Ruokaviikko

Pitkästä aikaa postaus viikon illallisista. Tavalliset ruokapostaukset ovat olleet monen lukijan suosikkeja ja minusta on aina kiva päästä kurkistamaan, mitä muuta syövät. Tällä kertaa aterioista ei ole hintatietoja.

Sunnuntai
Grillipihvi, keitetyt perunat ja kantarellikastike. Lisukkeena grillattuja maisseja, tomaattia ja salaattia.

Kuka valmisti: Minä tein kantarellikastikkeen, Hra Kepponen muut
Kuka söi: Kantarellikastiketta minä, Hra Kepponen ja esikoinen. Grillipihviä muut paitsi kuopus.
Mitä tykättiin: 5/5 kategoriaa, paitsi kuopus 4/5 joka söi jälleen grillimakkaran ja perunaa

Pihvilihana porsaan kasler

Maanantai
Kantarellirisotto. Lisukkeena salaattia ja tomaattia.

Kuka valmisti: Minä
Kuka söi: minä, Hra Kepponen ja esikoinen
Mitä tykättiin: Minä ja Hra Kepponen 5/5.
Esikoinen: "Menit sitten haaskaamaan hyvät kantarellit sekoittamalla ne riisiin!"

Tiistai
Lihapullat, perunamuusi ja Bearnaise-kastike (kastike suoraan tetrapakkauksesta). Lisukkeena tomaattia.

Kuka valmisti: Hra Kepponen
Kuka söi: Kaikki
Mitä tykättiin: Maistuu kaikille 4/5 kategoriaa

Keskiviikko
Makaroonilaatikko, lisukkeina ananasalaattia ja etikkapunajuuria

Kuka valmisti: Hra Kepponen
Kuka söi: Kaikki
Mitä tykättiin: Ollaan kaikki aika kyllästytty makaroonilaatikkoon ja syödään sitä nykyisin harvoin. Tämä versio oli mehevämpää, koska Hra Kepponen oli laittanut sekaan yhden Koskenlaskija dipin.

Torstai
Parmesaanikanaa ja pestopastaa. Lisukkeina tomaattia. Pestona kokeilussa nokkospestoa sekä kuusenkerkkäpestoa.

Kuka valmisti: Keskimmäinen, Hra Kepponen avusti
Kuka söi: Kaikki muut paitsi kuopus
Mitä tykättiin: Parmesankana on suosikkiruokien listalla, harmi että kuopus ei tykkää siitä. 5/5 kategoriaa.

Ohjeen olen julkaisuut blogissani aiemmin: https://pikkukepponen.blogspot.com/2020/02/kuukauden-ruoka-parmesaanikana.html

 

Hra Kepponen skannailee kaupassa uutuuksia, itsehän kuljen kuin laput silmillä ja yritän suoriutua kaupasta mahdollisimman nopeasti pois. Hän oli löytänyt kaksi kotimaista pestovaihtoehtoa. Nokkospestosta emme tykänneet lainkaan, kerkkäpesto oli ihan ok. Pojat kyllä totesivat, että ainoa oikeas pesto on Barillan pesto.

Vasemmalla nokkospesto ja oikealla kerkkäpesto

Perjantai
Kantarellipiirakkaa ja fetasalaattia maalaismummolassa ystävieni Ilonan ja Otilian kanssa.

Kuka valmisti: Piirakan teki Ilona, salaation Otilia
Mitä tykättiin: Erinomaista!

 

Täytteessä oli ainakin creme fraichea, pohja kaupan pakastealtaasta

Piirakan jämät söimme seuraavana päivänä kahvin kanssa

Lauantai
Kantarellirisottoa ja loimulohta, lisukkeena salaattia ja tomaattia

Kuka valmisti: Risoton valmisti Ilona, loimulohi Kirkkonummen Maatilakaupasta
Mitä tykättiin: Erinomaista!

Tämä viikko olikin hyvin poikkeava ruokaviikko: laitoin ruokaa ainoastaan kahtena päivänä ja 4/7 aterialla oli kantarelleja. Normaalia puolestaan on se, että lähinnä jauheliharuuat ovat sellaisia, jotka kelpaavat kaikille lapsille. Kuopus syö kanaa huonosti, lähinnä se kelpaa vain aasialaisissa ruuissa, esikoinen ei syö mitään makkararuokaa, valitettavasti kasvisruuat maistuvat pojille kehnosti.  Meillä säästetään kaikki tähteet ja nirsoilijat yritämme ruokkia ensisijaisesti tähteillä. 

Ruokaviikon paras juttu: Ihanan vähän kokkausta minulla
Parannettavaa: Kalan ja kasvisruokien määrä

Kirkkonummen Maatilapuodin kautta mökkeilemään

Ystäväni Ilona on innokas ja taitava sienestäjä ja olimme sopineet Ilonan kanssa, että hän tulee meidän maalaismummolaan kartoittamaan sieniämetsiä. Perjantaina suuntasimme Ilonan kanssa kohti maalaismummolaa. Ajelen aina Kehä III kautta mökille. Perjantaina hain Ilonan kyytiini ja luontaisesti ajelimme länsiväylää pitkin Kirkkonummelle. Tämä erilainen reittivalinta mahdollisti näppärästi poikkeamisen Kirkkonummen Maatilapuodissa.

En ole aikaisemmin käynyt sisällä Kirkkonummen Maatilapuodissa, vaikka tuollaiset paikat viehättävät minua suuresti. Tein hieman ostoksia ja kaikki tuotteet olivat hyviä, joten palaan varmasti Maatilapuotiin.

Tuoretta syksyn satoa

Tyrniä, luumuja ja pikkukurkkuja

Hilloja sekä minulle aivan uusia jauhoja kuten hernejauho ja härkäpapujauho

Mielenkiintoisia sooseja, kuten siipisoosi. Ehkä haen sen myöhemmin kokeiluun.

Sisällä toimii kahvila, jonka vitriini notkui useita houkuttelevan näköisiä kakkupaloja ja tuoretta oman leipomon pullaa sekä täytettyjä sämpylöitä. Ostin sämpylöitä kaupan puolelta mökille ja ne olivat tosi hyviä. Valitsin itselleni uuden marjaisan ja vähemmän sokerisen limun sekä kinuskipähkinätartaletin. Kyllä maistui!

Marjalimonadi ja kinuskipähkinätartaletti

Maatilapuodin pihalta ostimme mukaan pari palaa loimulohta lauantain ruuaksi ja lähdimme mökille lämmittämään saunaa. Meiltä molemmilta suositukset Kirkkonummen Maatilapuodille.

Lisätietoja: https://maatilapuoti.fi/maatilapuoti/

Olisi pitänyt ostaa mökille pari tälläistä kuivakukkakimppua!

Työkaverini Otilia tuli myös saunomaan, uimaan ja syömään. Iltapala oli erinomainen ja ilmestyi minulle valmiina pöytään. Ilona oli leiponut jo kotona herkullisen kanttarellipiiraan ja Otilia toi salaatin mukanaan. Ilonan sienipiirakassa maistui kanttarelli hyvin. Usein kokemukseni on ollut, että kanttarelli ei maistu tarpeeksi. Jos saan vielä hankittua kantarellejä lisää, niin teen piirakankin. Jälkkäriksi oli myöskin Ilonan leipomaa omenapiirakkaa.

Todettiin, että nyt on niin hyvää ruokaa, että tämä vaatisi viiniä. Onneksi apella oli ;)

Aamupalan jälkeen lähdimme Ilonan kanssa kartoittamaan aluetta, jonne appiukkoni itse lähtisi ensimmäisenä etsimään sieniä. Minä löysin yhden matoisen tatin ja se oli ainoa löytömme. Meitä ei harmittanut tilanne, koska löysimme erinomaisen mustikkapaikan. Toivottavasti ensi kesänä sinne tulee hyvin mustikkaa ja pääsen sinne marjastamaan. Poimimme mustikoita ja hieman puolukoitakin.

 

Eväsjuomana ruusulimpparit. Ilona ei ihastunut tähän samalla lailla kuin minä

Vaihdoimme paikkaa lähemmäs mökkiä ja jatkoimme sienten etsintää. Olisimme jatkaneet haeskelua vielä pidempäänkin, mutta alkoi satamaan. Lähdimme tietä pitkin kohti mökkiä ja yhtäkki taivas kuin aukeni ja vettä satoi kaatamalla ja aloimme hakea metsästä sopivaa sateensuojaa. Silloin Ilona huomasi yhden pienen kantarellin ojan reunalla.

Saimme vähän saalista sateesta huolimatta

Sienestys jäi kesken, kun sade meni takista lävitse. Palasimme takaisin mökille märkinä mutta tyytyväisinä. Illan ohjelmana oli saunomista ja syömistä. Tehopakkaus Ilona oli tehnyt mukaan myöskin kantarellirisoton, jota söimme lohen kanssa. Ilonalla oli mukana virveli ja hän kävi ahkerasti yrittämässä kalastaa laituriltamme. Joku asia nyt sentään piti paikkansa. Ei meidän mökkijärvestä tule kalaa. Mato-ongella saa pikkusärkiä ja joskus hyvällä tuurilla pienen pienen ahvenen. Aikaisemmat olettamukset, että mökin läheltä ei löydy mustikoita eikä sieniä, on nyt osoitettu vääriksi. Kiitos siitä kuuluu Ilonalle!

Taivaallisen hyvää ruokaa. 

Valokuvaus alkaa olla jälleen vaikaa, koska illalla otetuista kuvista katoavat kaikki värit

Sunnuntaina söimme vielä brunssin ennen kotimatkaa: sämpylää, ohut munakas, pekonia, kesäsipulia ja kantarelleja sekä jälkkäriksi omenapiirakkaa. Ilona teki kaiken, minulle jäi tehtäväksi tehdä cappucinot.

Oli mahtava viikonloppu! Tuli ulkoiltua, löysimme marjoja ja sieniä, saunoimme, tapasimme Otilian. Minä koen ikuisen kokkauksen ajoittain aika raskaana, joten minullehan oli luksusta päästä Ilona erinomaisten kokkausten ääreen. Tämä mökkiviikonloppu oli poikkeuksellisen rentouttava.

Kivaa alkanutta viikkoa!

Kantarellit ovat metsien parasta antia

Tänä vuonna on ilmeisesti mahdottoman hyvä sienivuosi käynnissä. Niin paljon some pursuilee sienikuvia. Oma sienisuosikkini on ehdottomasti kantarelli, ne ovat tolkuttoman hyviä! Kyllä minulle maistuu tatit, lampaankääpä, suppilovahverot ja mustat torvisienetkin sekä kaupan herkkusienet ja siitakesienet.

Minä en ole vielä käynyt sienimetsällä, mutta yritän paikata tilanteen viikonloppuna, jollei sada liikaa. Olen huono löytämään sieniä sekä metsästä takaisin, joten tarvitsen luotettavan sienestyskumppanin. Tässä kohtaa en uskalla luottaa Hra Kepposeen.

Löysin oman alueeni FB-ryhmästä naisen, jolla kantarellisaalista riittää myytäväksi asti. Häneltä ostamat kantarellit olivat  upeita, eivät olleet yhtään sellaisia kuivahtaneita kuin valitettavan usein kaupassa muovipakkauksissa myytävät kantarellit ovat. Se olisi aivan parasta, jos minullakin olisi joku kunnon sieniapaja tiedossa. Toiseksi parasta on löytää joku intohimoinen sienestäjä, joka on valmis myymään saalistaan.

Mitä kaunokaisia!

Piti oikein tarkistaa, että onko totta, että kanttarelli pitäisi kirjoittaa kantarelli. Kyllähän se kielitoimiston suositusmuoto tosiaan on kantarelli. Minulle nuo keltaiset herkut ovat ainakin puhekielessä ikuisesti kanTTarellejä. Yritän kuitenkin tsempata kirjoittaa, että kantarelli.

Meillä kantarellien pääasiallinen käyttötapa on kastikkeena. Kastike maistuu ihan sellaisenaan keitettyjen perunoiden tai pastan kanssa. Kastikkeella voi kruunata vaikka lohesta tai pihvistä vielä herkullisemman aterian.

Kantarellit odottavat kermaa kastikkeekseen

Uusin kantarelliruokaherkku perheessämme on kantarellirisotto. Monta vuotta vierastin risoton valmistamista, pidin sitä hieman hankalana. Sittemmin olen todennut, että risotto on helppo ja aika nopeakin valmistaa. 

Kantarellirisotto syysillan pimeydessä kuvattuna

Käyttämälläni ohjeella tulee mukavan kosteaa risottoa

Käytän muutamilla muutoksilla pohjareseptinä: https://www.meillakotona.fi/reseptit/kantarellirisotto-syksyinen-suosikki-arkeen-ja-juhlaan

Kantarellirisotto:

Ainekset: 

• 1-1,5l kantarelleja
• 50 gvoita
• 1-2 salottisipulia tai 1 kevätsipuli (silputtuna)
• 1 valkosipulinkynsi
• 0,75dl oliiviöljyä
• 4dl risottoriisiä
• 2 dlkuivaa valkoviiniä (koko pikkupullon 2,5dl voi hyvin käyttää)
• 7dl kasvislientä (käytän tähän niitä pieniä fondipakkauksia)
• mustapippuria myllystä
• 1dl parmesaanijuustoaja lisäksi 05,dl annosten koristeluun
• mausteeksi kirveliä (0,5tl - 1tl maun mukaan)

1. Puhdista ja paloittele kantarellit. Kuumenna nokare voita pannulla ja paista sieniä kunnes neste on haihtunut. Siirrä pannu sivuun odottamaan.
2. Keitä 7dl vettä ja sekoita siihen fondikapseli pakkauksen ohjeen mukaan. Usein ohjeistus on 1 annos fondia per 5l. Tässä tapauksessa olen käyttänyt yhden fondin 7dl vettä.
3. Hienonna sipulit. Kuullota niitä paistokasarissa oliiviöljyssä ja voissa kunnes ovat läpikuultavia, mutta älä anna ruskistua. Lisää riisi ja jatka kuullottamista hetki. Kaada joukkoon valkoviini ja anna kiehahtaa. Voit myös suoraan kuullottaa riisit, jos et käytä sipulia tai olet lisännyt kevätsipulin jo sienten joukkoon.
4. Lisää kasvislientä riisin joukkoon kauhallinen kerrallaan ja jatka kypsentämistä välillä sekoitellen. Lisää lientä aina edellisen erän imeydyttyä. Joskus lientä jää ylitse.
5. Kypsennä, kunnes riisi on napakan pehmeää (15–20 minuuttia).
6. Mausta risotto suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon kantarellit, juustoraaste ja kirveli

Ärtyvän suolen oireyhtymän takia olen joutunut karsimaan kaiken sipulin minimiin ruokavaliossani. Käytän yleensä ainoastaan salottisipulia ja satokaudella kesäsipulia. Viimeksi laitoin risottoon ainoastaan yhden pienen kesäsipulin ja vähän vartta. Minusta se ei edes kaivannut enempää. Reseptiä olen muokannut myös sen suhteen, että halua peittää kantarellin makua persiljalla. Minusta kirveli sopii sienen tinjamia paremmin.

Sienestätkö sinä?

Mikä on lempisieniruokasi?

Minä en ole itse tehnyt kantarellikeittoa ikinä tuoreista sienistä. Kesällä vaari teki meille ravintolataloiset kantarellikeitot Kaikki kokkaa viikonloppuna. Sain tätä postausta kirjoittessani varmistuksen toisesta useamman litran kantarellisatsista (ihan siltä varalta tilasin, jos en löydä viikonloppuna itse metsästä sienen sientä). Taidan seuraavaksi kokeilla tehdä keittoa. Paitsi jos teiltä tulee kivoja vinkkiä sieniruokavinkkejä.

Vaarin kantarellikeitossa oli pari desiä kuivaa valkoviiniä ja Koskenlaskijaa ainakin

Leviltä Kilpisjärvelle

Tein työkaverini Sirpan aivan elokuun alussa roadtripin Lappiin ja sieltä Norjaan. Silloin kun me olimme liikkeellä Norja oli vielä sallittujen maiden listalla ja Norjan koronatartunnat Suomea vähäisempiä. Moni sanoo, että somen perusteella puoli Suomea on ollut pohjoisessa ja Norjassa. Meidän reitillämme ja kulkuajankohdilla muita matkoilijoita oli liikkeellä harvakseltaan.

Saavuimme Leville illalla myöhään. Tarkoituksena oli syödä illallinen, kaatua sänkyyn ja jatkaa aamulla ajoissa matkaa kohti Kilpisjärveä. Illalla viestittelyn perusteella selvisi, että saattaisimme saada aikaiseksi treffit toisen reissukaverini Jonnan kanssa seuraavaksi päiväksi Leville. Jonna oli ollut kalassa poikansa kanssa Norjan puolella. Päätimme muuttaa suunnitelmia ja viettää aamupäivän Levillä kalastuskaksikon kanssa ja kuulla parhaat kalajutut tuoreeeltaan. Jonna on opetellut kalastuksen lisäksi kalan käsittelyn ja grillailee sujuvasti tien poskella seitit itselleen ja pojalleen. Koska aikainen lähtö vaihtui myöhäisemmäksi, lähdimme vielä illalla ihailemaan auringonlaskua tunturilta. Kannatti mennä!

Auringonlaskun kuvia Leviltä, kahvila Tuikun kohdalta

Kävimme Levillä syömässä illalla Hullun Poron yhteydessä toimivassa Ämmilässä ja täydet viisi tähteä Ämmilän rautulle ja rapurisotolle. Se oli mahtavaa. Reissun paras ruoka.

 
Päivämaisemia kävelytreffeiltä Jonnan kanssa Levin huipulta.

Upea päivämaisema

Onhan nuo monet lasketteluhissit aika rujon näköisiä

Jonnan treffaamisen jälkeen  kävimme ostamassa Levimarketin erinomaista kylmäsavuporoa, piparjuurijuustoa pienen kylmälaukun täyteen ja rieskaa evääksi ja lähdimme leppoisasti kohti Kilpisjärveä. Sovimme, että pysähdytään mahdollisimman monessa mielenkiintoisessa paikassa matkalla. Mielenkiintoiseksi tulkitsimme kaikki kauniit kohdat luonnossa sekä mahdollisuudet syödä.

Ensimmäinen pysähdys oli ennalta suunniteltu. Pohjoisessa muistin, että appeni oli käynyt Muoniossa aidossa sveitsiläisessä kahvilassa. Todellakin - Muoniossa on sveitsiläisten sinne perustama kahvila! Muonion Svetsicafe palvelee appeani eteläänkin saakka, hän tilaa heidän webbikaupastaan säännöllisesti Ovomaltine-tuotteita. Ovomaltine on kuulemma maailmanlaajuisesti tunnettu, kaakaojauhe, joka sisältää ohramallasta, kananmunaa ja maitoa. Ilmeisesti jatkosodassa sitä on jaettu suomalaisille sotilaille lisäelintarvikkeeksi. Omassa lapsuudessani Ovomaltine oli jo vaihtunut O'boyhin. Minusta sveitsiläisen kahvilan parasta antia oli tryffelikakut, kahvi ja keksit. Vaalea sacher ja muffinsit eivät olleet yhtä suussa sulavia. Yläkerrassa on yhden omistajista ottamien valokuvien myyntinäyttely, kuvat Muoniosta ovat upeita.

Tästä ainutlaatuisesta kahvilakokemuksesta tuli vielä piirua ainutlaatuisempi, koska kyllähän myyjä tietenkin muistaa vakituisesti Ovomaltinea tilaavan appiukkoni nimeltä. Tokihan hämmästyksen aihe on myös hyvin suomea puhuva sveitsiläinen.

Edessä taivaallinen tryffelikakku ja taka-alalla ihana kermavaahtokahvi

Seuraava pysähdyspaikka tuli nopeasti. Useita kilometrejä ennen taukopaikan vieressä olevaa kahvilaa alkoivat kadunvarsimainostus. Jokaisessa mainoskyltissä oli aina eri tuote ja kaikki kuulosti hyvältä. Niinpä tankkasin paikalliset neulamuikut ja ateriaan kuului vielä lettukahvikin. Tämän jälkeen päätimme, että pysähdymmekin vain luontokuvauspaikoille.

Esillepano ei ole kovin houkutteleva, mutta maku oli hyvä

Pysähdyimme kuitenkin Rajabaarissa, koska paikalla on niin komia nimi :) Sisällä myyjä komensi napakasti Paavo-poikaansa ja oloni oli heti hyvin kotoisa

Lätäsenon kohdalla oli pakko pysähtyä valokuvaamaan, kuinka hohtavan sinisenä Tornionjoki virtaa. Vastarannalla olisi ollut uimaranta ja melkein teki mieli lähteä etsimään sitä ja pulahtaa taatusti virkistävään veteen. 

Matkalle osui muutama hillasuo. Jos takakontissa olisi ollut kumisaappaat ja muut sopivat vermeet, niin ainakin päivän syömämarjat olisi saanut poimittua jopa sellaiselta suolta, jolta oli näkyvyys tielle.

Ajomatkaan menee reilu 3 tuntia, meidän pysähdysten määrällä toki enemmän. Yllättävän pian alkoi kuitenkin Saana häämöttämään horisontissa.

Sää tuona päivänä pohjoisessa oli suorastaan fantastisen hyvä, vielä illalla Kilpisjärvellä oli +18. Aurinko paistoi, oli lämmintä eikä hyttysiäkään ollut hirveästi. Maisema näytti niin upealta, että voi olla, että minuun iski Lapinhulluus. Haluan ehdottomasti vielä elämäni aikana palata kesällä pohjoiseen vielä monta kertaa.

Roadtripillä oli niin paljon nähtvää, että joudun jakamaan reissun useampaan postaukseen. More to come.