Sipsejä varastava lintu

Tälläinen juttu on jäänyt roikkumaan luonnoksiin, odottelemaan aikaa kirjoittaa se loppuun. Pakkohan nämä hauskat eläinjutut on aina julkaista - vaikka sitten jälkijunassa.

Osa eläimistä sopeutuu elämään ihmisten läheisyydessä ja alkaa hyödyntämään ihmisten ruokia. Lehdessä oli juttu variksista, jotka ovat syöneet roskisten jätteillä niin hyvin, että varisten lentokyky on merkittävästi heikentynyt ylipainon vuoksi. Lokit valitettavasti lentävät liiakin hyvin ja pystyvät tarkkoihin hyökkäyksiin. Parikin kaveria on somessa tänä kesänä manannut sitä, että lokit vievät nykyisin jäätelötöttörötkin.

Keväällä 2022 todistin ehkä eniten opittuja taitoja vaativaa ruokavarkautta. Se tapahtui rannalla Sydneyssä. Oli kaunis päivä Shelly beachillä ja ihmisiä oli jonkin verran paikalla. Minulla oli rantapyyhe puolivarjossa. Jossain vaiheessa taakseni tuli äiti, jolla oli pieni lapsi ja rattaat mukana. Huomasin kyllä, että paikallinen lokki-pulu-lintu (tämä ei ole tieteellinen nimitys) brush turkey eli kekokana kyttäsi tavaroitani. 

Rikospaikka

Rikospaikka kuvattuna toisesta suunnasta

Kun tulin snorklaamasta oli äiti ja lapsi vesirajassa leikkimässä. Huomasin, että kekokana kaivaa rattaitten alaosasta tavaroita pois. En ehtinyt asiaan reagoida, kun kekokana jo löysi aarteensa. Pienen avaamattoman foliopussin. Lintu kipitti rannan reunaan aarteensa kanssa. Minä menin kännykän kanssa perässä. Kekokana oli varastanut pienen avaamattoman sipsipussin.

Sipsit mulle - tuumi kekokana

Tästä kuvasta näkyy paremmin sipsivarkaan naamakin.

Kekokanalla oli taktiikka pussin avaamiseen. Kovin kauaa ei kestänyt, kunnes pussi oli nokittu auki. Nokkimista nopeutti se, että kekokana kiilasi pussia kiveä vasten.

Ei kestä tämän pussin avaaminen kauaa kekokanalta

Kun pussi oli auki, tuli toinen kekokana osille. Homma ei mennyt rähinäksi, toinen tyytyi sivusta muutamien sipsien maisteluun. En kyllä pysty ymmärtämään, että miten suolaiset sipsit maistuvat linnuille.

Sipsiä nokkaan ja kaverille myös

Kekokanat vaikuttavat varsin oppivaisilta. Lintu osasi tutkia lastenrattaiden alakorin ja tiesi, että tuollainen foliopussi tarkoittaa ruokaa. Lisäksi lintu osasi näppärästi avata pussin. Tämä suoritus peittosi aikaisemman, jossa näin kuinka varikset tonkivat roskiksen bussipysäkillä. Yksi varis kaivoi roskiksesta roskia muille, jotka sitten erottelivat mahdollisen herkkupalat itselleen.

Harvoin sattuu olemaan kännykkä niin lähellä, että näitä eläinkohtaamisia pääsisi kuvaamaan. 2015 kesällä olen ikuistanut sen ajan kännykkäkameralla, kun orava kävi järjestelmällisesti kaikissa kerrostalon asunnoissa, joissa oli tuuletusikkuna auki. Ensin luulin näkeväni harhoja, että jotain pujahti ikkunasta sisään. Ei ollut harha vaan utelias tai ryöväilevä orava.

Kolmas kerros ei paljoa oravaa hidasta, nopeasti se juoksi tuota rapattua seinää pitkin

Kivaa perjantaita ja viikonloppua!

Kavereitten ja teinien kanssa

Olin viime viikolla muutaman päivän mökillä etätöissä ja minulla oli mukana meidän kuopus ja hänen kaverinsa. Tämä oli joko kolmas tai neljäs reissu, jolloin pojalla on sama kaveri mukana. Kerrat ovat painuneet hyvin mieleen, koska teinivieraan suurimpana toiveena on mahdollisimman lihapitoista ruokaa. Lihan ei tarvitse olla mitään arvokasta pihvilihaa, vaan ruuaksi kelpaa erinomaisesti jauheliha- ja makkararuuat. Pojan vanhemmat siirtyvät jatkuvasti enemmän ja enemmän vegaaniseen ruokavalioon ja teini rakastaisi lihaa. Näissä kokkailuissa minä pääsen helpolla, kun grillimakkarakin on suurta herkkua ;)

Viime viikolla tapasin lapsuuden ystäviäni mökillämme. Ystäväni Marjukka Australiasta on Suomessa lomailemassa ja olemme jo vuosia aina treffanneet Kirsin ja Marjukan kanssa. Viime vuonna olimme Loviisan avoimet puutarhat tapahtumassa, tänä vuonna ohjelmana oli aikainen illallinen ja uimista. Meillä on takana pitkä ystävyys, jo vuodesta 1980.

Ruuaksi oli siikamurekepihvit, savulohta, kermaviilikastiketta, salaattia ja perunoita

Kirsi toi pihaltaan näin upeat pionit minulle

Pionien taakse on hyvä piilotella kaksoisleukaa ;)

Sää mökillä oli ihana ja teinit nauttivat uimisesta ja saunomisesta. Kun minulla oli vieraita, niin kuopus kokkasi silloin itselleen ja kaverilleen pasta carbonaran. Pojat söivät kahteen pekkaan kaksi pakettia pekonia, melkein 500g spagettia ja 1,5 pientä pussia parmesania. Koska kasvuikä, niin pojilla oli taas illalla kova nälkä.

Vierashuone piti heti jakaa. Ettei vaan olisi jotain majanrakennusvietin jäänteitä tämä aktiviteetti

Tässä pelataan "pesistä"

Harmillisesti kaikki "pesis"kuvat ovat yhtä epäonnistuneita. Välineiden puuttuminen ratkaistiin siten, että mailana on isoisoisän vanha kävelykeppi ja pallona muovinen 0,33l pepsipullo. Kun kaverilta loppui ruutuaika kännykällä, nousi kekseliäisyys uudelle tasolle. Ihan komeasti pojat saivat pepsipullon lentämään kapella kävelykepillä. 

Sehän ei ole reissu eikä mikään, jos ei teinit jotain hölmöilyä keksi. Pojat olivat kaivaneet järven pohjasta savista mutaa ja olleet mutasotaa.

Mutasotkujen lisäksi nahkavahvisteiset Eccon sandaalini kastuivat järvessä märiksi ja jouduin ajamaan kotiin läpimärissä kengissä. Meinasin ottaa kilarit, mutta sitten ajattelin, että kai sitä nyt yhdet märät kengät kestää, kun sentään kelpaan vielä mökkiseuraksi teineille ;)

Minunkin oli ihana päästä nauttimaan lämpimästä järvivedestä ja hyvästä säästä iltaisin

Kävimme pitkästä aikaa viime viikolla syömässä vakiopaikassamme Herttoniemenrannan trattoria Il Farossa. Sieltä tallentui kännykkään tälläinen kuvasarja.

Kiitos isi tästä erinomaisesta ateriasta, annan sinulle kiitoshalin. Kenties kuvassa kiero feikkihymy

Halaan sua isi lisää, katso kameraan, kun äiti ottaa kuvia

Nälkäinen nuoriso vie ruuan vanhempiensa lautaseltakin - ihan kirjaimellisesti :D

Tämä on meidän suosikkiannoksia, aina joku ottaa sen. Kuvassa savulammas-herkkusienipasta

Sitten vielä pieni katsaus nuorisomuotiin. Olen kohta vuosikymmenen suositellut Hra Kepposelle miesten käsilaukun hankkimista. Hänellä on mukanaan useinmiten lompakko, kännykkä ja autonavaimet. Mutta Hra Kepponen ei ole vieläkään ymmärtänyt pikkulaukun hienoutta. Pojat sen sijaan ovat. Alkukeväästä keskimmäinen soitti, että maksanko hänelle UFFilta löytyvän siistikuntoisen Marimekon kankaisen olkalaukun. Lupasin maksaa. Kun keskimmäinen oli jonkin aikaa kulkenut iltaisin olkalaukkunsa kanssa, esikoinen tuumasi, että hän tarvitsisi myös laukun ja mielellään joku Marimekon kassi hänellekin. Satuin muistamaan, että minähän otin mummin tavaroista talteen hänen vanhan Marimekon olkalaukkunsa. Poika otti mielellään mummin vanhan laukun käyttöön. 

Teinien olkalaukut - ruskea on mummin vanha

Viimeistä työviikkoa viedään ennen lomaa :)

Aamiaistreffit Levainissa ja uudistettu Esplanadi

Meidän piti mennä Ilonan kanssa mökkeilemään ennenkuin hän lähtee pohjoiseen ja jatkaa sieltä suoraan pidemmälle ulkomaan reissulle. Olin treffiajankohtana vielä väsynyt sen kauhean öisen yskän jäljiltä ja ehdotin, että tekisimme jotain lyhyempää kaupungilla. Päädyimme sopimaan aamiaistreffit Levainiin. Levain tarjoilee aamiaista, lounasta ja loppuviikosta myös illallista, sekä myy leipomotuotteita. Levainin hapanjuurileivän olen todennut hyväksi, mutta muuten tämä oli ensimmäinen kerta kuin söin Levainissa.

Päädyimme Ilonan kanssa täsmälleen samoihin tuotteisiin. Otimme avokadoleivät uppomunalle, breakfast bowlin ja kahvin. Aamiaisen hinnaksi tuli 25€. Olin hieman hämmentynyt, että noilla hinnoilla paikka oli täynnä. Tein meille pöytävarauksen kaksi päivää ennen ja Levain oli jo loppuunvarattu välille 11-12:30. Aamiainen oli kyllä herkullinen sekä terveellinen.

Aamiaisella. Tässä kohtaa naamasta näkyy sairastelu ja valvotut yöt

Avokadotoast ja uppomuna

Pitäisi opetella tekemään uppomunia. Yksi maailman parhaimmista ruuista on eggs Benedict.

Ihana mustikkabanaanikreemi. Kun mustikkasesonkin alkaa, niin pitäisi yrittää löytää tälle resepti ja kokeilla.

Ilona 

Levain

Levainin pullavalikoimaa

Aamiaiselta jatkoimme katsomaan uutta Espaa. Molemmilta Esplaneilta on poistettu yksi autokaista. Eteläesplanilla on leveä pyöräkaista ja Pohjoisespalla "viherkatu" istutuksineen, penkkeineen ja laajennettuine ravintoloiden terasseineen. Espan puistoalueella olivat kesäkukat upeassa loistossa.

Espan kukkaloistoa

Ensimmäistä kertaa näin Espalla kukkivan kultasateen. Se on ihastuttava!

Runebergin patsasta ympäröi värikäs kukkameri. Minusta niin ihana!

Espan muutos on koeluontoinen ja kestää 1,5 vuotta. Se on saanut paljon kritiikkiä liikenteen tukkeutumisesta sekä siitä, että pyörätien asfaltti laitettiin vanhojen mukulakivin päälle. Minusta jalankulkijan kannalta uusi viheralue on viehättävä kasveineen ja penkkeineen ja ravintolaterassit kivoja. Nähtäväksi jää lisäävätkö ne riittävästi keskustan vetovoimaa. Minusta on tullut lähiöihminen. Käyn keskustassa lähinnä ravintolassa tai kahvilassa tapaamassa ystäviä muutamia kertoja vuodessa. Viehättävällä vihervyöhykkeellä ei ole vaikutusta kulutuskäyttäytymiseeni. Ajelen ehkä 10-12 kertaa vuodessa keskustan lävitse ja olen käyttänyt reittinä Espaa. Sille pitää etsiä jokin vaihtoehto ja se hieman ärsyttää.

Pitkä penkki ja istustusaltaita

Hienot istutukset

Tämä mäyräkoirapenkki on niin veikeä :)

Marimekon myymälällä on kesäkahvilaterassi. Minusta ihanan värikäs!

Aamupäivä kaupungilla oli varsin onnistunut. Nyt haaveilen perinteisitä torikahveista :)

Oletko jo käynyt katsomassa Espan viheraluetta? Tykkäsitkö?

Kivaa viikonloppua!

Hyvän sään ja ruuan perhejuhannus

Sää suosi tänäkin vuonna juhannuksen viettoa mökillä. Meillä oli rauhallinen ja leppoisa perhejuhannus oman perheen ja apen kesken. Harmillisesti isäni sairasteli juhannuksena, eikä päässyt mukaamme mökille. Aurinko paistoi, järvivesi oli ihanan uimalämmintä, ruoka oli hyvää ja linnut lauloivat. Otettiin aika rennosti. Toki piti ottaa ylimääräinen ajokeikka, kun nuoriso ei halunnut viettää koko pitkää viikonloppua mökillä ja kävimme tipauttamassa heidät takaisin kaupunkiin.

Vuosikausia mökillä vietettiin juhannuksena isot suvun yhteiset juhannusjuhlat. Juhlissa oli enimmillään kolmisenkymmentä henkeä. Anopin kuoleman jälkeen niitä ei ole enää pidetty. Joskus olemme miehen kanssa miettineet, että pitäisikö meidän jatkaa perinnettä, mutta oli se sen verran raskas operaatio, että en tiedä, miten sen jaksaisimme. Suvun juhlaperinteestä kummuten meillä on hääpäivä juhannusaattona. Ehkä voisimme suoritua sellaisesta, että joka viidentenä hääpäivänä järjestäisimme yhdistetyn hääpäivä-juhannusjuhlan.

Alla kuvia juhannuksen vietosta

Poimimme juhannuskukiksi perinteen mukaan lupiineja. Uudellamaalla alkaa kukinta olla jo ohitse.

Appi oli tehnyt erinomaista siemennäkkäriä, jota söimme lohimoussen kanssa. Nam! Apen siemennäkkäri oli niin hyvää, että sitä pitää tehdä kotonakin. Pojat söivät senkin loppuun.

Juhannusaattona tarjolla oli perinteinen kalapöytä: savulohta, kylmäsavulohta, lohimoussea, kermaviilitillikastiketta, salaattia ja uusia perunoita. Hra Kepponen grillaili vähän lihaa nuorisolle.

Jouluksi ja juhannukseksi appi hankkii kakut Lohjan St. Honoreelta. Se on yksi Suomen parhaista konditorioista ja se oli anopin vakiopaikka. Anopin työmatka kulki aikoinaan aika läheltä St. Honoreen leipomoa ja sitä kautta tutustuimme heidän herkkuihinsa. Jos olin mökillä synttäreitteni aikaan, niin anoppi toi silloinkin sieltä kakun. Synttärikakku oli aina yllätyskakku, muuten juhlapäiväkakut olivat aina ne samat.

Mansikkatartaletti ja pormestarin pullakranssi. Pullan nuoriso söi loppuun jo juhannusaattona. Mansikkatartaletin jämät söimme sunnuntai-iltana vaarilla, kun kävimme moikkaamassa häntä. Meidän perheelle 10 hengen kakku on ihan sopiva :D

Siitäkin on tullut jo perinne, että viimeiset kantarellit syödään juhannuksena. Apen pöytäliinavalikoimasta löytyi myös tälläinen keltakukkainen ihanuus.

Kävimme soutelemassa

Olisin jo aivan kypsä jäämään lomalle, mutta vielä pitää jaksaa. Olen taas onnistunut sähläämään omia asioitani ja nyt yritän saada niitä jotenkin kuosiin. Tällä viikolla on vanhan leasing auton palautus ja uuden vastaanotto ja joku rva K unohti varata palautuskatselmoinnin. Tilannetta hämäsi se, että leasingfirmalta tuli viesti, että mikäli työnanatajan palautuspolitiikka sallii, niin auton voi palauttaa uuden auton toimittajalle. Ehdin jo ilahtua, että ihanan vaivatonta! Tietenkin oli niin, että sepäs ei koskenut minun toimipistettäni ja auto pitää palauttaa julkisten ulottumattomiin 35km päähän. Huoh. 

Tällä viikolla lähdemme jännittävästi täyssähköautolla käymään mökillä kuopuksen ja hänen kaverinsa kanssa. Tämä on kolmas ellei peräti neljäs mökkireissu. Todella mukavaa, että pojat haluavat vielä tehdä kanssani mökkireissun. Minulla tosin ei ole lomaa, mutta onhan se kivaa minullekin, että voin ottaa lounas- ja kahvitaukouinnin.

Kivaa alkanutta viikkoa!