27. tammikuuta 2013

Vintagea vai pihistelyä?

Blogiystävättäreni P kirjoitti siitä, kuinka hänen ystävänsä laihduttuaan on alkanut käyttää ikuisuuden vanhoja vaatteita. P huumorinpilke silmäkulmassa manaili, että pitääkö sitä olla niin säästäväinen ettei voi hankkia uusia vaatteita vaan kaivaa kaapista kaikkea vanhaa.

Tunnistin itseni.

Minulla on kaikenlaista vanhaa kaapissani, mistä en vaan ole raskinut luopua. Toiveikkaana ajattelen joskus mahtuvani niihin tai että muoti kiertäisi vaatekappaleen jälleen trendikkääksi. Tämä marinointiosasto on varmaan monelle muullekin tuttu juttu, mutta minulla osa hävyttömän vanhasta kamasta on jatkuvassa käytössä. Omasta mielestäni ne ovat aivan käyttökelpoisia - ehkä oma silmä on vaan aivan liian tottunut. Pystyisiköhän sitä kunnon kaapin uudistukseen?

Minusta kyllä huomaa sen, että siihen aikaan kun panostin pukeutumiseen ja seurasin muotia, ei ollut H&M eikä vastaavia ketjuja. Vaatteet olivat sen verran kalliita, että ei niitä ostettu muutamaa käyttökertaa varten. Kulutustottumukset olivat erilaiset. Vaatteet olivat heikkotekoisia jo silloinkin, mutta en pysty millään uskomaan, että 2010-luvun kiinalainen takki kestäisi vuosikymmeniä.

Tässä katsaus muutamaan vaatteeseeni 70-luvulta 2000-luvulle.

80-luvulta:


Villakangastakki, mummoni perintöä - oikeasti :)
Se on ollut minulla 12 vuotta. Autoillessa nuo pitkät takit ovat hankalia, joten tämä on tällä hetkellä ainoa pidempi takkini. Ensimmäinen vika tuli tänä talvena, kun taskun kangas ratkesi. Muuten vuoritkin ovat vielä aivan priimat. Millään en tällaisesta kestoihmeestä raskisi luopua, mutta olisiko kuitenkin aika? Olen ostanut viimeksi pitkän villakangastakin vuonna 2000 (pari lyhyttä on jo toivottavasti maatuneet). Uskottelen ainakin itselleni, että perusvillakangastakki on samanlainen vuodesta toiseen. Huivi on sentään uusi.


90-luvulta:


Mustakeltainen neule. Ei nukan nukkaa vaikka materiaalina on silkin ja villan sekoite. Tuskin voin luopua, kun nyt taas mahtuu päällekin. 90-luvulta pääsi juuri käyttöön pari paitapuseroa ja kotelomekko.  Niitä, jotka eivät mahdu päälle olisi reilumminkin :(


70-luvulta:


Kietaisumallia oleva juhlahameeni on tehty 70-luvulta peräisin olevasta kimonosta. Tämä on jo aikoinaan ollut säästömalli, koska kangas ei ole puhdasta silkkiä. Hame on ollut minulla vuodesta 2000.


2000-luku:

Kuvakin on 2000-luvulta

Jos tämä mahtuu päälle ja tulee juhlat, niin ajattelin ottaa käyttöön. Pitkä, ruskea pellavamekko - kuinka monella tavalla sen voisi tehdä? Kai tämä nyt vielä 2010-luvun menee?


***
Ajattelin että olenkin vintage woman - yritän sulkea silmäni siltä vaihtoehdolta, että olisin niin pihi tai marinoimiseen hurahtanut hölmö, joka ei raski luopua vanhasta kamasta ;)


Salat julki: Mitä vanhaa sinulla on käytössä?

17 kommenttia:

  1. Olin juhlissa 1998 ja ostin erittäin laadukkaan kotelomekon, jota tuon tärkeän tilaisuuden jälkeen käytin pari kertaa siinä ennen 2000-lukua. Sitten se ei mahtunut päälleni, kuin ihmeellisen alkoholittoman, syömättömän, imettävän äidin laihtumisprosessin jälkeen ja sainkin sen 10 vuotta myöhemmin vielä kerran käyttöön. Onnistuiskohan vaikka omiin 50v juhliin taas, jos vaikka alottaisi paremman elämän ja 10 kiloa häviäisi? Niin ajaton ja kaunis. Ei voi luopua.

    On myös vaatteita, joita en ollut vuosi(kymmeniin) käyttänyt, mutta kuvittelin niiden olevan ajattomia kuten NY:stä hankittu duffeli vuodelta 1991. Samoin jotkut neuleet tms. Käytin niitä viitisen vuotta sitten raskausaikana,koska muoti oli tosiaan ollut aika väljää ja mahtuivat hyvin päälle, vaikka olin varmasti isompi normaalikokoisenakinkuin 15v aikaisemmin ;)

    Sen sijaan vanhoista farkuista luovuin just. Ei ne enää olis muodin mukaisia, vaikka kuinka saisi pömpän pois!

    Ja lisää likaisia salaisuuksia kaappien kätköistä paljastuisi, jos jaksaisin käydä kurkkaamassa. Nämä tulivat heti mieleen yön pimeinä tunteina ;)

    VastaaPoista
  2. Villakangastakki ja kimonohame ovat ihanat! Älä ainakaan niitä heitä pois. Saahan vanhoja vaatteita aina tuunattua huiveilla, vyöllä sun muulla. Minä ainakin kannatan marinoimista.

    VastaaPoista
  3. Ihania vaatteita. Ehdottomasti säästämisen arvoisia.
    Taito erottaa se mitä voi käyttää vielä ja mitä ei.

    Mun säästäväinen ystäväni onnitui taas naurattamaan mua. Sen 9v tytöllä oli päällään ihan perus salmiakkineule. Kaverin yläasteajoilta!!!! Mutta se vaate oli siis todiste, et jotkut vaatteet on ajattomia. Mut silti en osaa kuvitella säästäväni vaatteita 25 vuotta.

    VastaaPoista
  4. Siistejä ja tyylikkäitä vaatteita edelleen, älä ihmeessä heitä pois! Joskus on sentään tehty vaatteita, jotka kestävät. Nykyiset halpisketjuvaatteet menevät huonoksi jo muutaman käytön jälkeen. :(

    VastaaPoista
  5. Anonyymi:
    Ihanaa, että sinäkin marinoit ;)

    Kotelomekko on kyllä todella ajaton. Toivottavasti mahtuu sitten viimeistään 5-kymppisillä päälle. Itse olen luopunut osan vaatteista kohdalla toivosta, että ne ikinä enää mahtuisivat minulle. Pari kesää sitten raivasin kokonaisen koon omasta kaapista babysitterille (joka on siis ilmiselvää vintage woman/marinoija ainesta). Duffeli on kyllä aivan samaa muuttumattomien luokkaa.

    Farkkuja en juurikaan säilyttele. Niissä malli muuttuu ja itselläni kulumajäljet tulevat niihin niin nopeasti. Tosin jos ostaisin jotkut überkalliit megamageet farkut jotka vaikka kutistuisivat, niin varmasti päätyisin marinoimaan niitäkin :)


    Kirppu:
    Kiitos :) Kiva, että on muitakin marinoinnin kannattajia. Vielä kun saisi joskus asunnon, mikä vastaa marinoijan tarpeita :)


    P:
    Kiitti :)

    Siinä vaiheessa, kun mulla oli kaksi poikaa, äitini laittoi mun nuoruuden marinointivaraston UFFille :) Jos mulla olisi tyttöjä, niin olisin jatkanut marinointia. Pinossa oli rakkaimmat merkkineuleeni ja isoäitini ompelemat vaatteet. Itse ymmärrän hyvin niiden parhaimpien säästämisen, mutta ei meillä todellakaan riitä säilytystilat eikä minulla motivaatio ison määrän pyörittämiseen. En siis ole vielä täysin pakkomielteinen, kun pystyn luopumaan suurimmasta osasta vanhaa kamaa :)


    Manda:
    Kiitos :)
    Pelkästään kankaiden laatu on aikaisemmin ollut niin toista luokkaa kuin tänä päivänä. Puhumattakaan työn jäljestä. Tuo huonot matskut ja huolimaton työ ei minusta koske pelkästään halpisketjuja vaan samanlaista kuraa tulee vastaan myös kalliimmissa merkeissä :(

    VastaaPoista
  6. Juuri harmittelin sitä, etten ole säilyttänyt yhtään pitkää villakangastakkia niitä tilanteita varten, jolloin olisi juhlamekko päällä! Onneksi on miehen isoäidiltä peritty turkki (joka tosin kaipaisi modistusta) - siinäpä marinoinnin huipentuma!

    VastaaPoista
  7. Ihana, ihana villakangastakki ja kietaisuhame!

    VastaaPoista
  8. Kaunita laadukkaita vaatteita.
    Villakangatakki näyttää hyvätä, pitää toki kiinnittää huomiota asustamiseen, trendikkäät huivit ynnämuut niin on aivan muodissa mukana (väärin asustettuna on mummoontumisvaara ;)). Villapaita on hyvä toimistovaate, siisti ja asiallinen. Kimonohame on ihan in. Ainut joka näyttää tällä hetkellä vanhanaikaiselta on uusin, eli mekko, vaihtoehtoina joko lyhentää+kaventaa tai laittaa marinoitumaan niin, että muutaman vuoden päästä näyttää taas muodikkaalta ;).

    - Anni A.

    VastaaPoista
  9. Heh, tuon 90-luvun paitasi nähdessäni hihkasin heti että tuohon on mun! Kun luulin kuvan kellertäväksi valoittuneen - minulla on ollut monta tuollaista paitaa venepääntiellä, mutta yleensä sini-valkoisella värityksellä :) Ja itsehän olen ihan hirveä vaatteiden hilloaja, varsinkaan juhlamekkoja en raaski heittää pois, joten kaapista löytyy kaikki mekot rippijuhlistani etiäpäin :D Vieläkin uskon että joskus tulee vielä se päivä, että mahdun noihin muutamaan 15vuotta vanhaan kotelomekkoon. Kepeesti.

    VastaaPoista
  10. Hekku:
    Minulla oli perinnön osalla valinta, että villakangastakki vai turkki. Mummoni turkki oli kyllä sen verran karvasatoista mallia, että valinta oli helppo :)


    Linnéa: Kiitos :)

    VastaaPoista
  11. Anni A:
    Kiitos. Mies sanoi ruskeasta mekosta, että se näyttää ihan Tarja Halosen edustusvaatteelta :) Jos se mahtuisi ensi kesänä päälle niin asustaisen varmaankin jollain kevyellä boleroilla ja yhdellä näyttävällä korulla. Kaventamaan ei pysty varmaan ikinä. Täytyykin pitää tuo lyhennys mielessä. Jos hankin jonkun uuden pidemmän hameen ja tuo mekko mahtuu, niin sitten voinkin pätkäistä sen peruskotelomekko pituuteen ja pitää vaatteet loppuun töissä :) (nyt taitaa nostaa päätään se pihi :) )


    Haltiakummi:
    Tuossa neuleessa on sellainen neliskanttinen kaulus.

    Ihanaa, kun sinäkin hilloat! Minulla on kanssa paljon juhlavaatteita (ja jakkupukuja) tallessa. Olen jo osittain myöntänyt totuuden, että osaan en tule ikinä mahtumaan ja pistänyt kiertoon.

    Mulla kävi jo paino lähellä 2000-luvun alkupuolen lukemia, mutta sen verran on vuodet tuoneet ylimääräistä nahkaa vyötärölle, että ei ne vanhat vaatteet menneet kiinni :(

    VastaaPoista
  12. Minusta nuo kaikki näyttävät aidosti ajattomilta vaatteilta! En arvaisi niiden ikää. Ekana tuli mieleen sekin, että ethän sä voi hävittää mummon vanhaa takkia! :)

    VastaaPoista
  13. zirk:
    Kiitos. Tosiaankin - en ihan ensimmäisenä raskisi hävittää mummon vanhaa takkia. Pitäiskö säästää tuleville miniöille?? :D

    Takista tulee mummo aina mieleen, kun vetäisen sen päälleni <3

    VastaaPoista
  14. Upeita ajattomia vaatteita sinulla, ei noita kannata hävittää:))

    On minullakin yksi kesäinen asu, lilan värinen, siihen kuuluu jakku,hame ja housut. Olen sitä pitänyt niin monissa suvun juhlissa että ensin täytyy katsoa valokuvista missä kaikissa ja mihin sitä vielä uskaltaa päälleen laittaa. Viimeksi taisi olla veljenpojan häissä Parkanossa muutama vuosi sitten kun ajattelin että siellä on paljon ihan vieraita ihmisiä...mitä noista omista :)

    VastaaPoista
  15. Hilkka:
    Kiitos :)

    Minä olen ollut huomaavani, että sukulaiset unohtavat varsin nopeasti, että mitä muilla on ollut päällä. Kyllä minä itse muistan, että mitä minulla oli päällä , mutta enpä juuri sitä, että mitä muilla oli. Minä olen vetänyt monet juhlat samalla mekolla ja joka kerta äiti ja anoppi ovat kysyneet, että mistä kaupasta löysin sen :)

    Kolmiosainen asu on kyllä kiva, kun se näyttää niin erilaiselta hameella ja housuilla etenkin, jos jakun alla olevaa paitaa/toppia vielä vaihtelee.

    VastaaPoista
  16. Aivan ihania vaatteita! Et ole mikään hölmö mutta taidat olla jemmaaja ;) Minä olen juuri sellainen syntymäpihi, joka käyttää vuosikymmeniä vanhoja vaatteita, koska sattuu sopimaan niihin... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Aivan selvästi minussa on jemmaajan vikaa :D Välillä saan puuskia jemmojen raivaamiseen. Niitä pitäisi saada paljon useammin! Harmillisesti joskus on käynyt niin, että kun olen jostain hyvin marinoidusta jutusta luopunut, niin eikös sille olisi heti löytynyt käyttökohde ja sitten on harmittanut :)

      Poista