3. toukokuuta 2010

Härö-Petteri Tähtisilmä 3v

3.5.2007 perheemme täydentyi toisella pojalla. Ei ollut mikään pieni rimpula vaan iso jässikkä. Piti oikein tarkastaa: 4700g ja 55cm, rv 39+0. Silloin oli osastolla paljon pieniä vauvoja 2,5 kiloisia, niihin verrattuna olit kyllä varsinainen pallero.

Olit rauhallinen ja tasainen vauva. Kova syömään, myös pitkin yötä. Muuten olit aika helppohoitoinen. Pitkään vaan pötköttelit lattialla ja ihmettelit, että mitä se isoveli puuhaa. Vuoden ikäisenä sinulle kihahti oma tahto päähän ja luonteestasi paljastui aivan uusia piirteitä. Sen jälkeen se onkin ollut menoa. Opit kävelemään vasta 1v 4kk ikäisenä, mutta opit saman tien juoksemaan, hyppimään ja potkimaan palloa. Nykyisin mulla on välillä vaikeuksia, kun potkaiset oikein kovan tykin :) Puhuit 2 vuotiaana hyvin.

Ne tähtisilmäsi kertovat paljon. Kun innostut, ne loistavat. Kun olet iloinen, ne sädehtivät. Kun olet vihainen, silmäsi välkehtivät kiukusta. Kun olet mietteliäs, ne näyttävät tummalta vedeltä. Olet toiminnan kaveri. Jos sitä ei järjestetä, keksit kyllä itse (ja äidiltä menee hermo). Usein ihanat kiharasi ovat kosteat, kun olet juossut ja remunnut. Vaikka välillä olet täynnä uhmaa ja omaa tahtoa, olet kuitenkin aika joustava ja vähän sovittelevakin. Olet vaan niin täynnä energiaa, ettet aina tiedä miten sen saisit ulos, jos et muuta keksiä niin häröilet kaikenlaista hölmöä. Vielä onneksi saan sinut syliin ja suukottelet minua. Sinä päivänä, kun sanot olevasi liian vanha siihen, maailmani saattaa pysähtyä.

Juhlaputki on korkattu. Ensimmäiset omat lastenkutsut. Voi kuinka kertasit kaikkea tapahtunutta sängyssä ja olit niin onnellisesti uupunut. Onnea mussukka! Ja kahvia keitellään ja kakkua tarjoillaan vielä niillekin sukulaisille, jotka eivät tänään olleet paikalle ja Savoon päin laitetaan kummeille mietintämyssyyn Helsingin reissua.














Tässä ikää noin vuorokausi.






















Annos naurua















Annos riehuntaa















Annos hellyyttä

Niistä on pienen pojan arki tehty.

Ja kiitos juhlavieraille! Teitte pienen pojan päivästä ikimuistettavan.

3 kommenttia:

  1. Onnea onnea suloiselle pojalle! :o)

    VastaaPoista
  2. Voi, miten kauniisti kirjoitit! Niin se aika menee, ja ennen pitkää ollaan isoa miestä, joka ei puhu eikä pussaa. Meidän 4-vee antaa vielä pussata, mutta välillä pyyhkii pusut pois ja se on jo siinä ja siinä, saako kavereiden nähden häntä halata. Onnea sankarille!

    VastaaPoista