suomi-teini-suomi sanakirja

Monella pojalla suullinen ulosanti suppenee huomattavasti teini-iässä. Samalla se muuttuu epäselvemmäksi. Siksi on hyvä alkaa kokoamaan suomi-teini-suomi sanakirjaa. Aloitetaan jostain helposta, kuten vaikka myöntymisen ja kieltäytymisen osoittamisesta.

Olen havainnoinut, että mikäli kyseessä on etäisesti teiniä miellyttävä asia, teinin on hyvin vaikea sanoa ei. Hän on kuin aasialainen, joka pelkää kasvojen menetystä kieltäytyessään. Valitettavasti kasvojen menetys ei koske velvollisuuksista kieltäytymistä. Vastauksia pyyntöön imuroida, viedä roskat tai tehdä läksyt, ei tyhminkään aikuinen voi tulkita väärin.

Mutta takaisin myöntymisen polveilevaan tulkintaan. Esimerkiksi jos pyydät teiniä kanssasi leffaan, saat todennäköisesti jonkun näistä vastaukseksi.

"Emmä tiiä" - kysymyksesi on niin epäkiinnostava, että teini ei jaksa edes muodostaa mielipidettä
"En mä välttis" - kohtelias muoto kieltäytymisestä
"Ehkä" -  kohtelias muoto kieltäytymisestä, joka jättää takaportin hiukan raolleen myöntymiseen
"Ehkä vois" - alustava kyllä
"No kai sitä vois" - aika varma kyllä, saattaa kuvastaa jopa suurta innostumista

Yleinen virhetulkinta liittyy siihen, kuinka teinin napakan kovaääninen "joojoo" pitää tulkita. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että teini on kuullut ärsyttävän viestisi ja hokee joojoota, kunnes tajuat lopettaa kommunikaation. Vastaus on siis ehdottomasti kieltävä.

"Voitko viedä roskat?"
"JOOJOO"

Tällä vastauksella teini siis ilmottaa, että hän ei aio viedä roskia lähitulevaisuudessa vaan ainoastaan pitkällisen viivytystaistelun tuloksena tai mikäli välitön etuuksien (kännykkä, tietokone, muu älylaite tai raha) jäädytys uhkaa iskea päälle.

Tämähän alkaa sujua keksi-äkäiseltäkin. Ensi kerralla voisimme paneutua lyhenteisiin.

Sitten täti-ikäisen kesäinen neuvo teineille: Vaik ootte kuinka swagii tyyppei ja kesäl niinku yolo, mut silti käty ei saa johtaa siihen että sulle tulee ramu.

Ystävyydestä ja Linnanmäestä

Lauantaiaamuna lähes kukonlaulun aikaan ponnistimme kohti Linnanmäkeä. En todellakaan hihkunut tyytyväisyydestä. Väsytti ja olen tullut niin vanhaksi, että en enää yhtään nauti kieputtamisesta, vatkaamisesta ja pää alaspäin roikuttamisesta. Ne laitteet joihin uskallan, olen käynyt jo niin moneen kertaan, että tylsältähän ne jo tuntuvat - ja ylihinnoitellulta. Ehkä minun ja Hra Kepposen nahkea suhtautuminen laitteisiin on aikaansaanut sen, että meidän poikamme eivät ole mitään hurjapää laitehirmuja.

Lintsille piti suunnata aikaisin siksi, että osallistuimme Helsingin seurakuntien järjestämille 10v synttäreille. 10v synttäreitä on järjestetty useampana keväänä. Juhla on tarkoitettu järjestysvuotena 10v täyttäneille/täyttäville helsinkiläisille lapsille ja heidän perheilleen. Nyt oli siis vuorossa vuosikerta 2008. Rannekkeita, jotka olivat voimassa klo 9-13 sai ostaa ennakkoon sopuhintaan 10€ per ranneke ja paikalla olikin lähemmäs 7000 vierasta. Ihan mahtavaa työtä Helsingin seurakunnilta lapsien hyväksi!

Pariin ensimmäiseen laitteeseen onnistuimme pääsemään olemattomalla jonotuksella. Keskimmäisen lemppari on Hurjakuru ja voi sitä riemua, kun pojat housut olivat läpimärät kyydin jälkeen.

Selfie Hurjakurussa.

Kyllä, puhelin on edelleen hallussani ja se on kuiva. 

Jonojen räjähdettyä kiertelimme Lintsiä ja mietiskelimme, että mihin laitteeseen viitsisimme jonottaa, kun yhdestä jonosta huudeltiin minua. Ystäväni Hanna jonotteli tyttöjensä kanssa Hypyttimeen. Emme ole nähneet puolteentoista vuoteen ja silloinkin tapasimme aika pikaisesti.

Joidenkin ystävien kanssa ystävyys jatkuu siitä, mihin se jäi, hyvin luontevasti ❤. Hanna on juuri sellainen tyyppi. Päädyimme siinä sitten jonottelemaan pienemmille lapsille suunnattuun Hypyttimeen, koska puhe pulppusi koko ajan ja jonotuskin tuntui lyhyeltä hetkeltä. Ihan mahtavaa oli nähdä Hannaa pitkästä aikaa! Vielä mahtavampaa oli se, että lapsillakin ystävyys jatkui ihan yhtä luontevasti kuin aikuisillakin. Siinä Hypyttimen jonossa aloimme sitten pohtimaan päivän laitesuunnitelmia ja lopulta kypsyi kuningasidea, että seuraavaksi mennään Kingiin.

"Kai tämä treeni riittää Kingiin?" miettii Hanna

Ennen Kingiä piti ottaa vielä muutama harjoituslaite, makkaraperunat ja muutama harjoituslaite. Lopulta Kingiin päätyivät minä, Hra Kepponen ja keskimmäinen. En sitten enää kehdannut hannata hommasta, etenkin kun oli keskimmäiselle väittänyt uskaltavani Kingiin kevyesti ja tarjoutunut maksamaan keskimmäiselle rohkeusrahaa Kingissä käymisestä 3€ 😂😂😂.

Minähän tykkäsin Kingistä! Samoin Hra Kepponen ja keskimmäinenkin. Eihän tässä voi muuta todeta kuin, että jos minun pitää vielä mennä Lintsille vatkattavaksi ja hyrskytettäväksi, niin ainoa tapa saada jotain reissusta irti, on mennä johonkin aivan kamalaan laitteeseen. Saman oli ehkä todennut eläkeläismummo, joka paineli lapsenlapsensa kanssa reippaasti Kingiin. Ehkä sitten ensi kesänä menemme Kirnuun. 

Hanna ja tyttöporukka olivat aikeissa jäädä Lintsille koko päiväksi ja ostaa "jatkorannekkeet". Meidän kuopus seuramiehenä halusi jäädä tyttöjen ja Hannan kanssa Lintsille. Hänellä oli aivan huippupäivä! Kuopuskin sai hurjemman laitekokemuksen. Tytöt olivat pitkän harkinnan jälkeen menneet Kieputtimeen. Kuopus oli jäänyt katsomaan. Kuopus kertoi, että siinä tyttöjä katsellessa hän oli miettinyt, että jos tytöt uskaltavat tuohon laitteeseen, niin eihän hän voi millään olla porukan arkajalka (huomaa alustava miehekäs uho 😉😉😉). Niinpä poika meni sitten yksin Kieputtimeen. Kun Kieputinputki aukesi, niin siinä oli käyty viidesti. Kuopuksella oli muutenkin aivan mieletön turnauskestävyys: poika oli tasan 12 tuntia Lintsillä.

Minusta kuopus on aivan ihana, kun hän tykkää niin monenlaisesta seurasta ❤. Tytöt olivat aivan yhtä ihania, kun ottivat niin avoimesti yhden pojan kolmikkoonsa mukaan. Lapset suunnittelivat jo lomatreffejä.

Huikea Lintsipäivä! On lämmitelty vanhoja ystävyyksiä. Ja kävin Kingissä. 

Niin sanoinko jo, että kävin Kingissä 👍

Mikä on sinun suhteesi huvipuistoihin? Nautitko hyrskyttämisestä, vatkaamisesta ja pää alaspäin roikkumisesta? Vai vetäydytkö kahvilaan ja annat lasten hoitaa huvittelun?

Noin viikon parhaat

Minä poden edelleen koivuallergiaa ja elelen neljän seinän sisällä. Huonontunut vointini on omaa syytäni. Koska en arvannut tämän kevään olevan näin karmea, lupasin että hoidamme appivanhempien koiraa. Koira on selkeästi heikentänyt vointiani. Vointiani on todennäköisesti haitannut myös se, että vanhingossa söin useamman päivän allergialääkettä, jonka parasta ennen päivä meni jo kaksi vuotta sitten. Olen niin loman tarpeessa!!

Kuopus muuti alakertaan nukkumaan varapatjalle koiran kaveriksi. Vaan kuinkas kävikään? Koira metsästää öisin parempaa tyynypaikkaa ja jos kuopus kierähtää riittävästi sivuun, koira on heti pää tyynyllä. Kuopus antoi periksi ja siirtyi takaisin omaan sänkyynsä ja koiruus köllöttelee päivin öin pää tyynyllä hyvin tyytyväisenä.

Ennen patjanvaltausta koiruus kävi omin luvin oleilemassa uudella valkoisella nahkasohvallamme. Kun minä tulin alakertaan, niin koira poistui heti sohvalta. Jos pojat tulivat alakertaan, niin koira jatkoi tyytyväisenä sohvalla köllimistään. On nuo koirat aika epeleitä :)

Ihan itse valtasin

Noin viikon aikana näin ja kuvasin aivan upean auringonlaskun. Kotoamme ei näy auringonlaskut, joten niitä pitää aina ajaa ihailemaan jonnekkin. Minulla on nykyisin vakiopaikka, johon hurautan autolla muutamassa minuutissa. Toivottavasti Helsingissä osataan suojella tätä ainutlaatuista luontoa, joka levittäytyy moneen kaupungin kolkkaan.

Auringonlasku Kulosaaressa

Työpaikan pullapiiriin yksi miesjäsenemme oli leiponut itse saksalaisen juustokakun, joka valmistetaan maitorahkasta. Oli todella hyvää, parempaa kuin tuorejuustosta tehty uunissa paistettu amerikkalainen juustokakku. Saksalainen versio syödään ilman mitään kastikkeita, mutta minä voisin hyvin yhdistää Amerikan ja Saksan ja tarjoilla saksalaisen juustokakun vadelmakastikkeella. Pullapiiriin kuuluu myös pari muutakin leipovaa miestä. Arvostan!

Vaarin kanssa kävimme kahvittelemassa merellisissä maisemissa Vuosaaren Villa Ullas kahvilassa, joka toimii Helsingin kaupungin työnohjauspisteenä nuorille. Ajatelkaas, kuinka hieno konsepti: pulla/kakkukahveilla voit tukea nuorten työkokeilua ja auttaa heitä tulevaisuutensa rakentamisessa!

Vaarin kanssa kahvilaretkellä

Sokerina pohjalla viikon parhaat listalla on kauden ensimmäinen uinti ja rantasauna maalaismummolassa. Vesi oli viileää, mutta se ei poikia haitannut ja jopa minäkin tarkenin uidan ihan kunnon lenkin. Toivottavasti kesäkelit eivät nyt sitten tänä vuonna rajoitu kevääseen! 

Rakastan tuota vaaleanvihreää sävyä

Talviturkin heitto suoritettu

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kirsikankukkien lumoa

Vierailu Helsingin Roihuvuoren kirsikkapuistoon on vuosien ajan kuulunut kevääseemme. Olemme pistäytyneet iltaisin ihailemassa kukkaloistoa ja olemme osallistuneet monena vuotena siellä järjestettävään hanamiin (hanami=kirsikankukkajuhla). Toisesta järjestämiskerrasta lähtien olemme olleet useinmiten mukana. Kukkien lisäksi meitä vetää sinne tietysti japanilainen ruoka ja pukukilpailu.

Tänä vuonna taitaa käydä niin, että Roihuvuoren hanamina (19.5) on kukkaloisto aivan ohitse. Tässä helteessä kukat lakastuvat nopeasti. Hanami on kuitenkin kiva juhla ilman kukkiakin ja kukat kannattaa käydä katsomassa heti.

Minä olen ollut päiväkausia sisällä. Koivuallergiani on ollut niin paha, että olen suosiolla jättänyt ulkoilun väliin. Kirsikankukkia en voinut jättää väliin, ne oli nähtävä! Kukat olivat ulkoilua seuranneiden silmäoireiden arvoisia ehdottomasti!

Suosittelen käymään Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Ihana paikka vaikka piknikille tai iltakävelylle.

Nauttikaa te kynnelle kykenevät tästä huumaavasta kukkaloistosta ja lämmöstä! Minä vietän vähäisen vapaa-aika säälittävästi Netflixin parissa ;)