23. elokuuta 2019

Paskan kesän jälkeen sairastellaan

Edellisestä blogipostauksesta on kulunut melkein paria viikkoa. En voi sanoa elämäni keventyneen tai sen laadun parantuneen viimeisen parin viikon aikana. Olen nimittäin ryhtynyt sairastelemaan.

Ensin iski mahaoireet. Luulin jo sairastuneeni johonkin vatsapöpöön, sitten luulin saaneeni sappikivet tai umpisuolen. Parin päivän potemisen jälkeen oireeet alkoivat muuttuivat ja alkoivat vaikuttamaan tutuilta. Lopullisen diagnoosin ja tilan varmistaa vatsalaukun tähystys, mutta hyvin todennäköisesti vanha riesani eli mahakatarri on palannut.

Popsin närästyslääkkeitä lääkärin ohjeen mukaan moninkertaisesti paketin suosituksen mukaisesti. Lisäksi olen erittäin tarkalla juomakuurilla: ei kahvia, ei teetä, ei hiilihapotettuja juomia, ei tuoremehuja, ei alkoholia. En juuri juo maitoa, joten jäljelle jää vesi. Elimistöni huutaa kahvia ja cocista. Ruuan kanssa vaihtoehtoja jää enemmän, vaikka kiellettyjen listalla on sitrukset, sipuli, valkosipuli, palkokasvit, herukat, irtokarkit, voimakkaasti maustetut ruuat, hyvin rasvaiset ruuat tai käristetyt ruuat.

Vatsavaivaviikon piristys oli se, että saimme hoitokoiran pariksi päiväksi. Pojat olivat aivan innoissaan. Minunkin tuli nautittua hyvästä säästä koiralenkeillä. Jouduin olemaan töistä poissa yhden päivän. Töitä oli niin paljon, että katsoin parhaimmaksi tehdä niitä sen verran, mitä jaksoin. Anssi Kelan keikkalippu jäi käyttämättä, en vaan kyennyt matkaan.

Suloinen Minnie

 Mikä nukkuma-asento :D

Viikonlopuksi toivuin lepakkojahtiin. Viikolla tuli maalaismummolan liiketunnistimista hälytys ja kuvissa oli näkynyt, että sisällä lentää lepakko. Hra Kepposen veli ehti ensimmäisenä lepakkojahtiin, mutta lepakko oli ryöminyt seinän ja takan viereiseen koloseen turvaan ja piiloon. Me yritimme turhaan tutkia koloa. Se oli niin pitkä, että loppuun saakka ei ylety eikä näe. Toivottavasti lepakko löysi tiensä ulos, eikä meitä myöhemmin odota ikävä raadon haju. Koska olimme kahdestaan liikkeellä, niin lepakkojahdista muotoitui kiva päivä: saunoimme, uimme ja söimme taas kerran Kirkkonummen BistroOmatissa.

Taivaallisen hyvä kuohkea kanttarellikeitto.

 Mansikkapavlova

Maalaismummolaan palasin pian lepakkojahdin jälkeen. Vietimme neljän hengen uimaseuran kanssa mökki-illan. "Uimaseura" on työpaikan naisten perustama, siinä uimisella ja ruokailulla on yhtä suuri osuus. Sääennuste viikonloppuna lupasi alkuviikolle pelkkää vesisadetta, mutta iloksemme ilta oli kaunis, lämmin ja aurinkoinen. Aluksi opettelimme tekemään intialaista päähierontaa toisillemme, sitten saunoimme ja uimme urakalla ja ilta päättyi illalliseen. Tuntui aivan kuin olisi ollut lomapäivä, vaikka lähdimme toimistolta vasta klo 16.


 Pimenevän elokuun illan tunnelmia

Illallinen oli erinomainen, vaikka se ostettiin näppärästi pääosin kaupan kalatiskiltä. Alkupalaksi ostimme kaupan lohiviettelystä, jota laitoimme saaristolaisnappien päälle. Jestas se oli hyvää! Olen joskus tehnyt samanlaista itse joko graavilohesta tai kylmäsavustetusta lohesta. Siihen tulee siis lohta, maustamatonta tuorejuustoa, punasipulia ja mausteita oman maun mukaan. Pääruuaksi oli savulohta ja salaattia.


Meidän keskimmäinen oli viikonloppuna flunssainen ja kurkkukipuinen. Todella huono ajoitus sairastella, koska hänellä alkoi neljän päivän leirikoulu tiistaina. Poika lähti sinne vielä hieman toipilaana. Viikolla tauti sitten iski minuun, kuopukseen ja esikoiseen. Pää täynnä räkää ja kurkku kipeänä on pakko painaa etätöitä vielä perjantaikin. Lauantaina olisi vuorossa äitini uurnan lasku hautaan. Olen vielä ensi viikon pomoni sijainen ja kun sen viikon klaaraan, niin sitten voin vaikka romahtaa sängyn pohjalle.

Mukavaa perjantaita!

18 kommenttia:

  1. Kyllä oli tosi ikäviä kuulumisia! Toivon pikaista paranemista teille kaikille!

    VastaaPoista
  2. no voi kurjuuksien kurjuus!
    Toivottavasti tokenette flunsista, ja toivottavasti vatsa asettuu pikaisesti. Elämä pelkällä vedellä on aika...vetistä. (kyllä sentään kahvi tai tee pitää saada, tai edes vichy!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännä kuinka älyttömän hyvältä kahvi tuoksuu, kun sitä ei voi juoda :D

      Flunssa alkaa onneksi vähän laantumaan.

      Poista
  3. Voi sentään. Koetahan jaksella ja lepäillä!

    VastaaPoista
  4. Voi ei. Olen pahoillani näistä kaikista terveysriesoista. Ja niistä jumista rajoituksista syömissä ja juomissa.
    Voimia !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Flunssa alkaa onneksi vähän hellittämään, mutta jatkan kärvistelyä vesilinjalla :(

      Poista
  5. Koitahan parannella <3 osittain tuo vatsaongelma voi johtua henkisestä kuormituksestakin, ainakin itselleni käy helposti niin.

    Meillä oli keskimmäinen ekan kouluviikon kuumeessa, hän reagoi kuumella myös aina koeviikon jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luulen myös, että vatsaongelman uuteen puhkeamiseen vaikutti stressi. Toki siellä pohjalla on ibuprofeiinilla pilattu vahva ja kevään aikana hörpityt kahvit, mutta uskon että lopullisen niitin iski stressi ja kuormitus.

      Meillä on yhdellä lapsella stressivatsa ja sen kyllä huomaa :(

      Poista
  6. Kun henkinen kuormitus on kovaa kroppakin reistailee. Toivon pikaista paranemista ja tsemppiä tuleviin koitoksiin työrintamalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä :)
      Juuri edellä kommentoinkin, että uskon, että viimeinen niitti mahalla on juurikin stressistä ja kuormituksesta. Pohjalla toki vanha vaiva ja kevään aikana hörpityt kahvit.

      Poista
  7. Kroppa varmaan reagoi kaikkeen kokemaasi. Kannattaisiko rauhoittua hetkeksi. Ottaa omaa aikaa itselle ja miettiä syntyjä syviä. Minusta tuo paska kesä kuulostaa niin pahalta. Varsinkin kun tietää, mitä menetyksiä kesääsi kuuluu. Kun kuolema koskettaa, en sanoisi, sitä paskaksi asiaksi. Se on elämää, sitä arkea, jota elämä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellä on vastasinkin, että uskon itsekin, että kuormitus ja stressi ovat tehneet tehtävänsä mahani kanssa. Olen raivannut paljon kalenteristani juttuja pois, jotta aikaa jää levolle. Eipä sitä siitä huolimatta mitenkään huomattavia määriä jää, kun töiden ja perheen pyöritys vie niin paljon aikaa.

      Minulle läheisen kuolema ei ole vielä tässä isässä arkea vaan ikävä, kamala asia, joka saattaa mullistaa elämää monella eri tapaa. Ehkä 20 vuoden päästä se on arkisempi.

      Poista
  8. Eipä ole kivaa ollenkaan ja nyt on ollut niin paljon stressiä siellä, että maha ei sitten tykännyt. Tuttu vaiva tuo katarri omalla miehellä ja eipä ole kiva ollenkaan ja esim. paprikaa, kahvia jne. ei voi ikinä enää syödä. Vallan sai nuorena ihan tämän jo ja oireilee aika ajoin.

    Hurjasti tsemppiä ja nyt on pakko kelkan jo kääntyä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä Tiia!
      Vatsakatarri on tosiaan siitä ikävä vaiva, että paranee hitaasti ja uusiutuu helposti. Minun kaltaiselleni kofeiiniriippuvaiselle ottaa koville yrittää opetella irti kahvista ;)

      Täällä viikko alkoi edelleen flunssan merkeissä. Pojat olivat enää vain hieman räkäisiä ja he suoriutuivat jo kouluun, mutta minulla tauti vaan jatkuu.

      Poista
  9. Voihan rähmä. Nyt voisi taas onni kääntyä ja mustat pilvet väistyä Kepposten perheen yltä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tämä tästä taas muuttuu paremmaksi. Vieläkin köhitään esikoisen kanssa, mutta ollaa jo sentään koulu- ja työkunnossa ja ihan kohta on taas perjantai.

      Poista