6. tammikuuta 2013

Koko perheen voimalla lounaskutsuilla

Miehen täti puolisonsa kanssa järjestää perinteisesti lounaskutsut loppiaisena. Parina viime loppiaisena olemme olleet Kanarialla, mutta nyt pääsimme osallistumaan.

Kertaakaan aikaisemmin emme ole olleet paikalla kolmen lapsen kanssa (ja ihan syystä!). Isäntäparin omat lapset ovat aikuisia ja he asuvat keskustassa suvun vanhojen antiikkihuonekalujen keskellä. Tosin isäntäparilla on itselläänkin kolme poikaa, joten he eivät ole täysin valmistautumattomia meihin ;) Poikiin on suvussa tottu muutenkin, koska serkuksia on kymmenen (mies ja hänen veljensä mukaan luettuina) ja kaikki poikia. Tähän saakka meidän lapsemme ovat olleet ainoita lapsia juhlissa, joten leikkikavereitakaan ei ole ollut.

Eilen päätimme yrittää tsempata edustusperheeksi, joka tulee pyhävaatteissaan hyvin käyttäytyvien lastensa kanssa paikalle :D

Ei me nyt kovin edustavilta näytetä pyntättyinäkään.
Tukat on heti takussa ja paidat repsottavat housunkauluksen päällä.
Keskimmäiseltä jotenkin vaan putosi jo nappikin paidasta.

Käytöstavoissa on tapahtunut edistystä:
+esikoinen käyttäytyi hyvin koko vierailun ajan ja muisti jopa kiittää ruuasta (waves!)
-kuopus käyttäytyi muuten hyvin paitsi, että raapi keskimmäistä kasvoista
-keskimmäinen potki kuopusta päähän, uhkasi purra ukin veljeä ja keksi hänelle tyhmiä pilkkanimiä :(
-kukaan lapsista ei yllättäen osannut sanoa käsipäivää (vaikka sitä harjoitellaan päivittäin päiväkodissa)

Saimme miehen kanssa syötyä ja juotua kahvit ja jopa vaihdettua muutaman sanan osan sukulaisista kanssa. Ei se silti vieläkään ollut mikään rentouttava reissu. Mutta ehkäpä jo kahden vuoden päästä?

Paikalla oli sukua noin parikymmentä henkeä ja pari vauvaa päälle. Muutama tunnelmakuva muistoksi.

Pääruokapöydästä kotikokeiluun tulee suolahunaja ja brie

Kirpeä marjahyydyke ja makeat mantelilastut olivat erittäin hyvä yhdistelmä 


 Asunnossa on ihanien huonekalujen lisäksi kaksi komeaa kakluunia



Hyvää kohtelua sai vuoden ikäinen pikkuserkku


Ja tältä näytti edustusperheen vesa kotiin palattua :(


Mummi viihdytti poikia leikkimällä piilosta. Piilopaikasta tuli hirveä riita keskimmäiselle ja kuopukselle ja tässä siitä muistot. Huoh!

Kuopuksemme on neljä vuotta hymyillyt putkeen, mutta nyt meillä on hymypalleron sijasta kunnon uhmapakkaus. Joka raapii :(

Toisen tädin mies sanoi, että meidän poikamme ovat elinvoimaisia. Ja sitten hän lohdullisesti totesi, että lapset pitää saada omille siivilleen ja elinvoima auttaa siinä. Lohdullinen ajatus.

20 kommenttia:

  1. Kiva perhekuva. Lapset oppivat kyläkäyttäytymistä harjoittelemalla, seuraava kerta on taas helpompi.

    VastaaPoista
  2. Uuuuu mikä edustuspotretti Kepposkasta ja keppostelijoista! :) Teidän täytyy ruveta käyttään jalustaa ja ajastinta tai sitä etälaukaisinta [tarkoitan sitä millä otetaan kuvia, en mitään lamautinta...] että Hra Kepponenkin pääsee mukaan potrettiin. Ja rouvalla on kyllä ihan hirmukivat hiukset, wau!!

    Voi tuota viimoista kuvaa :/ Mutta kyllähän esikoisestakin jo huomaa, että tulevaisuudessa virallisemmatkin kyläilyt ovat oikein mukavia, ja kyllä se tulevaisuus ihan kohta sieltä koittaa :)

    Hei ps. [utelias luontoni ei anna periksi] mitä koruja sä oot sieltä SOH.sta shoppaillut? ;)

    VastaaPoista
  3. Anonyymi:
    Kiitos. Harjoitus ja ikä tekee hyvää. Tällä kertaa osa hässäkästä menee täysin omaan piikkiin. Olin taas turhan toiveikas sen suhteen, että ruoka kelpaisi pikku nirsoilijoille (esikoiselle kyllä kelpasi). Riitahan siitä tulee, kun on koko päivän syömättä :(

    Haltiakummi:
    Kiitos. Etälamautin ja -nukutin olisi kyllä varsin näppärät tässä taloudessa :D Ehkä mä en kuitenkaan hanki jalustaa ja laukaisinta. Ei oikein sovi luonteelle ja minun fotogeenisuudelle, että räpsisin hirvittävästi kuvia itsestäni edes perheen kanssa. Pari kertaa vuodessa otettavat räpsyt mä vielä hanskaan. Paitsi ehkä sitten kun mä ryhdynkin tyyli(ttömyys)bloggaajaksi, tarvitsin jalustan ja alan treenaamaan poseerauksia.

    Hiukset pätkäisin jo kauan aikaa sitten. Olen tykännyt. Kasvaa hurahtavat vaan liian nopeasti ulos mallista.

    Välillä odotan hetken suvantovaihetta, kun lähes kaikki pojat ovat koululaisia, kuin kuuta nousevaa. Mutta heti sen lyhyen vaiheen perään pääsen nauttimaan kolmen kollin murrosiästä. Se saa minut aika tyytyväiseksi tähän hetkeen.

    Store of Hopesta ostin sen Broaken Sun setin lisäksi Dried Cranberry setin kälylle. Minusta se oli tosi kiva, tosin siinä on aikalailla volyymia. Jos en olisi juuri ostanut yhtä toista punaista settiä, olisin tilannut sen itselleni.Vihreät korut puuttuvat jotenkin harkinnassa on Evergreen tai Maple.

    VastaaPoista
  4. :) Ja mä toki olen katsonut noita samoja koruja ;) Mutta punaisista olen tosi tarkoituksella miettinyt tota "Maya" ja vihreistä mua "Midnight Forest" tai sitten juurikin toi "Evergreen". Mutta noita helmien kokoja on mun ainakin hankala arvioida, niin tekis mieli mennä kahtomaan ihan paikanpäällekin, jos taas joskus pitäisivät putiikkia auki ihan livenäkin....

    VastaaPoista
  5. Anteeksi, että nauran! Mä vaan niin muistan noi ajat...
    Kauheen pirtsakan näköinen tuo Kepposka!

    VastaaPoista
  6. Haltiakummi:
    Jos pääset paikan päälle koruja ihailemaan, niin otapas parit sovituskuvat ja laita jakoon. Olisi kiva nähdä livenä kaulassa. Minusta se Dried Cranberry on niin upea, että ottaisin sen, jos toiveena ei ole kevyt kaulakoru.


    Pohdiskelija:
    Kiitos.

    Me ei varmaan ensimmäinen eikä viimeinen perhe, jossa lapset tappelevat. Muakin yleensä naurattaa aina kun tappelu osuu jonkun muun perheeseen ;) Ehkä tätä muistellaan myöhemmin vähän positiivisemmalla mielellä. Onneksi ei nyt sentään osunut kynsi silmään. Näyttää olevan aika vaikeaa olla suuttuva 4v, kun koko keho suorastaan kiehuu :(

    VastaaPoista
  7. Se on terveen merkki ettei nurkassa nyhjää :)

    VastaaPoista
  8. Siis hyvänen aika, mikä TYRMÄYSPAKKAUS onkaan Rva Kepposen uusi LOOK! Me ei vissiin olla nähty tarpeeksi usein?

    No, olishan se ollut, jos kaikki pojat olisi sattuneet käyttäytymään hyvin koko reissun. Sähän olisit varmaan epäillyt niiden sairastuneen tai jotain. Mun mielestä esikoinen jo osoittaa, että toiveita on. Ja pojat pitää ruokkia hyvin ENNEN kemuja, muuten tulee Ongelma.

    VastaaPoista
  9. Ihanasti sanottu tuo elinvoimainen! Luulenpa, että tyttäreni on myös sellainen ja yritänkin nyt tästä lähtien kääntää sen vahvuudeksi mielessäni. :)

    -Kaisla

    VastaaPoista
  10. Sanna-Mari:
    Kiitos kommentistasi, sain illan parhaat naurut :D Se just niinku kirjotit eikä melkein!


    Mirka:
    Kiitos. Mulla on uusi laitettu kampaus, siistit vaatteet (niiden iänikuisten farkkujen ja t-paitojen sijasta) ja meikkiä. Mua vähän nolottaa, että olenko mä ollut aina suakin tavatessa naturel(=rähjä)lookissani? Kaverini Hanna sanoi, että muutaman vuoden ystävyyden aikana hän on kerran nähnyt minut kunnolla laittautuneena lapsensa kastetilaisuudessa.

    Jos pojat olisivat käyttäytyneet hyvin, olisin kuitenkin saanut jonkun suuruudenhullun suunnitelman ja varannut vaikka illallisen johonkin hienoon ravintolaan ja mennyt sinne sitten häpeämään (ja siitä lähtien käyttänyt aina miehen nimeä ravintolavarausten yhteydessä ;) ). Nyt ei vielä tarvitse suunnitella valkoisten pellavaliinojen ravintolaillallista tai visiittiä balettiin. Voidaan treenata jossain pizzeriassa, missä ei ole leikkipaikkaa.

    Mutta se on totta, että lasten pitäisi olla aina liikkeellä täydellä mahalla! Ja oikeastaan äitienkin :)


    Kaisla:
    Luotetaan siihen, että elinvoimainen kääntyy vielä suureksi voimavaraksi :)

    VastaaPoista
  11. No mutta, vierailustahan oli selkeästi ainakin se hyöty, että sinusta ja pojista on saatu ihan kiva potretti! Ja kiva nähdä sinutkin, kiva hiustyyli!

    Ja seuraavan kerran pakkaat pojille varmuuden vuoksi täytetyt reissarit mukaan, ettei verensokeri pääse laskemaan liian matalalle. Ja ehkä myös leikkaat kaikkien kynnet ihan nysiksi ennen lähtöä ;-D

    Ei vaan, eiköhän isäntäperhekin muista omat kokemuksensa elinvoimaisista pojista.

    VastaaPoista
  12. Te ootte kyllä mukavan näköisiä ihmisiä kaikki, tarkoitan, että teillä on ystävälliset kasvot(naarmuineen päivineen, ja niitä naarmuja ilmaantuu täälläkin...ihan kivastihan teillä sujui! )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tuo elinvoimaiseksi kutsuminen oli hurmaavaa! Niin just asia on ja sillä hyvä. Terveitä mukuloita. :)

      Poista
  13. Zirk sanoi nyt kyllä tosi ihanasti ja osuvasti - mukavan näköisiä ihmisiä kaikki <3

    Oisko liikaa pyydetty, jos näkisi niitä mukavia ihmisiä tammi-helmikuun aikana? Rva Kepponen vois vaikka sitten laittaa ihan makeuppia, niin ois sitten sekin asia hoidettu ;) Varmuuden vuoksi voin lisätä mahdolliseksi maaliskuunkin, ettei nyt mene ihan vouhottamiseksi....

    VastaaPoista
  14. -Jassu-
    Kiitos.
    Pitää tosiaan muistaa ottaa eväät. Meidän pojilla on muutenkin paha tapa, että jos on jotain jännää tai erityisen kivaa, niin he eivät pysty syömään. Esim. Ruotsin risteilyllä hyvällä tuurilla pojat pystyvät syömään jotain illalla myöhään tai aamiaisella Tukholman päässä. Ihan ekalla risteilyllä meni vasta lounas Tukholmassa.

    Kuopus vihaa nykyisin kynsienleikkausta. Enkä yhtään ihmettele. Mä yritän niistää ne niin lyhyiksi, että niillä olisi lähes mahdoton raapia. Mutta aina vaan onnistuu raapiminen.

    Sukulaiset aloittavat poikien näytettyä elinvoimaiset puolensa muistelemaan miestäni lapseni. Mies on nykyisin hyvin rauhallinen ja tasainen, mutta on ollut kertomusten mukaan todella villi ja joka paikkaan ehtivä pienenä.


    zirk: Kiitos :)
    Myö ollaan mukavia maha täynnä ja levänneinä, ellei olla pahalla päällä ;)
    Elinvoima rules!


    Haltiakummi:
    Kiitos <3
    Meillä on kalenteri tyhjää täynnä helmikuussa toistaiseksi. Silloin sopii vallan mainiosti. Tänään alkaa kahden viikon koetus, jonka aikana mummin ja isotädin pitää selvitä 5 päivää poikien kanssa. Mies on 2 vkoa poissa ja minä osittain samaan aikaan.

    VastaaPoista
  15. Hauskaa tuo elinvoimaisuus, alankin vetoamaan siihen :) Näytät muuten mahtavalta, ihmekuuri/elintapamuutos on tehnyt tehtävänsä!

    VastaaPoista
  16. Roosa: Kiitos :) Vedotkaamme elinvoimaisuuteen ;)

    VastaaPoista
  17. Oi, kiitos hienosta kutsukuvauksestasi. Kolmen samanikäisen (villin) pojan äitinä allekirjoitan jokaisen sanan.

    Ja ihanaa, että viitsit kirjoittaa blogiasi niin voin lohduttautua illan huonoäiti -hetkellä että oikeasti muillakin on haasteita lastensa kanssa ja kiire :)Olin niin onnellinen tänään kun koulut ja päiväkotiarki taas alkoi ja sain juotua sen yhden kahvikupin töissä rauhassa...

    VastaaPoista
  18. Mahtavan hyvä kuva sinusta ja pikku-Kepposista! Yes! :)

    Ei tuo vierailureissu minusta kovin huonosti mennyt. Eikös se ole niin, että elinvoimaiset pojat aina vähän nahistelevat? Olen samaa mieltä, että se elinvoimainen on hyvin kuvaava ja täydellisen positiivinen ilmaisu virkeistä tenavista.

    Helmikuun puolenvälin jälkeen minullakin löytyisi treffiaikaa, jopa keskellä päivää...

    VastaaPoista
  19. Anonyymi:
    Kiitos :)
    Eiköhän suurimmalla osalla äideistä ole haasteita lastensa kanssa. Toisilla vähemmän ja toisilla enemmän. Kai se lasten kasvu ja kasvattaminen on sellaista, että siinä kimpoillaan, haetaan suuntaa, hiotaan kulmia ja väännetään samaa tuhat toistoa.

    Joskus tosin tuntuu, että osa äideistä "vaalii ja korostaa" lasten aikuismaista käytöstä. Tässä kohtaa menen halpaan itsekin ja toivon, että lapseni istuivat kylässä hiljaa sohvalla tukat suittuina kauluspaidoissaan. Ja petyn kun he ovatkin vain lapsia, jotka haluavat ajaa pikkuautoilla kurassa ja joiden keskittymiskyky "aikuisten juttuihin" on kovin rajallinen.

    Meillä lapset olivat 2 vkoa lomalla ja keskimmäinen meni hippulat vinkuen päiväkotiin. Aamulla kiukutti sinne meno, mutta kun hän näki kaverit ikkunan läpi, niin johan tuli kiire. Että ilmeisesti oli tosi kiva, kun arki alkoi taas :)


    Leonida:
    Kiitos.
    Kyläreissuhan olisi mennyt kivasti, jos tuo naaman raapiminen olisi jäänyt väliin. Pelottaa välillä, että milloin ollaan silmäklinikalla. Muutenhan se olisi ollut sellaista normaalia kähinää :)

    Mulla tuskin on vapaapäiviä helmikuussa :( Olin ajatellut pitää talviloman maaliskuussa ja silloin voisin vaikka pystyä askartelemaan koko päivän.

    VastaaPoista