2. syyskuuta 2025

Savusaunomista ja barbeja

Hyvää syyskuun ensimmäistä päivää! Näin sitä ollaan sitten syksyssä ja minä se vielä vaan muistelen kesäjuttuja. Kesä oli niin ihana, että kesäjuttuja riittää tämänkin jälkeen.   

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna lähdimme ystäväni Sirpan kanssa Herrankukkaroon savusaunomaan. Paikka sijaitsee merenrannalla upeissa maisemissa Naantalin Rymättylässä. Olimme ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten Herrankukkaron savusaunatapahtumassa ja ihastuimme kovasti. 

Kahdessa vuodessa oli tapahtunut sellainen muutos, että Herrankukkaro on laajentanut majoitustoimintaa ainakin kesäaikaan yksityishenkilöille ja savusaunatapahtuman jälkeen paikalla oli suorastaan kuhinaa. Pari vuotta sitten majoittujia oli vain vähän.

Löylyt olivat isossa maasaunassa mukavan lempeät ja merivesi lämmintä, ja onneksi sinilevätöntä. 

Herrankukkaron rannan kaislikkokylpylä ja rantaa


Kaislikkokylpylän paljut ovat erittäin suosittuja. Tällä kertaa me emme käyneet paljuissa kertaakaan. Meidän suosikkimme oli saunaan ja uimaan ja saunaan ja uimaan :)


Sirpa maasavusaunan ovella

Kurkistus jättimäiseen maasavusaunaan




Savusaunatapahtumaan kuuluu myös ruoka. Saaristohenkinen buffet oli jälleen erittäin maistuva. 

Kampelaa syön niin harvoin, että se piti ehdottomasti ikuistaa.

Mahat pullollaan vyöryimme söpöön mökkiimme hieman lepäämään. Edellisellä kerralla olimme isommassa mökissä, joka oli ehkä jopa vielä ihanampi. Tämän mökin plussana oli kiva pikkuparveke, jossa myöhemmin vietimme iltaa ja ihailimme auringonlaskua. Harmi, että siinä isommassa linnunpönttömökissä ei ole parveketta.

Mökkimme Uivelo

Pienen pötkötyksen jälkeen mietimme, että mitäs nyt tekisimme. Heitin vähän huumorilla Sirpalle, että koska majoitukseen kuuluu iltasaunavuoro, niin lähdetäänkös ottamaan vielä uusi uima- ja saunakierros. Päätimme, että kävellään taas alueella ihmettelemässä rakennuksia ja jätetään sitten vielä tunti aikaa toiselle saunakierrokselle.




Toisen saunakierroksen jälkeen parkkeerasimme parvekkeelle. Sirpa oli ostanut vähän juustoja, keksejä ja muita tykötarpeita. Minulla oli mukana shampanja. Sitä siinä Sirpan kanssa harmiteltiin, että kaikki on niin isoissa pakkauksissa ja siksi epäkäytännöllistä tälläiselle kahden hengen luksusiltapalalle. Istuttiin siinä parvekkeella pitkään ja hartaasti ja lopuksi kummastelimme, että kuka söi sellaisen määrän keksejä ja juustoja.


Edellisellä reissulla muistimme ottaa mukaan omat shampanjalasit


Aamulla kävimme aamupalalla ja sen jälkeen tietenkin uimassa. Sitten lähdimme katsomaan Rymättylän kirkkoa. Se on todella komea kirkko. Kirkon edustalla oli suorastaan tungosta, siellä oli hieman aikaisemmin päättynyt konfirmaatio.

Upea paanukatto

Sirpa harrastaa näitä salakuvauksia, ihmettelen tässä, että jestas on komea kirkko


Alttarin takana kirkon seinässä oli opetuslapsia ja piruja ylempänä

Seuraavaksi matkamme jatkoi Turkuun. Oli viimeinen päivä, kun Turussa oli vielä auki Barbie-näyttely Pinkspiration. Yksi suosikkileluistani lapsena oli Barbie. Enemmän aikaa kului varmaan Barbien vaatteiden ja korujen väkertämiseen kuin itse leikkiin. Odotin kovasti, että pääsen ihailemaan barbeja.

Näytteillä oli osa Ursula Kähärin Barbie-kokoelmasta. Eläkkeellä olevalla entisellä hammaslääkärillä on yli 7000 Barbieta. Suurin osa nukeista on säilytyksessä pahvilaatikoissa ja tokihan kalliita keräilyharvinaisuuksia kuuluu säilyttää omassa laatikossaan. Näyttelyn valvoja kertoi, että keräilynuken arvo romahtaa, kun se otetaan pois paketista. Hän osoitti nukkea, jonka hinta on rutkasti yli 2000€ laatikossaan, mutta pakkauksesta poistetun nuken saan noin kolmasosalla avaamattoman nuken hinnasta.

Barbie-kakku

Näyttelytila oli pettymys. Siellä ei ollut minkäänlaista ilmastointia ja hiki valui norona barbeja katsellessani. Näyttelyvieraat saattoivat lainata sentään viuhkan. Sen avulla pysyin  tajuissani. Kävin aina välillä lepäämässä ja kuivaamassa otsaa ja sitten jatkoin näyttelykierrosta. Kyllähän minua hieman harmitti myös se, että vitriineissä olevien barbien kuvaus oli heijastusten vuoksi aivan liian vaikeaa.

Minua kiinnosti erityisesti muotisuunnittelijoiden pukemat barbit, tv-sarja barbit ja hienoihin vaatteisiin puetut barbit. Katseltavaa näyttelyssä oli hurjasti. 

Sitten muutama suosikkini näyttelystä

Prinsessa Leia barbi on upea

Darth Vader barbie - voi hyvänen aika!

Stormtrooper on kyllä supercool :)

Ihan Dana Scullyn näköinen

Tietysti Barbie ajaa Harrikallakin

Upea hääbarbi jolla Vera Wangin suunnittelema puku

Carolina Herreran hääpuku

Audrey Hepburn Sabrina-elokuvassa barbina

Faberge-Barbie

Burberrya päästä varpaisiin

Marilynista ja Elviksestä oli näyttelyssä monta eri versiota

"Julkkisbarbit" olivat useimmat hyvinkin näköisiä. Siksi hämmästytti se, että Kuningatar Elisabeth Barbie ei ollut kovin onnistunut. Vielä kehnompi suoritus oli William ja Catherine.


Voi Mattel, miksi tälläiset. Williamhan on suorastaan pelottavan näköinen

Omituisimman barbin titteli menee joulupukille

Lapsena keräilin jonkin aikaa matkamuistonukkeja, joilla oli jonkinlainen kansallispuku päällä. Kerran aikuisena aloin jo melkein keräämään näitä "kansallipuku"-barbeja

Toivoin kovasti, että näyttelyssä olisi ollut joku lapsuuteni barbeista. Ei ollut. Olen saanut joskus Hra Kepposelta aikuisena joululahjaksi hää-Barbien, se oli näyttelyssä. Hääbarbie herätti kyllä aikoinaan kyselyjä, että onko tämä joku vinkki, että kosintaa pukkaa :)

Tuollaisen hää-barbin sain lahjaksi, siinä oli vielä erillinen häätarvikesetti mukana.

Tämä taisi olla Marie-Antoinette ja barbilla hintaa laatikossaan 2000-3000€ väliin. Ilmeisesti kaksi muuta yhtä pieteetillä valmistettua ja puettua nukkeja ovat samassa hintaluokassa. Ursula on kuulemma Marie-Antoinette myös laatikossa.

Tästä kaikki alkoi, Ruth Handler ensimmäinen Barbie-nukke, jonka hän lanseerasi 1959. Kuvassa kopio vuodelta 1995 ja Ruthin signeeraama laatikko.

Vaikka siitä kuumuudesta narisinkin, niin ehdottomasti näyttely oli hikoilun arvoinen. Olisin viihtynyt siellä vaan paljon pidempään, jos olisi ollut viileämpää.

Minä ymmärrän hyvin, että Ursula hurahti Barbie-keräilyyn :) Ymmärrätkö sinä?



27. elokuuta 2025

Kaikkien aikojen kantarellisaalis

Reilu viikko sitten olin ystäväni Ilonan kanssa mökkeilemässä Tammelan seudulla, jossa Ilona on mökkeillyt koko elämänsä ja hän tietää hyvät sienipaikat sielä. Sienisaalisodotukset olivat siis korkealla! Odotuksena oli, että vähintäänkin mökillä syödään sieniruokia ja jotain pientä saisi kotiin pakastimeen.

Tähän saakka "the kantarellisaalis" sain alakouluikäisenä. Olimme isäni kanssa sienestämässä sukumökillämme Kuhmoisissa ja menimme metsään sukulaisten talon luota Hietamäestä. Saimme kunnon saaliin, ainakin pari litraa. Isä teki siitä kastikkeen ja söimme sen kertaheitolla. Tätä olemme muistelleet vaarin kanssa viimeiset 40 vuotta. Ystäväni Sirpa sanoi, että useimmille ei-niin-hyvillä-paikoilla-sienestämille minun kokemukseni on sukupolvikokemus. Kantarelleja yleensä löytyy vähän ja pari litraa on suuri saalis. 

Tuo muisto toki säilyy mielessäni, mutta kantarelliennätyssaalis on nyt kasvatettu aivan uusiin lukemiin! 

Polvivaivani ovat aiheuttaneet ikävän selkävaivan, joka vaikeuttaa kävelemistä. Metsä onneksi tarjoaa kiviä ja kantoja, joille istua lepäämään. Koska minä olen hidas ja Ilona nopea, niin välillä teimme niin, että Ilona etsi ensimmäisen sienipaikan ja minä jäin putsaamaan sitä ja ilona jatkoi kauemmaksi ja minä könkkäsin perästä. Usein kantarelleja löytyi isompi esiintymä pienellä hakemisella. Kantarellien löytämisen jännityksen ja ilon voimalla jaksoin liikkua metsässä. Paluumatkaa varten taskussani oli pieni herkku :)

Kantarelliyhdyskunta löydetty

Itse löysin :)

Lisää todistusaineistoa - vielä taivun poimimaan sieniä

Metsän ihailua kannonnokasta käsin

Lauantain saalis odottaa putsaamista

Tämän vuosituhannen ensimmäinen löytämäni syömäkelpoinen tatti. Tällä oli painoa yli 300g. Monenlaisia uusia kokemuksia osui tälle reissulle.

Kantarellikastikkeen lisäksi herkuttelimme tattirisotolla

Tässä taitaa olla saalistilanne maanantaina

Tiistaina minulla oli tosi tiukka työpäivä, enkä päässyt metsään lainkaan. Ilona lähti. Sitten metsästä alkoi tulla viestejä "Aivan mahdottoman hyvä paikka löydetty". Saalis täydentyi vielä ainakin kolmella pussilla.

Siinä on meidän saalis. Ilona poimi siitä ainakin kaksi kolmasosaa.

Virallinen saaliin punnitsija


Arvuuttelimme kotiväeltä sekä Instassa sienisaaliin painoa kiloina. Instassa moni arveli, että noin viitisen kiloa. Ilonan isä arvasi oikein, samoin meidän keskimmäinen. Lähimmäksi Instassa veikkasi Marjo Marjon Matkassa blogista. Marjo veikkasi 8kg.

Sienisaaliin paino oli 10,277kg

Ilonan isä ja meidän keskimmäinen siis arvasivat 10kg. En ole edes ikinä osannut haaveilla tälläisesta kantarellisaaliista. Sen putsaaminen ja säilöminen on ottanut suorastaan koville :) 

Jaoimme saaliin puoliksi, taisin saada ehkä jopa vähän enemmän. Elämäni sienisaalis! Tätä muistelen vielä pitkään! 

Muut mökkihuvit olivat perinteiset: saunomista ja uimista. 18-asteinen järvivesi tuntui yllättävän kylmältä. Viimeksi olin uinut omalla mökillämme ja silloin vesi oli huikeat +28.



Paikalliset eläimet tykkäsivät minusta


Tämä kaveri ei sentään tullut iholle