Kukkia ja ruskaa

Minä en ole syksyihminen lainkaan, vaikka viime vuosina minusta onkin tullut suuri ruskafani. Voisin käyttää päiväni ruskan ihailemiseen ja dronen lennättämiseen. Minusta on myös tullut kukkaihminen, etenkin tykkään tehdä kukka-asetelmia. Saisi olla enemmän lomaa, jotta sitä riittäisi jokaiselle vuodenajalle riittävästi. Onneksi viikonloppuisin on ollut tosi kivaa säätä olen päässyt nauttimaan tänä syksynä sekä ruskasta että kukka-asetelman tekemisestä.

Ystäväni Ilona huomasi, että yritys Pompon & Bloom on alkanut järjestämään kukkaklubi-iltoja pitkin Helsinkiä ja minä, Ilona ja Sirpa päätimme ilmoittautua sinne. Kukkaklubi etsii tilan tapahtumilleen ja mainostaa sitä Facebookissa. Tapahtuma johon osallistuimme oli järjestelyiltään varsin sujuva. Turvaväleistä oli huolehdittu hyvin ja tilaisuudessa oli maskipakko. 

 

Kukka-asetelmani

Kukkavalikoima jakoi hieman mielipiteitä, väriskaala oli valkoisesta vaaleanpunaisen kautta tummaan viininpunaiseen. En varmaan olisi itse valinnut niitä, mutta tykkäsin väreistä. En tiedä, miten arvioisin opetusta. Opettajan antama ohjeistus asetelman tekemiseen oasissieneen oli suppea. Hänen mielestään jokainen tekee sellaisen kuin haluaa ja kukkien asettelu on vapaata taidetta ja iloa. Olen käynyt aiemmin Töölöössä kukkakurssilla ja siellä vetäjällä oli aika paljonkin neuvoja asetelman rakentamiseen ja tasapainottamiseen. Hienoja asetelmia tuli kaikille osallistujille.

https://www.facebook.com/pomponbloom/

Sirpa viimeistelee kimppuaan

Valitut kukat olivat hyvin kestäviä ja vetäjän ohjeiden mukaan pidin kimppua parvekkeella öisin. Ihailin sitä melkein viikon, jonka jälkeen se kesti vielä melkein viikon isälläni. Iloa kahteen paikkaan yhdellä asetelmalla :)

Mietimme, että kukka-asetelmia voisi tehdä vaikka porukalla aivan itsekin. Nykyisin tarvikkeita ja kukkia on hyvin saatavilla ihan marketeistakin. Ensi kerralla kukkaklubissa on aiheena kimpun tekeminen ja siihen en ole saanut ikinä opetusta. Ehkäpä lokakuun piristyksenä osallistun jälleen kukkailtaan.

Tämän syksyn hienoimman ruskan löysin Vanhankaupunginkoskelta. Se on kiva paikka ulkoiluun ja tarjoaa vaihtelua lähipururadalle. Ja onhan se kaunis myöskin!

 

 

Sitten vielä muutama kuva Lammassaaren pitkospuilta, joka alkaa Vanhankaupunginlahdelta.

Päivän pöhköin mietteeni on, että onneksi en ole muuttolintu. Minulla menisi muuttoaikataulut ihan pieleen kuten myös vaarojen havannointi, koska maisemien kauneus lumoisi minut täysin joka puolella maailmaa.

Aurinkoista alkanutta viikkoa ja mukavaa syyslomaa koululaisille ja muillekin lomalaisille!

Koulukuvat ja kilpailutus

Helsingissä on koulukuvaus puhuttanut jo useamman vuoden ajan. Vuonna 2017 Helsingin Sanomat julkaisivat jutun siitä, että Helsingin kaupunki aikoo ryhtyä suitsimaan koulukuvausbinestä. Asiakkailta eli vanhemmilta oli tullut palautetta kuvien hinnoista. Kyllä muistan hyvinkin, että ryhmäkuva oli n. 8€, muotokuva-arkit n. 10-15€ ja siihen päälle tarrakuvaa, magneettia ja lasku olikin helposti päälle 30€ ja tietenkin postikutkin vielä. Monena syksynä olen maksanut kuvista yli 100€ yhteensä.

Opetushallitus oli antanut jo vuonna 2011 suosituksen soveltaa hankintalakia koulukuvaukseen ja että kunnan tai kaupungin tulee kilpailuttaa se. Helsingissä kuvausten sopimisesta on vastannut koulun vanhempain yhdistys, oppilaskunta tai henkilökunta. Vanhemmilla tai edes koulun henkilökunnalla ei ole riittävästi muskelia neuvotella kuvausfirmojen kanssa suurista alennuksista aika vakiintuneisiin hintoihin. Lisäksi kuvausfirmat ovat maksaneet sopimusosapuolelle kuvauspalkkioita. Kuvauspalkkioita on  käytetty koulun/päiväkodin lasten hyväksi, niillä on mahdollistettu esimerkiksi retkiä ja kultuuritoimintaa. Kuvauspalkkiot herättävät kuitenkin hieman sellaista suhmurointimielikuvaa, koska asia ei ole ollut julkista tietoa. Lisäksi moni vanhempi varmasti valitsisi mieluummin halvemmat kuvatuotteet kuin koululle kuvauspalkkion.

Veljeskuva ala-asteelta

Minulla on koulukuvien hankintaprosessista omakohtaista kokemusta todennäköisesti vuodelta 1988. Uunituoreena lukioni oppilaskunnan puheenjohtajana minulle selvisi, että vastuulleni kuuluu lukion koulukuvausten järjestäminen. Oppilaskunnan mapissa oli kopiot muutamalta edelliseltä vuodelta koulukuvauksen hyväksytystä tarjouksesta. Reippaana 17-vuotiaana pyysin tarjousta juurikin tuolta firmalta, joka lupasi tehdä tosi kilpailukykyisen tarjouksen (eli vähintään yhtä kalliin kuin edellisenä vuotena) . Yläasteen ja lukion yhteinen valokuvauskerho halusi myös tehdä tarjouksen ja toki päädyimme heidän kanssaan yhteistyöhön. Näin jälkikäteen ajatellen  minusta on hämmentävää, että ei edes välttämättä täysi-ikäinen henkilö voi vastata toiseen asteen oppilaitoksen kuvaushankinnasta. 

Helsingissä päiväkodeissa, peruskoulussa ja toisen asteen oppilaitoksissa on noin 85000 lasta/nuorta. Tällä perusteella kaupunki laski, että käyttöoikeussopimuksen suuruus ylittää 500000€, joka on kilpailutuksen alaraja. Käyttöoikeussopimus tarkoittaa sitä, että kaupunki antaa tässä tapauksessa kuvausfirmalle luvan toimia tiloissaan ja tarjota palvelua, jonka kustantavat vanhemmat.

Päiväkodin veljeskuvasta askarreltu joulukortti vuodelta 2010. Pojilla ompelemani paidat päällä

Syksyllä 2018 Helsinki kilpailutti koulukuvauksen. Halvemmat hinnat ovat tulleet voimaan heti, kun koulun edellinen mahdollisesti monivuotinen sopimus on umpeutunut. Vuoden 2019 koulukuvien osalta hintojen raportoitiin laskeneen selvästi. 

Minulla ei ole mitään käsitystä vuoden 2019 hinnoista. En muista tilanneeni kuvia, enkä edes muista nähneeni kuvia. Kesä ja syksy 2019 oli minulle niin raskasta aikaa äitini kuoleman ja ison työkuorman vuoksi, että muistissani on isoja aukkoja tuolta ajalta.

Jokin aikaa sitten tuli syksyn 2010 koulukuvat tilattavaksi. Loggauduin verkkoon kuvapalveluun ja katselin hintoja. Hinnoissa oli aivan hirvittävän iso hajonta. Muotokuva-arkit olivat sen 15€. Paitsi sitten silmääni osui tarjousarkki 1,3€. Luulin sitä virheeksi. Mutta luokkakuvan keskikokoinen versio oli myös 1,3€. Mitä ihmettä? Naksuttelin tilausta eteenpäin ja kuvapalvelu yritti kokoajan laittaa koriini Focus-pakettia 3,90€. Luulin tuota Focus-pakettia joksikin pakolliseksi maksuksi. Tulin sitten avanneeksi sen Focus-paketin, enkä ollut uskoa silmiäni. Focus-paketti sisälsi luokkakuvan, muotokuvan ja kolmannessa arkissa oli useampia pikkukuvia. Siis juurikin sellainen peruspaketti maksaa 3,9€. Toki postikulut lisäävät hintaan vielä 3,6€, mutta samoilla postikuluilla pystyi tilaamaan usemman kuvatun lapset kuvat.

Päiväkodissa kuvausfirma on välillä antanut päiväkodille ylimääräisiä kuvia kuten nämä suloiset äitienpäiväkuvat vuonna 2012

Ensin ilahduin huippuhalvasta hinnasta! Siis vain 3,9€. Hyvin nopeasti aloin miettimään, että voiko koulukuvausbisnes olla näillä hinnoilla elinkelpoista. Yleensä jos asiakas miettii, että tämä ei voi olla näin halpaa, niin hommassa on jotain vikaa. Ryhdyin googlailemaan lisätietoa Helsingin kouluvauksesta ja Yle olikin uutisoinut Helsingin kilpailutuksen ongelmista laajasti.

Helsingin koulut ja päiväkodit jaettiin 39 kilpailutusalueeseen. Yrityksillä oli mahdollista saada itselleen kaksi koulualuetta ja kolme päiväkotialuetta. Kilpailutus koski juurikin Focus-paketin kaltaista kuvapakettia. Kuvausfirmat tutkivat aiempia tilastoja ja kaikki halusivat ne alueet, joilla kuviin käytetään eniten rahaa. Taistelu oli niin tiukkaa, että osaan alueista on tarjottu peruspakettia jopa tappiollisella hinnalla.

Halvimmillaan peruspaketti maksaa helsinkiläiskouluissa 1,6€ ja kallein hinta peruspaketille on helsinkiläisissä päiväkodeissa 16,7€. Kymmenkertainen ero on aikamoinen! Siis kuvapaketti 1,6€! Tämän jälkeen tuo 3,9€ kuvapaketti ei enää tunnukaan liian halvalta :)

Vaikeaa on kilpailutuskin! Helsinki joutunee sopimuskauden umpeutuessa miettimään kilpailutuksen sääntöjä uudestaan. Ei liene reilua jatkaa nykyisiä sopimuksia, koska alueelliset erot ovat liian suuret. Mutta se on ainakin varmaa, että koulukuvien hinta on halventunut merkittävästi! Minusta on tärkeää, että mahdollisimman monella on mahdollisuus hankkia muistoksia koulukuvia niin halutessaan! Eikä iso hintaero päiväkotikuviin ole perusteltua.

Mitä teillä maksaa koulukuvat?

Aiheeseen liittyviä Hesarin artikkeleita:
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005441757.html
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006024868.html
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006289125.html

Lofootit -Henningsvaer

Elokuisen pohjoisen roadtripinni pääkohde oli Norjan Lofootit.

Olen haaveillut Lofooteista pitkään. Yhtenä kesänä yritin houkutella sekä Sirpaa että Jonnaa kanssani Lofooteille. Sirpa silloin totesi realistisesti, että lomaa on niin vähän, että ainakin muutamana tulevana kesänä hän aikoo valita reissun Välimerelle Lofoottien sijasta, vaikka Lofootit häntä kiinnostavat. Jonnakin tuumi, että hänkin valitsee mieluummin auringon. Korona muutti kaiken. Kesällä yksi harvoista sallituista lomakohteista oli Norja, niinpä Sirpa soitti minulle, että nyt hän lähtisi erittäin mielellään Lofooteille.

Reissumme oli alkanut erittäin hyvässä säässä Suomen puolelta Norjan Tennevolliin. Harmillisesti roadtripin huono sää osui Lofooteille. Se ei pilannut Lofooteilla oleskeluamme, mutta ehdimme näkemään kalastajakyliä suunnittelemaamme vähemmän, emmekä myöskään päässeet merikotkasafarille. Voisin todeta, että jääpähän seuraavaan kertaankin jotain nähtävää ja koettavaa. Epäilen, että seuraavaa kertaa ei välttämättä enää tule. Matka Lofooteille on todella pitkä, etenkin kun hieman lyhyemmän reitin Ruotsin läpi ajaminen ei ollut miellyttävä vaihtoehto Ruotsin kesäisen koronatilanteen vuoksi. Rovaniemeltä ajoaika Svolvaeriin, josta Lofootit "alkavat" on noin 11 tuntia.

Tennevollista lähtiessämme sää oli pilvinen ja ajoittain sateinen. Se ei sinänsä haitannut, koska maisema näytti mystiseltä.

Lofooteilla halusimme majoittua rorbueriin. Rorbuerit ovat vanhoja kalastajien puisia rakennuksia, joissa kalastajat asuivat kalastuskauden aikana. Nykyisin niistä on tehty majapaikkoja turisteille. Suomalaisille rorbuerit eivät ole niin eksoottisia kuin muille eurooppalaisille matkailijoille, ainakin kaltaiseni keski-ikäinen on kokenut jo monenmonta erilaista mökkimajoitusta. Kuvien perusteella useimmat rorbuerit ovat hyvin sympaattisen oloisia ja osa tarjoaa kauniita maisemia ja terasseja merelle. Rorbuerit ovat tavallisia mökkejä ja hotellihuoneita kalliimpi, joten eivät sovi tiukkaan budjettiin.

Me valitsimme rorbuerin Hennigsvaerin kylästä. Paikka oli suloinen, yllättäen myös melkein tyhjä. Huoneistomme oli toisessa kerroksessa ja terassi jaettu kolmen muun huoneiston kanssa. Muut huoneistot olivat kaikki tyhjiä ja saimme koko terassin itsellemme. Minusta paikassa oli kiva tunnelma ja olisin voinut hyvin olla rorbuerissa vaikka viikon. Nauttia maisemista ja rauhasta, tosin en tiedä, että olisiko rauhaa normaalina kesinä, jolloin kaikki huoneistot ovat täynnä. Henningsvaer on söpö ja vilkas kylä, jossa on kivasti palveluita. Sen ainoa huono puoli on, että matka päätieltä on pitkähkö, tie kapea ja levikkeillä joutuu väistelemään vastaantulijoita, joten se ei ole kovin näppärä paikka retkeilyyn Henningsvaerin ulkopuolelle.

Huoneisto 21 oli meidän

Huoneisto oli siisti ja viihtyisä, mutta paras puoli oli terassi ja laiturit. Söimme melkein kaikki ateriamme tuolla ihanalla terassilla. Päivä alkoi kivasti maiseman ja raikkaan merituulen ääressä. Ruokailujen suhteen kävi niin, että söimme aamiaiseksi ja illalliseksi norjalaiseen tyyliin lähinnä voileipiä. Ostimme ihania katkarapuja, tosin valmiiksi pakattuna, maksapateeta, juustoa ja olihan meillä vielä Leviltä hankittua kylmäsavuporoakin jäljellä. Joka päivä ostimme myös euron mahtavat vaniljaviinerit kaupasta. Emme suunnitelleet aterioivamme mökillä, mutta usein olimme niin myöhään takaisin perillä, että ravintolat olivat täynnä ja pöytää olisi pitänyt odottaa. Lounaan söimme yleensä tien päällä jossain. Ruoka kaupoissa ei ollut juurikaan sen kallimpaa kuin Suomessa.

 Kuvia rorbuerin ympäristöstä dronella, paitsi ensimmäinen kuva.

Parkkipaikan ympärillä olevat punaiset talot ovat kaikki samaa rorbuer-majoitusta

 

Henningsvaerin kylä
 

Rorbuer näytti aina vähän erilaiselta säästä ja vuorokauden ajasta riippuen. Välillä paistoi ja välillä valitettavasti myös satoi.

 

Rorbuerin edessä oli laitureita ja yhdestä pääsi uimaan. Sirpan mukaan vesi oli max. 10 astetta

 

Yritän hymyillä vaikka sataa

Henningsvaer on vilkas kyllä, jossa liikkuu päivittäin paljon turisteja. Meidän majapaikkamme oli 1,5km päässä keskusta viimeisessä perukassa. Matka oli huonossa säässä kiusallinen kuljettava ja parkkipaikan löytäminen keskustasta usein vaikeaa. Tämäkin vaikutti osaltaan siihen, että söimme niin paljon voileipiä rorbuerissa.

Rannan rakennuksissa on isossa osassa nykyisin ravintola tai kahvila

Kahvilat Norjassa olivat hyviä ja hinnaltaa hyvin lähellä Suomen hintoja. Tosin Suomessa ei missään ole noin paljon ja supertuoreita katkarapuja leivällä.

Yhden illallisen söimme Henningsvaerissa kalaravintolassa. Paikka oli tyylikäs ja viihtyisä. Tulimme molemmat valinneeksi turskaa ja tyyris turska-annos oli aika mitään sanomaton. Jälkiruoka oli pääruokaa parempi,mutta sekin hävivi kahvilakäyntiemme viinereille.

Pohjoisen roadtrip postaukset:

1. Leviltä Kilpisjärvelle

2. Kilpisjärvi

 

3. Vuonon rannalla Norjassa

Juhlafiiliksestä mahalaskuun

Viime viikonloppuna vietimme apen syntymäpäiviä useamman kuukauden myöhässä. Hänen pyöreät synttärinsä jäivät tiukimman koronakaranteenin jalkoihin. Aloimme loppukesästä sopimaan päivää, joka kävisi sekä meidän perheellemme että Hra Kepposen veljen perheelle. Yhtäkkiä olimme syyskuussa. 

Ennen juhlia lehdet pursuivat tietoja korona-altistuksista, siksi Hra Kepposen veljen perhe näki paremmaksi perua ravintolan kabinettivarauksen. Meidän tehtäväksemme jäi raapia juhlatarjoilu kasaan mökille. Tilasimme siitä ravintolasta, johon olimme aikeissa mennä, annoksia mukaan. Ajomatkaa oli 20 minuuttia ja osa annoksista kärsi hieman kuljetuksesta, vaikka kuljetimmekin niitä styroksilaatikoissa. Onneksi apen annos pysyi kuumana ja muutkin syömäkelpoisina.

Alkupaloja ja synttärikukkia

Tässä parhaat alkupalat: alla kalapullat, yllä hirvenlihasta tehty tartarpihvi

Aterian jälkeen kävin istumassa laiturilla viinilasillisen kanssa. Ihana auringonpaiste! Aurinko paistoi niin lämpimästi, että päätin pulahtaa järveen. Ainoa mitä paleli ikävästi oli jalkapohjat, uimakengät varmasti auttaisivat siihen. En tiedä, että pystyisinkä vielä lokakuussa uimaan järvessä. Mutta tämän vuoden viimeisimmän uinnin päivämäärä on toistaiseksi tai ehkäpä lopullisesti 26.9.

Toki synttäriohjelmaan kuului leivoskahvit. Appi ilahtui kovasti juhlista ja päivä oli muutenkin tosi onnistunut ja sää mahtava.

Kivan juhlapäivän jälkeen suunnittelin monenlaista puuhaa sunnuntaille. Nukuin yön huonosti ja Hra Kepponen herätti minut vasta klo 11 jälkeen. Herätessäni tajusin, että silmäni on todella kipeä sekä myös valonarka. Eipä auttanut muu kuin mennä lääkärille. Noin 6 minuutin vastaanotto yleislääkärille maksoi 120€. Lääkärihinnat ovat nykyisin ihan hirmuisia.

Sain diagnoosiksi, että kyseessä on sidekalvotulehdus eli ihan perussilmätulehdus. Lääkkeeksi sain antibioottitippoja sekä salvaa. Yleensähän sidekalvotulehdus paranee nopeasti lääkeillä, jos kyseessä on bakteeritulehdus. Liekö sitten ollut virustulehdus, koska silmä alkoi osoittaa paranemisen merkkejä vasta keskiviikkona. Keskiviikkoiltaan mennessä silmäni oli palautunut lähes normaaliksi. Vieläkin aamuisin silmä on punoittava ja kipeä, joten hoito jatkuu edelleen. Tämä on elämäni agressiivisin silmätulehdus tähän mennessä.

Työviikosta meni puolet sairastellessa ja sen olen taas huomannut loppuviikosta, kun olen yrittänyt kiriä kiinni rästiin jääneitä hommia. Onneksi edessä on viikonloppu ja sääennuste lupailee ainakin Helsinkiin kivaa säätä. Kunpa jaksaisin ponnistaa ruskaretkelle.

Kivaa viikonloppua!

 

 

Apen synttärikukat