Pohjoisen upeita maisemia ja ulkoilua

Tornion etätyöjakson illat olivat pyhitetty ulkoilulle. Upea luonto ja hyvä sää tarjoilivat monta hienoa kokemusta. Minuun pohjoisen maisemat ja luonto vetoavat niin, että haaveilen joskus viettäväni siellä useamman kuukauden. Pohjoisen ja Lapin hulluus tuntuu olevan ainoastaan noususuunnassa. Haluaisin kesälläkin pohjoiseen. 

Aavasaksassa kävelyllä
Kävimme ennen laskettelumäkeen menoa Aavasaksan huipun näkötornin juurella ihailemassa lumisia vaaramaisemia. Aavasaksa mainostaa itseään Lapin vanhimpana matkailukohteena. Siellä on käyty patikoimassa, ihailemassa keskiyön aurinkoa ja tanssimassa tanssilavalla. Juhannustanssit on tanssittu yli sadan vuoden ajan. Aavasaksa sijaitsee Ylitorniossa ja on alueen korkein vaara 242m korkeudellaan. Vertailutiedoksi Levi 530m, Ruka 493m, Saana 1029m ja Tahkovuori 300m.

Tänä talvenakin Aavasaksassa on ollut kävijöitä sen verran, että lumeen on tallattu pienet polut.

Aavasaksan huipulla sijaitsee varsinainen yllätys: vuonna 1882 rakennettu rakennus, joka on nimetty keisarinmajaksi. Aleksanteri II suunnitteli matkaa Lappiin ja siihen olisi kuulunut käynti Aavasakassa. Aleksanteri II joutui pommi-iskun kohteeksi ja menehtyi ennen matkaansa. 

Toivottavasti rakennuksen ei anneta rapistua pois. Sen omistaa valtio.

Aavasaksasta takaisin päin ajellessa näin ehdottomasti tämä talven upeimman auringonlaskun. 

Lumikenkäilemässä Matkakoskella
Kävimme lumikenkäilemässä Matkakoskella. Minä ostin pari vuotta sitten edulliset lumikengät ja en ole niitä tätä ennen edes kokeillut. Ilona on niitä testannut. Malli on sellainen, että en sillä mihinkään tunturivaellukseen lähtisi. Kevyeen ulkoiluun ja luonnossa liikkumiseen ne kelpaavat kyllä.

Matkakoski on kaunis koski, vaikka ei päihitäkään suosikkiani Kukkolan koskea. Kukkolankoskella käy kova kosken pauhu myös talvisin. Matkakoskella on talvisin todella rauhallista, koska sinne pääsee vain suksilla, lumikengillä tai moottorikelkalla. Kesäisin se on suosittu lohipaikka. 

Ilona Matkakoskella

Meikäläinen tarpoo eteenpäin

Tälläiseen auringonlaskun nähtyämme lähdimme nopeasti paluumatkalle

Ruotsin Dundretissa laskettelemassa
Lauantaiaamuna meillä soi kello aikaisin aamulla. Aamupalaa, tavarat autoon ja auton nokka kohti pohjoista ja Ruotsia. Valitsimme viikonlopun laskettelukohteeksi Ruotsin Jällivaarassa sijaitsevan Dundretin. Keskus on pieni ja ruuhkaton, mutta tunturilla mukavasti korkeutta 823m.

Tässä ylitämme juuri napapiirin Ruotsin puolella

Melkein heti kyltin jälkeen oli poroja tiellä. Yhdellä oli iso lehmänkello kaulassa.

Dundretissä sää vaihteli täyden auringonpaisteen ja puolipilvisyyden välillä. Sää oli todella ihana. Rinteet olivat hyvässä kunnossa ja hisseille ei ollut jonoa. Rinnevalikoima on aika pieni, mutta hyvä. Laskettavaa riitti hyvin kahdeksi päiväksi, olisi hyvässä säässä mennyt päivä tai pari lisääkin.

Just tällä hetkellä aivan ihana sää

Ihana pikkupoikajengi viuhahtaa oikealla ohitse

Dundret oli todella positiivinen kokemus. Päätimme ostaa 3 tunnin liput, koska hississä ei ollut yhtään jonoa. Kolmen tunnin lippua enempää jalkani eivät olisikaan jaksaneet. Rinteet olivat mukavan tyhjät ja hissi veti nopeasti, joten laskuja kertyi lyhyessäkin ajassa. Paikalla oli ilmeisesti pohjoisen paikallista väkeä, jotka laskettelevat paljon. Laskettelutaidot olivat erittäin korkealla. Oli ihana laskea, kun ei yhtään tarvinnut varoa muita. Välttelen viimeiseen saakka kaatumista, joten en ole mikään vauhtihirmu. Suomen rinteissä on usein ongelmana se, että edessä on aina hitaasti menijöitä ja pitää tarkkailla, että kuka kaatuu juuri eteeni tai yrittää laskea päälleni. Dundretissa ruotsalaiset sujahtelivat nopeasti ohitseni viuh vaan, eikä mikään häirinnyt laskemista.  Majoituimme edullisesti Jällivaarassa, joten reissun kulut pysyivät mukavan matalina. Ainoa moite Dundretille tulee heikoista ravintolapalveluista. Kahvila tarjoaa hampurilaisaterian tai päivän padan. Hampurilaisateria oli surkea. 

Olisimme majoittuneet Jällivaaran Grand hotelissa, mutta murtomaahiihtokisojen vuoksi se oli täyteen myyty. Kävimme siellä syömässä ja kahvittelemassa ja kaikki oli herkullista. 

Vaikka tuntimäärällisesti tämä kausi ei ole kovin kummoinen, niin taisin silti tehdä lasten syntymän jälkeen ennätyksen rinnepäivien määrässä.

Sitten lopuksi vielä muutama maisemakuva. Tunnen kiitollisuutta, että pääsin Ilonan mukaan ja että sää oli niin upea ja että näillä rikkonaisilla jaloilla pystyy vielä tekemään vähän jotain. Toivon, että ensi talvikaudellakin pystyn laskettelemaan.

Kuva mökiltä Tornionjoelle

Minä Kukkolankoskella

Kivaa perjantaita ja viikonloppua!