt, niin käytä!" Aloin tosissani tutkimaan matkavalikoimaa loppuvuodesta 2014 ja tekemään alustavia suunnitelmia. Juttelin asiasta puhelimessa ystäväni kanssa, joka totesi "Todella hyvän kuuloinen suunnitelma! Jaksatko odottaa marraskuuhun 2015?" Sanoin, että vaihtoehdot ovat lähteä vajaan kahden kuukauden päästä, mikä tulee vähän liian nopeasti tai sitten syksyllä 2015. Että marraskuu on ihan hyvä. Ystäväni totesi, että hän lähtee myös. Asia oli sillä sovittu! On onni, että on yhtä hulluja ystäviä kuin itsekin olen ;)

Ryhdyin matkanjohtajaksi selvittelemään vaihtoehtoja. Päätimme lopulta yhdistää kaksi kohdetta samaan matkaan. Päädyimme käyttämään matkatoimiston palveluja ja lopulta päädyimme ryhmämatkan sijasta meille räätälöityyn reissuun. Varausmaksu on maksettu ja asia alkaa tuntua haavetta konkreettisemmalta. Yhä edelleen välillä pitää nipistellä itseäni: se on totta! Marraskuussa minua kutsuu Galapagossaaret ja Peru.

Nyt keskityn vain toivomaan, että mitään yllättävää, joka voisi estää matkan, ei pääse tapahtumaan. Meinaa iskeä taikausko, että en uskalla kirjoittaa tai kertoa asiasta, koska sitten se ei toteudukkaan.

Välillä tunnen todella huonoa omaatuntoa siitä, että käytän säästöni itseeni enkä perheeni hyväksi. En myöskään meinaa kehdata kertoa, että perheenäiti lähtee melkein kahden viikon lomareissulle ilman perhettään. Mutta useinmiten huonon omatunnon peittoaa kihelmöivä jännitys ja innostus siitä, että haaveestani voi tulla totta. Siitä saakka, kun koululaisena näin ohjelman Galapagoksesta, olen enemmän tai vähemmän salaa haaveillut, että pääsinsinpä kämään siellä.






Kuvat Galapagossaarilta: http://www.galapagos.org/

25 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Toivon, että reissu vastaa odotuksia, jotka ovat kieltämättä tässä kolmessa vuosikymmenessä kasaantuneet aika korkeiksi :) Ekana toiveena on, että reissu toteutuu onnistuneesti.

      Poista
  2. Ihana juttu! Unelmat ovat tehty toteutettavaksi ja kerran sitä vain eletään, sitä mieltä olen vahvasti!

    Sä olet esimerkkinä siitä omille lapsillesi, joten ei kannata potea huonoa omaatuntoa vaikka ymmärrän hyvin tuon tunteen, koska itsekin sitä välillä poden.

    Pahin roolimalli lapsille olisi katkeroitunut marttyyriäiti joka jättäisi elämättä/toteuttamatta haaveitaan esteiden/lastensa vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen miettinyt tuota unelmien toteuttamista viime aikoina paljonkin, kun lähipiirissä ja tuttavien elämässä on käynyt surullisen paljon niitä tapauksia, että montaa asiaa on lykätty sinne 60v tai eläkkeelle ja sitten eläkepäivät ovat koittaneet aivan eri muodossa kuin on suunniteltu: on iskenyt pahoja terveysongelmia, jopa kuolemaa, työttömyyttä 50+ vuotiaana. Olen ajatellut, että haluan toteuttaa jotain unelmajuttuja nyt ja tässä, eikä hamassa tulevaisuudessa.

      Olen samaa mieltä kanssasi tuosta marttyyriäidistä, vaikka perhe on aina ykkösenä ja nielee paljon kaikista käytettävissä olevista resursseista, en halua sen nielaisevan kaikkea. Omille jutuille pitää jäädä edes pikkasen kaistaa.

      Poista
  3. Olet minun idoli. Minulla ei rohkeus riittäisi ja saati, että saisin houkuteltua ystävän mukaan, joten tuollainen matka jäisi tekemättä ilman perhettä. Mahtavaa, että lähdet unelmiesi reissulle.

    T.Kolmen pojan äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Minä olisin lähtenyt seuramatkalle yksinkin, mutta onhan se paljon ihanampaa lähteä kaverin kanssa.

      Ihana olisi tietenkin lähteä unelmareissulle koko perheen voimin, mutta taloudellisesti niiden toteuttaminen viiden hengen voimin ei tunnu realistiselta ja luulen, että tälläiset reissut ovat vielä useita vuosia liian raskaita lapsille.

      Poista
  4. Hienolta matkalta kuulostaa, nauti täysillä äläkä koe huonoa omaa omaatuntoa, kyllähän ne perheenisätkin matkustaa itsekseen kuten meillä, eikä mitään ongelmaa siinä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se reissu vie sitten niin mukanaan, että en ehdi potemaan huonoa omaatuntoa, mutta näin etukäteen välillä vähän pistelee. Tässä on monta kuukautta aikaa potea välillä huono omaantuntoa ja välillä olla pahassa matkakuumeessa :)

      Poista
  5. Kuulostaa oikein hyvältä, kannustan ehdottomasti! Viiden lapsen äitinä voin sanoa, että se vanhempien yhteinen lomailu onnistuu kunnolla vasta sitten kun lapset ovat aikuisia!!! Hieman kärjistystä, tiedän... ;-P
    No meidän ensimmäinen loma ulkomaille tehtiin lasten kanssa (kolme nuorinta 12, 10 ja 6v. mukana) mutta sen jälkeen olemme miehen kanssa käyneet ne vähät kerrat vuorotellen ystävien kanssa ja toissa vuonna kävimme sitten ensimmäisen kerran kahdestaan, kun nuorin jäi kotiin ja isommat sisarukset kävivät vuorotellen hänen luona yötä olemassa! Taloudellisesti ei olisi ollutkaan mahdollista matkustaa enempää koko perheen voimin, mutta vuorotellen ja harvakseltaan on onnistunut :DDD Ihanaa suunnitteluaikaa sinulle ja kyllä se onnistuu!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta :)
      Kauheasti ei tarvitse kärjistää, että vanhemmat lomailevat vasta sitten, kun lapset ovat aikuisia. Jos ei ole tukiverkkoa, niin eihän siitä mihinkään sitten pääse. Me olemme kahdesti käyneet miehen kanssa pidennetyllä viikonloppureissulla, mutta nyt näyttää siltä, että nekään eivät tule enää onnistumaan. Vaihtoehdoksi tosiaan jää matkailla koko perheen voimin tai sitten kavereiden kanssa.

      Kolmen lapsen kanssa reissaaminen on kallista, viiden kanssahan siihen menisi omaisuus ja heti tulee ongelmia majoitusvaihtoehtojen kanssa. Meillä lapset ovat toistaiseksi päässeet jonkin verran matkailemaan Euroopassa. Viidelle löytyy jonkun verran valmismatkavaihtoehtoja, joihin lapset saavat 40-50% alennusta. Sitten kun lapset putoavat alennuksilta pois, vaihtoehdoksi jäänee huoneiston vuokraaminen ja edullisten lentojen jahtaaminen. Tai mistäs sitä tietää, että kiinnostaako teini-ikäisiä poikia lainkaan matkailu vanhempien kanssa.

      Poista
  6. Vau, ihan mahtava reissu tiedossa! Nyt on, mitä odottaa. :-) Ja minusta omia(kin) unelmia saa ja pitää toteuttaa.

    Parempaa vointia tukiverkostolle! Toivottavasti ei ole mistään vakavasta kysymys...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on kyllä odotettavaa :) Kesälomakauden jälkeen ei samalla lailla harmita, kun on matkaunelman toteutuminen edessä.

      Tukiverkosto on kyllä ollut valitettavasti kannustimena, että asioita kannattaa tehdä nyt eikä sitten joskus tulevaisuudessa. Kun ne pitkään odotetut eläkepäivät vihdoin koittivat, niin terveys romahti saman tien. Nyt on suunta onneksi parempaan päin, mutta tuskin enää pidempään lastenlasten hoitoon riittää.

      Poista
  7. Höh, taasko mun kommentti hukkui?

    No piti vaan sanoa, että mahtavaa, upeeta ja pointsit sun miehelle siitä, että kannusta sua lähtemään kun kerran on mahdollisuus!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katoaako sinulta kommentit - se on nimittäin superärsyttävää. Toivottavasti oli yksittäinen ongelma.

      Hra Kepponen ansaitsee pisteet joustavuudesta. Hommahan olisi tyssännyt täysin, jos hän olisi sanot, että ei käy. Miehen haaveet tuppaavat kohdistua matkailua enemmän erilaisen elektroniikan suuntaan. Sitten kun mies kantaa kotiin laitteita, jotka eivät mahdu mihinkään, yritän muistaa suhtautua samanlaiselle joustavuudella "kyllä me tuolle jättikokoiselle näytölle joku paikka löydetään" :D

      Poista
  8. En ole ikinä ollut yhtä yötä pidempään poissa lasteni luota. En pystyisi kahden viikon eroon mitenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ollut useamman kerran viikon erossa lapsistani, sen pidempään en ole ollut. Viikko on mennyt ihan hyvin. Pikkaisen ikävä on ollut molemmin puolin. Kahden viikon reissun aikana ikävä iskee aivan varmasti molemmin puolin. Toivottavasti pystyn soittelemaan, laittamaan kuvia ja tekstailemaan. Koululaiset onneksi ymmärtävät jo ajan kulumista aivan eri lailla kuin pienemmät lapset.

      Poista
  9. Mieletön juttu - olen niin iloinen puolestasi! Nyt heität kaikki syyllisyydentunteet romukoppaan ja keskityt matkakuumeiluun. Lomassahan parasta on sen odotus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Matkakuumeilu pääsee yllättämään varsin helposti :D Yritän pistää vielä vähän jäitä hattuun, koska meillä on perhelomakin odottamassa ja pitäisi keskittyä siihen, että se on ihanaa ettei vaan ajatuksen koko ajan lipsahsa siihen matkaunelmaan.

      Poista
  10. mieletön reissu tulossa!

    Luulen, etten itse haluaisi moiselle lähteä: tulisi sellainen olo että olen epälojaali muuta perhettä kohtaan. He kun ihan varmasti haluaisivat kokea saman.
    Toisaalta sikäli helpompaa, että tällä hetkellä en edes halua mitään noin huikeaa reissua, olen masentavan realistinen. Haluan sinne Amsterdamiin pyöräilemään ;)
    Sinne kyllä pystyisin lähtemään ihan noin vain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin lisään vielä, etten esim. pystyisi lähtemään Lontooseen, koska yksi lapsista haluaa sinne kiihkeästi. Mutta johonkin toiseen kaupunkiin kyllä menisin, ihan surutta.
      Eli en pystyisi lähtemään ilman lapsia /miestä sellaiseen paikkaan, josta tiedän heidänkin pitävän tai jonne tiedän heidänkin haluavan.
      Tuollaisesta seikkailusta puhumattakaan.

      Poista
    2. Jos puolison kiihkeä matkaunelma olisi sama kuin minulla, en kykenisi toteuttamaan sitä vain itselleni. Lasten suhteen en ole varma. Heillähän on koko aikuisikä edessä unelmien toteuttamiseen. Galapagoksen ohella minä haaveilin lapsena Venetsiasta, näin jopa unia siellä liikkumisesta. Vanhempani kävivät siellä ilman minua eikä siihen sisältynyt kummaltakaan puolelta sen kummempaa draamaa tai pahaa mieltä. Minä olen aikuisena käynyt siellä Hra Kepposen kanssa, mikä oli varmasti ihanampaa kuin olisi ollut vanhempieni kanssa ;)

      Mieheni ei ole varsinaisesti matkailuihmisiä eikä hän ole haaveillut Galapagoksesta, joten hänelle ei tule paha mieli reissustani. Pari kohdetta on kyllä mielessä, johon olisi epäreilua mennä ilman Hra Kepposta. Lapset eivät vielä ole sisäistäneet Galapagosta, joten eivät osaa olla moksiskaan siitä, että äiti menee sinne ilman heitä. Heille se on vaan paikka tosi kaukana, jossa isoja kilpikonnia :) Erinomainen ajoitus.

      Pojat ovat vielä siinä vaiheessa, että sietämätöntä epälojaaliutta olisi mennä ilman heitä johonkin huvipuistoon tai Teneriffalle.

      Minulta on lomamatkailumopo lähtenyt aivan lapasesta, koska koko perheen yhteinen Kreikan loma pidetään suunnitelmien mukaisesti. Olisi fiksumpaa ripotella matkoja useammalle vuodelle eikä kaikkea yhteen kasaan, mutta nyt palaset sattuivat loksahtamaan nyt tällaisiin kohtiin. Matkaseura ei pysty lykkäämään reissua 2016 puolelle ja pojat ovat odottaneet hartaasti kesämatkaa, joten en voinut siirtää sitä sen takia, että kahmin itselle matkoja. 2015 unelmalomaillaan, 2016 lomaillaan sitten varmaan anoppilassa :)

      Poista
  11. Oi tätä teidän tarinaa, sitä oli hauskaakin lukea, vaikka harmi kyllä on, ettette pääse Karibian risteilylle. Moinen hemmottelu olisi kyllä ihanaa 20-vuoden yhteiselon kunnaiksi.

    Mutta nyt kyllä sanon, että Galapagossaaret, wau, en malta odottaa matkaraporttia, upea juttu Rva Kepponen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin kyllä mennyt mieluummin miehen kanssa kahdestaan Karibian risteilylle, mutta ei tuo "kakkosvaihtoehto" juuri jää jälkeen ;) Jotain kivaa pitäisi kyllä keksiä 20 vuoden kunniaksi.

      Poista