Lokakuu hujahti tänä vuonna hetkessä ohitse. Nyt on alkanut minulle vuoden raskainta kuukausi - pimeä ja ankea marraskuu. Lokakuu oli poikkeuksellisen aurinkoinen ja lämmin, mikä oli ihanaa. Yleensä lokakuu on sellainen laskeutumiskuukausi ankeuteen. Tänä vuonna se melkein kuin jatkoa kesälle. Kun kirjoittelen arjen iloista, niin moni lukija arvaa, että kyseessä on varmaankin ruokaa, luontoa, perhemenoja ja ystäviä. No niitäpä juuri!
Lokakuu alkoi etätyöreissulla mökille ystäväni Ilonan kanssa. Aurinko paistoi vielä silloin niin, että sen lämmön tunsi. Sää oli niin upea! Suppilovahverot alkoivat nousta. Saalis jäi pieneksi, mutta sieniruokaa sentään saimme ja pikkupussillisen sieniä pakkaseen.
Ystäväni Katin, joka on sekä entinen asiakkaani että työkaverini, kanssa tapasimme pitkästä aikaa lounaan merkeissä. Kiva piristys arkiviikkoon! Meillä on yhden työporukan kanssa kuukausittainen lounas, mutta en ole päässyt sinne kertaakaan tänä syksynä. Aina ollut samaan aikaan joku työjuttu. Seuraavaan porukkalounaaseen yritän päästä, vaikka sitten siirtämällä niitä työjuttuja.
Avokado-kananmunaleipä. Saadaan Lillin kanssa kahdestaan syödä näitä herkkuja.
Kuopus leipoi valkosuklaakaardemummakakun syysloman kunniaksi
Upeaa ruskaa ehdin ihailemaan monta kertaa kotinurkilla
Koululaisten syyslomalla vietettiin pitkä viikonloppu Prahassa ja reissu oli oikein onnistunut. Nuorison kanssa on nykyisin usein niin hauskaa!
Vaari ja meidän inttipoika
Hra Kepponen vaativissa asennustöissä
Hra Kepponenkin oli mukana vaarilla. Hänellä oli vaativa tehdä eli viilennyslaitteen asennuksen purku. Tuon ilmastointiteippimäärän alla on sellainen muovinen asennussarja, jota on jatkettu pahvilla. Näky ei ole elegantti, mutta laite on pitänyt vaarin asunnon kesähelteillä sopivana. Meidän kuopus on usein ollut mukana asennushommissa ja hänellä on oman kaveriporukkansa kesken meemi tästä asennuksesta hyvän kuvan kanssa "Tein itse ja säästin" :D
Ilona on isäni suosikki, koska hän taas jakoi sienisaalistaan isälleni
Nostin kiinanruusuni sisälle. Siinä on todella paljon kirvoja, joille en pärjää taistossa. Mutta pidän sitä kirvoineen päivineen edelleen sisällä, koska se on innostunut kukkimaan uudestaan runsaasti. Minulla ei ole muita huonekasveja, joten kirvat joutuvat tyytymään tuohon yhteen kohteeseen. Koko ajan harkitsen kiinanruusun viskaamista biojätteeseen, mutta kun se kukkii niin hienosti.
Sirpan kanssa olen käynyt hieman vesijuoksemassa. Yritämme jatkossa ajastaa käyntiä arkipäivään siten, että voisimme syödä Vuosaaren uimahallissa treenin päälle lounaan. Koekäynnillä vesijuoksurata oli hieman liian tukkoinen, mutta uimahallin lounas niin hyvä, että sillä voisi kestää allasruuhkan. Talviuintiranekkeenkin kävin ostamassa ja pukukoppi ja laituri ovat jo käytössä. En ole vaan saanut aikaiseksi avata kautta. Toivon, että saisin kauden avauksen tueksi saunavuoron.
Kuukauden loppuhuipentumana oli vierailu Puotilan kartanon Halloweeksissä, josta kirjoittelin edellisessä postauksessa.
Puotilan Halloweeks
Olipas hieno lokakuu! Marraskuuhun toivon ensisijaisesti kirkkaita päiviä ja auringon pilkahduksia. Valo auttaa niin paljon. Pysyvä pieni lumikerros olisi myöskin mieleeni.
Mukavaa marraskuuta!
Ihanaa, että nuoriso viihtyy vanhempiensa kanssa. Toisinkin voisi olla, tai ehkä nykyajan nuoriso on erilaista kuin ennen. Muistelen, että minun nuoruudessani ei ollut kovin muodikasta viettää aikaa vanhempiensa kanssa. 🤭
VastaaPoistaNauratti tuo "tein itse ja säästin". 😂😂
Valoisaa marraskuun alkua!
Minulla alkaa kellojen siirtämisestä todellinen talvikaamoslamaasnnus. Inhottaa pimeys ja telkkaristakin tulee vaan huutokauppakeisaria. (tämä ärsyttää eniten suorastaan).
VastaaPoistaJoulumainokset alkoivat jo ja kaupoissa on täysi Joulu. Ei se Joulu tunnu sitten Jouluna enää miltään.
Kaunis tuo keltainen kiinanruusu. Olen luullut, että vain punaisia on olemassa