Slåtmossen on hieno citysuo Jakomäessä

Pääsiäisenä kävin retkeilemässä ex-kolleegani Ilonan kanssa. Etsiskelimme rauhallisempaa ja vähän epätavallisempaa retkikohdetta. Ilona bongasi, että Jakomäessä on suo. Slåttmossen niminen suo on 7,4 hehtaarin luonnosuojelualue Helsingin puolella. Suo jatkuu suojelemattomana Vantaan puolella.

Sovimme, että pysäköimme autot Somerikon tien koirapuiston lähelle. Parkkipaikan löytäminen osoittautui suunniteltua vaikeammaksi. Siihen saattaa olla syynä tieremontti ja urheiluhallien parkkipaikat jäivät jotenkin tietyön varjoon ja siksi huomaamatta. Ilona taisi parkkeerasi Vantaan puolelle huoltoasemalle ja minä S-marketin pihaan. Löysimme toisemme ja pienen haparoinnin jälkeen myös suon.

 Google osoittaa aika hyvin suon oikean paikan

Slåttmossen on ihan ehta ja aito suo. Se tuoksui hurmaavasti suolta. Minulla on rakkaussuhde suohon. Isovanhempieni kesämökki oli isäni hankkimalla tontilla soisen lammen rannalla. Mökki oli pienen mäen rinteessä. Rantaan oli ajettu kuormakaupalla soraa, jotta siinä pystyi oleskelemaan. Mökkirannan vieressä kasvoi suopursut, tupasvillat, juolukat ja variksenmarjat. Vieläkin muistan suon tuoksumaailman ja tietenkin ne loppukesästä löytyneet muutamat ja sitäkin herkullisemmat lakat.

 Suopursusta tulee lapsuus mieleen

Suolla oli hyvin rauhallista. Näimme kolme muuta ulkoilijaa. Pitkospuilla sai siis kävellä rauhassa, nauttia maisemast ja haistella suon tuoksua. Istuimme kaatuneen puun rungolla eväskahveilla auringosta nauttien. Maiseman perusteella olisimme voineet olla vaikka jossain kansallispuistossa. Yksi asia paljasti, että olemme asutuksen lähellä. Porvoonväylältä kantautuu suolle liikenteen huminaa. Minun luontokokemustani liikenteenhumina ei haitannut lainkaan, saahan se citysuo jotenkin poiketakin muista soista.

Kuvasin hieno suota hävyttömän vähän. Tämä oli koronakaranteenin ensimmäinen kerta, kun tapasin ystävääni. Yritimme pitää 2m etäisyyttä ja samalla puhua pulputtaa aika rästiin jääneet kuulumiset. Kannattaa tutustua Slätmosseniin.

Suon reunamilla

Suon vieressä sijaitsee hiekkakuopat. Ne ovat muodostuneet lammiksi ja niitä on yhteensä neljä. Yksi Helsingissä ja loput Vantaalla. Lammet ovat ilmeisesti olleet paikallisten uimapaikkana jo pidempään, vaikka laiturit ja muu infra puuttuu. Uteliaisuudesta kävimme suon jälkeen kiertämässä tuonkin osan alueesta. Vastaamme tuli yksi hieno omatekoinen nuotiopaikka lammen rannalla. Nuotiopaikalla pysäytimme pikkupoikien urakan, jossa kaikki nuotiopaikalle haalitut kivet, istuinlaudat, pöytälevy ja ne pari pihatuolia piti heittää lampeen. Osa hiekkakuoppien alueesta oli sotkuista, roskikset olivat täynnä ja roskia oli pitkin tien viertä. Siistimisellä ja perusinfran parantamisella paikalla olisi mahdollisuus olla kaupunkikeidas ja uimapaikka. Vantaalla kun on krooninen pula uimapaikoista.

Siistimisen lisäksi osa vierailijoista tarvitsisi tietoa, kuinka ulkoilualueilla kuuluu toimia. Siis muutkin kuin alakoululaiset. Jostain paljon eteläisemmästä heimosta oli kaksi autokuntaa lähtenyt hiekkakuopille viettämään pääsiäistä. Kevyen liikenteen väylä on tuossa kohtaa niin leveä, että ulkoilijat olivat karauttaneet autoilla suoraan lammen rannalle. Iltapäivän lepäilyä varten lammen rannalle oli pystytetty teltta. Ruoka kärysi grillissä ja houkuttelevat tuoksut leijuivat pitkälle. Isännät istuivat grillin luona, emännät olivat omissa puuhissaan. Ruuan jälkeen oli ilmeisesti vuorossa vesipiipun pössyttelyä. Availimme hieman keskustelua siitä, että oliko perille tuova reitti tarkoitettu moottoriajoneuvoille, mutta kireäksi muodostuneen tilanteen vuoksi päätimme jatkaa matkaa.  Suositten siis Slåtmossenin suota, mutta hiekkakuoppia en. Hiekkakuoppien alueen siisteys ja käyttö saa minulta lähinnä moitteita.

Autoilijat ulkoilemassa