4. syyskuuta 2010

Halitaan

Tähän korttiin kiteytyy hyvin viikon päällimmäinen fiilis -nimittäin halittelu.
Kortilla osallistun p*askarteluhaasteeseen #55, joka oli todella vaikea. Piti valita suosikki leimakuva. Minulla ei ole leimakuvaa, mistä pitäisin ehdottomasti ylitse muiden. Olen tässäkin suhteessa kaikkiruokainen ;) Kyseinen elukkaleima, viulusoittajanainen ja Mirkalta leimaamani riikinkukko ovat tällä hetkellä top3. Tämän kortin saajana on mies, joten pidin aika yksinkertaista linjaa.

Kortin tunnelma tosiaan sopii tähän viikkoon. Päiväkotipäivien jälkeen pojat ovat olleet kovasti sylin tarpeessa, ainakin kaksi pienempää. Poikien hoitopäivät ovat sujuneet hyvin. On muuten aika mahtavaa mennä hakemaan lasta päiväkodista, joka silmät loistaen kertoo, että on ollut kiva päivä. Mutta kotiin kun pääsemme, niin se on ensimmäiseksi sylitankkausta. Ja äitiä on ollut vähän ikävä.

Sylkyttelyksi on mennyt siinäkin mielessä, että meillä on sairasteltu. Pojilla on ollut flunssaa. Tänään kuopus sai antibiootit korvatulehdukseen, viime viikolla sitä poti esikoinen.  Sairaspäivinä linnottauduin sohvalle lapsi kainaloon, telkkua, kirjoja ja läheisyyttä. Leppoisastihan tämä on sujunut, mutta harmittaa, että flunssa kaatoi lopuksi minutkin sohvan nurkkaan. Minulla olisi tänään pitkästä aikaa ollut omaa aikaa ja menokin oli suunniteltuna. Ja ihan varmasti paranen maanantaiksi töihin.

Pientä ompelustakin on viikolla valmistunut. Hannan suosiollisella avustuksella esikoisen paita sai puuttuvan kaula-aukkonsa.  Kangasta olen marinoinut puolisen vuotta, kun siitä ei aluksi esikoinen eikä keskimmäinen kumpikaan innostunut. Nyt siitä pätkästä oli riita.


Ompelujälki kaksoisneulan suhteen on rumaa. Illalla myöhään hurruuttelin paitaa ja puola ylälangan lisätapissa piti välillä ihmeellistä ääntä. Enpä siihen kiinnittänyt huomiota, kunnes yhtäkkiä kone hirtti kiinni. Kaksoisneula vääntyi ihan u:n muotoiseksi. Oli kyllä hurjan näköinen. Syykin selvisi: puolassa oli vihreän langan alla valkoista ja jotenkin se oli lähtenyt sieltä purkautumaan ja kiertynyt ylälankatapin ympärille monelle tiukalle kierrokselle. Viitseliäs ompelija purkaisi, mutta minä en viitsi. Näkyyhän se päällä jonkin verran, mutta menköön.


Esikoista ei ainakaan harmita aaltoilevat hihansuut. Pojan nenä on hurjan näköinen, verta on tullut nenästä useampaan kertaan.

11 kommenttia:

  1. Tosi kiva kortti ja sopii viikkosi tunnelmiin hyvin!

    Samanlaisia kokemuksia meilläkin päiväkodin aloittamisesta. Viimeksi ei Pikkusisko olisi malttanut lähteä ollenkaan kotiin. Mikään ei kyllä ole parempaa, kun lapsia hakiessa vastaan tulee iloiset naamat, ja äiti saa maailman ihanimman rutistuksen palkinnoksi. : D

    Suloinen poika ja ihana paita.

    Toivottavasti flunssat jo hellittää, että ehdit nauttia viikonlopusta edes vähän!

    VastaaPoista
  2. Muistanko oikein, että olet aloittamassa työt kotiäitiaikojen jälkeen? Millä fiiliksellä menet töihin?

    Itsellänikin on töihinpaluu puolen vuoden sisällä ajankohtaista, ja aika lailla jänskättää.

    VastaaPoista
  3. Fru Citron: Muistat oikein, palasin elokuussa töihin. Fiilikset vaihtelevat ihan laidasta laitaan.

    Olin esikoisen ja keskimmäisen välissä töissä, joten mulla oli vertailukohdetta odotuksiin. Paluussa oli omat juonenkäänteensä silloinkin, mutta olihan se helpompaa, kun olin ollut vain reilun vuoden poissa ja palasin lähes samaan tehtävään.

    Tällä kertaa itse paluu on ollut prosessina työläs. Tekemäni työ on aika projektiluontoista ja firma on kotona ollessani käynyt läpi melkoisia muutoksia. Minulle sitten kävi niin, että olen saanut työhönpaluuseen vähäisesti tukea. Kun palasin työtilanne oli osaltani ihan auki. Se leikkasi terän viimeisten kotipäivien haikeudelta :)

    Töissä olen itse kaiveskellut, että tekisinkö tuota, tätä vai mitä. Viime viikon jäljiltä mulla on varovaisen positiivinen fiilis, että homma voisi toimia osaltani. Nyt toivon parasta ja yritän jaksaa tsempata. Helppoa olisi ollut, jos olisin voinut palata niin, että pöydällä olisi ollut kasa hommia odottamassa ja lähellä joku jolta kysellä tarvittaessa neuvoa.

    Toimiston käytäväviä kipsutellessani olen muutaman kerran miettinyt, että no niin onhan tämä nyt nähty, mitäs jos menisin takaisin kotiin lasten kanssa. Kyllä mä kuitenkin olen sillä kannalla, että töihinpaluu on haikea, mutta positiivinen juttu. On aika luksusta tehdä aikuisten asioita omaan tahtiin ja rauhassa!

    Mielekkäiden hommien lisäksi toivon vielä, että saisin alkaa tehdä 30 tunnin viikkoa ja vielä yhden päivän etänä (mulla on aika pitkä ja ruuhkainen työmatka).

    Kyllähän mielessä käy, että mulla on työvuosia 25 jäljellä. Siihen nähden olisin vielä voinut hyvin olla vuoden kotona lisää. Vaikka on vähän hankalaa, niin vielä ei kaduta.

    VastaaPoista
  4. Aika jännä kuva, sopii hyvin tunnelmaan:)
    Ihana tuo pusero, taidat ollakin kova ompelemaan!!

    VastaaPoista
  5. Vaikuttava ja hellä kortti :)
    Kivan värikäs on poitsun paitakin:)

    VastaaPoista
  6. Tuossa kuvassa on sitä jotain...hieno valinta.

    VastaaPoista
  7. Tosi upea kortti!! Ihan mielettömän onnistunut kokonaisuus!! :)

    VastaaPoista
  8. Ihana tunnelma tässä kortissa!
    Toivottavasti sitä on riittänyt kotonakin:) Meillä ainakin ollaan kireitä kuin viulunkielet,en tiedä johtuuko koulujen, töiden, harrastusten, opiskeluiden vai syksyn alkamisesta...noi neljä ekaahan ei koske mua,mä oon vaan kotona(paino sanalle vaan;)...

    VastaaPoista
  9. Aivan upea kuva ja hieno kortti siitä! Kiitos kommenteistasi, kävin nyt katsomassa;-))m

    VastaaPoista
  10. Voi, ihan supersulonen kuva kortissa! Ihana!

    VastaaPoista