15. maaliskuuta 2015

Huskysafari

Himoksen palveluita tutkailessani silmiini osui huskysafaripaikan mainos. Heti tuli mieleeni elävästi 11 vuotta sitten Pyhätunturilla kokemani upea huskysafari ja klikkasin itseni tutkimaan paikallisten yrittäjien elämystarjontaa. McAhon Safareilla oli tarjolla tutustumista kennelin koiriin ja muutama erilainen lyhyehkö lenkki mukavaan hintaan. Niinpä varasin pojille huskyajelun.

Iltapäivä oli sateinen, mutta pojat eivät edes huomanneet sitä, koska olivat niin innostuneita koirista. Kennelillä on nelisenkymmentä koiraa, huskeja ja saksanseisojia, osa koirista on kilpakoiria. Kilpakoirat ja muutama muu olivat kahden koiran aitauksissaan ja aloitimme koiriin tutustumisen verkkoaidan lävitse.

Esikoinen ja keskimmäinen ja yksi kilpakoirista

Saksanseisoja-kilpakoiria

Sitten jatkoimme matkaa aitaukseen, jossa suurin osa valjakkokoirista asuu. Tilassa oli jo muutamia koiria ja lisää päästettiin aitauksistaan luoksemme. Erittäin moni husky oli hyvin rauhallinen ja hiukan "ujon" uloinen. Lasten ei tarvitse pelätä, että koirat hyppisivät vasten tai olisivat koko ajan nuolemassa. Koirat tekivät tuttavuutta varovaisesti ja sitten antoivat rapsutella villiintymättä. Saksanseisojapentu Maija oli poikkeus ja Maija meni aivan sekaisin kuopuksen piposta roikkuvasta tupsusta :) Maija päätyi takaisin omaan aitaukseensa jäähdyttelemään. 



Suloinen Cherokee, jolla on toinen silmä sininen ja toinen ruskea


Kuopus ja Otto

Koirat olivat niin rauhallisia, että minua ei yhtään huolestuttanut päästää poikia halailemaan niitä. Minulla on Pyhätunturin koirista erilainen muistikuva. Muistan ne paljon ärhäkämpinä, enkä juuri niitä taputellut. Sanoinkin, että nämä koirathan ovat kuin sylikoiria. Noh, ne kuulemma viihtyvät sylissä hyvin. Eläintenhoitajaopiskelija nappasi näytiksi valjakkokoiran syliinsä, joka onnellisena ummisti silmänsä.

Onnellinen sylikoira

Pitihän poikienkin sitten kokeilla pitää valjakkokoiraa sylissä :)


Keskimmäisellä on Rommi sylissä

Sylittelyn ja rapsuttelun jälkeen pojat pääsivät pukemaan koria vetovaljaisiin.

Pujotapas se tassu sieltä nyt

Kuopus sai hiukan apua

Otto rakastaa juoksemista, mutta ei rakasta valjaita ja yrittikin pujahtaa karkuun.
Nyt ollaan kaksi vastaan yksi tilanteessa ja valjaat solahtaa päälle :)

Kuopus ylpeänä suorituksesta "Itse valjastin!"

Sitten olikin itse kierroksen aika. Koirat olivat ensimmäisessä lähdössä aivan täpinöissään.


Osa niistä koirista, jotka eivät päässeet juoksemaan protestoivat varsin äänekkäästi. Ei todellakaan jäänyt epäselväksi, että hekin olisivat halunneet päästä juoksemaan. Koko sen ajan kun valjakkoa valmisteltiin lähtöön ja kunnes se katosi näkyvistä protestikoirat seisoivat koppiensa päällä ulisemassa :)

Protestikoiria

Vauhtia todennäköisesti selvästi yli 20km/t

Ylämäki


Vierailu oli varmasti mieleenpainuva pojille. Heidän toiveenaan on päästä uudestaan lomailemaan Himokselle ja vierailemaan McAhon tilalle. Pitäisi päästä katsomaan, että paljonko pennut Maija ja Rommi kasvavat vuodessa :) En voi sanoa ymmärtäväni juuri mitään näistä kennel-asioista, mutta maallikon silmin sekä koirat että tilat näyttivät hyvin hoidetuilta. Paikassa oli kiva käydä.

Poikiin iski pehmohusky-kuume ja säästöt hupenivat saman tien
Vasemmalta: Otto, Cherokee, pentu Rommi ja Iines

Aurinkoista sunnuntaita!

12 kommenttia:

  1. Hauska kokemus! Meillä oli aikoinaan vetokoira omasta takaa, sileäkarvaiselle noutajallemme hankittiin vetovaljaat ja tytöt pääsi pulkkakyytiin, tosin ei sillä mitään kovaa vauhtia päässyt;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa - vetokoira omasta takaa. Tytöillä on varmasti ollut kivaa. Kun kirjoitit tuosta, tuli mieleen, että olen itsekin ollut 80-luvulla kaverini koiran vetämässä pulkassa - ihana lapsuusmuisto.

      Poista
  2. Huskyt ovat niin suloisia erityisesti pentuina. Valjakkona kun niillä on meno päällä ne voivat mielestäni olla hieman pelottavia (meidän lähistöllä on husky-tarha). Hei - mun blogissa olisi sinulle haaste, käypä kurkkaamassa: http://uraaidinruuhkavuodet.blogspot.fi/2015/03/kaatopaikka-kaden-ulottuvilla.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. McAhon kennelissä aikuiset huskyt olivat lempeitä, mutta Lapissa oli paljon ärhäkämmän oloisia koiria. Niitä ei tehnyt samalla lailla meili lainkaan paijailla.

      Kiitos haasteesta :) Käsilaukkuni on myös arkistoni, joten sisältö on kaikkea muuta kuin tyylikäs...

      Poista
  3. Meillä oli kotona iso briardi-rotuinen koira, jonka "luonteeseen" kuului juosta ihan mahdottomia matkoja päivittäin. Rakkaimpiin lapsuudenmuistoihin kuuluu se, kun isä valjasti Bellalle koira-ahkion, johon me kömmimme veljen kanssa istumaan ja sitten lähdettiin hankikannoille, Bella ahkiota vetäen ja isä suksilla rinnalla ohjastaen. Se oli ihanaa.

    Noi koiruudet on kyllä niin suloisia ja mahtava kuva tuo, missä yksi makaa sylissä silmät kiinni niin tyytyväisen näköisenä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti ahkioajelut Bellan vetämänä ovat ihana muisto. Se kuulostaakin aivan lapsuuden talvien kohokohdalta. Itsekin muistan elävästi, kuinka kaverini koira veti minua.

      Koira oli niin onnellinen eläintenhoitajan sylissä, välillä oli silmät kiinni eikä olisi millään halunnut pois :)

      Poista
  4. Samassa paikassa oon käyny joku vuosi takaperin. Hurjaa oli se ohjastaminen, olin ihan varma että vetää Ivaloon saakka kun vauhtiin pääsee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me olimme miehen kanssa Pyhällä reissulla, jossa itse ohjattiin valjakkoa. Luulimme, että ensimmäisenä valjakkona on paha olla, kunnes tuli vuoronvaihto. Ensimmäiselle annettiin etumatkaa ja jestas sitä kakkosvaljakon lähtöä, kun etummainen valjakko oli ehdottomasti juostava kiinni :)

      Poista
  5. Varmasti hieno kokemus!! Te kyllä bongaatte AINA kivoja uusia paikkoja ja niitä on ilo lukea!

    Virtaa uuteen viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hieno päivä. Ajoituskin osui ihan nappiin, koska tuona päivänä vähän satoi eikä olisi ollut laskettelusäätäkään. Yhtenä aamuna minäkin olen jo herännyt huskypehmo kainalossa :)

      Kiitos samoin, virtaa ja valoa viikkoon!

      Poista
  6. Hauska safari ja hyvin kiltin oloisia koiria. Voin uskoa, että pojat on olleet innoissaan. Toimitko itse pelkkänä kuvaajana? Olen jo pitkään haaveillut huskysafarista, mutta en vielä tänäkään vuonna saanut aikaiseksi toteuttaa sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat olivat rauhallisia ja kilttejä, jopa ne nopeimmat kilpakoirat vaikuttivat samanlaisilta. McAhon valjakot ovat voittaneet ainakin EM-mestaruuksia, joten nopeita ne ovat, vaikka ovatkin niin tasaisen oloisia.

      Minä olin tällä kertaa vain kuvaajana. Toki ehdin vähän taputtelemaan koiria, mutta en ollut valjakkokyydissä lainkaan. Pyhätunturilla aikoinaan kävimme miehen kanssa ensin sellaisella peruslenkillä, jossa oli ohjastaja erikseen. Sen jälkeen osallistuimme pidemmälle huskysafarille, jossa ohjasimme itse. Minä ensin ja mies sitten. Oli hienoa ohjastaa valjakkoa. Mieshän päätti ottaa vähän suuremmalla vauhdilla mutkatkin sillä seurauksella, että yhdessä mutkassa olikin sitten reki nurin :D Onneksi oli paljon pehmeää lunta.

      Ajatuksenamme oli, että kunhan pojat kasvavat niin isoiksi, että voivat itse ohjastaa valjakkoa, niin sitten menemme uudestaan. Tosin jos tulee mentyä vaikka ensi talvenakin Himokselle, niin luulen, että käymme McAholla uudestaan.

      Poista