Talvilajien riemua ja herkkuruokia Torniossa

Melkein kaksi viikkoa ystäväni isän Tornion mökillä meni ohitse liian nopeasti. Meillä oli Torniossa ihanaa. Lumet alkoivat hupenemaan kovaa kyytiä, mutta latukoneella tehdyt ladut säilyivät hyvinä. Suurimmaksi osaksi oli hyvää säätä, mutta olemme me hiihtäneet pienessä tihkusateessakin. 

Minähän lähdin reissuun väsähtäneenä pitkän flunssan jäljiltä. Hiihtoloman olimme koko perhe kipeänä ja sen jälkeen olikin hiihtokelit aika lailla mennyttä Helsingissä. Sekin harmitti. Pahimman harmistumisen koin, kun kävin leikkaavan ortopedin juttusilla näistä polvistani. Suurin ongelma on se, että polveni eivät enää suoristu ja iso kulma aiheuttaa sen, että seisominen ja käveleminen saavat selkäni erittäin kipeäksi. Arvio oli, että tekonivel ei korjaa tuota ongelmaa lainkaan, joten kävelykykyni on loppuelämäni huono. Lajit, joissa ollaan pienessä etukenossa ja polven ei kuulu suoristua sujuvat minulta kävelyä paremmin. Hiihto ja jopa laskettelu sujuvat paljon kävelyä paremmin. Peruslääkitykseeni on tästä hautaan asti lisätty 3*1000mg Panadol. Lumiterapia teki minulle niin hyvää. Samoin kropalleni sopiva liikunta ja raikas ilma. Olin ihan kuin uusi ihminen palatessani.

Joku instassa kyseli, että mistä rahat taas matkailuun. Olen tässä kohtaa etuoikeutetussa kaveruusasemassa, koska saan Ilonan mukana käyttää hänen isänsä mökkiä aivan ilmaiseksi. Reissussa rahaa kuluu sähköauton jatkuvaan lataamiseen yllättävän paljon, joka ainoa ero normiarkeen. Hiihtäminen on ilmaista hupia ja muutkin aktiviteetimme olivat edullisia. Ruuat kokkailtiin mökillä itse. Yhden illallisen söimme ravintolassa ja pari lounasta ajomatkoilla. Meillä oli sen verran täydet työpäivät ja hiihtäminen piti priorisoida, että lounaat kaupungilla ja shoppailut jäivät täysin väliin. Ilonan isä oli iloinen, että mökillä on käyttöä. Ilonan eno antoi mökkinsä meille lainaan viime syksynä erinomaisten sienestysmaastojen ääreltä "hyvä on kun on käyttöä". Tosin Ilona on tunnettu siitä, että hänen jäljiltään paikat ovat siistissä kunnossa. Meillähän mökin jakaminen apen kanssa on aina sujunut ongelmitta. Ollaan joskus oltu siellä Ilonan ja apen kanssa yhtäaikaakin. 

Koko reissun aikana ei ollut latuja Tornionjoen jäällä mökin kohdalla, joten tutustuimme alueen muuhun latuvalikoimaan aika kattavasti.

Erilaisten metsätyyppien läpi oli ihana hiihdellä. Kuvassa hiihtävä Ilona löysi meille kolmen metsätyypin ladun.

Naava on puhtaan ilman merkki

Hiihtoselfie

Vaarilta saadut perintö Peltoset laavulla. Ei sitä tiedä, vaikka ensi kaudella minulla olisi jotkut uudet hienot pitokarvasukset.

Kävimme Aavasaksassa laskettelemassa. Edellisenä päivänä olin karkkikaupassa joutunut lepuuttamaan kesken irtokarkkien valinnan, kun selkä ei kestänyt seisomista. Laskettelu sujui huomattavasti paremmin. Hankalinta oli hissiin pääsy, kun selkä ei meinaa kääntyä niin paljon, että saisin ankkurista kiinni. Ilona oppi asettelemaan ankkurin, niin että minäkin pääsin kyytiin. Mietin, että miten olen aikaisemmin päässyt ankkurihisseihin ja sitten muistin, että menen yleensä hississä keskimmäisen kanssa, joka auttaa ankkurin minulle sekä lähtiessä, että poistuessa. Messilässä henkilökunta avustaa ankkurien kanssa. 

Ilonan kanssa rinteessä

Pakollinen rinneselfie

Aavasaksassa aurinko laskee tunturin ja rinteiden takapuolelle. Se on vähän harmillista. Jaksoin hetken matkaa kävelle katselemaan auringon värjäämää taivaanrantaa.

Kävin kahdesti avannossa reissussa. Ensimmäinen kerta oli nopea kastautuminen ilman saunaa. Toisella reissulla ajoimme Ilonan ja hänen äitinsä kanssa Kemiin Satamakonttori nimiseen paikkaan saunomaan ja avantouimaan. Satamakonttorin sauna on kauniilla paikalla. Saunan oleskelutila on hieno, sauna ja suihkut hyvät ja näkymät komeat. Se oli outoa, että saunalla oli sekavuoroja, mutta ei erikseen miesten ja naisten pukuhuoneita. 

Tornion avantouimaseuran uimapaikka

Ilona tekemässä 100 vedon avantouintilenkkiään

Satamakonttorin baari

Kemin reissulla oli harmaa ja tihkusateinen ilta

Iltaruuat mökillä olivat valtaosaksi erinomaisia. Siihen oli sellainen syy, että Ilonan isä oli kannustanut meitä syömään viime kesän antimia pois pakasteesta niin paljon kuin vain jaksamme. Pakasteessa oli kantarelleja ja siikaa, tatteja ja muita sieniä oli pakasteen lisäksi myös kuivattuna. Lakkojakin oli pakkasessa.

Tattirisotto

Kantarellipasta, oli siinä reilusti sienäkin vaikka kuvassa ne ovat jossain piilossa :)

Leipäjuustoa, lakkoja ja kinuskikastiketta

Lettuja ja marjoja

Aamupuurot olivat välillä kovin kesäisiä ellei melkein jopa trooppisia. Puuron päällä tuoretta anananasta, mansikkaa ja pensasmustikkaa.

Ilonan sisar oli myös käymässä Torniossa äitinsä luona synttäriensä aikaan ja meille tuli kutsu tulla synttäriaterialle ja kahveille Ilonan äidin ja hänen puolisonsa kotiin.

Ilonan äiti oli tehnyt superhyvää poronkäristystä. Salaisuus on kuulemma pekonissa ja mausteena käytetyssä katajanmarjassa. Aion kokeilla seuraavan kerran tuota versiota kotonakin.

Synttärikakku

Ilonan äiti on aktiivisesti monessa toiminnassa mukana, iloinen, tyylikäs ja aikaansaava nainen. 

Vaikka olen tehnyt ihan normaalit työviikot, niin olihan tämä reissu jotenkin kuin olisin ollut lomalla. Fyysinen rasitus oli sellaisella tasolla, että nukahdin ilman melatoniia ja vieläpä nopeasti.

Aikaisemmilla talvimatkoilla olemme tehneet viikonloppureissun johonkin isompaan laskettelukeskukseen laskettelemaan. Tänä vuonna olimme koko viikonlopun Torniossa. Yksi syy oli juurikin Ilonan siskon synttärit. Toinen syy oli Tornion Suurpilkit. Ilona tuumi, että kyllä minun pitäisi nähdä Suomen suurimmat pilkkikisat ja Tornion suurin vuosittainen tapahtuma. Kiinnostukseni pilkkikisoihin kohosi aika lailla, kun selvisi, että siellä on tarjolla yleisölennätystä helikopterilla. Nyt olen sitten kokenut vihdoin helikopterilennonkin. Etukäteen hieman jännitti, että pelottaako se. Oli niin huikeat näkymät huonommallakin kelillä, että olen valmis helikopterilentoon ihan koska tahansa uudestaan. Siitä sitten kuvamateriaalia seuraavassa postauksessa.

Tornion reissun edellinen postaus:
Pikku Kepponen: Revontulia ja auringon paistetta

Tornio kesällä 2023:
Pikku Kepponen: Tornion seudun upeita maisemia ja kulttuuria
Pikku Kepponen: Erikoinen, historiallinen ja kaunis Luulajan kirkkokylä
Pikku Kepponen: Arktista auringon palvontaa

Tornio talvella 2023:
Pikku Kepponen: Pohjoisen upeita maisemia ja ulkoilua
Pikku Kepponen: Tornio-Haaparanta on aito kaksoiskaupunki
Pikku Kepponen: Etätöissä Torniossa silmä ja sielu lepäävät

Tornio talvella 2021:
Pikku Kepponen: Lumoava Tornionjoki
Pikku Kepponen: Rakastuin mä kuukkeliin
Pikku Kepponen: Koronaturvallisesti Levillä
Pikku Kepponen: Meri-Lapin herkkuja

Mukavaa sunnuntaita!

Päiväretki Prahasta Luukirkkoon ja Kutna Horaan

Tämä postaus on roikkunut keskeneräisenä kuukausia, mutta nyt rutistan sen vihdoin loppuun saakka. Kutna Hora postaus tulee täältä pohjoisesta eli Torniosta. Matkajuttuja on toinenkin vielä luonnoksissa, nimittäin tammikuisen Grenadan saaren pikakierroksen parhaat palat. Tokihan tässä koko ajan kertyy raportoitavaa täältä pohjoisesta. Olen käynyt Suurpilkeillä ja lentänyt helikopterillakin. Ihan huikeaa!

***

Olimme Hra Kepposen, keskimmäisen ja kuopuksen kanssa syyslomalla Prahan matkalla. Se oli kiva reissu. Pojat ovat kiinnostuneita historiasta ja jaksavat katsella nähtävyyksiä erinomaisesti. Niinpä päätin viedä pojat käymään Kutna Horassa, jossa olen itse halunnut käydä vuosikausia.

Kutna Hora sijaitsee n. 70km päässä Prahasta. Sinne pystyy matkailemaan itsekseen julkisilla. Minua alueella kiinnosti erityisesti Sedlecin luukirkko. Se jäi hieman epäselväksi, että miten eri kohteiden välillä liikuntaan. Koska olen polvivaivainen, niin päätimme retkeillä sinne helposti opastetulla vajaan päivän bussikierroksella. 

Kutna Hora perustettu 1200-luvulla ja siitä on tullut aikoinaan vauras pikkukaupunki alueelle perustettujen hopeakaivosten takia. 1400-luvulla se oli Tsekin toiseksi merkittävin kaupunki Prahan jälkeen. Myös Böömin kuninkaat pitivät Kutna Horasta ja sieltä on ajoittain hallittu maata. Hopeakaivosten tuoma varaus näkyy erityisesti Kutna Horaan rakennetuissa hienoissa kirkoissa. Niistä komein ja tunnetuin on Pyhän Barbaran kirkko. Erikoisin puolestaan on Sedlecin luukirkko, jossa vierailimme heti kierroksen aluksi. 

Sedlecin kirkon hautausmaasta tuli suosittu hautapaikka varakkaille, koska sinne on siroteltu kourallinen Golgatan pyhää multaa. Hautausmaa alkoi laajennuksista huolimatta loppumaan verisen hussilaissodan ja alueen ylitse pyyhkineen rajun ruttoepidemian vuoksi. Niinpä luostarin väki alkoi miettimään tilaa säästävämpiä maallisten jäännösten säilytysratkaisuja ja luut päätettiin ryhmitellä kirkon kellarin kappeliin sisään.

Nykyisin luukirkossa valokuvaaminen on kielletty. Kuvausinnokkaana minua korpeaa kovasti nämä kuvauskiellot, mutta noudatin sitä nöyrästi. Kuvat ovat ostamastani kirjasta ja netistä. Kaikki kappelissa näkyvät koristelut on tehty ihmisen luista. Tilassa on arviolta noin 40000 ihmisen luut. Hieman groteski vierailukohde, silti tavallaan myös hieno tapa tehdä kauniita asetelmia luista. Joku saattaa inhota luukirkkoa, meistä se oli erikoinen.  

Keskimmäinen luukirkon sisäänkäynnillä

Yleiskuva kirkosta, kaikki koristeet luita

Luukruunu, Photo credits http://www.chmouel.com/

Kuvassa hallitsijasuvun Schwarzenbergin vaakuna

Kuva: Martin St-Amant - Personal work - Photographie personelle, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=969881

Pääkalloista on koottu neljä isoa pyramidia, yksi näkyy tuossa kirjan kannessa tuon luuvaakunan takana.

Tästä kuvasta kallopyramidin koosta saa paremman käsityksen

Luukirkon jälkeen käväistiin vielä yhdessä kirkossa ennen Pyhän Barbaran katedraalia. "Välikirkon" olisi voinut vaikka jättää väliin. Pyhän Barbaran katedraali oli hieno ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Pyhän Barbaran ja Sedlecin kirkot muodostavat yhdessä UNESCON maailmanperintökohteen.

Pyhän Barbaran katedraalin rakentaminen aloitettiin vuonna 1368. Rakennustyöt keskeytyivät useasti ja KutnaHoran kaivostoimintakin hiipui ja kirkosta tuli lopulta puolet pienempi kuin alkuperäiset suunnitelmat. Valmista tuli vuonna 1905. Kevyt reilun 400 vuoden urakka. Tämä pitkä rakennusprojekti ei tosiaankaan ollut ainutlaatuinen, Prahassa sijaitsevaa Pyhän Vituksen katedraalia rakennettiin välillä 1344-1929. 

Pyhän Barbara katedraali ulkoapäin

Sisällä oli upeat penkit 1400-luvulta. Niissä ei saanut istua. Sitä hieman ihmettelin, että 1700-luvun penkeillä sai istuskella ihan vapaasti.

Kirkon sisällä oli tälläisiä upeita "minikappeleita" useampia

Pyhän Barbaran katedraalilta kohti Kutna Horan vanhaa kaupunkia johtaa viehättävä pyhimysten kuja. Sen varrella on kauniit maisemat ja hienoja pyhimyspatsaita. Oman lisänsä kujan kauneuteen toi toiselta puolelta avautuvat ruskamaisemat.

Kutna Horan hienoa ruskaa

Retkeläiset Kutna Horan mukulakivikaduilla kuljeksimassa

Kutna Horan vanhakaupunki oli varsin viehättävä. Ehdimme kävellä siellä valitettavan vähän, koska nuorisolla oli kauhea nälkä ja kotimatkaa ennen piti ehtiä syömään.

Retki Kutna Horaan oli onnistunut. Retkibussi oli moderni ja mukavat penkit, opastus oli oikein asiantuntevaa. Poikien mielestä retken paras juttu oli Sedlecin luukirkko. Minä olin kuvitellut sen isommaksi, joten se oli ehkä pienoinen pettymys. Minun suosikikseni taisi nousta pyhimysten kuja ja sen ruskamaisema.

Lyhyellä tai ensimmäisellä reissulla varmaan monelle riittää Prahan nähtävyydet, sillä niitähän on todella paljon. Jos haluaa pikkukaupunkitunnelmaa tai erikoinen Luukirkko kiinnostaa, niin silloin suosittelen helpon matkan päässä sijaitsevaa Kutna Horaa.

Prahan matkan edellinen postaus:
Pikku Kepponen: Teinien kanssa Prahassa

Revontulia ja auringon paistetta

Lauantaina ajoimme ystäväni Ilonan kanssa hänen isänsä mökille Tornioon. Matka tuntui pitkältä, mutta sen raskaus unohtui äkkiä, kun taivaalle ilmestyi revontulet. Pureva tuulikaan ei pystynyt pitämään minua sisätiloissa. Kävin vaan välillä sisällä lämmittelemässä ja sitten palasin takaisin ihailemaan muotoaan jatkuvasti muuttaviin revontuliin. Jopas oli näytös! Ihanaa oli pitkästä aikaa nähdä revontulia. Viimeksi olen nähnyt revontulia vuonna 2016 ajomatkalla Vuokattiin.

Revontulia Tornionjoen yllä

Tämä oli ihan käsittämätön. Ihan kuin joku jättimäisen taskulampun valokiiva vihreänä.

Revontulia olen nähnyt jo kolmena yönä. Uneni ovat kärsineet jonkin verran siitä, että pitää valvoa ja käydä tarkkailemassa revontulia. Viime yönä kävi niin, että tulin sänkyyn hetkeksi odottelemaan revontulien mahdollista voimistumista, mutta nukahdin. Ensimmäisen yön kaltaisia reposia ei ole tullut toista kertaa. Nyt näyttäisi appsin perusteella siltä, että revontulet ovat vähenemään päin. Ehkäpä ihan hyvä, että saan nukuttua :)

Neljä päivää on paistunut joka päivä aurinko ihanasti. Torstaina sateli suurimman osan päivästä vettä. Se kyllä syö tehokkaasti lumet. Jos ei tule takatalvea, niin Torniossakin loput lumet katoavat nopeasti. Pettymykseksemme joella ei ollutkaan hiihtolatuja. Paikallisen koulun takaa lähtee kuntoladut ja olemme käyneet siellä. Siellä on onneksi mukavan tasaisia latuja. Pystyn hiihtämään suuremmitta kivuitta ainakin neljä kertaa pidempään kuin kävelemään. Suurin piirtein tiedän, mistä se johtuu. Outo tilannehan tämä on, että en voi kävellä, mutta hiihto sujuu. Hiihto on tuntunut kropassa sekä pääkopassa niin hyvältä! Kilometrien kertymisellä en pääse kehuskelemaan, mutta kunhan tulee liikettä ja hyvää fiilistä.

Auringon lämmittävän voiman tuntee selvästi kasvoilla

Aurinko sulattaa mökin pihalta lumia kovaa kyytiä, Tornionjoen jään paksuus on vielä kuulemma ainakin 70cm

Ladulla

Ihana paiste ladulla!

Meikäläinen ulkoiluttamassa isältäni eli vaarilta perimiäni suksia. Jos Helsingissä saisin kasaan hiihtokilometrejä enemmän kuin 6km, voisin perustella itselleni uusien välineitten hankinnan.

Tämä on minun kolmas talvinen vierailuni Torniossa ja ensimmäistä kertaa jäätie on auki Ruotsiin. Koska emme päässeet hiihtämään Tornionjoen jäälle, niin menimme sitten autoilemaan sinne. Jäätie oli aika muhkurainen. Jäätielle on käyttöä lähinnä ruotsalaisille. Ruotsin puolella ei näillä paikkeilla ole kauppaa ja jäätietä pitkin pääsee näppärästi oikaisemaan Suomen puolelle kauppaan. Suomen puolen kauppa kyllä kiittää lisäasiakkaista.

Jäätiellä autoilemassa. Tässä ollaan tosin jo palaamassa Ruotsista takaisin.

Vähän panoramakuvaa joelta

Piti ottaa kuva auton navigaattorista, että mitä se näyttää jäätietä ajaessa. Ihan oikeinhan se näyttää, auto menee keskellä jokea :)

Vähäluminen talvi on saanut aikaan sen, että joella näkyy autoja muuallakin kuin jäätiellä. Minulla kesti hetki tajuta, että miksi autoja on joella parkissa. Onhan se tietenkin ihan älyttömän kätevää lähteä autolla pilkille! 

Aurinkoinen päiväpilkki

Kaverukset iltapilkillä

Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!