5. toukokuuta 2012

Synttäreiden siirtämisen sietämätön raskaus

Keskimmäinen täytti tällä viikolla 5v. Sunnuntaina oli tarkoitus juhlia sukulaisten ja kummien kesken, ensi viikolla lastenkutsut. Juuri kun saimme kutsut päiväkodissa jaettua, iski pakollinen työmatka. Tietenkin niin, että en ehdi takaisin juhliin. Pakko siirtää juhlat. Ajattelin pienen pettymystä, mutta onneksi voimme juhlia sentään sukulaisten kesken. Sitten se pikainen työmatka jatkoikin paisumista "yksillä kalliilla lentolipuilla mahdollisimman monta hommaa". Tulikin viikon mittainen reissu.



Työni hyvä puoli on vaihtelevuus. Se on myös huono puoli. Aikataulut muuttuvat jatkuvasti. Liian usein hyvästä valmistautumisesta huolimatta edessä on joku enemmän tai vähemmän epämiellyttävä yllätys.  Tänään täällä, huomenna jossain muualla. Lähtöihin alkaa tulla rutiinia. Matkapuvusto kaipaisi pikaista päivitystä kesään. Mies pärjää poikien kanssa poissaolessani hyvin, pienen moitteen sanan voisin sanoa kodin siisteydestä ja ruokavalion einespainotteisuudesta. Mutta en sano. Kiitän miestä joustavuudesta ja siitä, että hän ei ikinä valita näistä ylläreistä.

Mitäs sitten synttärisankari? Tuliko itku vai peräti itkupotkuraivarit? Ei tullut kumpaakaan. Keskimmäinen suhtautui yllättävän joustavasti juhlien lykkäykseen. Kunhan lahjan saa sitten viimeistään sunnuntaina. Ja paljon karkkia. Ja juhlat myöhemmin.

Uskon, että oma osansa superjoustavaan suhtautumiseen on päiväkodilla. Päiväkodissa on ihanat rutiinit synttäreiden viettoon. Sieltä saa vedessä aukeavan taikakukan (ihan paperia), jossa on joku vinkki. Vinkkipaikasta löytyy aarrelaatikko, josta saa valita pienen yllätyksen. Sitten lauletaan sankarille ja sankari saa hienon kortin ja valita ekana itselleen leikinkin. Me viemme synttäreille jotain pientä herkkua, joita sitten lapset syövät lounaan tai välipalan jälkeen. Keskimmäisen omahoitaja oli askarrellut upean Beyblade-kortin ja sanoi, että palaute kortista oli niin sydäntä lämmittävää. Keskimmäinen on pitänyt sitä rintaansa vasten aarteenaan ja näyttänyt jokaiselle silmät loistaen upeaa korttiaan. Pitäisikin kirjoittaa postaus päiväkodistamme, koska siellä moni asia toimii niin hyvin.



Sen verran painoi huono omatunto, että kun lähdin ostamaan yhtä isoa uutuus-Beybladea lisää, kaupasta tulikin sitten Beyblade halfpipe. Siis niiden isin tuomien kaapissa odottavien Beybladejen lisäksi. Taas tuli lellittyä poikia leluilla. Mutta on ne niin onnellisia uusien beybladejensa kanssa - kiihkeä turnaus on menossa.



Minä alan mättämään kesävaatetta matkalaukkuun ja suuntaan huomenna Pohjois-Afrikkaan. Tämä ilta vietetään sohvalla poikien kanssa sylkykkäin. Ensi viikolla sitten ehkä kuulumisia reissun varrelta.

Mukavaa viikonloppua!

12 kommenttia:

  1. Meidànkin poika puhuu jatkuvasti noista beybladesta...itse en ole vielà oikein perehtynyt tai vaivautunut edes katsomaan mistà on kyse. Kuulostaapas tuo tarha kivalta :D Oikein hyvàà afrikan matkaa :D

    VastaaPoista
  2. Ciacy: Meillä on ties kuinka mones "lelukuume" menossa, on ollut gormitia, gogoa, pokemonia, bakugania... ja nyt beybladet. Beybladejen hyvä puoli on se, että aikuinenkin voi ottaa niillä ottelun. Ne ovat siis sellaisia laukaistavia hyrriä joilla törmätään kaverin hyrrään.

    VastaaPoista
  3. Ach, Beybladet ovat siis tulleet uudestaan :), edellisest buumista on liki kymmenen vuotta... nimim. meillä niitä oli silloin.
    Hauskaa Afrikkaa!

    VastaaPoista
  4. Eloise: Minä jo ehdin luulla, että beybladet olisivat jotain uutta. Mutta kaikki tyynni kierrätysleleumuotia :)

    Pitäsiköhän tässä varautua marinoimaan ehjät vanhat lelut, jos niistä suurin osa kokee comebackin...

    VastaaPoista
  5. Meilläkin tykätään kovasti Beybladeista. Mä en ole vielä ihan ymmärtänyt mikä niissä kiehtoo, mun mielestä ne on vaan futuristisia hyrriä =)

    Oikein paljon onnea keskimmäiselle ja hyvää työmatkaa Afrikan lämpöön!

    VastaaPoista
  6. Ihanan höveli suhtautuminen poitsulla synttäreiden siirtoon ja mikä hoitotäti <3 !
    Pikkasen on alkanut kiinnostaan, MITÄ sä oikein työkses teet. :D -mutta ymmärrettävästi et varmaan voi vastata.
    Hauskoja nuo lelukuumeet ja villitykset. Voi sitä pienen syrämen läpätystä ties minkä asian suhteen. :)

    VastaaPoista
  7. Työmatka Pohjois-Afrikkaan kuulostaa ihan mielettömältä. Mä olen hyvällä tavalla kateellinen, onpas hienoa, kun joku pääsee ja se on joku nainen ja äiti. Kelpaisi kyllä mullekin! Vaikka mulla vois mennä pupu pöksyyn, jos oikeasti pitäisi lähteä kauas yksin.

    Minulla on sellainen työ, että parina päivä vuodessa meillä on kehityspäivä työpaikan ulkopuolella, hyvin harvoin koulutusta tai muuta vastaavaa. Koulutukseen en pääse edes vuosittain.

    Onnea 5-vuotiaalle!

    VastaaPoista
  8. Vitsit mitkä kelit sua odottaa siellä pohjois-Afrikassa! Me ollaan yleensä lomailtu siellä maalis-huhtikuun vaihteessa ja nautiskeltu helteistä(ainakin suomalaisen mittapuun mukaan)!
    Meillä jäi tänä vuonna kokonaan pojan kaverisynttärit pitämättä, mutta onneksi ikää on jo se 11 vuotta, asennoitui ihan kivasti - kunhan saa lahjoja, herkkuja ja mennä leffaan kattoon IronSkyn;) 5-vuotiaalle nostan hattua, kun ei saanut hepuleita! Niin ja onnittelut kanssa!

    VastaaPoista
  9. Vera: Eihän ne beybladet tosiaan ole hyrriä kummempia, mutta minusta ne pesee ihan 6-0 monet muut meille kertyneet muovitavarat kuten Gormitit, Bakuganit, Pokémonit ja Gogot. Noin niinkuin muutama mainitakseni :) Ainakin minäkin ymmärrän, mitä niillä voi tehdä -pyörittää :)

    Zirk: teillä on varmaan vielä monta lelukuumetta edessä :)
    Olen töissä monikansallisessa firmassa, joka myy hightech laitteita. Teen myynti/markkinointihommaa. Osa siitä on materiaalien tekoa ja osa tuotteiden myyntiesittelyjä ja tarjouskilpailuvastauksia. Meillä on omat "jälleenmyyjät", mutta ne eivät aina pärjää yksikseen ja tarvitsevat tukea. Tarvitsevia yritetään auttaa tiimistä, johon minäkin kuulun. Meillä on ollut rankka saneerauskierros taas firmassa ja tällä hetkellä mulla on mukava myynnintukialue: Eurooppa, Afrikka, Pohjoi-Amerikka, Aasia (paitsi Kiina ja Intia).

    Anonyymi: Useinmiten matkatyö on vaan työtä, joka tehdään vaihtelevissa olosuhteissa. Syödään mitä vaan jos käsiin saada, notkutaan odottelemassa lentokentillä ja ala-auloissa. Jos homma menee hyvin, se on paikallisen "jälleenmyyjän" ansiota, jos se menee huonosti se on tietysti tumpelon meikäläisen vika.

    Perheettömänä jaksoin aika pitkään matkatyötä. Nykyiseen elämäntilanteeseen se sopii aika huonosti.

    En kiellä, että tässä ei välillä olisi hetkensä. Joskus näkee kivoja paikkoja, tutustuu ihan uusiin ihmisiin. Mulla on edelleenkin ystävä Malesiassa, jonka kanssa olemme säännöllisesti yhteydessä. Toivottavasti tässäkin reissussa olisi hetkensä :)

    VastaaPoista
  10. Niinu: Lämmintä piisaa nytkin. Eilen oli +29, tänään vaan +25. Aamulla toimistohuone oli kuin sauna. Ilmastointi pärähtää käyntiin vasta 1.6 ja aurinko porotti isoista ikkunoista sisään.

    Mä arvaan, että heti kun pääsen kotiin alkaa painostus synttäreistä. Pienelle on kuitenkin aika pitkä aika odottaa puolitoista viikkoa lisää. Toisaalta kyllä lahjakin tuli korotettua isompaan ja hienompaan :)

    VastaaPoista
  11. Mielenkiintoinen ja haastava työ sinulla! Varmasti aika rankkaakin pienten lasten kanssa. Ja reissuhommista taatusti lähtee hohto aika nopeasti, mutta mikäpä työ täydellistä olisi...
    Oma tavoitteeni on vaihtaa ammattia. Syksyllä itse asiassa aloin lukea markkinointia avoimessa yliopistossa ja hurahdin täysin! (olen sitä ennemminkin vähän opiskellut),mutta saatuani 19 opintopistettä (vasta/sentään) kasaan, alkoi mahan kasvattelu ja poikien hoito väsyttää niin, että jatkan toivon mukaan taas ensi syksynä...vaikka hullulta tuntuu reilu 3-kymppisenä ajatus viidestä vuodesta yliopistossa, mutta eteenpäin olisi pyrkimys! Ehkä kaikki järjestyy :D -Aikanaan, kun eka nyt edes avoimessa saisi vähän opintoja kasaan...ja vielä yhden lapsenkin pyöräytettyä. Kai kaikenlaisissa elämäntilanteissa omat haastensa on...

    VastaaPoista
  12. Zirk: Mä olen kanssa vähän haaveillut uranvaihdosta. Näin päälle 4-kymppisenä. Minustahan 3-kymppinen on ihan oivassa iässä uranvaihtoon. Olisihan se toki helpompaa opiskella nuorempana ja perheettömänä, mutta joskus tiet vie erilailla. Minusta 19 opintopistettä on paljon, jos pitää samalla hoitaa lapset. Itse aina välillä haaveilen avoimessa opiskelusta, mutta toistaiseksi se on ollut liian vaikea yhtälö. Ehkä muutaman vuoden päästä minäkin...

    VastaaPoista