Ilmojen halki

Nyt se on sitten löydetty. Museo, josta meidän pojat eivät juurikaan välitä. Tasaisin väliajoin museossa kaikui isompien keppospoikien kovat äänet: "Lähdetään jo!"

Ja paikka oli ILMAILUMUSEO.

Enpä olisi etukäteen uskonut. Ongelmana oli se, että museossa ei saa koskea mihinkään. Nykyisin museoissa on niin upeasti huomioitu lapset, ettemme ole tätä ennen käyneet tälläisessa "katsele köyden takaa" paikassa. Pojat tietenkin himoitsivat, että pääsisivät ohjaamoon ja voisivat painella nappuloita. Mutta ei -ei saa koskea. Koneisiin ei pääse sisälle, lukuunottamatta yhtä isomman matkustajakoneen matkustamoa. Eikä pommejakaan saa taputella eikä hävittäjään kurkistaa. Museon takapihalla olikin sitten reissun kohokohta: pienkone johon pääsi sisään ja ohjaimia sai kokeilla.

Minusta paikka oli käymisen arvoinen ja olisin mielelläni tutustunut koneisiin enemmänkin. Lapsia oli toki huomioitu leikkitilalla, jossa oli fantasipukuja ja sokkelo, mutta ei yhtään lentskaria :( Olipas sentään tälläinen kiva pilvitausta.

Lentokepponen * 2

Erilaisia siipiä sai lainata

Pienin kepponen ei diggaa siivistä

Sylintereitä

Tätä kohdetta suosittelen siis vähän vanhemmille lapsille tai rauhallisimmille tapauksille. Pihalla kannattaa käydä kääntymässä :)

Tunnustus ja asiaa tv-yhtiölle

Kiitos Leonidalle, jolta sain tämän tunnustuksen. Piristi viikkoani! Meillä nimittäin sairastetaan, esikoinen on kuumeessa ja korvatulehduksessa.

Leonida tekee kauniita kortteja ja koruja. Minulla on yksi korukaunokainen, kuvagalleriasta voitte arvailla, että mikä. Yritän saada siitä kaulassani onnistuneen kuvan. Tämä dekoltee-aluekaan ei ole edustavimpia puoliani ;)

Tunnustus on ehtinyt jo moneen blogiin, mutta mielessäni on kaksia blogia, johon haluan tämän ehdottomasti lähettää:

• Anetelle blogiin Kotikuusen juurella. Anette ompelee ihastuttavia juttuja.
• Viffalalle ja Linnéalle blogiin Kolme virkkuukoukkua. Taitavat naiset kutovat ja virkkaavat. Ja ihan superhienoa on, että blogia pitävät äiti ja tytär.

Ja sitten ne seitsemän paljastusta minusta. Aikasemminhan jo latelin 100.

1. Olen surkea laulamaan. Ja se harmittaa minua paljon. Olisi nimittäin aivan ihanaa laulaa -yksin tai etenkin kuorossa. Soitin useamman vuoden pianoa, sen pystyy oppimaan, mutta tällä äänellä ei laulamaan :(

2. Minulla oli haaveena, että äitiyslomallani oppisin ompelemaan tai soittamaan selloa. Peruspaidan tekeminen alkaa jo sujua. Vaikka en enää äitiyslomalainen olekaan voisin ryhtyä syventämään ompelutaitojani tai sitten ostaa sellon. Kyllä himottaisi tuo sellon hankinta.

3. Pidän erilaisista seura/lautapeleistä. Viimeisin kestosuosikkini on Carcassone kaikkine lisäosineen. Toivottavasti pojat aikanaan innostuvat peleistä, että äiti pääsee kynimään heidät Monopolissa.

4. Pidän myös tietokonepeleistä. Niin paljon, että olen joutunut lopettamaan niiden pelaamisen kokonaan. Sitä on tullut liian monta kertaa pelattua vielä vähän ja vielä vähän ja sitten aamuviideltä olen kauhuissani katsonut kelloa, että kohtahan pitäisi lähteä töihin. Suosikit olivat Civilization ja Sims.

5. Minulla on oksennusfobia. Siis en kestä nähdä oksennusta enkä oksentaa. Mulle tekee tiukkaa matkustaa viikonloppuisin illan viimeisessä metrossa, kun minun pitää vahtia aina ettei potentiaalisia laatanheittäjiä tule liian lähelle. Kolmen lapsen äitinä pääsen tuosta matkustusongelmasta kärsimään ehkä joka toinen vuosi. Kahdessa raskaudessa olen voinut todella huonosti ja se oli ihan kamalaa.

6. Suosikkikirjani on Seitsemän veljestä.

7. Pelkään hammaslääkäriä. Ihan oikeasti. Surullisten sattumien summana sain sellaista hammashoitoa, joka piti välillä keskeyttää, että potilas pääsi käytävälle itkemään. Sen jälkeen on ottanut koville mennä hammaslääkärille. Viimeksi onneksi meni tosi hyvin.

Ja sitten asiaa lasten televisio-ohjelmista. Esikoinen ihmetteli, että Pokémoneihin on tullut uusi tunnuslaulu ja sitten hän laulaa luikautti sitä äidin iloksi. Siinä kuulemma laulettiin jotain perseestä, en onneksi saanut sanoista selvää. Kävimme rakentavan keskustelun siitä, että tuollainen kielenkäyttö ei ole kaunista eikä lastenohjelmissaakaan käytetä tuollaista kieltä. Poika oli edelleen sitä mieltä, että hän on kuullut ihan oikein. Kun seuraavan kerran telkasta tuli Pokémonit, poika juoksi tuohtuneena sanomaan: "Nyt äiti soitat heti sinne Juniorille. Pokémonit laulavat taas perseestä". Odotan erittäin jännittyneenä, että pääsisin kuulemaan kyseisen laulun ;) Vielä ei ole kännykässäni Juniorin asiakaspalautteen numeroa.

p*askarteluhaaste #53

Muutama p*askarteluhaaste on jäänyt väliin, mutta nyt haasteena oli niin herkullinen väriyhdistelmä, että oli suorastaan pakko osallistua. Kortissa piti olla vihreää ja pinkkiä.

Leimakuva Stampinbackin, paperit Papermania, kuvaa väritelty chalkseilla ja versa craftilla.  Vähän koristeita ja valmista tuli.

Ihastuin tuohon leimakuvaan niin paljon, että tein vielä toisen kokeellisemman version, jossa olen sutannut leimakuvaa, jotta se olisi utuisempi ja sitäkin on vähän väritelty päälle ruskealla distressillä ja chalkseilla. Lisänä reunassa on pätkä Craftyn nuottileimaa, jota olen myös vähän sutannut, kun en halunnut että sanoista saisi helposti selvää. Yläkulman nuoteissa crackle accentia, johon olen myös nyt ihastunut :)

Lisää kokeellista linjaa on myös lastenvaatteissa. Tähän mennessä en ole ikinä ostanut pojilleni mitään kokomustaa yläosaa. Keskimmäisellä on se verran väriä kasvoissaan, hiuksissaan ja silmissään, että päätin kokeilla sopisiko musta hänelle. Mustan inspiroi nuo raidalliset Lindexin velourit, joille piti löytää sopiva kokonaisuutta rauhoittava yläosa. Omasta mielestäni ihan sopiva asu tuolle hurjimmalle keppospojalle :) Ja valitettavasti minä ehdin Lindexille ennen hyvää tarjousta (tuo ei ole se ainoa ostos).

Uudet paidat

Tänään sain vihdoinkin käännettyä esikoisen paidan helman, keskimmäisen paita on jo ollut valmiina pidempään. Vastaanotto oli innostunutta:

Mulla on uusi paita. Arvatkaas mikä kuva siinä on?

Tietenkin siili, samanlainen kuin pikkuveljellä.

Kiitti äiti. Mun täytyy jo mennä

Esikoinenkin halusi siilin paitaansa.

Mutta valokuvissa on nykyään vain perusilme :)

Turkoosista jämistä syntyi kaksinkertainen pipo

Materiaalina Eurokankaan kilokankaista kaiveltu joustofrotee. On aika lörppää ommeltavaa, mutta ihanan pehmeää päällä. Paidoista halusin tuollaiset slimmatut ja pitkät mallit, jotta menee hyvin tarvittaessa housun sisään, niin ei selkä vilku syksyisemmällä ilmalla. Ruskeat velourhousut Lindexiltä.

Siilit on ensimmäinen kokeiluni joustofroteen painannassa. Hiukan "koppuraisempi" on lopputulos verratuna trikooseen. Trikoossahan Folk Artin väreillä painettaessa kangas pysyy ihanan notkeana kuin siinä ei mitään olisikaan. Joustofroteessa kyllä huomaa, että painettu on, mutta kangas pysyy riittävän notkeana. En kuitenkaan painaisi koko vaatetta kuviolliseksi.

Äh, pitäisi kyllä taas hinkata nuo rosteripinnat.

Hauskaa viikonloppua!