Kuningasrapusafari ja ihana Pykeija

Kesäinen matkapostaussarjani pohjoisen reissusta on jäänyt kesken ja Norjan upea Pykeija esittelemättä.  Pykeija on pieni kalastajakylä Varanginvuonon etelärannalla. Reilun parinsadan asukkaan kylällä on suomalaiset juuret ja siksi sitä kutsutaan myös Pikku-Suomeksi. Suomalaisia siirtolaisia muutti Pykeijaan 1700-luvulla nälänhätää pakoon kalastamaan Jäämeren rannalle. Suurin muuttoaalto oli 1800-luvun puolivälissä. Iso osa Pykeijan eläkeikäisistä asukkaista osaa suomea tai meänkieltä, nuoremmat puhuvat vain norjaa. 

Pykeija on ollut pitkään aika eristynyt paikka, tie sinne rakennettiin vasta 1960-luvulla. Sitä ennen Pykeijaan pääsi veneellä Varanginvuonon toiselta puolelta Vesisaaresta. Tänä päivänä hyväkuntoista, joskin aika mutkaista tietä pitkin tulee matkaa lähimpään isompaan norjalaiseen paikkaan eli Kirkkoniemelle noin 100km. Suomen Nuorgam on vajaan 10km lähempänä.

Kauniit vuonomaisemat alkavat hyvin nopeasti matkalla Nuorgamista Pykeijaan. Ajopäivänämme liikenne oli hyvin rauhallista ja meidän oli helppo pysäyttää komeiden maisemien ääreen aina halutessamme. Säähän reissullamme oli upea - helteinen ja aurinkoinen. Tämä oli ensimmäinen reissu Hra Kepposelle pohjoiseen kesällä, joten tuli pysähdeltyä useasti.

Maisemakuva matkalla Pykeijaan

Matkalla Pykeijaan

Suloinen Pykeijan kylä

Pykeija on suomalaisten keskuudessa suosittu kohde ympäröivän upean luonnon ja maisemien vuoksi. Kohtuullisen ajomatkan päässä Pykeijasta löytyy lisää mielenkiintoisia retkeilykohteita. Suosituimpien kärjessä ovat iso rullakivien peittämä ranta Luovttat ja lintujen suojelusaari Hornoya. Meillä jäi molemmat kokematta. Lintusaarella voi bongata lunneja ja lunnien vuoksi olisin kiinnostunut vielä palaamaan Pykeijaan.

Meidän Pykeijan rento ohjelma sisälsi saunomista Jäämeren saunassa, jota pyörittää edelleenkin kahdeksankymppinen Elsa, sekä kuningasrapusafarin, jonka päätteeksi herkuteltiin ravuilla.

Hra Kepposta oli etukäteen hieman jännittänyt kuningasrapusafari. Hän oli kuvitellut itsensä tuijottamassa horisonttiin merisairaana isojen, jääkylmien aaltojen pyyhkiessä troolarin kannen yli. Todellisuus oli todellakin tarua ihmeellisempi. Jäämeri oli aivan tyyni, aurinko paistoi todella kirkkaasti ja taivas oli huikean sininen. Paksuissa kelluntapuvuissa oli myös mukavan lämmin istuskella kumiveneessä penkillä. Kippari ajeli niin hissukseen, että ei tarvinnut jännittää lainkaan, että pysyykö kyydissä. Kreikassa pari vuotta sitten istuimme kumiveneen pyöreän reunan päällä ja naiskippari päästeli sellaista kyytiä merellä, että alkoi jo vähän jännittämään, että pysynkö kyydissä. Hra Kepponen ei ole unohtanut sitä kyytiä.

Kelluntapuku ja sen päällä paukkuliivit. Liivien kiinnitys oppaan tekemänä.

Norjalainen kippari ja suomalainen avustaja 

Sään lisäksi meillä kävi hyvä tuuri myös retkiryhmän kanssa. Meidän lisäksemme kuningasrapusafarille osallistui kolme suomalaista naista. He kuuluivat Pykeijan Ystävät ry:hyn ja olivat vuosittaisella Pykeijan matkallaan. Kivaa seuraa ja meitä oli mukavan pieni porukka.

Hra Kepponen näyttää varsin tyytyväiseltä veneilyolosuhteisiin

Sähkövinssi nostaa rapumerran reilun parinkymmenen metrin syvyydestä

Saalista riittää

Jokainen retkeläinen kävi vuorollaan ottamassa yhden ravun merrasta. Ravut yrittivät harata vastaan.

Minun käteeni osui varsin kookas rapu

Saavillinen saalista. Yksi rapu tosin yrittää häipyä paikalta

Vasemmalla uros, oikealla naaras. Helppo tunnistaa, naaraalla on isompi "pylly" eli tuo keskiosa, josta jalat alkavat

Naarasravulla on isosti mätiä. Maistelimme mätiä suoraan ravusta. Ei ollut mikään kulinaristinen nautinto. Naarasravut palautetaan mereen, vain urokset päätyvät saaliiksi. 

Mätiä suuhun suoraan ravusta. Seuraavaksi rapu heivattiin takaisin mereen.

Tässä kohtaa rapu on jo otettu hengiltä

 Tottakai Hra Kepponen halusi poseerata Alienin facehugger tyyliin :D

Suurin tuolta paikalta saatu rapu onn ollut hieman päälle 20kg. Rapu, jonka minä nostin merrasta oli vajaa 6kg.

Hylkeitäkin bongattiin veneestä

Kuningasrapu on vieraslaji Norjan rannikolla. Venäläinen tutkija halusi kokeilla, että menestyisikö kuningasrapu Barentsinmerellä ja siirsi rapuja Murmanskin alueelle. Nykyinen runsas ja levinnyt kanta on saanut alkunsa vain muutamasta yksilöstä. Katsoin kerran dokumentin, jossa kuvattiin merenpohjan peittävää rapulauttaa ja sitä verrattiin pieneen ekologiseen katastrofiin. Kalakanta rapujen alueella on heikentynyt huomattavasti. Toisaalta ravuista on tullut tärkeä tulonlähde Pohjois-Norjan pikkukylille.

Lopuksi oli vielä rapujen syömistä. Ravusta syödään vain jalat ja niissä onkin kivasti syötävää. Norjalaisen keittiön tykötarpeet ravuille oli hieman liian vaatimattomat. Tarjolla oli kaupan purkista aiolia tai sweet chiliä. Minä olisin halunnut maistaa kunigasrapua ainakin skagen röränä ja sitruunaisen majoneesin kanssa. Tarjolla oli rapua niin paljon, ettemme jaksaneet syödä kaikkea.

Pykeijan toinen aktiviteettimme oli melkein yhtä upea kokemus kuin kuningasrapusafari. Olin varannut meille saunavuoron legendaarisesta Jäämeren saunasta. Sitä varatessani olin sen verran myöhään liikkeellä, että vuoroa ei päässyt juurikaan valitsemaan. Siinäkin oli onni myöden, koska saunavuoromme aikana alkuillasta aurinko paistoi vielä ihanan lämpöisesti. Minä tietenkin uin ja ihana auringonpaiste kannusti Hra Kepposenkin Jäämereen uimaan useamman kerran. Minä ajattelin, että vesi olisi ollut jopa viisitoista, mutta myöhemmin selvisi, että se oli vain 12 astetta. Erinomainen suoritus Hra Kepposelta. Kahden tunnin saunavuoro hurahti nopeasti.

Jäämeren Sauna on tuo vaalea räystäinen mökki veneen yläpuolella

Oli hyvät löylyt!

Koska vesi tuntui niin ihanalta ja hiekkapohja täydelliseltä, niin otin parit uimaselfiet

Hra Kepponen kahlaa uimaan

Pykeijan palvelut ovat muutama ravintola ja yksi pieni kauppa. Majoitusta on saatavilla rajoitetusti, joten se kannattaa varata ajoissa. Booking.com teki minulle sellaisen yllätyksen, että se tarjosi majoitusta Vadsössä eli Vesisaaressa ja näytti etäisyydeksi Pykeijaan n. 15km. Etäisyys on sen 15km meriteitse, mutta maata pitkin n. 90min ajomatka. Tämän huomasin vasta viime tingassa. Sain vaihdettua majoituksen Pykeijaan, mutta se tuli aika kalliiksi. Pykeijasta tulee matkaa lähimmälle bensa-asemalle useampi kymmenen kilometriä, joten paikalle kannattaa saapua täydellä tankilla. 

Poroja Pykeijassa

Pykeijasta matkamme jatkui Kirkenesiin eli Kirkkoniemeen. Välipysäyksen teimme ihastelemaan Neidenin kirkkoa ja vesiputousta ennen Kirkkoniemeä. Lueskellessani Kirkkoniemestä, sen valteiksi sanottiin hyvät ulkoilumahdollisuudet heti kaupungin ulkopuolella sekä runsaahko retkitarjonta. Retkitarjontaa ylläpitää se, että Kirkkoniemi on Norja rannikkoristeilyjen päätepiste ja se tuo turisteja kaupunkiin. Kirkkoniemessä on ympärivuotinen mahdollisuus nähdä ja kokea lunta lumihotellissa.

Neidenin eli Norjan Näätämön kaunis puukirkko

Ulkokuoressa oli paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia

Kirkkoniemessä ajelimme kaupunkia ympäri ja kävimme kävelyllä. Lisäksi osallistuimme maksulliseen opastukseen Anders grottaan, joka on toisen maailmansodan aikana rakennettu väestösuoja. Saimme siellä keski-eurooppalaiselta (olisiko ollut hollantilainen) oppaalta mielenkiintoisen katsauksen Kirkkoniemen historiaan. Opas tuli sieltä lumihotellilta pitämään kierroksen.

Reissun ainoat viileät hetket olivat Anders grottassa :)

1900-luvun alussa Norjan valtio tarjosi erilaisia kannustimia Kirkkoniemeen muuttamiseen. Niistä huolimatta kaupunki kasvoi aika hitaasti. Ennen toista maailmansotaa Kirkkoniemi oli vilkastunut ja kasvanut. Siellä ei paljoa sotaa ajateltu. Ällistys oli aikamoinen, kun Natsi-Saksa saapui tuhansien sotilaiden joukolla valtaamaan Kirkkoniemen. Sodan aikana Kirkkoniemessä oli vähintään 10000 saksalaista sotilaista jatkuvasti. Kirkkoniemen kautta saksalaiset lähtivät Murmanskin valtaukseen, jolloin joukkojen määrä oli moninkertainen.

Kirkkoniemen pääkatu ennen sotaa

Anders grotta tuli Kirkkoniemen asukkaille tutuksi. Kaupunkia pommitettiin erittäin runsaasti. Kirkkoniemi oli yksi pommitetuimmista kaupungeista sodan aikana. Siviilejä ei kuoli erittäin vähän pommituksissa. Taloista jäi muistaakseni 3kpl pystyyn. Neuvostoliiton sotilaat valtasivat sodan loppuvaiheessa Kirkkoniemen. Monessakin vallatussa kohteessa neuvostojoukot syyllistyivät sotarikoksiin ja  julmuuksiin siviilejä kohtaan, mutta Kirkkoniemessä siviilejä kohdeltiin hyvin. Syynä on pidetty kirkkoniemeläisten läheisiä suhteita raja-alueiden asukkaisiin. Rajan ylitse on tehty kauppaa ja avioiduttu pitkään. 

Kirkkoniemen keskusta sodan jälkeen

Muistopatsas kaatuneille neuvostoliittolaisille sotilaille on vielä paikallaan

Toiseksi Kirkkoniemen kohteeksi olin suunnitellut rajaseudusta kertovaa museota. Minuun iskikin laiskuus ja päätin, että jätetään museo väliin. Kirkkoniemi jäi vähän vaisuksi kokemukseksi, koska se kehuttu ympäröivä luonto jäi kokematta. Pykeijan kokemusten jälkeen oli myös vaikea tehdä vaikutusta.

Kesälappi 2025 postaukset:
Pikku Kepponen: Ihana päivä Inarissa

Pikku Kepponen: Maisemarakkauteni on upea Utsjoki
Pikku Kepponen: Jäämeren vuonosta tuli Pulmankijärvi

Haastepostaus: viimeksi lukemani kirja

Olen palannut Keski-Aasian reissusta kotiin väsyneenä, mutta niin onnellisena kokemastani. Ennen kuin alan käymään läpi matkakuviani ja kirjoittamaan kokemuksistani, kirjoittelen pari aloittamaani postausta valmiiksi. Ensimmäinen niistä on haastepostaus.

Kristiina K haastoi blogissaan kertomaan viimeisimmän lukemani kirjan.

Minulla on yksi kirja kesken, joka on suosikkigenreäni dekkaria ja vaikka oikein kelpo dekkari onkin, en olisi halunnut omistaa sille kokonaista postausta. Siis hyvä, että se on jäänyt roikkumaan. Viimeinen kokonaan lukemani kirja on "Isoäiti tanssi sateessa", jonka on kirjoittanut norjalainen Trude Teige.

Olen lukenut viimevuosina useampiakin kirjoja, joissa kuvataan toisen maailmansodan vaikutusta naisten elämään ja olen pitänyt niistä kaikista. On hyvä, että sotaa käsitellään muiltakin kannoilta kuin siitä, mitä tapahtuu rintamalla. Sota vaikuttaa ihmisten elämään niin monin tavoin ja sodan traumojen kaiut vaikuttavat useita sukupolvia eteenpäin. Tätä teemaa käsittelee Teiden kirja.

Kirjassa liikutaan kolmessa eri ajassa. Nykyajassa Juni pakenee väkivaltaista parisuhdettaan sukunsa vanhaan taloon ja löytää sieltä kaksi valokuvaa isoäidistään. Toisessa on hänen isoäitinsä saksalaisen sotilaan kanssa ja toinen on isovanhempien vihkikuva, joka on otettu Junin äidin syntymän jälkeen. Isoäidin menneisyydessä on aukko, josta Juni ei tiedä. Aukko on myös hänen omassa menneisyydessään, koska hänen äitinsä ei eläessään ikinä kertonut, että kuka on Junin isä. Juni alkaa tutkimaan isoäitinsä vaiheita.

Isoäiti oli rakastunut saksalaiseen sotilaaseen ja päätti avioitua hänen kanssaan ja muuttaa Saksaan. Sodan jälkimainingeissa miehittäjän kanssa avioitumista ei katsota hyvällä ja Norja vaatii saksalaisen kanssa avioituvaa luopumaan kansalaisuudestaan. Nuoripari uskoo, että Saksassa heillä on kaikki hyvin, sillä onhan sulhanen hyvästä perheestä, jolla on omaisuutta ja vakaa toimeentulo. 

Nuoripari palaa sodan runtelemaan Saksaan, jossa alueita jaetaan idän ja lännen vaikutuspiiriin eikä rauha ole vielä toteutunut. Saksaan palaamisesta tulee hirvittävä tragedia. Isoäiti jää kodittomaksi ja yrittää taistella tietään takaisin Norjaan. Ihmisten pahuuden keskeltä löytyy aina joku pilkahdus hyvyyttä, joka auttaa jaksamaan. 

Kirja on ollut Norjassa myyntimenestys ja käynnistänyt paljon keskustelua siitä, miten saksalaisten kanssa avioituneita tai seurustelleita naisia on sodan jälkeen kohdeltu. Norjan valtio on esittänyt asiasta virallisen anteeksipyynnön.

Matkaterveisiä Keski-Aasiasta

Blogissa on ollut hiljaista, koska olen ollut reissussa. Voisin sanoa, että kirjaimellisesti tien päällä, koska matkakohteiden välillä perillä on kulunut tunteja autossa.

Keski-Aasiasta valitsimme kaksi hyvin erilaista maata kohteiksemme. Keski-Aasian kauneimmaksi kaupungiksi sanotaan Uzbekistanin Samarkandia ja minähän olen haaveillut pitkään Uzbekistanista, joten Uzbekistan oli selvä valinta. Toiseksi valitsimme suljetun, epädemokraattisen ja vähemmän tunnetun Turkmenistanin. Aika erikoinen kohde.

Ensi viikolla palaan kotiin ja sitten kirjoittelen ajan kanssa kokemuksistani.

Hyvää viikonloppua Samarkandista!

Katunäkymä hotellin edestä Asghapatissa

Edesmenneen presidentin muistopatsas Ashgabatissa

Kävimme Karakumin aavikolla katsomassa Darvazan palavaa kaasukraateria ja yövyimme jurtassa

Samarkandin kauneutta

Samarkand

Uzbekistaniin tutustumisen aloitimme Bukharasta

Iso puiden harvennusurakka mökillä

Mökkitontilla puut ovat saaneet aikalailla vapaasti kasvaa viimeiset 40 vuotta. Joskus on joku huono jouduttu kaatamaan pois. Edesmennyt anoppi vastusti puiden kaatamista ja siitä tuli tapa.

Viisi vuotta sitten aloin puhumaan, että haluaisin kaataa rannalta isoja terveleppiä pois, jotta sinne paistaisi aurinko ja näkyisi järvi. Mökkitontilla ei pystynyt ottamaan aurinkoa missään muualla kuin pienellä pläntillä ylhäällä talon kuistin edessä. Rantaan ei aurinko paistanut mihinkään. Rantahan on tontin rinteestä johtuen hyvin kapea. Appi pikkaisen kiristeli hampaitaan, mutta pääsimme yhteisymmärrykseen muutaman metrin mittaisesta aukkohakkuusta. Tuon hakkuun teki Hra Kepponen ja esikoisen kanssa olimme apuna siivoamassa jäljet pois. 

Rantahakkuu siivousta vaille valmiina. Hra Kepponen oli pitänyt kynttilää vakan alla ja olin tähän saakka täysin tietämätön siitä, että hän on varsin näppärä tee-se-itse metsuri

Tästä hakkuusta vierähti vielä vähän aikaa ennenkuin sain rannalle tehtyä kahvittelupaikan. Se on mallia simppeli. Minitraktorilla hieman tasattiin ja kuorittiin maata, sitten suodatinkangas alle ja soraa päälle. Rannassa oli siis leveyttä valmiina kapean tien verran, jonka appi oli aikoinaan tehnyt sitä varten, että minitraktorilla pääsi alas saunalle mahdollisiin huoltotoimiin.

Tässä mittaillaan, että kyllähän tähän nyt hienon kahvittelupaikan saa. Tässä vaiheessa muiden usko ei ollut yhtä vahva kuin omani :)

Koekaivaus

Siinä se sitten on valmiina kahvittelupaikka ja auringonottopaikka rannassa

Rannanpätkä on vielä aika lailla etelään, kyllä tässä kelpaa kahvitella

Aloin houkuttelemaan appea kanssani kahvittelemaan rantaan. Hänkin ihastui kovasti siihen, että tontilta on jostain näkymä järvelle. Siinä taas kerran istuessamme, appi totesi minulle, että hän ylentää minut kiinteistön ulkonäkövastaavaksi ja siihen kuuluu myös puuston hallinta ja tästä eteenpäin minulla on vapaat kädet kaataa tai kaadattaa ihan mitä haluan. Vapaus koskee aika lailla myös koko taloa apen makuuhuonetta ja työpöytää lukuunottamatta.

Ei mennyt kauaa, kun suunnittelimme apen kanssa jo harvennushakkuuta. Appi ryhtyi hakkuuvastaavaksi ja pyysi tarjouksia. Yhtä harkitsimme vakavasti, mutta jäimme miettimään hintaa. Sitten appi keksi, että hän ottaa yhteyttä paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen ja kysyy heiltä neuvoja. Neuvot osoittautuvat meille rahanarvoisiksi. Jos saisimme kasaan metsäfirmojen suosiman minimikiintiön, niin he noutavat ja ostavat puut pois. Metsänhoitoyhdistykseltä sai tähän paljon käytännön neuvoja. Metsänhoitoyhdistyksen suositteleman metsurifirman edustaja tuli tontille arvioimaan tilannetta. Reilummalla hakkuulla saisimme kuulemma helposti kasaan tarvittavan tukkimäärän. Appi alkoi sopimusten tekoon.

Sovimme että talvella 2025 hoidetaan kaato. Urakkaan kuului myös sellainen kevyt siistintä ja puiden lajittelu erilaisen myyntitarkoituksen mukaisesti. Merkkasimme kaadettavat puut syksyllä. Appi oli paikalla seuraamassa urakkaa helmikuussa. Kaatotyön teki useamman hengen porukka. Valtaosa työstä tehtiin jollain pienemmällä ja kevyemmällä harvesterilla (huomaa asiantuntemattomuuteni), joka säästää ympäristöä. Isolle metsäkoneelle sanoimme jo heti aluksi ei kiitos. Ystäväni hyvälle tasamaatontille kaatofirma tuli isolla koneella ja koko metsänpohja oli sen jälkeen rikki ja kuin taistelutanner. Saunan luota rinteestä piti kaataa muutama puu metsurien voimin.

"Oksakasa" oli ihan oikella oli ihan käsittämättömän kokoinen, se oli ainakin 3m korkea ja varmaan 10m pitkä

Myytävää syntyi kolmelle eri ostajalle ja neljässä eri kiintiössä: metsäfirmojen tukille asettamat kokomitat täyttävät puut myytiin heille havupuu ja lehtipuu-kiintiössä. Tontilla oli niin isoja puita, että niiden läpimitta ylitti metsäfirman tukkikoon ja ne myytiin sahayrittäjälle. Oksat menivät hakefirmalle ja niistä sai tyyliin jätskirahat.

Metsuriyrityksen jäljiltä maasto oli todella siistissä kunnossa. Hieman jäi meille vielä siivottavaa. Kaikki ne alueet joissa niittyä leikataan minitraktorille piti lisäsiivota oksankarahkoista, jotka mahdollisesti rikkoisivat minitraktorin niittolaitteen. Nuorisotyövoima hoiti tuon. Vielä lopuksi päätimme investoida siihen, että maksoimme yhdelle yritykselle muutaman kannon järsimisestä.

Emme päässet rikastumaan puukaupoilla. Se oli aika lailla nollasummapeli työnhinnan ja myyntitulojen suhteen. Ystäväni teki omalla kaadollaan selvästi voittoa, mutta tontti oli helpompi ja hän hyväksyi isojen koneiden käytön aiheuttamat jäljet. Minä sekä appi olimme kuitenkin todella tyytyväisiä tuohon nollatuloon. Nimittäin niistä kahdesta "maisemahakkuu"tarjouksista halvempi oli noin 4000€ ja työn tekevä firma pitäisi lisäksi myös kaadetut puut. Toki tarjoukset sisälsivät arvion pienemmän puumäärän kaadosta, mutta metsähoitoyhdistyksen firma tosiaan sanoi heti paikalle tullessaan, että tontilta on helppo saada riittävän iso kaato metsäfirmalle myyntiä varten. Kyllä jäi paha jälkimaku tuosta maisemointihakkuu tarjouksen tehneestä yrityksestä. 

Miltä näyttää nyt mökillä? Ja mitä pidän tuloksesta

Kuistilta ja ruokailutilan ikkunasta näkee ensimmäistä kertaa järveä. Tykkään! Koko tontti tuntuu ihanan valoisalta. Parista kohtaa olisi voinut kaataa vielä enemmänkin puita. Toisaalta pihatien tuntumasta kaadatimme ehkä vähän liikaa ja nyt talo näkyy isommalle tielle todella hyvin. Ennen näkyi vain yksi kulma ja sekin näytti surkealta. Maisema aukeni myös vähän liikaa naapurin saunalle, joka on aikoinaan rakennettu varmaankin liian lähelle tontin rajaa. Olemme miettineet, että pitäisikö kasvatella pari puuta siihen saunan lähettyville. Me emme sillä kohtaa tonttia oleskele juuri lainkaan, joten haitta ei ole suuri. Naapuri itse toivoi niiden isojen tervaleppien kaatamista saunan läheltä, joten heiltä ei ole tullut asiasta valitusta.  Kaato ei ollut aivan täydellinen, mutta oikein hyvä kuitenkin.

Ranta on suurimmaksi osaksi nyt kokonaan puuton. En ollut itse paikalla, kun remppa-apurini rakensi lisää rantaa ja siitä ei tullut sellainen kuin oli tarkoitus. Nyt syksy on ollut niin kiireistä, että en ole ehtinyt viedä suunnitelmia lainkaan eteenpäin.

Ranta näyttää omituiselta ja hiekka tarvitsee tukirankenteita. Tykkään kuiten siitä, että isot kuuset on kaadettu pois varjostamasta ja haittaamasta rantasuikaleen käyttöä. En varmaankaan saa rannasta tehtyä omalla suunnittelullani, hyvin niukalla budjetilla ja remppamiehen avulla mitään lähellekkään huvila-ja-huussi-makeoveria. Täytyy skaalata odotuksiani alaspäin reilusti.

Tästä avarasta näkymästä saunalle vieviltä portailta tykkään kyllä todella paljon. Melkein jo aloin miettimään, että pitäisikö sinnekin saada joku paikka tuolille.

Tässä näkyy nyt koko ranta-alue, joka rajoittuu oikealla saunaan

Se kahvittelupaikka, josta kaikki sai alkunsa, mahtuu kuvaan vain osittain

Nyt juuri sinulla on mahdollisuus vaikuttaa Kepposten rantaan. Onko ideoita, että millä siitä saisi tehtyä enemmän "sisustetun" oloisen? Mitä sinä laittaisit rannalle?

Meillä on siis mökkityylinen pöytä ja 4 tuolia sekä kaksi kokoontaitettavaa kevyttä lepolasseja. Rannalla voisi olla joku grillipaikka. Toisaalta rannalle tuo jyrkät ja käyttöikänsä loppua lähestyvät portaat, joten ihan hirveästi sinne ei mitään ruokatarpeita huonojalkainen jaksa kuljettaa. Joku helposti järjetettävä valaistus olisi syksyä varten kiva. 

Pitäisikö aluetta rajata jottain kevyellä tolppa-köysisysteemillä? Mitä tuonne oikein keksisi? Kalliit ratkaisut, kuten puuterassit eivät mahdu budjettiin. Puhtain jaloin kulkemista edistävä halpa ratkaisu olisi kyllä mieleinen. Esikoinen haaveilee paljusta. Sille varatun tilan pohjatyöt epäonnistuivat täysin, joten saa nähdä, että miten sen haaveen käy.

PS. Tänä iltana aloitan muutaman päivän nettipimennon, johtuen siitä, että matkakohteestani ei pääse Internettiin. Palaan linjoille jossain vaiheessa ensi viikolla. 

Mukavaa viikonloppua!