Vuosi 2025

Tammikuu 
Tammikuun alkupuolella on ollut muutamia ihanan aurinkoisia päiviä, joista muistona kännykässäni on iso määrä kivoja talvikuvia. Minähän tykkää pikkupakkasesta ja lumesta ja kaipaan niitä kovasti talveeni. Alkukuun ilopilkkuina oli Lux valotaidetapahtuma, jossa kävimme Hra Kepposen kanssa sekä upea Puotilan Kartanon Taikatalvi-valopuisto, jossa kävin blogiystäväni Marjon kanssa. Molemmat tapahtumat olivat hienoja, mutta erityisesti Taikatalvi teki vaikutuksen. Lux oli vähän aiempia vuosia vaisumpi kokemus. Kovasti toivoin, että Taikatalvi tulisi uudestaan Puotilan Kartanolle. Talven vaihtelevat säät varmasti verottivat kävijämäärää. Kävijätavoite ei täyttynyt ja yrittäjä on siirtänyt tulevalle kaudelle Taikatalven Rovaniemelle. Toivottavasti siellä matkailijat löytävät upean puiston. Avannossa kävin pari kertaa tammikuussa. Vaarin ja tuolloin vielä armeijassa olleen esikoisen kanssa teimme kahvilaretken Hakunilan kartanon kahvila Håkansiin.

Kuukauden ehdoton kohokohta oli etukäteen tehty hopeahääpäivämatka. Meille tuli kesällä täyteen 25 vuotta avioliittoa ja kaikkiaan 30 vuotta yhteistä taivalta. Juhlistimme sitä ennakkon pakenemalle pimeyttä aurinkolomalle. Olimme vajaan pari viikkoa kahdestaan Karibialla. Nuoriso pärjäsi kotona hyvin itsekseen, esikoinen oli yhtenä viikonloppuna vapaalla intistä. Vaarille osui pankkiongelmia lomallemme, mutta hän selätti ne itsekseen. Keskimmäinen oli hälytysvalmiudessa. Lomamme meni pienistä jännityksen kohteista huolimatta erittäin rennosti. Reissun pääkohteena oli Barbados ja sieltä lensimme muutamaksi yöksi Grenadaan. Rantamaisemat olivat upeita, lomailu rentoa ja snorklaus hyvää. 

Upean matkan vuoksi tammikuuni oli ihan luksuskuukausi. 

Ylärivi vasemmalta: Vaarin kanssa kahvilaretkellä, Lux, tammikuun aurinkoa
Keskirivi vasemmalta: tammikuun aurinkoa, upea Taikatalvi, Jättimäinen väriä vaihteleva puu Taikatalvessa
Alarivi vasemmalta: Taikatalvi, Lux, Lux

Ylärivi vasemmalta: 25v hääpäivämatkalaiset Grenadalla, snorklasin paljon, Grenadan hotellin rantaa
Keskirivi vasemmalta: Ajoitin matkan niin, että vietimme samalla Hra Kepposen synttärit, Hra Kepponen Barbadoksella, snorklausretki Barbadoksella
Alarivi vasemmalta: Barbados, snorklausretki Grenadalla vedenalaiseen patsaspuistoon, aivan ihastuttava monamarakatti Grenadalla

Helmikuu
Kuukausi vaihtui Bardadoksella ja palasimme suoraan helmikuun huipentumaan, joka oli keskimmäisemme toiset vanhojen tanssit. Hän tanssi jo lukion ekaluokkalaisena isosensa parina ja nyt sitten oman vuosikertansa kanssa uudestaan. Varsinainen kaunotar oli tälläkin kertaa hänellä daamina. Vanhojen jälkeen nuoriso alkoi sairastelemaan. Meillä ei ollut mitään valmiita varauksia hiihtolomalle, olimme ajatelleet pistäytyä Messilässä laskettelemassa ja tehdä jotain pientä. Minä ehdin vielä ennen hiihtolomaa käydä Ilonan kanssa aamiaisella Cafe Engelissä. Hieman sen jälkeen tauti tavoitti minutkin. Kukaan meidän perheestämme ei tehnyt mitään hiihtolomalla. Helmikuu meni oikeastaan sairastupahommissa melkein kokonaan. 

Loppukuusta teimme Hra Kepposen kanssa retken Gumbostrandiin ihan siistä syystä, että minun piti päästä ulos kämpästä. Kuun viimeisenä päivänä olin ystäväni Tiinan kanssa teatterissa katsomassa erinomaista Jenny Hilliä. Ihan ex tempore menimme vielä teatterin jälkeen syömään. Se, että hiihtoloma meni kaikilla sairastaessa oli tylsää ja se että säät olivat vaihtelevat ja enimmäkseen vetiset oli myöskin harmillista. Sairastelusta huolimatta ei kai helmikuu voi kovin huono kuukausi olla, jos muistaa ahkerasti juhlistaa Runebergin päivää ja laskiaista asianmukaisin herkuin :)

Ylärivi vasemmalta: Keskimmäisemme Vanhojentansseissa, Blini-illallinen teatterin jälkeen Tiinan kanssa, Ilonan kanssa Cafe Engelissä aamupalalla
Keskirivi: kuopuksen kanssa teimme flunssaharmistuksen poistokakun, sain Hra Kepposelta muistamisia ystävänpäivänä, meidän perheemme rakastaa laskiaispullia
Alarivi: minulla oli pullapiirin vuoro töissä ja vein sinne pari rasiaa mini Runebergin torttuja ja vielä keksejä, Tiinan kanssa kävimme teatterissa katsomassa mainion Jenny Hillin, Taidetta Gumbo Konst och Formissa

Maaliskuu
Kuukausi alkoi Hra Kepposen veljenpojan synttäreillä, joiden viettäminen lykkääntyi sairasteluiden vuoksi. Kuukausi oli aika arkinen ja yritin piristää sitä paremmalla kotiruualla sekä vierailulla korealaiseen kahvila Daebakiin syömään tytisevää kissahyytelöä. Daebak oli kyllä kiva kahvila! Alkukuun tapahtumattomuus muuttui kertaheitolla, kun ajoimme Ilonan kanssa Tornioon hänen isänsä mökille etätöihin. Mökille saapuessamme meitä tervehti upeat revontulet ja niistä saimme nauttia useana iltana putkeen. 

Säät olivat lämpimät ja vähän vetiset jo Torniossakin, mutta kävimme hiihtämässä joka päivä. Yhtenä iltana kävimme laskettelemassa, toisena iltana ravintolassa Haaparannassa illallisella, kolmantena saunomassa ja avannossa Kemissä. Ilonan siskokin oli Torniossa ja hänen synttäriensä kunniaksi Ilonan äiti laittoi erinomaista poronkäristystä. Etätyöpätkään osui Tornion suuripilkit, joita kävimme ihmettelemässä. Minä pääsin elämäni ensimmäiselle helikopterilennolle siellä. 

Tornion reissut ovat minulle ihanaa arjen luksusta: syödään hyvin, hiihtämään pääsee tasamaalle helposti, maisemat mökiltä Tornion joelle ovat ihanat ja yleensä aurinkokin on paistanut edes jonkin verran. Maaliskuun parhaimpiin kuului myös se, että esikoisen 9kk varusmiespalvelus päättyi.

Ylärivi vasemmalta: Hra Kepposen veljenpojan synttärit, Aurinko paistaa Torniossa, Helikopterilennolla Torniossa
Keskirivi: Hirven fileannos Haaparannan stadhotellissa, Pilkkijöitä jonottamassa Tornion Suurpilkkien saaliin punnituspisteelle, Korealaisen Daebak kahvilan kissavanukas ja muita herkkuja
Alarivi: Kepposka hiihtää vaarilta perityillä suksillaan tasamaalla, Suurpilkissä, Revontulet Torniossa

Huhtikuu

Kuukauden ensimmäiset päivät olin vielä Torniossa ja palasin sieltä melko lailla suoraan apen 75v synttärijuhlille. Juhlat järjesti apen ystävätär, joten pääsimme vieraiksi valmiiseen herkkupöytään. Oli kivat ja herkulliset juhlat. Vaarilta olimme saaneet joululahjaksi koko perheelle teatteriliput ja odottelimme, että esikoinen pääsee intistä ennen teatteriin menoa. Kävimme katsomassa Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut. Nuorisolle Christie oli aivan tuntematon tätä ennen. Tykkäsimme kaikki näytelmästä. 

Vaarin kanssa retkeilimme vantaalaiseen kukkakauppa Viherpajaan ja kävimme katsomassa, että vieläkö olisi kukkia japanilaisen puutarhan kirsikkapuissa tai myymälän ruusumanteleissa. Remontista johtuen ruusumantelia emme nähneet lainkaan. Pääsiäisenä kävimme mökillä urakoimassa puunkaadon jälkeisiä sotkuja pois ja appi oli hankkinut talkoopalkaksi meille St Honore konditorian kakkuja. Muuten pääsiäinen meni rentoilessa ja hyvin syödessä. Tein pääsiäisbrunssille erittäin maukkaan parsapiirakan. Pääsiäisenä herkuttelimme myös lampaalla ja vaarin kanssa mämmillä. Kuun lopussa kävimme katsomassa Turussa Hildur-näytelmän ystäväni Tiinan kanssa. Hyvä kuukausi! Ihanan paljon myös perheaikaa.

Ylärivi vasemmalta: Koko perhe teatterissa katsomassa Agatha Christien näytelmää, Tiinan kanssa Turussa katsomassa Hildur-näytelmää, Vaari ja esikoinen Viherpajassa
Keskirivi: Kauden ainoa kerta laskettelemassa Aavasaksalla, Apen hommaama palkintokakku mökkitalkooväelle, Pääsiäisbrunssi
Alarivi: Apen synttäritarjoiluja, Appi 75v, Mämmillä vaarin luona.

Toukokuu
Vappuaaton vietimme Hra Kepposen kanssa kahdestaan, keskimmäisen kävimme tipauttamassa aattona lentokentälle ja hän lähti koulun järjestämälle Pariisin matkalle. Vappupäivänä pidimme pienen kotibrunssin esikoisen ja kuopuksen kanssa. Pariisissa meni kaikki hyvin sitä lukuunottamatta, että nuoriso joutui Eiffel-tornin alla ihan hillittömän raekuuron uhriksi ja olivat kotiinpalatessaan mustelmilla. 

Kuukausi oli hyvin herkkuvetoinen. Pariisista keskimmäinen toi macaronseja ja söimme niitä hänen synttäriensä kunniaksi. Sitten tulikin jo äitienpäivä, jolloin sain lahjaksi pihviaterian ja juustokakkua, sekä Dubai-suklaata ja mansikoita. Kännykän kuvagalleriassa on kuvia Hra Kepposen paistamasta lettupinostakin. Loppukuussa vietimme vaarin 88-vuotissynttäreitä. Teimme vaarin toiveesta retken Lapinlahden sairaalan puistoon ja joimme synttärikahvit siellä kahvilassa. Tänä vuonna meidät oli kutsuttu kaksiin lakkiaisiin ja välimatkan vuoksi päätimme jakautua juhliin. Olihan juhlien täyteinen kuukausi!

Kuukauteen mahtui alkukuun kukkabongausta. Kävimme Hra Kepposen kanssa katsomassa kirsikankukkia Roihuvuoressa, magnolioita Torkkelinmäellä ja uutuutena narsisseja Kukkalaaksossa Tammisaaren lähistöllä. Omenankukat bongasimme vaarin synttäriretkellä Lapinlahdessa. Erittäin runsaasta koivun siitepölystä johtuen reilut pari viikkoa olin ihan sisätiloissa. Ehdimme käymään Hra Kepposen kanssa katsomassa Best of Saikkua, kiitos -esityksenkin.

Johan oli turboahdettu kuukausi!

Ylärivi vasemmalta: Roihuvuoren kirsikkapuistossa, Narsisseja bongaamassa Tammisaaressa, Kirsikan kukkia Roihuvuoressa
Keskirivi: Narsisseja Tammisaaressa, Magnoliabongausta Torkkelinmäellä, Vappubrunssi kotona
Alarivi: Komediaa Best of saikkua kiitos, Kuopuksen tekemä äitienpäiväkakku, Hra Kepposen tekemä äitienpäivä ateria 

Ylärivi vasemmalta: Serkkuni tyttären lakkiaiset, Vaari 88v juhlaretkellä Lapinlahdessa, taloyhtiön kukkia
Keskirivi: Se neonvihreä hetki keväällä jota rakastan, Ystäväni Tiinan nuoremman pojat lakkiaiset, Omenapuu kukkii Lapinlahdessa
Alarivi: Vaari ja esikoinen Lapinlahdessa, Tuore ylioppilas, tälläisiä ja isompia rakeita keskimmäinen sai niskaansa Eiffel-tornin juurella. Torni menikin siltä päivää sitten kiinni

Kesäkuu
Olen lisännyt kukkabongauslistalleni Esplanadin kesäkukat. Ne ovat aina niin hienot! Kukkabongaus jatkui niin, että ehdin ihan viime tingassa katsomaan Haagan alppiruusupuiston kukintaa. Ystäväni Katin kanssa kävimme kesäteatterissa Krapissa. Teatteri oli ihan kelpo kesäteatteri, vaikutuksen teki jälleen Krapin erinomainen ruoka. Ruokaan liittyi toinenkin meno. Ajelin yökylään Pirkanmaalle ystäväni Leenan luokse. Kävimme syömässä Urjalan Kyläkahvilassa välimerellisen menun. Tämä oli niitä harvoja kesäkuun lämpimiä päiviä ja tarkenin reissata mekkosillani Leenalle.

Yksi vuoden kohokohdista kuopuksellemme oli Iron Maidenin keikka Olympiastadionilla. Viihdyin siellä hyvin minäkin. Juhannusta vietimme mökillä. Saimme nuorisoa mukaamme, koska appi tarjosi Siuntion savustamon hunajakonjakkilohta ja St. Honoren kakkua :) Kesäkuussa pääsin vielä uudestaan kesäteatteriin. Ystäväni Tiina hankki meille liput Taaborinvuoren kesäteatteriin Kivi-juhlille katsomaan Seitsemää veljestä. Tykkäsin esityksestä ja kulttuuriperintöympäristöstä todella paljon. 

Kesäkuu oli säiltään yllättävän kylmä ja lehtien lööpit huusivat kylmää kesää ja ennustivat käänteen tulon vielä viipyvän. Säistä huolimatta oli hyvä kuukausi. Kesäkuun lopussa mietiskelin, että pitääkö heinäkuiselle Lapin reissulle alkaa kaivaa Hra Kepposelle toppavaatetta mukaan.

Ylärivi vasemmalta: Tiinan kanssa kesäteatterissa Nurmijärvellä, Leenan kanssa välimerellisellä illallisella Urjalassa, Espan kesäkukat
Keskirivi: juhannusaaton ateria mökillä perheen ja apen kanssa, Kesän ensimmäinen Maisemakahvilan raparperipiirakka joka on sellainen kesäleivonnan kohokohta, Krapihovin erinomainen toast Skagen
Alarivi: Haagan alppiruusupuisto, Kuopuksen kanssa Iron Maidenin keikalla, Iron Maiden

Heinäkuu
Heinäkuu on yleensä aina loman vuoksi ehkäpä se vuoden paras kuukausi. Tänä vuonna sen kohokohta oli ehdottomasti Lapin reissu. Säähän lämpeni yhtäkkiä heinäkuussa hurjiin hellelukemiin ja helteet saavuttivat myös Lapin. Aurinko paistoi koko reissun ajan ja lämpötilat pohjoisessa olivat siinä 25 asteen paikkeilla. Matka oli yksi elämämme parhaista. Tammikuinen Karibia jäi Lapille selvästi kakkoseksi. Muuten heinäkuu oli varattu lepoon ja perheaikaan. Meillä oli sopimus, että ketään ei kutsuta mökille heinäkuussa eikä lähdetä mihinkään hötkyilemään. Sen verran löytyi lomalla joustoa, että ajelin tapaamaan pikaisesti ystävääni Marjukkaa, joka oli tullut Australiasta loman viettoon, ystäväni Kata tuli mökille uimaan ja Hra Kepposen veljen perhe pistäytyi mökillä kahville.

Paikasta toiseen hötkyilyä toki tuli kuitenkin jonkin verran. Kävimme isäni kanssa Lahdessa äitini haudalla ja sedälläni kylässä. Kyllä harmitti, että isäni molemmat kuulokojeet hajosivat juuri ennen Lahden reissua. Suomi-Ukraina-Sveitsi serkkuporukka tuli Suomeen kesälomalle ja Elenan vanhemmat Ukrainasta olivat mukana. Järjestin Elenalle ja hänen vanhemmilleen Porvoon retken ja oltiin serkun synttäreillä Hra Kepposen tädillä. Menin heinäkuussa laskuista sekaisin, että monennetko talkoot meillä oli mökillä keväällä/kesällä. Se oli näppärää, että palkattu talkooapulaisemme toi ja vei nuorison mukanaan urakoimaan. Ehdimme rentoilemaan useamman päivän. Järvivesi oli ennätyslämmintä heinäkuun lopulla - uskomattomat +28. Kesän jäljiltä kroppa oli tavallista paremmassa kunnossa runsaan vesijuoksin vuoksi. Kuun alussa koin varsinaisen terveysromahduksen, kun lääkitykseni muuttaminen epäonnistui täysin. Onneksi löysin hyvän lääkärin ja tokenin nopeasti takaisin toimintakuntoon.

Alkukuusta, kun olin vielä töissä hyödynsin löysempää työviikkoa ja kävin kahdesti kaverin kanssa lounaalla. Synttärieni kunniaksi sain kukkia ja lounaan Hra Kepposelta sekä kakun esikoiselta. Keskimmäisen kanssa kävimme vielä heti seuraavana päivänä lounastamassa. 

Lapin reissun kohokohtia oli Utsjoen ympäristön kauneus sekä ihastuttava Pykeija. Pykeijassa kävimme saunomassa ja uimassa Jäämeressä sekä kuningasrapusafarilla. Mieleenpainuva paikka oli myös Pulmankijärvi. Luonto oli niin kaunista ja aurinko paistoi huumaavan kirkkaasti.

Ylärivi vasemmalta: Suomi-Ukraina-Sveitsi serkun synttäreillä, Esikoinen teki minulle näin hienon kakun synttärilahjaksi, Ukrainalaisten vieraiden kanssa retkellä Porvoossa
Keskirivi: Vein vaarille synttärikakkuani, Kävimme Hra Kepposen kanssa pizzalla Edvinissä Espoon Kauklahdessa ja tuo valkoinen sienipizza oli taivaallista, Hra Kepponen ja hänen veljenpoikansa mökillä
Alarivi: Isäni on kätevä keittiössä ja niin on hänen veljensäkin joka tarjoili meille kuumana kesäpäivänä tapaslautasen ja melonia, Mökkitalkoissa tehtiin taas 6 kuutiota halkoja, Vaarin kanssa hautausmaalla Lahdessa

Ylärivi vasemmalta: Tenojoki, Upeat maisemat tien E6 varrella Utsjoelta Karigasniemelle, Pulmankijärvi
Keskirivi: Kuningasrapusafarin jälkeen syötiin rapua, Ihana Pykeija, Hra Kepponen ui Jäämeressä
Alarivi: Kuningasrapusafarilla, Uimatauko Solojärvellä Inarissa, Tenojoki

Elokuu
Elokuu jatkui helteisenä ja pitkään lämpimänä. Heti kuun ensimmäisenä viikonloppuna lähdimme Sirpan kanssa Herrankukkaron savusaunatapahtumaan Naantalin Rymättylään. Tämä oli meidän toinen kerta siellä ja olimme yhtä ihastuneita paikkaan nyt kuin ensimmäisellä kerralla. Kävimme Turussa Barbie-näyttelyssä ja se oli tuskaisen hikinen kokemus, mutta hieno kaltaiselleni Barbie-fanille. 

Kuun puolivälissä oli Helsingissä Taiteiden yö ja meillä oli Ilonan ja Sirpan kanssa hieno ilta kulttuurin ja herkkujen parissa. Tuokin päivä oli vielä helteinen. Sain kutsun Ilonan uudelle mökille sienestämään. Mökki sijaitsee lähellä hänen enonsa mökkiä, joka on vanha sukumökki. Erinomaiset kantarellipaikat olivat siis jo valmiiksi tiedossa. Vetäisimme kaikkien aikojen kantarellisaaliin Ilonan kanssa reilut 10kg. 

Saimme Mikkelistä vieraita ja kävimme yhdessä moikkaamassa Vaaria. Keskimmäinen sai huikean hauskan Lonkero-tuotesetin synttärilahjaksi. Kuukauden viimeisenä päivänä oli Venekerhon ja Talviuintiseuran saunatapahtuma. Ystäväni Jonna lähti kaveriksi minulle. Seuran puuhapari oli tuonut upean saunalauttansa käyttöön. Elokuu oli poikkeuksellisen lämmin ja tuntui vielä ihan kesältä. Pitkä kesä oli niin ihana! Vaikka jo jossain välissä olinkin kyllästynyt hikoiluun.

Ylärivi vasemmalta: Sirpan kanssa Herrankukkarossa, Kuopuksen ja kuvasta puuttuvan esikoisen kanssa silmälasiostoksilla ja syömässä kaupungilla, Mikkelin sukulaisten kanssa Vaarilla
Keskirivi: Herrankukkaro, Barbie-näyttely, Taiteiden yössä herkuttelemassa Finlandia-talolla
Alarivi: Talviuintiseuran saunatapahtumassa, Keskimmäinen esittelee lonkerolahjojaan harmillisesti sukistä näkyy vain vähän, 10kg kantarellisaalis Ilonan mökillä

Syyskuu
Syyskuukin oli yllättävän lämmin. Kuun alussa retkeilimme Sirpan kanssa Turun seudulle Tuorlaan sekä viereiseen planetaarioon. Paluumatkalla kävimme uimassa ja järvivesi oli vielä 18 asteista. Ystäväni Katin kanssa kävimme Krapin Pajassa kuuntelemassa Maria Ylipäätä ja Emma Salokoskea. Leffassa käyn nykyisin ihan järkyttävän harvoin, mutta Downton Abbey tuli nähtyä blogiystäväni Tarun kanssa. Blogiystäväni Marjon kanssa kävimme ihastelemassa kurpitsoja Koiramäen Pajutallilla 21.9 jolloin päivälämpötila nousi vielä 20 asteeseen. Vaarin kanssa retkeilimme taas Cafe Håkansiin ja kävinpä siellä kahvittelemassa myös ystäväni Tiinan kanssa. Ilonan kanssa kävimme mökillämme poimimassa syksyn ensimmäiset suppilot. Ne olivat vasta alkaneet nousemaan ja niitä piti ehdottomasti palata poimimaan lisää, mutta jäi poimimatta. Syyskuu saa erityismaininnan ihanan lämpimästä säästä!

Ylärivi vasemmalta: Sirpan kanssa Tuorlassa, Katin kanssa Krapin pajan keikalla, Tiinan kanssa Cafe Håkansissa
Keskirivi: Marjon kanssa ihastelemassa kurpitsoja Koiramäen Pajutallilla, Jaoimme Ilonan kanssa sienisaalistamme vaarille, Ilonan kanssa sieneseä
Alarivi: Tarun kanssa katsomassa Downton Abbeytä, Vaarin kanssa kahvilla Håkansissa, Sirpan kanssa planetaariossa Tuorlan vieressä

Lokakuu
Kuukausi alkoi matkalla Turkmenistaniin ja Uzbekistaniin. Uzbekistan on ollut haavelistallani todella pitkään ja se täytti kaikki odotukseni. Turkmenistanin osuus reissusta oli myöskin hyvä, mutta jäihän se palavasta kaasukraaterista huolimatta kakkoseksi Uzbekistanille. Reissussa oli päivälämpötilat 23 asteen paikkeilla ja välillä ylikin, joten sain valohoidon syksyä varten. Matka oli niin elämyksellinen, että pitkälle marraskuuta leijailin pilvissä. Halloweeniä vietin ihan urakalla. Kävin Sirpan kanssa Halikon Kurpitsaviikolla ja Marjon kanssa Puotilan Kartanon Halloweeks tapahtumassa. 

Ylärivi vasemmalta: Yksi Uzbekistanin upeista historiallisista rakennuksista, Äiti-kameli imettää poikastaan tiellä Turkmenistanissa, Samarkandin Registan Square
Keskirivi: Aurinko nousee aavikon jurttakylän ylle, Puotilan Kartanon Halloweeks, Halikon Kurpitsajuhlat
Alarivi: Halikon Kurpitsajuhlat, Darvazan palava kaasukraateri Turkmenistanissa, Puotilan Kartanon Halloweeks

Marraskuu

Marraskuusta tuli varsinainen syömäkuukausi. Isänpäivän kunniaksi tein erinomaisia kuharullia ja kuopus teki juustokakun. Seuraavaksi vietimme lähiporukalla esikoisen ja kuopuksen synttäreitä. Ystäväni Sirpan luona maistelimme uzbekistanilaisen rieslingpullon ja Sirpa oli tehnyt erinomaista pilaf-riisiruokaa. Pikkujouluhengessä aloitimme joulutorttukauden. Vaarillakin paistoin joulutorttuja. Järjestin perheelle japanilaisen illallisen kotona. Oli sushia, merileväsalaattia ja raamenkeittoa. Kuun viimeisenä viikonloppuna menimme Sirpan ja Ilonan kanssa Riikaan joulutorille. Ehdimme käydä kylpylässä, tutustua kaupungin jugendtaloihin ja käydä jugendmuseossa. Sää ei ollut hääppöinen, mutta reissu oli kyllä kiva.

Ylärivi vasemmalta: Esikoisen ja kuopuksen synttärit, Vaarin isänpäiväruusut, Kuopus 17v
Keskirivi: Kuharullat isänpäivänä, Sirpan tekemä pilaf, Japanilainen illallinen kotona
Alarivi: Japanilaisen illallisen pääruokana oli raamenkeitto, Isänpäiväkakkua, Esikoinen 21v

Ylärivi vasemmalta: Yksi Riian komeista jugendtaloista, Joulutoritrio menossa kylpylään, Salaatti kuin taideteos
Keskirivi: Riian joulutori, Niin maukkaat perunaletut, Rouvat keräävät voimia kylpylään menoa varten
Alarivi: Riian joulutori, Jugendmuseon hattukokoelman sovittelua, Riian joulutori

Joulukuu
Joulukuun alussa kävimme syömässä koko perheen kanssa Basbasissa ja se oli hieno kokemus. Itsenäisyyspäiväksi esikoinen kokkasi meille Blankon lammaspastaa ja tiramisua. Kylläpä maistui! Joulujutut jäivät suunniteltua vähäisemmäksi karmean hampaasta lähteneen tulehduksen vuoksi. Olin viikon verran sairauslomalla ja sen jälkeenkin tavallista vähemmissä voimissa. Jouduin jättämään väliin firman omakustanteiset pikkujoulut, kukkakurssin sekä saunaillan. Jouluaattoa vietimme yhdessä isoisien kanssa kotonamme. Muuten joulunpyhiin kuului lukemista, seurapelejä ja rentoilua. Hra Kepponen heitti yhden talkookeikan kuopuksen kanssa mökille heti pyhien jälkeen. Hra Kepposen serkku perheineen tuli Sveitsistä Suomeen ja tapasimme meillä vohvelibileiden merkeissä. 

Ylärivi vasemmalta: Sveitsin serkku perheineen meillä, Hra Kepponen ja kuopus Basbasissa, Isoisät meillä jouluaattona
Keskirivi: Basbasin alkupaloja, Jouluaaton kalaherkkuja, Vein vaarille esikoisen tekemään tiramisua
Alarivi: Esikoinen teki itsenäisyyspäivän ruuat ja lautasella on Blankon lammaspasta, Tein Hra Kepposelle kierrätysjoulukalenterin ja ensimmäisenä viikkona hänen piti yrittää tunnistaa että onko kyseessä oikea Bülowin lakupallo, Keskimmäinen ja esikoinen Basbasissa.

Ajatuksia vuodesta
Matkailullisesti vuosi oli erinomainen. Karibian rannat olivat ihanat ja snorklaus helppoa ja hyvää. Kesäinen Lappi oli niin kaunis, että siinä jäi Karibia kakkoseksi. Olen niin onnellinen siitä, että Hra Kepponen pääsi kokemaan kesäisen Lapin taian täydellisissä olosuhteissa. Vaikea vertailla Uzbekistania ja Lappia, että kumpi oli vetovoimaisempi. Aika lailla tasoihin menee. Etätyöpätkä Torniossakin tarjoili hillittömän komeat revontulet.

Vuosi 2025 oli meille Hra Kepposen kanssa juhlavuosi. Kesällä meillä tuli täyteen avioliittoa 25 vuotta ja yhteistä elämää 30 vuotta. Yhteiselämä on ollut sujuvaa. Usein sanon, että Hra Kepponen maadoittaa ja rauhoittaa minua ja minä tuon menoa, säpinää ja sosiaalisia suhteita Hra Kepposen elämään. Hra Kepposella alkoi raskas sertifiointiprojekti keväällä 2024 ja se meinasi ajaa miehen burnouttiin. Vuoden parhaimpiin juttuihin kuului se, että homma alkaa lähestyä valmista. Minä en hetkeäkään epäillyt, etteikö Hra Kepponen hommaan pystyisi, jos vaan pysyisi työkunnossa. 

Pitkäaikaissairauksien kanssa taisteluni jatkuvat. Tuomio siitä, että polveni eivät leikkaamalla parane, enkä enää ikinä kävele normaalisti oli aikamoinen isku maalikuussa. Onneksi tuomio tuli juuri ennen Tornion reissua, joten en ehtinyt jäädä sitä kauhean pitkäksi aikaa suremaan, kun piti suoritua matkaan. Torniossa ilokseni huomasin, että polvet ja selkä kestävät paljon paremmin hiihtoa kuin kävelyä. Pystyin kävelemään 10min ja sitten oli pakko päästä istumaan, mutta hiihtämistä pystyin tekemään heti aluksi 30min ja reissun lopussa jo yli tunnin. Jalkojen ja selän eteen on toki tehtävissä paljon sopivalla liikunnalla ja jatkuvilla harjoituksilla. Kävelyynkin voi saada lisää kestävyyttä, mutta rajoittuneeksi se jää. Patikkaretket ja pitkät kaupunkikävelyt eivät enää tule onnistumaan. Kesällä tein aika paljon selvitystyötä pohjoiseen ja löysin meille monta kivaa vierailukohdetta, joihin pystyin kävelemään.

Tällä hetkellä olen niin huono jaloistani, että en enää mielelläni lähde kuin varsin tutussa seurassa mihinkään, jossa pitää seistä tai kävellä. Ilonan kanssa sienestetään niin, että hän lähtee edeltä etsimään sieniä ja lähettää sijainnin, kun jotain alkaa löytymään. Meikäläinen tulee sitten paikalle kävelysauvojen kanssa. Vuosittaiset omasta pussista menevät yksityisen fysioterapeutin kulut tuntuvat jo taloudessani. 

Diabeteksen hoidosta terveyskeskuksessa piti luopua useamman vuoden yrityksen jälkeen ja siirtyä omalla rahalla yksityiselle. Terveyskeskus muutti lääkitystäni ja se epäonnistui täysin ja aloin olla työkyvytön. Minua hoitaneelle lääkärille seuraavan ajan olisi saanut reilun 6 viikon päähän ja jollekin mulle 4 viikon päähän. Ajattelin, että ihan sama jään sitten sänkyyn makaan ja vaikka kuolen pois. Onnistuin sitten kuitenkin työterveyden kautta, joka ei hoida diabetestä, ponnistamaan erinomaiselle sisätautilääkärille. Työterveyslääkäri laittoi lähetteen ja suositteli lääkärin, kun sanoi, että jos hän ei tee mitään, niin olen nopeasti työkyvytön. Olen käynyt kahdella yksityisellä sisätautilääkärillä aikaisemminkin ja vasta nyt osui hyvä. Diabetes on nyt paremmassa hoitotasapainossa kuin vuosiin. Viimeksi kesällä 2021 olen ollut yhtä hyvässä tilanteessa. Jostain pitäisi kaivaa aikaa ja motivaatiota tehdä terveyttä edistäviä asioita selvästi enemmän.

Nuorison kanssa vuosi on sujunut mukavasti ja hetkittäin jopa aika kevyesti. Jos ei oteta lukuun sitä, että selkä vääränä saa kantaa ruokaa kotiin ja kokata :) Pojista on monessa kohtaa sekä apua että kivaa seuraa. Teini-iän kiukuttelut ovat aika lailla taaksejäänyttä elämää. Toki vähän pitää vielä vahtia nuorten miesten perään. Eihän sitäkään tiedä, että kuinka tuskaiset vuodet tässä on vielä edessä ennenkuin pojat saavat mieluisat opiskelupaikat itselleen. Toisaalta eihän sitä tiedä, vaikka jollakin pojista olisi jatko-opiskelupaikka jo ensi syksynä.

Töissä ei ollut vuonna 2025 omaan yksikköni liittyvää irtisanomiskierrosta. Sehän sitten lisää jännitystä sille, että mitä tapahtuu ensi vuonna.

Omia ja vaarin terveysongelmia lukuunottamatta pitää todeta, että vuosihan on ollut aika priimaa. On riittänyt työtä, toimeentuloa ja rakkautta. Olemme viihtyneet yhdessä perheenä ja sekä laajennettuna perheenä muiden läheistemme kanssa. Ystävieni kanssa olen päässyt kokemaan ja tekemään paljon kaikenlaista kivaa. Minusta on niin ihanaa, että minulla on kavereita, jotka ovat aina innokkaita tekemään ja kokemaan kaikenlaista. Yleensä juttuun kuin juttuun löydän seuraa. Kiitollisena kohti uutta vuotta!

Hyvää Uutta Vuotta!

Lisää Turkmenistanilaisia nähtävyyksiä ja unohtumaton ajomatka Uzbekistaniin

Paluu lokakuuhun ja Keski-Aasian reissun matkamuistoihin.

Kävimme Turkmenistanissa kahdessa moskeijassa sisällä ja ihastuin niistä kovasti Ertugrul Gazin moskeijaan. Turkin valtio on lahjoittanut sen Turkmenistanille. Pidän sen hillityn tyylikkäästä värimaailmasta sekä lyijylasitöistä ikkunoissa.

Tämä on kuvattu moskeijan "sisäpihalla"

Tämän kuvan olen ottanut moskeijan yläparvelta

Kauniit lyijylasi-ikkunat

Ulkopuolelta komein on Türkmenbaşy Ruhy moskeija. Sen yhteydessä on maan ensimmäisen presidentin, jonka kultaisia patsaita olen jo aiemmin esitellyt, hautamauseleumi. Itse moskeija on muslimien keskuudessa kiistanalainen. Edesmennyt presidentti Saparmurat Niyazov kirjoitti hengellisyys-opaskirjan kaikille maan kansalaisille ohjeistukseksi. En tiedä yhtään, mitä kirja pitää sisällään, mutta sain heti mielleyhtymän skientologiaan ja  L. Ron Hubbardin oppaisiin. Kiistanalaisuus tulee siitä, että moskeijan seinillä on tekstejä koraanista sekä presidentin omasta teoksesta rinnakkain samanarvoisina. 

Türkmenbaşy Ruhy moskeija

Turkmenistanin ja etenkin Asghabatin nähtävyydet alkoivat olla nyt aikalailla koluttu tässä kohtaa matkaa. Vuorossa oli vielä muinainen Merv. Merv on rakennettui Murgab-joen varrella olevaan Margianan keidasalueelle. Kaupunki hävitettiin lukuisia kertoja, mutta perustettiin yhä uudelleen uomaansa jatkuvasti muuttaneen virran rannalle. Paikanvaihdosten takia Merv tunnettiin "vaeltavana kaupunkina", ja sen rauniot ulottuvat nykyisin valtavalle alueelle. 

Merv on ollut aikansa suurkaupunki ja kulttuurien sulatusuuni. Siellä on asunut muslimeja, kristittyjä ja buddhalaisia. Se oli tärkeä kauttakulkupaikka Silkkitien varrella. Valloittajia on tullut ja mennyt. Arabivaltiaiden ohella, kaupungin on valloittanut myös Aleksanteri Suuri. Mervin kukoistuskausi päättyi viimeisen valloittajaan Mongolian Tolui-klaaniin. Historoitsijat ovat arvioineet, että mongolit tappoivat Mervin verilöylyssä noin miljoona ihmistä vuonna 1221.

Merv sijaitsee syrjässä ja raunioita on niin laajalla alueella, että ainoa mahdollisuus sen näkemiseen on auto. Paikan historia on kiehtova, mutta nähtävää siellä on rajallisesti. 

Yksi päärakennuksista, joka on aikoinaan ollut aikamoinen pytinki

Muut rakennukset olivat aika vaatimattomia

Muinainen maan alle rakennettu jättimäinen kaivojärjestelmä oli mielenkiintoinen. Noin kuvana toki hyvin vaatimaton :D

Laajaa Mervin aluetta on aikoinaan ympäröineet massiiviset muurit

Ehkä kehtaan tunnustaa, että minut Merv jätti aika kylmäksi. Nähtävää oli vähän, enkä oikein osannut edes kuvitella millainen paikka Merv on kukoistuksessaan ollut. Tälläinen alue olisi tarvinnut jonkun esittelyvideon. Mervin reissun parasta antia oli kamelilauma ja sitä paimentava poika. Tokihan sen kuivuuden ja karuuden jatkuminen joka suuntaan loputtomiin, on ällistyttävää sille, joka tulee järvien ja metsien maasta.

Nämä kamelit pistivät vähän tappeluksi 

Sitten olikin vuorossa useamman tunnin ajomatka Turkmenistanin ja Uzbekistanin rajalle. Ikkunasta näkyi vaan hiekkapölyä ja aavikkoa. Tie oli erittäin kuoppaista ja kuoppia kierrettiin koko tien leveydeltä. Raskasta rekkaliikennettä tiellä oli paljon. Eihän meillä ollut mikään hätä takapenkillä istuessa, mutta kävihän siinä useamman kerran mielessä, että miksi emme lentäneet suoraan Asgabatista Uzbekistaniin. 

Jätän kuvat tarkoituksella suoristamatta. Se kertoo siitä, kuinka pomppuista kyyti oli. Kännykkäkamera näyttää horisonttiviivaa ja harvoin pitää kuvia suoristella enää nykyisin.

Tässä vielä videoclippi ajomatkalta

Rajanylitys oli sitten oman lukunsa. Meillä se meni sujuvasti, koska seurasimme taiwanilaista turistiryhmää. Raja-alueella liikkumiseen tarvittiin kolme eri pikkubussia ja jokaiselle piti maksaa dollari per pää käteisenä. Sitten läpivalaisussa Uzbekistaniin tullessa virkalija halusi tutkia käsilaukkuni ja erityisen tarkkaan syyniin pääsi siellä olleet särkylääkkeet. Ehdin jo miettimään, että olemme varmaan seuraavat kaksi tuntia rajalla, jos virkailija haluaa avata reppuni ja tutkia kaikki siellä olevat lääkkeeni. Onneksi käsilaukun tarkastus riitti ja pääsimme sujuvasti maahan.

Turkmenistan oli mielenkiintoinen kokemus, Darvazan palava kaasukraateri erikoinen ja Ashgabatin hiljainen kulissikaupunki aika ainutlaatuinen.  Reissussa kaikki meni sujuvasti ja ruokakin maistui. Minä rakastan historiallisia kohteita, joten seuraavaan maahan Uzbekistaniin ihastuin kovasti. Oli vähän epäreilu asetelma Turkmenistanille.

Matkaopaamme Turkmenistanissa oli aivan loistava ja luulen, että osa käymistämme keskusteluista säilyy mielessäni hyvinkin pitkään. Päällimmäisenä muistona on keskustelut kuivuudesta, jokien patoamisesta ja sen aiheuttamista geopoliittisista jännitteistä ja kukapa tietää millaisia konfliktejä vielä koetaan taistelussa vedestä.

Sitten vielä muutama satunnainen kuva paikallisista asukkaista

Koulupuku ja kansallispäähine

Koulupuvussa jälleen koululainen

Rouva oli vuohiostoksilla basaarissa. Suurin osa naisista peittää hiuksensa. 

Basaarin parkkialueella

Keski-Aasian kiertomatkan postaukset julkaisujärjestyksessä vanhimmasta alkaen:

Pikku Kepponen: Samarkand on kuin tuhannen ja yhden yön saduista
Pikku Kepponen: Turkmenistanin kulissipääkaupunki Asgabat
Pikku Kepponen: Door to hell eli Darvazan palava kaasukraateri

Postaussarja Keski-Aasiasta täydentyy vielä yhdellä jutulla. Mutta seuraavaksi juttua joulun vietostamme.

Mukavaa Tapaninpäivää!

Upea illallinen ravintola BasBasissa

Olen luvannut nuorisolle, että niin kauan kuin he asuvat kotona ja rahamme riittävät, vien heidät joka vuosi ulkomaille sekä laskettelemaan. Vuosi 2025 oli pohjanoteeraus. Olimme hiihtolomalla koko jengi sairaina ja Etelä-Suomen talvi oli kerrassaan surkea. Emme käyneet edes Messillässä mäessä. Nuorison aikataulut olivat niin kiireiset koko vuoden ja niin konfliktissa minun aikataulujeni kanssa, että matkan suunnittelu oli hankalaa. Näin isolla porukalla pitää yleensä olla matkahankintojen kanssa ajoissa liikkeellä tai muuten kulut nousevat liian korkealle. Päätimme tehdä yhden yön reissun Tallinnaan. Lopulta sekin jäi tekemättä. Keskimmäinen kävi kavereiden kanssa Tallinnassa ja esikoinen on seurustellut lahden ylitse useamman kuukauden.

Ajattelin, että jonkun pienen kohokohdan voisin nuorisolle järjestää ja sain ajatuksen, että syödään Tallinnan matkabudjetti pois jossain hyvässä ravintolassa. Olen vuosikausia halunnut syödä ravintola Baskeri & Bassossa eli BasBasissa. Ravintola-alan alhosta huolimatta se porskuttaa hyvin eteenpäin. Olen ajoittain kytännyt varausjärjestelmästä pöytiä ja todennut sen toivottamaksi. Sen verran näkyy maan huono taloustilanne BasBasissakin, että varausjärjestelmä antoi toivoa ja lopulta tärppäsi. 

Moikka ravintola BasBasista. Takanani vasemmaltä keskimmäinen ja esikoinen

Hra Kepponen ja kuopus BasBasissa

BasBasin ravintolasali on sopivan hälyisä ja hämyinen, vähän rosoinen ja tunnelmallinen. Ei ole lainkaan sellainen kliinisen ja jäykän oloinen paikka. Se on aina kiva, että keittiön touhuja voi katsella ravintolasalin puolelta. Tarjoilijamme oli nuori, mukava ja asiantunteva mies. 

BasBasin menu on liitutaululla, Sieltä voi valita yksittäisiä annoksia tai sitten menun jossa on 2 alkupalaa, 1 välipasta ja 1 pääruoka. Valitsimme koko jengi menun. Tarjoilija kertoi, että listassa on sesongin mukaista vaihtelua ja muutama kestosuosikki, jotka ovat siellä pysyvästi.

Ensimmäiseksi pöytään tuli talon omatekoista leipää. Nälkäinen nuoriso vetäisi heti useamman leipälautasellisen, koska se oli aivan älyttömän hyvää.

Perheen menun alkupalat, 2 kpl per syöjä

Alkupalojen osalta minulla ja keskimmäisellä oli identtiset valinnat: häränlihatartar sekä siikaa ja ponzua. Hra Kepposella oli myös tartar ja toisena annoksena endiiviä ja vuohenjuustoa, kuopuksella oli myös sama endiiviannos ja toisena paahdettua fenkolia. Esikoisella oli myös fenkoli annos sekä toisena burrattaa. Listalta jäi maistamatta kukkakaalia ja siianmätiä annos.

Alkupalat olivat hyvä kokonaisuus. Melkein uskallan väittää, että parhaat annokset olivat tartar ja siika, ja ehkä se voittaja oli tartar. Esikoisen burratta oli toki hyvä, mutta sehän on sellainen helposti kotona toteutettuva annos. 

Ehkäpä illan paras alkupala

Nuorison kasvisruoka-alkupalat, vasemmalla ylhäällä fenkolia ja alla burrataa. Oikealla yllä endiiviä ja alla fenkolia.

Seuraavaksi oli välipasta tai -risotto. Esikoinen valitsi sitruuna-bergamottirisoton ja me muut valitsimme salvia-voi pastan. Esikoisen mielestä hänen risottonsa oli jopa liian sitruunainen. Olen samaa mieltä, että jossain kohtaa noin isoa annosta alkaa sitruunaisuus tökkimään. Jaoimme hänen kanssaan vähän ruokiamme ja pienempänä annoskokona minusta sitruunarisotto toimi erinomaisesti. Alkupalat olivat välipastoja paremmat. Ei pastassa mitään moittittavaa ollut.

Välipasta ja -risotto

Salviavoipasta

Sitten oli pääruuan vuoro. Keskimmäinen valitsi päivän kalan. Minä mietin pitkään, että otanko kalaa vaiko hirven ulkofilettä. Riista on sen verran harvinaista herkkua, että päädyin hirveen. Hirven ottivat siis kaikki muut paitsi keskimmäinen. Satuin katsomaan keskimmäistä hänen maistaessaan päivän kalaa ja tiesin heti valinneeni väärin :) Päivän kala oli mausteisessa kastikkeessa, joka oli samaan aikaan pehmeän makuista. Poika söi kalan nahkoineen päivineen, koska nahan paistopinta oli täydellisen rapea. Annos oli erinomainen. Hirvi oli taitavasti valmistettu ja maukasta. Kukaan meistä ei vaan erityisemmin pitänyt sen kanssa tarjoillusta salaatista.

Erinomainen päivän kala annos

Erinomainen hirvi, mutta outo lisuke

Päätimme ottaa vielä jälkkäritkin. Nyt en muista, minkälainen jakauma oli tiramisun ja pavlovan suhteen. Tiramisu oli perushyvää. Esikoinen pöydässä totesi, että hän tekee aivan yhtä hyvän tiramisun ja lupasi tehdä sen seuraavaksi viikonlopuksi. Hänen tiramisunsa on ihan ravintolatasoista. Pavlova puolestaan oli satumaisen hyvää. Siinä oli ihan kookoksista jäätelöä ja hedelmiä etenkin ananasta ja vielä jotain hedelmämoussea. Varsinainen taidonnäyte.

Pavlova

Reissun valintavoittaja oli ehdottomasti keskimmäinen joka söi tartarin ja siian alkupaloiksi, päivän kalan pääruuaksi ja pavlovan jälkiruuaksi. Nuoriso muuten bongasi tubettaja Lakon illallisella BasBasissa. Nuoriso arvosti ravintolakokemusta ja meillä oli ikimuistoinen ilta. Ketään ei harmittanut väliin jäänyt Tallinnan reissu. 

Ateria maksoi saman kuin suunnittelemani Tallinnan matkan peruskulut eli majoitus aamiaisella, laivamatkat ja aamiainen laivalla ja ateria intialaisessa ravintolassa. Toki nälkäinen nuoriso olisi Tallinnassa tarvinnut vielä yhden aterian lisää ja raihnainen meikäläinen parit pullakahvit ja varmaan olisi jotain maksullisia nähtävyyksiäkin käyty katsomassa. Mielelläni tukisin kotimaisia ravintoloita, mutta edullisempienkin paikkojen hinnat alkavat karkaamaan perheruokailun ulottumattomiin. 

***

Palasin loppuviikosta hammasepisodin aiheuttaman pahan yleistulehduksen jälkeen takaisin töihin. Tässä on kaksi viikonloppua mennyt sairastaessa ja toipuessa, joten jouluvalmisteluissa on pakko keskittyä vain tärkeimpiin asioihin. Joulukortit jäivät tekemättä. Onneksi ystäväni kävi auttamassa minua joulusiivouksessa. Toki on vielä siistintää tehtäväksi. Vaari on ollut pari viikkoa ihan yksikseen, joten ensimmäisenä on listallani vierailu hänen luonaan vierailu tänään. 

Meillä on ollut niin paljon kaikenlaisia poikkeusjouluja, että osaan ottaa rennosti, vaikka valmistelut ovat oikeastaan vielä aloittamatta. Meillähän riittää, että saadaan jouluruokaa pöytää ja kämppä suht säädylliseen kuntoon. Hra Kepponen kävi hankkimassa kinkun ja laatikot. Kaikki laatikot tulevat tänä vuonna kaupan valmisteina. Sitten lähempänä aattoa hankitaan vielä vähän kaloja. Appi tulee aattona kakun kanssa meille.

Vähän enemmän olisin halunnut fiilistellä joulua. Onneksi aloitin ajoissa ja ehdin käymään joulutorilla Riiassa ja Sirpan kanssa pidettiin vähän rieslingin maistajaispikkujouluja.

Mukavaa joulun odotusta!

Kirja Suomessa tapatuvasta orjakaupasta aiheutti sen, että en ehkä ikinä voi ostaa pakastemustikoita

Luen selvästi vähemmän tietokirjallisuuta kuin muuta kirjallisuutta. Usein minulta saataa jäädä tietokirja kesken. Joudun työssäni lukemaan ja opiskelemaan jatkuvasti, mikä selittänee osaltaan vähäisempää kiinnostusta tietokirjoihin.

Hesarin tutkivan toimittajan Paavo Teittisen kirja "Pitkä vuoro - kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen" on monen ammattikriitikon mielestä yksi tämän vuoden merkittävimmistä kirjoista ja kirja voitti loppuvuonna 2025 tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon.

Olin lukenut aikoinaan Teittisen raportit hänen tutkimastaan orjatyöstä Suomen nepalilaisissa ravintoloissa. Uutiset olivat shokeeraavia. Muutama nepalilainen avainhenkilö dominoi ravintola-alaa. Henkilökuntaa tuotettiin Nepalista ja heillä teettiin järkyttävän pitkää päivää ilman vapaita ja palkkaa. Palkkaa saatettiin maksaa nimellisesti, mutta palkanmaksaja nosti rahat pois palkansaajan tililtä pankkiautomaatilla. Asuinolosuhteet olivat kurjat ja kehnoimmillaan orjatyöhön joutunut nukkui patjalla keittiön lattialla.

Kotona ruokapöydän ääressä puhuimme asiasta koko perhe ja mietimme, että harjoittaako meidän käyttämämme nepalilainen ravintola orjatyötä. Puhuimme siitä, että voimmeko pyytää saada kysyä kokeilta, että saavatko he palkkaa ja missä he asuvat. Suomalaiselle on kyllä aikamoinen kynnys ryhtyä tälläiseen keskusteluun ravintolassa. Niin se oli minullekin. Äänestimme ensin jaloillamme ja lopetimme nepalilaisen syömisen. Meille kävin kuten monelle muullekin. Kun pöly haihtui palasimme takaisin asiakkaaksi ja vähän sillä lailla, että toivottavasti kukaan ei näe, että ostetaan nepalilaista. Sen verran keskustelua asiasta kävin, että kun kassalla oleva rouva sanoi, että mukava nähdä pitkästä aikaa, kerroin että emme ole syönyt lainkaan nepalilaista, koska olemme niin järkyttyneitä uutisista, että orjatyö on yleistä nepalilaisissa ravintoloissa. Rouva kassalla sanoi olevansa myöskin järkyttynyt ja heillä toki on kaikki asiat kunnossa. Vieläkin harmittaa, etten tässä vaiheessa sanonut, että haluan jutella keittiöväelle. En tiedä olisiko se mitään mihinkään vaikuttanut. Minä yleensä haen lounasruuat kotiin itse ravintolasta. Tämän keskustelun jälkeen alkoi käydä niin, että minun lounastornini usein tuodaan keittiöstä suoraan minulle ja sen luovuttaa leveästi hymyilevä kokki. Yleensä kokit nostaa noutolaatikot ravintolan puolelle sitä mukaa kuin ne valmistuvat. 

Takaisin Teittisen kirjaan. Nepalilaisten ravintoloiden orjatyötä tutkiessaan Teittinen sukelsi orjatyön maailmaan ja sekä viranomaistoimintaan, jolla sitä yritetään estää. Teittinen kuvaa kirjassaan, kuinka huonossa asemassa orjaksi joutuneet ovat alunperin olleet, koska Suomen viranomaiset ja oikeusjärjestelmä ovat tunteneet niin huonosti orjan aseman. Ketään ei ole väkivallalla ja aseella pakotettu töihin. Ei ole ymmärretty, kuinka riippuvaisessa asemassa kielitaidoton ulkomaalainen ihminen on. Heidät on vielä järjestelmällisesti eristetty, eikä heillä ole tietoa suomalaisista laista. Monella on myös pelko, että kotiväkeä rangaistaan ja kotona kaivataan kipeästi rahaa. Poliisi on jättänyt useitakin räikeitä tapauksia tutkimatta, koska heidän tulkintansa mukaan kyse on riita-asiasta maksamattomien palkkojen osalta eikä rikoksesta. Ulkomaalaisen, kielitaidottoman ja varattoman henkilön on lähes mahdoton alkaa itse ajamaan kannetta oikeudessa saamatta jääneistä palkoistaan. Kun työnantaja ei enää puolla työlupaa, on riistetty lähetetty takaisin kotiin ja seuraavalla koneella on lennätetty uusi orja. Maallikko luulisi, että nämäkin työnantajat olisi helppo seuloa esiin.

Ensimmäisten rikostutkintojen perusteella käydyt oikeudenkäynnit tuottimat aika laimeita tuloksia. Työnantaja on joutunut maksamaan ne palkat, jotka hänen olisi alunperinkin pitänyt maksaa. Varsinaiset sanktiot ovat jääneet vähäisiksi. Joku on saanut lyhyen ehdonalaisen tuomion. Ikävin tapaus oli se, että orjia pitäneellä ravintolalla oli myös verovelkoja. Ravintola ajautui konkurssiin ja verottaja käytti etuoikeuttaan verovelkojen perimiseen sillä seurauksella, että ihmiskaupan uhreille ei jäänyt konkurssipesästä mitään. 

Teittinen kirjoittaa siitä, kuinka oikeuskäytäntö on hiljalleen muuttumassa ja kertoo, mitkä ja ketkä ovat saaneet asiaan muutosta. Suomalaisen oikeusjärjestelmällä ja etenkin poliisilla on mennyt aikaa ymmärtää, että moderni orjakauppa on saavuttanut Suomen ja se ei vaadi sitä, että riistetty on kahlittuna patteriin vaan vahva riippuvaisuus ajaa kahleen asian.

Kirjassa Teittinen käy läpi monta eri toimialaa. Karkeasti voisin summeerata, että jos alalla on ulkomaalainen työvoimaenemmistö on syytä epäillä, että siihen liittyy väärinkäytöksiä. Tämä on toki karkea yleistys, mutta Teittinenkin on samoilla linjoilla.

Teittinen käy läpi mm. seuraavia aloja:

-Siivoustyö
Epärehelliset toimijat ovat ajaneet rehellisesti toimivia pois alalta, koska ovat voittaneet kilpailutuksia erittäin alhaisilla tarjouksilla. Alhaiset tarjoukset ovat mahdollistaneet se, että turvapaikan hakijoita on käytetty työvoimana ja heille on maksettu pientä tuntipalkkaa ja vähemmiltä tunneilta. Myös ukrainalaisia sotaa paenneita on riistetty. Suht hyvämaineisen SOLin sisältä on paljastunut, että väliportaan ulkomaalainen johtaja on kerännyt töihin tulleilta oman maansa kansalaisilta merkittäviä kynnysrahoja.

-Maataloustyö
Palkattu maataloustyövoima on nykyisin pääosin ulkomaalaista työvoimaa. Syynä on pieni palkka.

-Maalaustyö
Maalausurakointi päätyi uzbekistanilaisten dominointiin. Hinnat poljettiin niin halvoiksi, että Suomesta katosi iso osa alan toimijoista. Uzbekkejä värvättiin kohtuuttomin lupauksin Suomeen töihin. Markkinoita he ovat jakaneet keskenään myös väkivalloin. Rakennusbuumin aikana työlupien määrä kasvoi jatkuvasti ja viranomaisten mielestä oli aivan hyväksyttävää tuottaa Keski-Aasiasta maalareita yhtä enemmän ja enemmän.

-Telakkateollisuus
Sieltä on paljastunut myös alipalkkausta, liian pitkiä työpäiviä ja kehnoja asuinolosuhteita

Sitten se luonnonmarjojen poiminta. Muutamalla Pohjois-Suomen toimijalle myönnettiin lupa ottaa turistiviisumeilla tuhansia marjanpoimijoita Suomeen. Ensimmäinen yritys oli tuoda vietnamilaisia. Siellä valveutunut Suomen suurlähetystön viisumeista vastaava listasi, että marjanpoimijoille ei luvata minkäänlaista tulotasoa, marjat voi myydä vain tietylle yritykselle, joka määrittää ostohinnan sekä kulut marjanpoimijalle juoksevat jatkuvasti, niin hän katsoo että kaikki yritystoiminnan riskit on siirretty työntekijöille ja hän ei myönnä tälläiseen turistiviisumia. Hän oli tästä järjestely-yrityksestä yhteydessä moneen tahoon, koska se voi johtaa marjanpoimijoiden järjestelmälliseen hyväksikäyttöön.

Thaimaassa vedätys meni lävitse. Välimiehet lisäsivät siihen vielä oman etunsa eli kynnysmaksun. Uusia tulijoita riitti joka vuosi, vaikka säännöllisesti merkittävää osa poimijoista sai hyvin vähän palkkaa ja kynnysrahan kanssa jäi velkaa kesän urakoinnistaan. Ja mikä urakka se olikaan. Marjoja poimittiin joka päivä aina, kun oli valoisaa. Välillä käytiin vähän nukkumassa lattialla jossain vanhassa koulussa tai vastaavassa. Tarjottu ruoka oli ala-arvoista. Yli vuosikymmenen ajan homma sai jatkua. Lopulta siihen puututtiin ja suht tuntuvia tuomioitakin siitä jaettiin. Marjanpoimijien systemaattisesta, pitkäkestoisesta riistosta lukeminen oli niin karua, että en ehkä enää ikinä halua ostaa pakastettuja luonnonmarjoja. Kirjassa kerrottiin myös mansikanpoiminnasta eikä sielläkkään ole kaikki asiat viimeisen päälle hoidettu.

Suosittelen lukemaan kirjan. Se avartaa ja nostaa ulkomaiseen työvoimaan liittyvän pakkotyöongelman päivän valoon. Vielä kun tietäisi, että mitä yksittäinen ihminen voi tehdä tilanteen parantamiseksi.

"Ulkomaalaiset ihmiskaupan uhrit tekevät pakkotyötä ravintoloissa, siivousfirmoissa, marjatiloilla, rakennustyömailla ja metsissä. Työehdot ovat mielivaltaiset ja kontaktit ympäröivään yhteiskuntaan katkotaan. Kun poliisi lopettaa rikostutkintoja tai jättää ne pölyttymään, uhreja karkotetaan maasta ja työnantajat pelottelevat todistajat hiljaisiksi, ovat ihmiskauppiaat saaneet jatkaa kannattavaa liiketoimintaansa. Poliitikot ovat katsoneet ilmiötä sormiensa läpi.

Modernin orjuuden on annettu juurtua Suomeen. Hätkähdyttävä kirja kertoo Suomeen muodostuneesta varjoyhteiskunnasta ja oikeusvaltion sokeista pisteistä. Se näyttää, miten lait ja viranomaiskäytännöt ovat mahdollistaneet ulkomaisen työvoiman systemaattisen riiston. Meidän elintasoamme – edullisia lounaita, halpoja mustikoita, koulujen siisteyttä, kotien rakentamista – ylläpitää suuri joukko hyväksikäytettyjä ihmisiä."

Tunnistiko Hra Kepponen aidon Bülowin lakupallon joulukalenteristaan?

Blogissani on ollut hiljaista enkä ole lukenut muiden blogejakaan. Työkiireetkin on vielä hoitamatta. Maanantaina minulle tehtiin uusinta juurihoito hampaaseen, joka oli juurihoidettu vuonna 2001. Operaation lopuksi hammaslääkäri oli todella tyytyväinen, koska se onnistui hyvin. Tiistaina hammasta hieman jomotti. Ti-ke yönä kipu muuttui todella pahaksi. Ke-pe olen ollut joka päivä hammaslääkärissä erilaisissa operaatioissa ja homma jatkuu maanantaina. Kivut ovat olleet aika kovat ja turvotus niin paha, että toinen silmäkin meinasi mennä umpeen. Näin tunti kipulääkkeiden ottamisen jälkeen on hetkellisesti melkein toimintakuntoinen olo ja yritän rykäistä tässä välissä blogipostauksen kasaan.

Hra Kepponen sai tänä vuonna isänpäivälahjaksi kierrätyshenkisen lakupallokalenterin joulukalenteriksi. Olen säästänyt vanhan Bülowin joulukalenterin ja päätin täyttää sen itse. Keskimmäinen kävi Bülowin myymälässä ostamassa täytettä. Bülowin myymälässä on selvästi kopioitu kalliimpien brändien ostoskokemuksen koukuttavuus. Keskimmäisemme kertoi, että oli saanut kaupassa maistiaisina pari myyntisuosikkilakupalloa sekä lakupallon, joka ei ole vielä edes tullut myyntiin ja se oli niin erinomainen. Poika on puhunut ostoskokemuksesta useasti. Meikäläisen on siis parempi pysyä poissa Bülowin myymälästä, etten ole siellä jatkuvasti norkoilemassa uutuuksien perässä.

Tämän komean kalenterin jemmasin ja otin uudelleen käyttöön. Se kestää vielä ainakin yhden käyttökerran lisää.

Keksin, että alkuun voisimme ottaa 7 päivän testiviikon. Silloin Hra Kepponen maistelee silmät kiinni lakupallon ja arvaa, että onko kyseessä Bülow vai joku muu.

Tässä sokkomaistelun vaihtoehdot, lopussa sama kuva merkittynä onnistuiko arvaus

Näin Hra Kepponen arvasi:

1.12. Väärin arvattu
Pirkan salmiakkivalkosuklaa lakupallero. Kuori on vahvan salmiakkinen, keskellä salmiakkitahnaa. Kokonaisuus viimeistellyn ja kalliin oloinen, koska paljon komponentteja. Maukas. Hra Kepposen veikkaus oli, että aito Bülow.

2.12 Väärin arvattu
Bülowin double chocolate lakupallero. Kuori rapea, suklaa aika mauton. Hra Kepponen sanoi, että liian mauton ollakseen Bülow. Minustakin kyseinen pallero on kehno Bülowiksi.

3.12 Oikein arvattu
Bülowin caramel and salt. Näitä olemme syöneet aikaisemmin ja Hra Kepponen on tykännyt niistä. Maukas ja tasapainoinen kokonaisuus. Hra Kepponen sanoo, että tuttu pallero ja maut hyvin tasapainossa, joten tämä on aito Bülow.

4.12 Oikein arvattu
Pirkan valkosuklaa lakupallero. Maku huomattavasti miedompi kuin salmiakkipallerossa. Hra Kepposen mielestä pallerossa oli outo jälkimaku, joka ei sovi Bülowiin. Eli Hra Kepposen mielestä kyseessä ei ole Bülow.

5.12 Oikein arvattu
Classic caramel tunnistettu. Tuttu maku ja yksi parhaista Bülowin palloista.

6.12 Väärin arvattu
Bülovin punainen vadelma pallo. Hra Kepponen veikkasi, että ei ole Bülow, koska maku oli niin mieto.

7.12 Oikein arvattu
Fazerin pallo. Hra Kepposen mielestä se maistui ainoastaan suklaalta, joten ei ole Bülow.

Oikeiden vastausten odotusarvo on 3,5. Eli valitettavasti en voi julistaa Hra Kepposta suureksi Bülowin lakupallojen tunnistajaksi. Mutta hän on varmasti valmis yrittämään ensi joulukuussa uudestaan.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!