11. lokakuuta 2013

Vitamiinien imeytymisvaikeuksia

Hra Kepponen on perheemme vitamiinivastaava. Hän muistaa annostella jokaiselle tabletit ja tipat. Poikien vitamiineista huolehtiminen ei ole aivan helppoa - he ovat vitamiiniyhteistyökyvyttömiä.

D-tipat vielä menevät useimpina aamuina, koska aamiainen on aika kuivakka ilman mehua (tipat mehussa). Ajoittain toki pöydältä löytyy aamiaisen jälkeen koskemattomia mehumukeja. Sen sijaan purutabletit jäisivät aina syömättä, jos mies ei vahtisi. Meinaavat tosin jäädä syömättä vahtimisesta huolimatta.

Useana aamuna viikossa on jonkun pojan paikalla syömätön vitamiinitabletti. Sen lisäksi niitä löytyy mitä erikoisemmista paikoista kotoamme. Tässä pari vakiopiiloa:


Sohvatyynyjen alta löytyy aina vitamiinitabletteja. Tämän kertaisessa ratsauksessa löytyi yksi hiukan imeskelty ja yksi aivan iskemätön.


Portaiden yläpäästä löytyy myös vitamiinitabletteja.

Näiden vakipaikkojen lisäksi vitaamitabletteja on löytynyt lastensängyistä ja lelulaatikoista. Kerran löytyi ulkoportailtakin. Joku voisi kehittää vitamiinisuihkeen näitä hankampia tapauksia varten :)

Itse olen muistanut syödä vitamiinini ja annostella D:tä reilusti. Siitä huolimatta syksy iskee jälleen päälle ja saa oloni päivä päivältä nuupahtaneemmaksi. Ulkoilumahdollisuus ja kohtuullinen sää eivät tunnu osuvan lainkaan samalle ajankohdalle. Istun päivät päivänvalottomassa tilassa tietokoneen ja puhelimen äärellä ja kuljetan vesisateessa enemmän tai vähemmän kuraisia lapsia.

Kurakiintiöni on täyttynyt pari vuotta sitten koko loppuelämäkseni, sitä on vaan tarjolla koko ajan enenevässä määrin. Auringonvalokiintiöni taas jää rajusti joka päivä miinukselle. Todella huono yhtälö :(

16 kommenttia:

  1. Pitäiskö aloittaa jo nyt se elämä, et puolet vuodesta asuis vaikka Australiassa? Mut jopas on vitamiinijemmat. Meillä kanssa ajoittain ollut vaikeuksia niiden syömisessä. Jos vitamiinit pahoja, junnu syö ne jonkun ruoan seassa. Esim kermavaahdon :) Nyt junior multivitat menee mukisematta, koska vihdoin joku on hyvää.

    VastaaPoista
  2. P:
    Tekisi kyllä hyvää viettää ankea syksy jossain valoisammassa paikassa.

    Tuon kun kirjoitti auki, niin sitten pitää vaan ihmetellä, että kiinnostaako se Suomen syksy kuitenkin niin paljon, että siitä poissaoloa ei pysty mitenkään järjestämään. Edes kerran koeluonteisesti.

    En nimittäin ole ikinä selvitellyt, että saisiko sinne Espanjan aurinkorannikon kouluun paikan lapselle vaikka 2kk. Jos saisi, niin mikäs se sitten täällä pidättelee Kepposia? Syksyhän se on sielläkin ja vettä tulee, mutta olisihan se paljon helpompi sietää lämpötiloissa 15-20 astetta.

    Luulen, että pystyisin tekemään pari kuukautta etätöitä, mies varmaan aika pitkän pätkän myös, lapset kävisivät Suomi-koulua ja iltaisin kotikoulua ja viikonloppuisin uitaisiin tai lämmiteltäisiin Afrikan puolella. Jouluksi takaisin kotiin odottelemaan lumentuloa. Minullehan talvi, kunhan vaan on lunta, ei ole samalla lailla rankka lainkaan.

    Meillä on kokeiltu aika monia vitamiineja. Mieheltä ymmärsin, että nykyinen on valittu vakioksi sen takia, että kuulemma kuopus syö tablettinsa mukisematta, jolloin ei tarvitse patistaa kuin kahta :)

    VastaaPoista
  3. Mul on säännöllisiä vaikeuksia saada pyörylät otettua vaikka hyvin muistan.

    VastaaPoista
  4. Vitamiinijemmaajat =D
    Meillä isoveli inhoo kaikkia vitamiineja, silmät muljahtelee päässä kun niitä syö tai nielee, ja yleensä "unohtaa" ne myös ottaa.
    Pienempi taas rakastaa vitskujaan, ja kutsuu niitä lääkkeiksi. Illan kohokohta on siis iltalääkkeet =D se vielä pureskelee kaikki kalakapselitkin, yök!

    VastaaPoista
  5. alma/anette:
    Mulla on lähinnä noita muistivaikeuksia minkään tabletin syömisessä :(


    Nonna:
    Niinpä :)
    Meillä kyllä löytyy vaikka mitä tuolta sohvatyynyjen alta. Tällä kertaa löytyi myös melkein kourallinen legoja ja hukkateillä ollut vara-avain :)


    Vera:
    Minusta nuo lasten vitamiinit ovat hyviä :)
    Kalaöljykapseleita en kyllä varmasti pureskelisi. Mutta kiva kuulla, että joku syö vitamiininsa mielellään.

    VastaaPoista
  6. Hah, ihanat vitamiinipiilot! :D
    Meillä tilanne on toisinpäin, nuorinta saa kytätä ettei se kahmi liian montaa d-tabua. Kaikki uppoo ja aina ois jotain tablettia tunkemassa suuhunsa. Pienenä muuten söin parikymmentä d-tablettia kerralla eräs aamu, kun sattumalta itse heräilin vielä sängyssä. ;)

    VastaaPoista
  7. Deetä ainaki saa suihkeena.
    Meillä taas on innokkaita vitamiinin purijoita. kaikki on yhtaikaa änkemässä päivällisen jälkeiselle jaolle :D

    VastaaPoista
  8. Mia:
    Itse olen ihmetellyt, että miksi lapsille ei kelpaa mitkään vitamiinitabletit, kun minusta ne maistuvat karkilta. Voisin aamulla ihan hyvin kiskaista tuplamäärän d-vitamiinia :) Sinänsä on helpompi ymmärtää, että lapsilla olisi kiusaus syödä niitä liikaa kuin piilottaa sohvatyynyjen alle.


    Siilis:
    Pitääpä tsekata taas vitamiinivalikoima, jos vaikka jotain muutakin saisi suihkeena. Sitten voisi ottaa käytännön, että aamutokkuraisen lapsen kitusiin suihkautettaisiin vitamiinit ennenkuin ehtivät mihinkään reagoimaan ;)

    VastaaPoista
  9. Meilläkin vitamiinit piilotettava kun kaksi nuorinta suorastaan rakastavat niitä:)
    Sohvatyynyjen välissä lilluva vitamiini lienee verrattavissa pikku Myy karkkeihin, joita kaavin tänään irti meijän sohvasta!

    VastaaPoista
  10. Haha, ovelia poitsuja! :-D

    Meillä vedetään ainoastaan xylitol&D-vitamiini purutabletti ja sekin otetaan aamulla eteisessä ovesta lähtiessä. On siis hyllyllä eteisen oven vieressä, muuten unohtuisi satavarmasti.

    Muuten kuulun siihen porukkaan jonka mielestä lapsi saa tarpeelliset vitamiinit monipuolisesta ravinnosta (kasvikset menee meillä hyvin ja tarhassakin hyvä safka).
    Sen sijaan oma syöminen on työpäivisin sii ja soo, joten itse otan silloin tällöin muistaessani monivitamiinitabun.

    VastaaPoista
  11. Annu:
    Olisipa meilläkin tuo ongelma kuin teillä ja Mialla :)
    Purutabletit eivät muutu tahmaisiksi, joten ne irtoa sohvasta ihan tuosta vaan :)


    -Jassu-
    Olen itsekin sitä mieltä, että monipuolinen ravinto takaa riittävät vitamiinit. Meillä kaksi nuorempaa ei varmasti saa riittävästi vitamiineja. Kasvikset eivät maistu kurkkua lukuunottamatta. Hedelmillä on onneksi hiukan parempi menekki, mutta niidenkin suhteen nirsoilevat. Ronkeleille ei kelpaa rahkatkaan eikä oikein mitkään muutkaan marja/hedelmäjälkkärit :(

    Itselleni yritän tankata kaikkea näin syksyisin, jotta jotenkin jaksaisin taaplata eteenpäin.

    VastaaPoista
  12. Hei hei hei hei hei! Mulla on semmosta D-vitamiini-suihketta, vieläpä tosi kivan makuistakin :) Ostin klinikalta, mutta varmasti saattaisi löytyä jostain nettikaupastakin. Mun oma on pojille liian vahvaa, 75mikrog/suihkasu, mutta varmasti löytyy pienemmilläkin annoksilla olevia. Tuon nimi on DLUX3000 D3-vitamiinisuihke.

    Ja juurikin tajusin, että mulla saattaa olla jonkinasteinen D-vitamiini myrkytys, ainakin nää oireet selittyisivät sillä... Shit. Mutta jos ottaa joka päivä 50mikrog-tabletteja 2-3, ja sen lisäksi aina silloin tällöin tuota lääkärin määräämää suihketta 3suihkasua, niin hupsista rallaa. Tähän joutuukin vähän perehtymään :D

    VastaaPoista
  13. Haltiakummi:
    Meillä menee d-vitamiini tippoina mehun seassa, pitäisi löytää ratkaisu monivitamiinivalmisteen syömiseen.

    Aika suurelta kuulostaa tuo sinun d-vitamiiniannostelusi, etenkin tuo kolme suihkaisua. Pitäisiköhän ottaa iisimmin? Toivottavasti vatsa on paremmassa kunnossa. Mä kyllä kuvittelin, että sinä et kommenttisi kirjoitusaikaan olisi joutanut lainkaan koneelle...

    VastaaPoista
  14. Niin mäkin kuvittelin :) Mutta se ei sit mennyt niin. Ja joo, toi mun annos on ihan liian suuri, vasta nyt huomasin tuon suihkeen vahvuuden, kun sitä tähän sulle kirjoitin. Onneksi käytänkin sitä harvoin. Mutta täytyypä muistaa vähän setviä sitä, ihan vaan noin niin kun periaatteesta.

    Mutta niin, haaveilemaan! ;)

    VastaaPoista
  15. Haltiakummi:
    Haaveilemaan vaan. Evääksi vähemmän d-vitamiinia ;)

    VastaaPoista