Synttärijuhlaa ja japanilainen illallinen kotona

Joka vuosi tuumaan, että nyt kyllä järjestin viimeiset synttärijuhlat nuorisolle ja kuinkas sitten käykään? Tänä vuonna taas sorruin ajatukseen, että jos kuitenkin järjestäisin edes pienet kakkukahvien oman perheen ja isoisien kesken. Kuopuksen kummitätiä, edesmenneen anoppini siskoa, näämme aivan liian harvoin, joten päätimme kysellä pääsisikö hänkin paikalle. Jos ajat sattuvat sopimaan, niin olisihan se kiva nähdä Hra Kepposen veljen perhettä. Heitäkin olimme viimeksi nähneet kesälomalla. Niin meillä oli juhlat kasassa. Sitten vielä kaksi kappaletta tyttöystäviäkin ilmoitti tulostaan. 

Harmillisesti kuopuksen kummitäti sairastui ennen juhlia. Juhlapäivänä meitä oli sitten 9 henkeä lounaalla ja 13 henkeä kahvilla. Minun isäni sanoi jaksavansa vain kahvit tai lounaan ja valitsi kahvit. Hra Kepposen veljen perhe ehti harrastusmenoiltaan vasta kahville. 

Marraskuun synttärisankarit ovat peräkkäisinä päivinä syntyneet kuopus ja esikoinen. Blogini on ollut niin kauan olemassa, että kuopuksen jokaisesta syntymäpäivästä olen kirjoittanut tänne blogiini jotain. Vähintään, että mikä oli tarjoilu. Hänen 1v juhlansa on siis täällä tallessa. Nuoret miehet täyttivät nyt 17v ja 21v.

Lounaaksi oli lohikeittoa. Kahvin kanssa kahta eri kakkua vakio pienleipomosta. Viime vuonna, kun esikoinen oli armeijassa ja lomista sai tietää aika viime tingassa, soitin ja kyselin leipurilta, että olisiko mitenkään mahdollista tilata kakku inttipojan synttäreille. Leipuri pahoitteli, että nyt on tilaus niin viime tingassa, että ei onnistu. Sanoin ymmärtäväni ja kiitin. Meni 10min ja leipuri soitti minulle "Nyt vasta tajusin, että kenen kanssa puhuinkaan. Kyllähän minä nyt jonkun kakun saan tehtyä sinun pojallesi" Minulla on siis naamavippi leipurille. Ei ole ihme sillä, leipuri on kakuttanut poikien rippijuhlat, yhdet lakkiaiset, anopin muistojuhlat ja useat synttärit. Vielä olisi meiltä bisnestä tulossa toivottavasti kaksien lakkiaisten ja useampien synttärien verran lisää.

Synttärilounastajat lohikeitolla, kuvasta puuttuu apen ystävätär, joka otti kuvan

Meidän nuorin poika täytti 17v

Blogini toisena elinkuukautena vuonna 2009 juhlimme synttäreitä ja kuopus täytti silloin 1v

Samalla kertaa juhlimme vanhinta poikaamme, joka silloin vuonna 2009 täytti 5 vuotta.

Tänä vuonna vanhin poikamme täytti 21 vuotta

Kakkuina oli yleisin tilauksemme eli porkkanakakku ja takana näkyvä mansikkakermakakku. Tilaan kakkuja aina reilulla mitoituksella, koska on ihan parasta saada juhlien jälkeisenä päivänä kakkusiivu. Porkkanakakku oli 12 hengen kakku ja mansikkakakku 20 hengen kakku. Ne olivat kaikki tuhottu juhlien jälkeisen päivän iltaan mennessä

Mansikkakakku ei ollut muotopuoli leipomosta tullessaan, sepä ei mahtunut kunnolla kakkuvadille ja toinen reuna on vadin reunan päällä ja kakku vähän vinossa.
 

Keskimmäisemme uudehko tyttöystävä toi kukkia ja itseleipomiaan keksejä. Nuo keksit olivat erinomaisia ja niin kauniita. Onnittelukortin esikoiselle oli valinnut hänen 10-vuotias serkkunsa. Kymppivuotiaan näkökulmasta 21-vuotias on vanha :)

Saas nähdä, että onko vuosi 2026 se vuosi, joilloin en järjestä nuorisolle mitään synttärijuhlia. Tänä vuonna keskimmäinen jäi juhlimatta kokonaan, koska hän oli matkoilla synttäreittensä aikaan. Tekisi mieli juhlia hänen synttäreitään jotenkin, mutta toivottavasti keskimmäisellä on kuukauden päästä synttäreistä lakkiaiset.

Yhtenä päivänä aloin himoitsemaan japanilaisia gyoza-nyyttejä. Sitten aloin miettimään, että voisin ilahduttaa perhettäni kokonaisella japanilaisella aterialla. Tajusin, että meillä on japanilaisia astioita, joilta pojat eivät ole vielä koskaan syöneet. Suunnittelin aterian siten, että sain melkein kaikki astiat käyttöön.

Vesisateessa kiersimme Hra Kepposen kanssa kaksi aasialaista ruokakauppaa ennenkuin löysimme pakaste-gyozat ja japanilaisia snacksejä. Samasta kaupasta ostimme Asahi-olutta sekä valmispakkauksen merileväsalaattia. Muut tarvikkeet löytyivät Prismasta ja sushit ostin valmiina K-kaupasta.

Pöytäliinana on silkistä kudottu kimonon vyö eli obi. Minulla on jossain kaapin perukoilla myös kullanvärinen obi, joka on se kauniimpi.

Kävimme Hra Kepposen kanssa ostamassa sakeakin ja tarjoilimme sitä sakekarahvista ja pikkuruisista sakekipoista. Meidän pojat eivät erityisemmin välitä sushista, joten sitä oli 5-7 palaa per syöjä.

Kippis eli campai! Nuo pikkuiset sakekupit ovat mielestäni niin söpöt. Aika harvoin niille tulee käyttöä. Ruokajuomana oli muutaman oluen lisäksi vihreää teetä.

Varsinaiseksi ruuaksi tein ison kattilallisen raamenkeittoa. Nuo lakatut keittokulhot ovat vähän liian pienet raamenille, mutta voihan sitä aina hakea lisää. Perinteisesti ramen tarjoillaan isosta soppakulhosta. Ramenkulhoni takana on kaupan valmis merileväsalaatti. Kuiva-aineiden annetaan turvota kylmässä vedessä ja sekaan salaattikastiketta.

Ramenkeiton tein tällä ohjeella: https://www.soppa365.fi/reseptit/kana-arjen-nopeat-keitot/ramen-eli-japanilainen-nuudelikeitto

En laittanut keittoon noria eri merileväarkkeja, koska se ei ole erityisesti nuorison mieleen ja meillä oli pöydässä merileväsalaattia. Lisäksi pois jäi pinaatti, koskan unohdin sen ja retiisejä ei ollut nettikaupassa. En myöskään marinoinut kananmunia ennakkoon. Ihan riittävästi keitossa oli japanilaista makua oikaisuista huolimatta ja keitto maistui koko perheelle.

Ruokapöydässä minua vaivasi tunne, että unohdin jotain pöydästä. En saanut kiinni, että mitä unohdin ja mahat tulivat kaikilla täyteen. Vasta kahden päivän päästä muistin, että gyozat jäivät kokonaan paistamatta! Siis se mistä koko japanilainen illallinen sai alkunsa jäi syömättä :) Taidamme Hra Kepposen kanssa syödä gyozat joku päivä lounaaksi.

Jälkiruuaksi tarjoilin suoraan Prisman pakastealtaasta jäätelötäytteisiä mocheja. Mochit on tehty riisitaikinasta ja sen koostumus on sitkeän joustava. Perinteinen mochin täyte on punapapu ja se on sellainen jota en voi sietää. Siksi olenkin syönyt mocheja enemmän vasta, kun jäätelömochit tulivat markkinoille. Meidän keskimmäinen ei tykännyt yhtään mochitaikinan tekstuurista.

Kookos- ja mangomochi. Mango oli suosikkini.

Japanilainen illallinen oli onnistunut ja pojat arvostivat sitä, että hekin pääsivät syömään Tokiosta saakka hankituilta lautasilta. Kovin usein ei kuulemma tarvitse tälläistä illallista tehdä, koska neliskanttisia lautasia lukuunottamatta kaikki astiat ovat käsinpestäviä. Jokainen joutui tiskaamaan omat astiansa :)

Sehän alkaa olla marraskuu selätetty. On väsyttänyt, olen katsonut paljon suoratoistopalvelujen ohjelmia, olen kokenut työpäivät raskaiksi, mutta nopeasti meni marraskuu tänä vuonna! 

Mukavaa viikonloppua!