Mies oli viikolla arkipäivät reissussa, itselläni oli paljon töitä ja pojilla ei yhteisleikit sujuneet viikolla lainkaan. Surkuttelin itse itseäni: Miksi pitää koko ajan rekittää? Miksi pitää käydä töissä, kokata, tiskata ja pyykätä? Miksi poikien pitää KOKO ajan tapella?
Yksin surkuttelu on surkeaa. Kaipasin sympatiaa, jotakuta surkuttelemaan kohtaloani ja samalla tsemppaamaan: "Jaksat vielä nainen, hermo venyy!" "Kohta on viikonloppu, koita kestää sinä raukka elämän raskauttama".
Torstaina minulla oli iltapalaveri ja lapset olivat viimeiset päiväkodissa. Ja kiukkuisia siitä. Olin jo etukäteen päättänyt ruokkia katraan Mäkkärin kananugeteilla. Pakkasin vihaiset päiväkotilaiset esikoisen seuraksi autoon. Kurvasin vielä lähikaupalle hakemaan itselleni mikrokeiton. Olin sen verran poikki, että naamakin alkoi olla jo harmaa.
Kauppareissu ei kestänyt montaa minuuttia. Kun astuin ovesta näin minkälainen meininki oli autossa käynnissä. Keskimmäinen veti esikoista hiuksista, esikoinen huusi kurkku suorana ja kuopus löi keskimmäistä. Ryhtini valahti entisestään, kun kävelin kohti autoa.
Viereisen korttelikapan päihtyneet mieskanta-asiakkaat olivat ulkona tupakalla. He alkoivat juttelemaan kun tulin autoni kohdalle
"Rouva hei, onko noi kaikki pojat autossa sun?"
"Valitettavasti kyllä."
"Kyllä se siitä, kyllä ne siitä nopeasti kasvaa" "...Rouva hei -tsemppiä!"
Olen sympatiaherutettu.
Lähde oli varsin yllättävä.
Pitäisikö mun masentua siitä, että jopa korttelijuottolan kantikset surkuttelusymppaa mua?
Mitäköhän noista mun pojista oikein tulee?
Leivoimme vielä illalla rähinänestosämpylät.
Oli pakko nöyrtyä herkullisen hiilarin edessä -NAM.
Rähinen esto toimi sen verran, että pahin episodi odotti isin saapumiseen saakka.
Ohje täältä: Helpot Sämpylät by Pirkka
Voi, kyllä rouva on nyt joutunut venymään. Voin (sattuneesta syystä, vaikken töissä olekaan) kuvitella tunteen.
VastaaPoistaSilti, aivan ihana postaus, ehkä yksi parhaista. Joskus yllättävältä taholta voi saada päivän pelastuksen.
Ja sämpylätkin vielä leivoitte. Pakko lisätä vielä yksi IHANAA! -loppuun ja toivotella rauhallista ja elvyttävää viikonloppua.
Sanonko mäkin, että IHANAA!! Mäkin oon kokenut muutamaan kertaan, että noilla laitapuolen kulkijoilla on usein sydän paikallaan. Ja mikä parasta, sä osasit ottaa heiltä kaipaamasi symppikset vastaan!!
VastaaPoistaSymp!
Hih, màkin usein leivon ràhinàestojuttuja....mut en mà tiennyt ettà sillà on ihan nimikin :D
VastaaPoistaTäytyy myöntää että tiedän tunteen! :D Ja totta, joskus sitä tarvitsee sympatiaa - tuoreista sämpylöistä puhumattakaan! Voimia ja iloja syksyyn!
VastaaPoistaJaan fiiliksesi ihan kympillä! Vaikka nuo meidän lapsukaiset onkin jo molemmat koululaisia, niin äidin pinnan venyttäminen, kun isä istuu italialaisessa ravintolassa ja nauttii erinomaisesta ruoasta mielenkiintoisessa seurassa(itsellä kylmää maksalaatikkoa nokare nenän edessä;), on hallussa! Ja voi niitä poloisia solttupoikia jotka samalla hetkellä tulivat oven taakse keräämään rahaa sotaveteraaneille - eivät tienneet mnitä sanoivat kun toivottivat vielä oikein hyvää illan jatkoa:)
VastaaPoistaKiitos piristävästä blogitekstistä!
Ai niin,piti vielä kysyä mikä piiloviesti noissa sämpylöissä on?! H2O ? Selkeesti tuosta voista muodostuu kirjaimia?!
VastaaPoistaMä niin jaan nyt nää fiilikset... olen esiharjoitellut tulevaa yh-arkea tässä nyt 3 päivää, ja pienet on olleet koko ajan jotenkin ihan ylikierroksilla, ja tunnelmat on tosiaan sellaiset, että tätäkö mun elämäni tästä lähtien on... :f huhhhuijaa
VastaaPoistaJoskus ne tsempit löytyy yllättävistä lähteistä :O
pojistasi kasvaa vielä kunnon kansalaisia, tiedä vaikka valtakunnansovittelijoita, sillä he ovat jo lapsena testanneet, että nyrkeillä ei saada asioihin ratkaisua ja hiusten kiskominen vain vie koko riidan kovemmalle vaihteelle... :)
VastaaPoistazirk:
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja lisäsympatiasta :)
Meillä on vietetty laiskanpulskeaa viikonloppua: ulkoiltu ihanassa syyssäässä ja eilen nukuin jopa kahdet päikkärit. Toivottavasti teilläkin on ollut hyvä viikonloppu.
Pohdiskelija:
Yritän asennoitua jokaiseen tolkkukunnossa olevaan kanssakulkijaan neutraalisti. Raskaana ollessa tuli kiinnitettyä huomiota siihen, että paikan bussissa jättivatsan kanssa sai useinmiten matkustajalta, jolla oli ainakin vähän promilleja veressään. Ainakaan heille ei tullut mieleen kiilata ja töniä.
Ciacy:
Meillä on kehitelty erilaisille lohtuleivonnaisille omia nimiä, on rähinänestoa, flunssapullaa, räntäsään pannaria, mitä milloin keksimmekään :)
Voi ihanat miehet <3 joskus sitä sympatiaa tosiaankin heruu yllättävältä taholta =)
VastaaPoistaHyvä että sun auton viereen sattui empaattiset kaljaveikot. Ystävälleni kävi tylsemmin. Vastaavan autotilanteen sattui näkemään joku tiukkapipo, joka teki ystävästäni lastensuojeluilmon heitteellejätön perusteella.
VastaaPoistaElma Ilona:
VastaaPoistaKiitos. Valoa ja voimia takaisin päin :)
Niinu:
Se on kyllä tylsintä, kun itse syö lasten tähteitä ja samalla miettii, että mitä kivaa sille puolisolle tapahtuu ja mitä herkkua hänelle on lautasellaan :( Vaikka monesti on kivempi olla ihan vaan kotona kuin tien päällä.
Sämpylöihin ei ollut suunniteltuna salaista viestiä, mutta kummasti näyttää tosiaan h2o:lta puhumattakaan aivan liiallisesta rasvan käytöstä. Mutta pitäähän sitä margariinia laittaa kuuman leivän päälle niin, että sitä sulaa oikein reilusti leivän sisään :)
Miima:
Tsemppiä sinulle tuleviin haasteisiin! Toivottavasti lapset viettävät myös isänsä kanssa aikaa, jotta saat itse huoahtaa ja laitella uutta kotia. Puhumattakaan siitä, kuinka tärkeää se on lapsille.
Eloise:
VastaaPoistaIhana kommentti :)
Ehkä pojista vielä kasvaa kunnon kansalaisia, jotka eivät pura agressioitaan nakkikiskalla ;)
Vera:
Niinpä :)
Fru Citron:
Ei ole totta!
Ymmärrän, että osa vanhempien tahattomasti aiheuttamista vaaratilanteista lähtee liikkeelle jostain, mikä tuntuu ihan harmittomalta. Tyyliin jätänpä lapset hetkeksi autoon -hups joku vetäisi käsijarrun pois päältä ja vaihe unohtui vapaalle ja auto vieri liikenteeseen. Tai 4v jää seisomaan lastenrattaiden luokse, kun äiti sovittaa äkkiä mekkoa, jarrut ei olekaan päälllä ja 4v työntää vauvan vahingossa liukuportaisiin. Toivon, että vanhemmat, mukaan lukien itseni, muistaisivat aina miettiä turvallisuutta. Mutta silti. Tuollainen lastensuojeluilmon tekeminen on kaikkien osapuolien ajanhaaskausta. Syksyn olemme joutuneet lukemaan lööppejä siitä, kuinka resurssit ei riitä ja sitten jotkut työllistävät ylityöllistettyjä virkailijoita ihan tarpeettomalla.
Voi sinnuu, pitäisi olla semmonen otsapanta missä lukee "saiskos vähän ymmärrystä" niin jo ois lohduttavaa kun kaupankassa sanois jonkun rohkasevan sanan... Laitapuolenkulkijoita ENTISESSÄ työpaikassani paljon tavanneena voin sanoa että siinä on yleensä ottaen tosi mukavia miähiä, siis ne semmoset tosi juopot, ei ne kiukuttelevat teinit tai fidduilevat nelikymppiset joiden bileet on pilalla, vaan ne jotka ovat nähneet maailmaa, saaneet paheksuvia katseita enemmän kuin paljon, ne jotka on oikeesti käyneet pohjalla - he muistaa aina kiittää kaikesta saamastaan avusta, ja saattavat tokaista että pääsiskö tuo äiti ja pikkuinen ennen minua, minulla kun ei oo tässä maailmassa kiirusta ja tuon pienen pitäisi jo päästä kotio... Joten rouva hyvä, ottaisin kommentit kohteliaisuutena ja näkemyksenä siitä että tuossa on niin fiksu nainen, että se ei loukkaannu vaikka sille tämmöset resupetterit hyvät päivät toivottaisi :)
VastaaPoista[yrittää lähettää sille ymmärrystä ja sääliä seuraaviakin väsymyksen hetkiä varten :)]
Haltiakummi:
VastaaPoistaKommenttisi on vaan niin ihana <3