Uskollinen juhta

Kakkosautomme, 17v vanha Volvo on tullut tiensä päähän. Hyvinhän se vielä kulkisi, mutta aivan kaikki muoviosat ovat rikki ja edessä olisi ollut pakoputkiremonttikin ja kyllähän ovien alareunat ovat jo ruosteiset. Autolla on viimeiset 6v ajeltu vain metroaseman ja kodin väliä, mies joutui nyt siirtymään bussiin. Todennäköisesti päädymme autokaupoille.

Vielä viimeisenä palveluksenaan, Volvo toimi lasten kiipeilypaikkana. Tänään oli lupa ajaa, rämpyttää kaikki mahdolliset vipstaakelit, kiivetä konepellille ja jopa katolle. Ja lapsilla oli älyttömän kivaa. Lapset esittivät toiveen, että jos auto vietäisiin pois vasta tiistaina. Naapurin alakoululaiset tulivat mukaan. Toinen heistä muistaa vielä viiden vuoden takaa, kuinka runkopatjasänkymme vaihdettiin uuteen ja vanha oli menossa kaatopaikalle. Käytimme vanhaa runkopatjasänkyä päivän ajan trampoliinina pihalla :)

Autokiipeily sai osakseen kummastuneita katseita ulkoilijoilta. Voi olla, että olemme vähän outojen tyyppien maineessa kulmakunnalla. Mutta pakkohan tällainen erikoistilaisuus oli hyödyntää. Ja jokaiselle muistutimme moneen kertaan, että homma on sallittua vain tänään ja vain tällä autolla :)

Muuten arki sujuu heikosti, meinaa jo itku tulla. Perhettämme vaivaava virustartunta ei meinaa mennä ohitse lainkaan. Esikoinen on ollut sairaana kohta 2 vkoa, on mahdollista että keskimmäinen on tulossa sairaaksi, ja itselläni on kuume ja silmätulehdus. Tälläinen pitkittynyt perussairastelu vetää aina nöyräksi, kun vihdoin lopulta koko jengi on terve, sitä osaa taas hetken arvostaa perusarkea terveenä.