Mitä odotan lomalta? top-10

Loma alkaa pikkuhiljaa lähestymään ja on aika miettiä hieman tarkemmin, mitä odotan ja haluan lomaltani. Odotukseni tuntuvat jotenkin tänä kesänä vähän vaatimattomammilta muutamaan edelliseen kesään verrattuna.

1. Uiminen
Toivon, että uimavedet pysyisivät lämpöisinä ja sinilevättöminä, jotta voisin uida maalaismummolassa päivittäin. Maalaismummolassa osallistun tietenkin uimapatjoilla järvellä seilaamiseen poikien kanssa. Vesitrampalla pomppiminen jäänee osaltani väliin.

2. Mansikat
Aion syödä melkein jokapäivä mansikoita. Välipäivinä syön sitten mustikoita tai vadelmia.

Vaari istutti vuosi sitten keväällä pihaamme muutamia mansikan taimia. Sato näyttää niin lupaavalta, että pitää lähteä ostamaan verkkoa, jotta kaikki mansikat eivät päädy lintujen nokittavaksi.

Kiitos vaari mansikkamaasta. Olen jo syönyt ensimmäiset ja ne maistuivat niin hyviltä!

3. Lukeminen
Muutama dekkari kuuluu kesälomaani ehdottomasti. Jos pääsen lukuvireeseen, niin jatkan kaunokirjallisuuden kautta chicklittiin.

 Tämä esikoisdekkari on lukulistani kärjessä

4. Päiväretki
Haluan käydä jossain kivassa kotimaisessa kesäkohteessa tai kesäkaupungissa viettämässä vähintään yhden päivän.

Tämä postaus on lojunut sen verran pitkään luonnoksissa, että ehdin jo toteuttaa päiväretkin tai oikeastaan melkein kahden päivän retken. Kohteenani oli ihastuttava Rauma. Siitä lisää myöhemmin.

Auringonlasku Raumalla

5. Luontoretki
Haluan ihailla kaunista kotimaista maisemaa. Siihen kuuluu järvi-, joki- tai merimaisema ja jokin vähän korkeampi paikka. Toki jonkun helpohkon kävelyreitin pässä. Ehkäpä kohteeksi valikoituu jokin ulkoilualue Uudellamaalla, etenkin kun yritän painostaa kaikki lapset mukaan luontoretkelle.

Kesällä 2017 kävimme Seitsemisen kansallispuistossa

6. Päiväunet
Aion nukkua paljon päikkäreitä. Harmikseni joudun toteamaan, että lomallakin on pakko säännöstellä päikkäreiden kestoa. Nykyisin saan aivan liian nopasti unirytmini sekaisin.

7. Helsinkipäivä
Vielä en ole päättänyt, että miten aion viettää päivän Helsingissä. Vaihtoehtona voisi olla koko perheen retki Suomenlinnaan, Seurasaareen tai Harakkaan, aikuisessa seurassa vierailu Allas Seapoolilla tai drinkit terassiravintolaksi muuttuneella Senaatintorilla. Nykyisillä suunnitelmilla Helsinkipäivää vietän vasta lomani jälkeen elokuussa.

Helsinkipäivänä Altaaseen vaiko Seurasaareen?

8. Ystävien ja läheisten tapaaminen

Toivon, että kesälomalla ehtisin tavata myös niitä kauempana asuvia ystäviä. Sekä tietysti niitä lähellä asuvia. Tämä on ihan kärkikastia kesälomahaaveissa.

9. Roadtrip

Haaveena on roadtrip Lappiin. Toivottavasti se toteutuu. Niin monta reissua olen perunut tältä keväältä, että en oikein edes uskalla sanoa haavettani ääneen.

 Olisi aika vierailla uudestaan Lapissa kesäaikaan. Kuvan reissu taisi olla vuonna 1992

10.  Taide/kulttuuri

Kesäteatterit taitavat olla kaikki kiinni tänä kesänä. Jos en muuta keksi, niin sitten vaikka museovierailu. 

Mitä sinun lomaasi kuuluu? Millaisia haaveita?

Mitä mahtavin viikonloppu

Kävimme lauantaina syömässä työkaverini Sirpan kanssa. Sirpa ehdotti paikaksi Ville Haapasalon omistamaa georgialaista ravintola Purpuria. Mehän reissasimme Sirpan kanssa Georgiassa syksyllä 2018 ja olemme molemmat kovin ihastuneita georgialaiseen ruokaan. On se jännää, kuinka kiinnostus Georgiaan lähti yhdestä leivästä :)

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin ravintolassa sisällä "koronakaranteenin" jälkeen. Paikalla oli yllättävän paljon muitakin ruokailijoita, ravintola oli ehkäpä puolillaan. Koko ravintolatila oli hyödynnetty tasaisesti ja pöytien välissä oli 1,5m väli. Käsidesi tervehti oven suussa ennen tarjoilijaa ja sitä oli toki saatavilla myös wc-tiloissa. Tarjoilija seisoi aina kun mahdollista turvaetäisyyden päässä asiakkaista. Minusta Purpur hanskasi koronaturvallisuutta paremmin kuin esimerkiksi Kappelin terassi, jossa oli tungosta ja toisilleen vieraat ihmiset jakoivat pöytiä.

Turvajärjestelyistä sitten ruokaan. Ruoka oli alusta loppuun saakka erinomaista. Valitsimme alkuun kolme ruokaa ja khatchapurileivän. Salaatissa oli rutkasti makua ja munakoisokääryleet olivat maukkaat. Khinkalit ovat aina hyviä. Vaikka ne ovat yksi suosikkiruuistani, tällä kertaa khinkalit jäivät kolmoseksi salaatin ja munakoisorullien perään. Alkupalat olivat niin runsaat, että jouduimme toppuuttelemaan keittiötä, että älkää pliis tarjoilko heti perään pääruokaa. Sekin onnistui mainiosti.

Sirpa in cognito

Pääruaksi tilasimme saslikit-vartaita häränlihasta. Otimme lisäksi paistettuja perunoita ja kahta eri kastiketta. Saslik oli älyttömän herkullista. Liha oli niin mureaa ja maukasta! Yksi parhaimmista syömistäni liha-annoksista. Harmillisesti en tullut ottaneeksi kunnon kuvia annoksesta. Näin pitkän breikin jälkeenhän sitä ei enää edes muista kuvata kaikkia ruokia ;)
 

Aika lämmin kokemus oli Purpurissa ruokaileminen. Sisälämpötila oli saman +28 kuin ulkolämpötilakin. Minullapas oli viuka mukanani.

Söimme Sirpan kanssa baklavajälkiruuan puoliksi

Mahat aivan täynnä lähdimme etsiskelemään Espan tuntumasta terassipöytää. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja saimme etsiä jonkin aikaa riittävän väljää terassia. Vielä auringon laskun jälkeenkin lämpötilamittari näytti 26 astetta. Kuin etelässä. Joimme pari lasia roseeta ja katselimme ohi ajavia autoja ja Suomenlinnan lautalta pois käveleviä ihmisiä. 

Sunnuntaina ajelimme maalaismummolaan uutukainen vesitrampoliini takakontissa. Päivä oli vielä helteinen, mutta illan tullen sää alkoi selvästi viilentyä ja muuttua tuulisemmaksi. Sieltä saderintama oli tulossa. 

Vesitramppa täytettynä, sen korkeus oli yllätys. Luulimme matalammaksi.

Meillä ei ollut oikein mitään sopivaa ankkuri ja tuollainen 10 kiloinen kivi liian pitkässä narussa ei toimittanut ankkurin virkaa tarpeeksi hyvin. Vesitramppa seilaili pitkin järveä ja sitä piti oli usein siirtämässä takaisin sopivalle paikalle. 

Miten te olette ankkuroineet vesitrampan? Kaikki neuvot ovat tervetulleita!

Pojat sanoivat, että yllättävän haasteellista on hyppiä trampalla. Järvellä kaikui hieman rumapuhetta, koska moni suunniteltu hyppy päättyikin yllättäen mahaplätsiksi. Esikoinen oppi ensimmäisenä pomppimaan ja kuopukselle vesitramppa tarjoaa turvallisen alustan kuperkeikkoihin veteen. Kivaa tuntui kuitenkin olevan, vaikka pojat narisivatkin siitä vesitramppa liikkuu alla liikaa. Pojat hyppivät vesitrampalta ainakin 2,5 tuntia. Aika harvoin koko kolmikko tekee nykyisin mitään yhdessä, vesitramppa veti veljekset yhteen. Siitä tykkäsin eniten! Paluumatkalla maalaismummolasta keskimmäinen ja kuopus nukahtivat autoon.

Lopuksi vielä viime viikon erinomainen uutinen: työkaverini pääsi vihdoin pois sairaalasta, johon hän joutui koronan vuoksi. Sairaalavuorokausi kertyi yli 90 ja vuorokausi teholla yli 30. Kuntoutus jatkuu kotona.

Pioneita ja taivaallista raparperipiirakkaa

Olen saanut nauttia koko viikon oman pihan pioneiden hehkusta. Tänä vuonna kukintoja oli normaalia enemmän ja olen ollut paikallakin nauttimasta niistä. Perennapenkkini kasvuvoima on ilmeisesti aika heikko, koska ilman reilua lannoitusta pionin nupuista on vain pari auennut. Nyt kukkia auennut jo 9 kpl. Tästä menestyksestä innostuneena nyt vannon pyhästi, että vaikka olisi millaiset koivuoireet ensi keväänä, niin perennapenkkiin lisätään mullat, nypitään rikkaruohot ja lannoitetaan reilusti. Muuten nuo kotimaiset pionit ovat olleet vahvoja ja erinomaisesti talvehtivia.

 

tumpelopuutarhurin onnea on kukkiva pioni

Kukkapenkki on aurinkoisessa paikassa ja mittasin jo klo 11 jälkeen kukkapenkistä +45 asteen paahteen. Päätin tehdä sellaista, mitä en yleensä raski tehdä. Leikkasin pioneita maljakkoon. Aivan auki olleet kukatkin ovat kestäneet maljakossa hyvänä muutaman päivän ja kodissamme on ollut ihana pionin tuoksu.

Pionien sekaan olen laittanut koiranputkea ja Karpaattien kellokukkaa omasta pihasta. Olen varmaan jokaisen kunnon pihanlaittajan kauhu, koska minulla kasvaa pensasaidan alla reilusti koiranputkea :) Se leviää naapurin hoitamattoman tienpenkalta. Vuosia sitten tein hirveän urakan ja siivosin koko tienpenkereen silloisesta rikkakasvustosta. Meni pari vuotta ja tilalle tuli koiranputkea ja niittyleinikkiä. Minusta koiranputkin on tosi nätti, joten olen valinnut helpoimman tien. Koiranputki on tervetullutta pensasaitani juureen. Mutta ei siitä eteenpäin. Koiranputki on minusta niin nättiä, että leikkelen sitä tuolta pensaiden juurelta maljakkoon tai kannuun sisälle.

Juuri kun olin saanut pionit maljakkoon, vaari saapui kylään pullasatsin kanssa. Ajoitus oli hyvä, koska vaarikin sai kukkakimpun mukaansa.

Kahville!

Ystäväni Laura sanoi, että yksi tämän kesän suosikkileivonnaisia somessa on ollut Maisemakahvilan raparperipiirakka. Laura sanoi sen olevan suosionsa ansainnut, koska se on todella mehevää ja maukasta ja ihan helppotekoinenkin vielä. Maalaismummolasta kerätyt viimeisen raparperit upposivat Maisemakahvilan raparperipiirakkaan. Laura ja some ovat niin oikeassa, piirakka on todella hyvää! Piirakkaa tule annoksesta kokonainen uunipellillinenkin vielä. Meillä piirakasta on jo vähän ylitarjontaakin, koska keskimmäinen sekä kuopus totesivat, että eivät tykkään raparperista yhtään.

Kun googlaa Maisemakahvilan raparperipiirakkaa, niin osumia tulee paljon. Reseptit ovat perusteeltaan samoja, osassa käytetään taikinaa piimää ja osassa jogurttia. Sokerin määrässä voi olla myös pieniä eroja.

Minä käytin Meillä Kotona portaalin ohjetta

https://www.meillakotona.fi/reseptit/maisemakahvilan-raparperipiirakka-tata-kaikki-leipovat-nyt

Koska mtv:n ohjeessa sokeria oli 0,5dl enemmän, niin Hra Kepponen tuumasi, että laitetaan kuitenkin sokeria löytyneiden ohjeiden maksimimäärän verran.

Kivaa sunnuntaita ja alkavaa uutta viikkoa!

Kesäfiilistelyä suopursusta burgeriin

Vajaa pari viikkoa sitten luin Hesarista Vantaalla sijaitsevasta Isosuosta, jonka maisemia hehkutettiin otsikolla "Kuin Lapissa, mutta Vantaalla". Hehkuttelin työkaverilleni Sirpalle, että meidän kannattaisi lähteä Isosuolle kun vielä tupasvilla ja suopursu kukkivat. Noin viikko sitten lähdimme suurin odotuksin Isosuolle Lappiin. Ennen lähtöä meitä kehotettiin olemaan varovaisia ettemme vaan eksy suolle. Minun suuntavaistoni kun on korkeintaan välttävä.

Suolle eksymisen pelko oli täysin aiheeton. Me emme varsinaisesti löytäneet kunnolla koko suota! Se on aika hyvä suoritus, sillä suota on kuitenkin 56 hehtaarin verran! Yritimme lähestyä pohjoisesta, mutta en voi suositella sitä. Ystävällisen pyöräilijän neuvojen perusteella päädyimme kuitenkin suon rehevälle reunalle. Pyöräilijä kertoi ajaneesa vuosikaudet kyseistä tietä pitkin näkemättä koko suota, koska siinä kohtaa suota reunustaa muutamat isot puut.

Suolla maisemat olivat etelä-suomalaiset eikä maa todellakaan ollut valkoisenaan tupasvillaa. Lappifiiliksistä ei ollut tietoakaan. Ei harmittanut yhtään, koska suolla oli kuitenkin kaunista sekä huikean vihreää! Eikä siellä ketään muita kuin me. Hirven sorkan jälkiä näkyi runsaasti.

Kasvoi sitä tupasvillaa tuolla suon reunamallakin

Tupasvilla on minusta niin ihana!

Suopursu tuoksui ja kukki komeasti. Sekin on ihana.

Myös lakka kukki suolla

Tämän kartan jälkeen on helppo todeta että ei kannata lähestyä pohjoisesta vaan Keimolanmäen asutusalueen kautta

Olen käynyt ensimmäistä kertaa ravintolassa koronakaranteenin jälkeen. Yksi kotini lähimmistä ravintoloista on Puotilan kartano, jonka sivurakennus on auki iltaisin ja tarjoilee juomia ja muutamia ruokavaihtoehtoja. Tänä kesänä koko rakennusten välinen piha on anniskelualuetta. Siellä on mukavan väljää ja minusta tunnelma oli mukavan leppoisa ja taustamusiikkikin miellytti kovasti. Burgerikin oli oikein maukas.

Suunnitelmissani on mennä viikonloppuna ihan sisään ruokaravintolaan syömään.

Eikös olekin idyllinen näky: kaunis vanha talo ja tuollaisia kivoja tuoleja ja pöytiä nurmikolla

Tämä viikko on ollut uskomattoman helteinen! Olisipa ollut ihanaa olla jo nyt lomalla.