Esikoisen yo-juhlat

Aika haipakkaa on ollut toukokuu ja kesäkuukin. Töissä on ollut kaikenlaista ja sitten oli vielä kaikki yo-juhlavalmistelut. Kävin toukokuussa päiväseltään Tallinnassakin ja kirsikankukat ehdin bongaamaan. Omenankukat ja alppiruusut menivät tänä vuonna ohitse. Kukinta oli niin lyhytkin helteestä johtuen. Aloitan kirjoittamisen yo-juhlista.

Ilman ulkopuolista apua en olisi saanut juhlia kasaan. Hankin apua siivoukseen, juhlapäivään ja suurimman osan tarjoiluista hankin paikallisilta toimijoilta. Salaatit juhliin ja skagen rörän tai lohiviettelyksen tilaan Cittarin palvelutiskiltä. Siellä on niin hyvä palvelu, että jos salaattia tilaa pari kiloa, niin voi saada myös salaatin normivalikoiman ulkopuolelta. Kakut tulee aiemmin kotikadullamme toimineelta leipurilta.

Meidän juhlat eivät ole vieras määrän osalta suuret. Minulla on todella pieni suku ja mieheni pitää aika harvakseltaan yhteyttä lapsuuden perheensä ulkopuolelle kahta tätiään lukuunottamatta. Pienehkö vierasmäärä mahdollistaa kotijuhlat ilman mitään juhlatelttaa ja kalustevuokrausta. Omat kalusteemme eivät aivan riitä, mutta naapuri on ystävällisesti lainasi puutarhakalusteitaan jo neljättä kertaa. Appi toi lisälautasia ja aterimia mökiltä juhliin. En ehkä kehtaa tunnustaa, mutta meillä on perhepiirissä lautasia ja aterimia yli 50 hengelle. Naapurin pihapöytä vaatii pöytäliinan ja päätin, että nyt en kyllä kelpuuta mitään kertakäyttöliinaa ja valkoiset pellavaliinat olivat taas hukkateillä. Vuokrasin Marimekon pöytäliinat juhliin.

Löysin kaupasta aivan ihanan pitkän mekon. En ehtinyt sitä ostamaan sovittelun päätteeksi. Onneksi! Koska lakkiaispäivänä lämpöä oli +27, en olisi pystynyt pitämään pitkää polyestermekkoa lainkaan. Päädyin varasuunnitelmaan ja pistin päälleni aikaisemmin keväällä ostamani yksinkertaisen pellavaisen kukkakangasmekon. Kiharakampauskin piti muuttaa lennosta, koska muuten olisi niskani valunut hikeä. Ehdin laittaa työtunteja ja rahaa ehkä vähän turhaan pihaan, koska kukaan ei halunnut hikoilla siellä. Kaikki vieraat halusivat olla ilmastoiduissa sisätiloissa.

Kolmet edelliset juhlat ovat menneet kommelluksitta. Tällä kertaa oli kaikenlaista pientä. Ensimmäisenä pöytää nostetut kinkkupaprikapiirakat olivat jääneet hieman raa'aksi. Ei muuta kuin piirakat takaisin uuniin ja toiset kylmästä mikroon. Apulaiseni oli koonnut juomatonkan väärin ja se vuoti reippaasti hanan kohdalta. Tämän huomasimme siinä vaiheessa, kun astiassa oli yli viisi litraa raparperivissyä. Äkkiä kaatamaan raparperivissyä kattiloihin ja korjaamaan juomatonkkaa. Mies laittoi liikaa juomia kerralla pakastimeen viilentymään ja pakastimen lämpötila lähti nousemaan ja pakastin piipitti henkensä edestä. Yksi vieras vahingossa huitaisi pari samppanjalasia tarjoilupöydältä alas. Kivilattia takaa sen, että sille pudonnut lasi menee pieniksi sirpaleiksi ja niitä lentää kauas. Imuroimme siinä näppärästi tarjoilun lomalla ja kiikutimme kaikille kenkänsä riisuneille kengät jalkaan. Minulla on sandaalin kiilakorko sen verran huokoista materiaalia, että siellä on nyt lasinsiru uponneena. 

Harmillisen vähän ehdin kenenkään kanssa juttelemaan. Avusta huolimatta minulla riitti touhuttavaa. Tuore ylioppilas tykkäsi juhlistaan kovasti ja toivon, että vieraatkin viihtyivät. Oman lapsen lakkiaiset ovat tunteikas juhla. Nuori on aikuisuuden kynnyksellä. Jossain vaiheessa aukeaa opiskelupaikka, kenties jollain toisella paikkakunnalla ja esikoinen "lentää pois pesästä". Ensimmäiset "koelennot pois pesästä" koittavat armeijan kautta jo heinäkuussa. 

Juhlakattaus. Ihastuin valtavasti noihin sinivalkoisiin vuokrapöytäliinoihin!

Minä tykkäsin kovasti noista ilmapalloista juhlakoristeena. Juhliin kannamme olohuoneen pöydän kylppäriin, siirrämme sohvan ikkunan alle ja naapurin pihakalusteet ruokailutilaan ja oma ruokapöytä keskelle olohuonetta. Lasitetulla terassilla on omat pihakalusteet ja ulkoterassilla oli vaarin kalusteita.

Näkymä ruokailutilasta olohuoneeseen. Pöytäkoristeina oli oransseja gerberoita.

Juhlatunnelmia

Juhlatunnelmia

Rakas esikoisemme koulun pihalla juuri lakitettuna

Oma juhlalook jäi vähän arkisen puolelle, mutta mahdollisimman kevyt mekko ilman sukkahousuja oli ihan ehdoton. Niska oli vähän kostea siitä huolimatta, että hiukset olivat ylhäällä. Olin suunnitellut ottavani kivoja perhekuvia, mutta niille ei jäänyt yhtään aikaa.

Herkku-hedelmävati ystäväni kasaamana

Kakkuina mansikkakermakakku ja porkkanakakku

Kuvaaminen, varmaankin isolta osalta johtuen noista yllättävistä tapahtumista, jäi hyvin vähäiseksi. 

Suolaista: kinkku-paprikapiirakkaa, fetakasvispiirakkaa, skagen rörä ja Maalahden limppua, cesarsalaatti kanalla, marjainen leipäjuustosalaatti

Makeaa: Kakut ja herkku/hedelmävati

Juomana: kuohuviini, roseeviini, limsaa, raparperivissyä ja kahvia

Vielä muutama räpsy pihasta ja kukista:

Ikä ja terveysongelmat painavat. Olin tilannut apua myös jälkien siivoamiseen ja siitä huolimatta olin sunnuntaina aivan puhki. Kertakaikkiaan loppu. Lakkiaispäivän ja edellisen päivän jalkojen päällä oleminen ja touhuaminen saivat polveni ja selkäni kipeäksi. Kunnon särkylääkkeillä Kepposka ehkä pysyy tolpillaan ja pystyy tekemään hommia hitaasti.  

Koulun päättäjäispäivänä meillä oli toinenkin juhlan aihe. Kuopus päätti peruskoulun. Hra Kepponen kävi katsomassa peruskoulun päättäjäiset, koska kuopus soitti koulun bändissä. Sali oli kuin sauna ja pullisteli väkeä eikä Hra Kepposelle riittänyt istumapaikkaa. Juhlien kuvasaldoksi jäi tämä naapurin ottama kuva, jossa bändi joko menee lavalle tai poistuu sieltä.

Ennen esikoisen lakkiaisia olin katsellut, että upeista hellekeleistä johtuen matkatoimistot myivät jäljelle jääneitä matkoja hyvällä alennuksella. Meidän kuopus pääsi ripille syyskuussa (siis viime vuonna!) ja valitsi lahjakseen matkan. Lisäksi olin luvannut viedä hänet Saksaan, jos poika jaksaa taistella pitkän saksan läpi peruskoulun. Kumpikin odotti toteuttamistaan. Meillä voi lahjojaan joutua välillä odottamaan pitkästikin. Kuopukselle sopi erinomaisesti, että lahjat niputetaan ja otamme äkkilähdön Välimerelle. Juhlien jälkeen painoin reippaasti töitä maanantain ja tiistain, jotta pääsimme keskiviikkona lomalle. Pakkaus meni taas yötöiksi. Viikon loma teki hyvää. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Herkkuaamiaisia ja merimaisemia äitienpäiväviikonloppuna

Perjantaina ennen äitienpäiväviikonloppua huomasin, että instagram täyttyi upeista kirsikankukkakuvista, jotka oli merkattu otetuksi Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Koska lauantaina siellä oli hanamijuhlat iltapäivällä, arvelin kaiken parkkitilan loppuvan hyvissä ajoin. Päätin tehdä jotain poikkeuksellista. Laitoin lauantaiaamuksi herätyksen hyvin aikaiseksi, vaikka olen todella aamu-uninen. Hra Kepponen lupasi herätellä minua ja lähteä kanssani bongaamaan kirsikankukkia.

Roihuvuoressa meitä odotti melkoinen yllätys! Kirsikat eivät vielä kukkineetkaan! Ihmiset olivat postanneet instaan kuvia edellisiltä vuosilta ja muutamat raukat -kuten minä- erehtyivät luulemaan niitä uusiksi. Hävetkää tuollaiset instapostailijat ;)

Herkän kauniita nuppuja oli sentään bongattavaksi

Kirsikkapuistossa vierailu jäi paljon suunniteltua lyhyemmäksi. Olimme lähteneet matkaan ilman aamupalaa, joten keksin ehdottaa Hra Kepposelle, että ajaisimme Itä-Helsingissä sijaitsevaan hotelli Rantapuistoon aamiaiselle. Rantapuisto on minusta viehättävä paikka. Se on rakennettu alunperin Yhdyspankin koulutuskeskukseksi vuonna 1963. Arkkitehtuuriin on panostettu ja sitä on vaalittu kaikki nämä vuodet. Muutaman kilometrin päässä sijaitsee entinen Osuuspankkiopisto. Tänä päivänä tuntuu varsin erikoiselta, että jokaisella pankkiyhtymällä on ollut omat koulutuskeskukset hotellihuoneineen. Tokihan koulutuskeskuksia oli myös isoilla rakennusliikkeilläkin. 

Rakennus koostuu muutamasta eri siivestä ja tilola yhdistää pitkät käytävät, joiden seinät ovat lasia. Ympäristössä on komeaa vanhaan puustoa sekä merimaisemaa.

Ravintolasalissa toimii ravintola Furu. Ravintolasalissa on upeat maisemaikkunat merelle.

Katto on hurjan hieno. Mutta kuka pyyhkii sieltä pölyt?

Aamiaisella oli puuroa, jugurtteja, marjoja, mysliä, leipiä,karjanpiirakoita, munakokkelia, pekonia, nakkeja, leikkeleitä, kasviksia ja juustoja. Tarjolla taisi olla vegaanisiakin vaihtoehtoja.

Jälkkäriksi sai paistella vohveleita. Nam!

Minusta Rantapuiston ravintolasali on upea! Aamiainenkin oli oikein maittava perusitsepalvelukattaus. Hintaa sillä oli 18€ per ruokailija. Aamiaisen jälkeen menimme hotellin edustalla olevalle rannalle kävelemään. Oli todella kaunis ja aurinkoinen päivä!

Rannalla sijaitsee Nolla Cabin. Se ekologinen majoitusvaihtoehto, joka sijaitsee aina upean luonnon äärellä. Rantapuisto on siitä kiva paikka ekomökkimajoittujalle, että käytettävissä on hotellin palveluita kuten sauna ja vessat.

Kurkistelin ovesta tyhjään mökkiin sisään. Jestas, mikä maisema! Heti googlailin varauskalenteria, että pääsisinkö majoittumaan Nolla Cabiniin. Omalta osaltani majoittuminen tyssäsi tällä kertaa siihen, että hinta yöltä on 250€ ilman aamiaista. Ehkä joskus tulevaisuudessa yövyn Nolla Cabinissa tai jossain vastaavassa.

Hra Kepposelle naureskelin kotimatkalla, että minut on aamiaistettu oikein kunnolla eikä haittaa, vaikka pojat eivät saisi äitienpäivän aamiaista kursittua kasaan lainkaan. Ihan turhaan epäilin poikien kuntoisuutta. Keskimmäinen oli ostanut minulle lahjankin. Sain häneltä söpön karhukahvimukin ja suklaata. Voileivätkin oli tehty minulle valmiiksi. Joku kerettiläinen oli laittanut salaatit leivässä päällimmäiseksi. Hra Kepponen oli ostanut kukat.

Pannarikokkia piti hieman käydä hätistelemässä sängystä ylös ja annoksen jouduin koristelemaan itse. Amerikkalaiset pannukakut ovat esikoisen vakio äitien/isänpäivänä.

Äitienpäiväjuhlallisuudet huipentuivat Hra Kepposen valmistamaan illalliseen. Sain toivoa vapaasti ruokaa ja valitsin savulohta, parsaa ja hollandaisekastiketta. Tarkka lukija huomaa, että kuopukselta en saanut mitään lahjaa. Kaiken tämän jälkeen pelkkä ajatus valkosuklaakaardemummakakusta, jonka kuopus lupasi tehdä minulle lahjaksi, oli liikaa. Meidän juhlat yleensä pyörivät ruuan ympärillä, eikä tämäkään äitienpäivä ollut poikkeus.

Kuopus on siis yhden kuivakakun velkaa minulle. Koska viikonlopuksi on hirveä siivous- ja piha-urakka edessä, on kiva, että voin lunastaa kakkuni ja palkita itseni uurastuksesta. Reilun viikon päästä meillä vietetään lakkiaisia ja juhlastressi nostaa päätään. Valmistelut ovat vielä aivan alkutekijöissään. Siivoukseen olen hankkinut palkattua apua. Tarjoilujen osalta olen unohtanut tehdä salaattitilauksen. Toivottavasti ei mene pe-la välisenä yönä salaattien tekohommiksi :D

Kivaa perjantaita ja viikonloppua!

Laiskan pukeutujan tsemppihetket

Etätyö on tehnyt minusta todella homssuisen näköisen. Kotipäivinä oleilen jossain vanhoissa mukavaksi kuluneissa vaatteissa, ei meikkiä ja hiukset kiinni ponnarilla. Käyn nykyisin toimistolla ainakin yhtenä päivänä viikossa, välillä jopa kahtena. Olen päättänyt tsempata toimistopäivinä. Tarkoituksena on pukea päälle vain kivoimpia siistejä vaatteita ja meikata. Joskus voi joutua joustamaan, kun hidas pyykkikierto ei takaa, että lempiyhdistelmät olisivat puhtaana vaan saatan joutua valitsemaan jotakin liian neutraalia. Niinä päivinä olen päättänyt laittaa hiukseni. 

Tsemppihenkeni on mennyt jopa niin pitkälle, että olen viimeisen vuoden aikana ostanut uusia vaatteita. Vaatteiden ostaminen on minulle edelleen hieman hankalaa. Kokoni on n. 46/XL/XXL. Ongelma tulee siitä, että vartaloni levein kohta on valitettavasti vyötäröni. Minulla ei aika eikä innostus riitä shoppailuun. Lähinnä teen sitä lomalla ja sitten epätoivoisilla nettiyrityksillä. Viime aikoina nettiostosten hitiksi on minulle tullut Zhenzin vaatteet. Harmi vaan, että niiden perässä joutuu selailemaan monia nettikauppoja. Lisäksi haluan vaatteitteni oleva luonnonkuituja, helppohuoltoisia, mukavia päällä ja mielellään myös kohtuuhintaisia.

Minä olen ihan positiivisesti yllättynyt siitä, että kaapissani on paljon kivaa, perussiistiä vaatetta. Suosin neutraalia pukeutumista sillä poikkeuksella, että tykkään käyttää värejä. Vielä enemmän jaksan yllättyä siitä, kuinka huulipuna piristää olemusta. 

Näillä puheilla yritän tsempata itseäni kesävaatekaapin täydentämiseen. Kahtena viime kesänä olen menettänyt useita kesävaatteita, enkä ole saanut aikaiseksi hankkia uusia. 

Sitten seuraa todisteita tsemppihetkistä

Tämä on top-5 lempivaatteeni. Ostin sen ehkä pari-kolme vuotta sitten netistä. Olen käyttänyt sitä talvella tummien sukkahousujen kanssa, töissä tennarien tai lenkkareiden kanssa ja pikkumenoissa avokkaiden kanssa. Merkki on plus-muotia myyvä Zhenzi. Tsemppi on ollut niin hurja, että olen lempivaatteeni kanssa jopa laittanut kiharoita.

Paita on myöskin top-5 vaatteiden joukossa. Yleensä käytän töissä paidan kanssa kapeita suoria housuja, mutta nyt jalassa perusfarkut. Paita on myöskin Zhenzin ja pari vuotta vanha.

Viime kesänä ostin Torniosta kevyestä materiaalista tehdyn Celbesin mustavalkoisen tunikan. Sen kanssa eniten käyttämäni kapeat mustat housut. Ja tukka väkerretty toimistoa varten.

Tässä paidassa on kiva yhdistelmä turkoosiin vivahtavaa sinistä ja tumman sinistä. Paksuhkoa neulosta oleva paita on myöskin Zhenzin. Olen tosi huono föönäämään hiukseni, mutta tällä kertaa olen onnistunut omalla mittapuullani erinomaisesti. 

Sitten olen sortunut lähtemään töihin hiukset kiinni nutturalla. Useamman vuoden vanhaa tunikaa olen piristänyt uudella pellavahuivilla, joka käy yhteen violettien silmälasieni kanssa. Tunika on Ratiashopista.

Päällä monia vuosia vanha erittäin lyhyt mekko. Olen tuumaillut, että ikäiseni ja kokoiseni nainen voi ihan hyvin kulkea minimekossa, jos siltä tuntuu. Mekko on tosi kivaa ja mukavasti laskeutuvaa materiaalia. Väri on vähän tylsä. Pidän mekkoa paksumpien sukkahousujen ja lenkkareiden kanssa. Lenkkarit tuohon asuun kivasti särmää. Mekko on Zizzistä.

Tässä kuvassa minulla on jalassani lempifarkut, jotka ovat Zizzistä. Minä tykkään kukkakuvioista ja kuvan paitaa olen käyttänyt todella paljon. Nykyajan materiaalit ovat aika heikkoja ja olen korjannut paidan saumoja jo kahdesta kohtaa. Paitakin on Zizzistä ja on useita vuosia vanha. Kuvassa kanssani on sutkautuksia blogin Taru.

Näitä puseroita olen käyttänyt myöskin töissä lempifarkkujeni parina. Vihreä on vähäiselle käytölle aiemmin jäänyt matkamuisto Teneriffalta. Beige-musta on Torniosta ostamani Kaffe-merkkinen paita.

Laittamaton look - ja nämä ovat ne parhaimmat kuvat :)

Kukkabongausta - upeat magnoliat

Nyt alkaa olla aivan viimeiset hetken nautiskella Helsingissä magnolioiden kauneudesta ja tuoksusta!

Eilen keskiviikkona kävin ystäväni Tiinan kanssa Torkkelinmäellä ihailemassa magnolioita. Tiina ei ollut käynyt siellä aikaisemmin ja hän toisteli monesti, että hän ei mitenkään osannut arvata, että Helsingissä on näin upea magnoliapaikka. Tiina on käynyt bongaamassa Alppipuiston magnolian, mutta Torkkelinmäen magnoliapuut ovat varmasti nelin-viisinkertaiset kooltaan Alppipuistoon verrattuna. Paikka on kukkabongarin unelma.

Tästä näkee hyvin, kuinka suuria magnoliapuut ovat

Tämän kevään tavoitteena on käydä myös Malminkartanon omenatarhassa bongaamassa omenapuiden kukintaa. Se olisi minulle uusi kohde. Jos vaan jaksan ja ehdin niin viimeisenä listalla on Haagan upea alppiruusupuisto, joka ihastuttaa vuodesta toiseen.

Harrastatko sinä kukkabongausta? Mikä on lempikohteesi?