28. tammikuuta 2022

Kaverilla yökylässä

Nämä korona-ajan riemut ovat taas hyvin rajallisia. Päätin heti, että tällä kertaa tilanteen niin salliessa, yritän tehdän jotain pieniä kivoja juttuja ystävieni kanssa. Minun vireystilaani ylläpitää sosiaaliset suhteet. Sen lisäksi kotona yritän järjestää leffailtaa, leipoa poikien kanssa ja lukea kirjoja. 

Vajaa pari viikkoa sitten ajelin ystäväni Leenan luokse Pirkanmaalle yökylään.Noin vuosi sitten Leena osti vanhan punaisen torpan ja remontoi sitä aika lailla. Sähköt, kylpyhuone ja keittiö ovat ammatilaisten tekemiä, isot pintaremontit sisäkattojen käsittelyä myöten Leenan ja hänen talkoolaistensa tekemiä. Remontti valmistui sutjakasti, mutta en ole ehtinyt tätä aikaisemmin käymään Leenalla. Yhdet sovitut treffit menivät pieleen, koska esikoisen koronatestitulos ei valmistunut ajoissa.

 
Leenan kaunis olohuone

Leena on kova puuhailemaan kaikenlaista, hän remontoi, sisustaa, askartelee, kunnostaa huonekaluja ja hoitaa pihaa. Lisäksi Leena on erinomainen ruuanlaittaja. Siksipä ehdotin, että kokataan joku erinomainen ruoka vaivaa säästämättä. Leena innostui ajatuksesta ja pienen pohdiskelun jälkeen päätimme valmistaa hummeripastaa.

Viimeisen vuoden parin aikana rapujen ja hummereiden elävältä keittäminen on puhuttanut paljon. Uusi-Seelanti, Sveitsi, Norja ja kohta myös UK vaativat hummereiden ja rapujen tainnutusta ennen keittämistä. Suomeen saa tilata eläviä hummereita ja kalatiskillä kokenut kalankäsittelijä voi tehdä nopean iskun hummerin päähän, joka tappaa sen. Tosin en tiedä onko se sen eettisempää kuljetuttaa hummereita elossa Suomeen saakka kalatiskillä tapettavaksi. Kanadassa ja USAn Mainessa on jo tuotantoa, jossa hummerit tainnutetaan sähköllä. Toivon kaikille tuotantoeläimille parempia oloja ja mahdollisimman kivutonta loppua.

Näin komean hummerin näin snorklatessani Galapagoksella. Kävin tuijottelemassa sitä useasti ja haaveilin sen syömisestä :)
 
Aikuista ja pelottavaa kuvamateriaalia :)
Takkutukka-silmätulehdus keskiäkäinen nainen ja "taisteluhummeri"

Valitsin meille minusta parhaimmalta vaikuttavan hummerpastareseptin. Olimme jo etukäteen spekuloineet muutamalla tekovaiheen hyödyllä sekä runsaalla kerman ja mascarponen määrällä ja liian vähäisen happaman määrällä. Päätimme kuitenkin kokeilla reseptin alusta loppuun. Kun hummerit on perattu, kuoret ja jalat säästemään ja niitä paahdetaan ensiksi uunissa. Mietimme, että onko kuorten paahtaminen tarpeellista, mutta teimme sen kuitenkin.


Kuorten paahtuessa uunissa aloitimme kastikepohjan teon. Ensimmäiseksi siihen tuli salottisipuleita, valkosipulia ja tomaattipyrettä. Sitten paseerattua tomaattia, valkoviiniä, valkoviinietikkaa, yrttejä ja paahdetut hummereiden kuoret. Siinä kastiketta pyöritellessämme jouduimme pettyneinä toteamaan, että kastikkeessa ei ole minkäänlaista hummerin makua. Se maistui todella hyvältä, mutta lähinnä vain tomaatilta. Teimme sellainen hätäpäätöksen, että Leena jää siivilöimään kastiketta ja minä ajan paikalliseen K-kauppaan ostamaan hummerifondia.

Fondiostosreissu oli nopea ja hauska. Siitä on todellakin aikaa, kun olen viimeksi nähnyt traktorin ruokakaupan edessä parkissa. Pari teiniä olivat tulleet traktorilla hakemaan sipsejä ja limua :) Meillä yksi teini haaveilee mopokortista ja sen jälkeen siitä, että kulkisi ukin minitraktorilla kouluun. Edelleen asumme kaupunkialueella ja pojalla on noin kilometri koulumatkaa. Mutta olisihan se niin hienoa, mennä reipasta kävelyvauhtia traktorilla kouluun.

Parkkeerasin tietenkin traktorin viereen :)

Kun palasin kaupasta Leena oli siivilöinyt kastikkeen ja lisännyt siihen kerman ja mascarponejuuston. Fondi toi siihen toivottua hummerinmakua! Maistelimme kastiketta ja totesimme, että joko kermaa tai mascarponea olisi voinut olla vähemmän. Lisäksi kastike kaipasi jotain hapokasta lisää. Kaikki valkoviini oli jo käytetty, joten päädyimme lisäämään valkoviinietikkaa ja sitruunamehua. Sitruunamehua lisäsimme vielä ruokailuvaiheessa.


 
Hummerin lihat lämmitimme pannulla voissa

Varovasti sekoitimme hummerin palat kastikkeen joukkoon ja kaadoimme kastikkeen pastan sekaan. Pastaksi keitimme meidän perheen suosikkipastaa Rummon linguinia.

 
Pöytä on katettu
 
 

Minulla oli pieni shampanjakin mukana juhlistamaan hummeripastaa


Pasta oli aivan tolkuttoman hyvää! Siis kerrassaan jumalaista. Tämä on ehdottomasti paras kotitekoinen pasta, jota olen ikinä syönyt. Ruoka oli yksi parhaimmista kotikeittiön annoksista ikinä. Pastasta tuli siis niin hyvää, että se on parhaiden pasta-annosten listalla hyvin korkealla. Sitä edellä on ravintoloiden pasta-annoksia: Nizzan La petite maisonin hummeripasta, 90-luvulla Helsingissä syömäni hummeripasta sekä Nizzan alueella syömäni tryffelipasta. 

Olen luvannut julkaista hummeripastareseptin, tällä hetkellä yritämme Leenan kanssa miettiä, että miten dokumentoida meidän lennosta tekemämme parannukset. Hummerin kuorten paahtaminen ja keittäminen oli aivan turha vaiva, joten sen poistaminen nopeuttaa hurjasti ruuan valmistumista.

Vaikka mahat oli pullollaan päädyimme syömään kaiken pastan. Sen jälkeen emme oikein pystyneet muuhun kuin lepäilemään sohvalla. Leena innostui näyttämään minulle muutaman parhaimman jakson Lego Master Australia ja Ruotsi ohjelmista C-morelta. Lego Master on tehty samaan tyyliin kuin Master Chef. Lego Masterissa parit saavat tehtäviä ja vaihtelevasti voivat käyttää legovaraston antimia. Ohjelmassa on samanlainen positiivinen fiilis ja tekemisen into kuin Master Chefissa. Kilpaparit kokoavat aivan mielettömiä rakennelmia legoista. Jos meillä olisi C-more, niin varmasti katsoisin ja yrittäisin innostaa pojat katsomaan kanssani.

Puolen yön jälkeen mahat olivat laskeneet sen verran, että paistoimme Leenan aikaisemmin jääkaappiin valmistamat suklaafondantit. Mukava makea yöpala :)

 
Keskiyön jälkiruoka ja Leenan ihana teeastiasto


Aamulla nukuimme röyhkeän myöhään ja sitten olikin aika kasata brunssi :)

17 kommenttia:

  1. Mä haluan Leenan olohuoneen tai vähintään yhtä kauniin sisustuksen ja tyylitajun. Lisäksi haluan edes jaksaa ajatella hummeripastan tekoa ja aina vaan haluan sun elämän tai elämänasenteen. Tai edes ajan ja mahdollisuuden tehdä jotain kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leenalla on vahva oma tyyli ja hyvä silmä sisustuksen suhteen. Lähes kaikki kuvassa näkyvät huonekalut ja valaisimet ovat kierrätystavaroita ja itse kunnostettuja. Leena on myös hyvin aikaansaava tyyppi, välillä vähän ärsyttävän/kadehdittavan aikaansaava :)

      Minulla ei ole mitenkään ruhtinaallisesti vapaa-aikaa, koska työ tuppaa valumaan vapaa-ajan puolelle ja vie usein liikaa voimia. Mutta toki sun tilanteeseen nähden vapaa-ajan tilanteeni on paljon parempi, kun minulla on toki suurin osa illoista vapaana ja tietty viikonloput.

      Sinun työsi on kyllä todella sitova. Sun pitäisi keksiä viikonloppuun jotain sellaista sosiaalista tekemistä, joka tapahtuisi kotonasi ja johon voisi lapset osallistua tai puuhata vieressä omiaan.

      Mä voisin ehdottaa sinulle tämän viikonlopun ohjelmaksi jonkun kivan kaverin kutsumista kotiisi. Teette yhdessä sellaisen hienon kukka foccacia-leivän ja juotte lasin tai kaksi viiniä sen kanssa. Kun teette sitä foccaciaa, niin lapset voivat sotkea sämpylätaikinaa. Osta punaista tai keltaista elintarvikeväriä ja heitä muutama tippa joukkoon niin jo ovat muksut hämmästyneitä värikkäästä taikinasta. Ehkä juotte sen viinin, kun lapset ovat menneet nukkumaan.

      Aina kannattaa yrittää tehdä edes jotain pientä kivaa :) Tai oikeastaan kannattaisi aina yrittää kuntoilla. Mun pitäisi lopettaa kiva ja vaan kuntoilla.

      Poista
  2. Ihana, ihana olohuone ♡ Teillä on ollut herkulliset ruuat! Keskiyön jälkkärit ja kaikkea ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leenalla on todella kaunis koti, jonka hän on sisustanut pääosin itse kunnostamillaan kierrätyshuonekaluilla.

      Ruoka oli kyllä mahdottoman hyvää :D ja kaikki meni.

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  3. Tuo vaikutti ihan Strömsön keittiöhommilta. Tehdään jotain todella erikoista ja sitten syödään se 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan oli tosiaan vähän kuin tee se itse Strömsö ohjelma :D Kokoontuminen vanhassa, kauniissa puutalossa, jossa antaumuksella kokattiin, korjailtiin kokkaukset kuntoon kaupan tarvikkeilla ja saatiin lopulta onnistuneet annokset lautaselle. Lena's strömsö :)

      Poista
  4. Kaunis olohuone - tämäkin Leena haaveilee muutoksesta - ehkä se on tätä ikäkriisiä !
    Ja nyt rupesi tekemään mieli hummeripastaa vaikka pitäisi mennä nukkumaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leenalla on vahva oma maku ja hyvä tyylisilmä.

      Minäkin haaveilen aina ajoittain muutoksesta, mutta samaan aikaan haluan kuitenkin pitää tiukasti kiinni nykyisista rakenteista ympärilläni. En tiedä olenko liian mukavuudenhaluinen vai turvallisuushakuinen vai enkö oikeastaan kaipaakaan muustosta tarpeeksi :)

      Ei muuta kuin parit Mainen lobsterit tilaukseen ja pastan tekoon :) Tosin niillä nurkilla on varmaankin helpompi saada hummeriruokia ravintoloistakin. Helsingissä on ajoittain joillan ravintoloilla hummeria listalla, tosin viimeksi jäi pasta ostamatta, kun annos olisi maksanut 50€. Olin aivan tyrmistynyt.

      Poista
  5. Teillähän on ollut laatuaikaa!
    Olkkari on todella tunnelmallinen ja ruuan kanssa puuhastelu selvästi hienoa hommaa. Ja sanoisinko, että hauskuutta tuokin, että joku käy traktorilla kaupassa. Siihen ei muuten taida yksi parkkiruutukaan riittää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli ihanaa yhteistä rentoa laatuaikaa. Kiva oli kokkailla yhdessä ja ruuasta tuli niin hyvää.

      Olen viimeksi tainnut nähdä jonkun liikkuvan traktorilla lukioaikoina siis melkein kivikaudella :D

      Poista
  6. Täällä meillä maalla koulun parkkipaikka on täynnä traktoreita ja tosi isoja. Liikenneyhteydet ovat huonoja ja koulukyytejä joutuu odottamaan. Jos kotona on muutenkin traktoreita niin ei kun käyttöön. Onhan se turvallinen verrattuna mopoautoon. Uusissa on kuin luxusautossa istuisi. Tässä huomaa kuinka on erilaiset tavat eri puolilla tätä maatamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeksi muistan nähneeni traktorilla kulkevan nuoren silloin, kun olin lukiossa Vantaalla viime vuosituhannella. Yhden pojan isällä oli maansiirtobisnes ja poika tuli välillä traktorilla talvisin kouluun, jos ei päässyt pyörällä tulemaan.

      Kun välimatkat ovat pitkät ja liikenneyhteydet huonot, niin saatavilla oleva traktori on varmasti mieluinen kulkuväline.

      Poista
  7. Rohkeaa omannäköistä kotia on aina ilo katsella, mutta nyt kyllä kaiken huomion vie hummeri - ruoka yleensäkin, sen visuaalinen esillelaitto-värit ja itse tekeminen;
    arvostan, ihailen ja rakastan itsekkin "keittiötaidetta". Arvostan ja kunnioitan myös sitä, että pystynette kirjoittamaan reseptin tekosistanne, minä en siihen koskaan pystyisi... tuotanto tai ainakin ajatukset on jo seuraavassa tekemisen vaiheessa kokkailussakin!! Nyt tuli kyllä niin-niin nälkä, että on pakko loihtia jotain erittäin herkullista mitä kaapista löytyy systeemillä... ansaittua isännällekin, koska tehnyt lumitöitä pian kolmisen tuntia - mutta tykkää....

    Niin ja tuo snorkkeloimasi hummeri herätti toisen kuumeen, matkakuumeen... Galapagosaaretkin päästävä joskus bongaamaan... siitä reisustamme lukisin enemmänkin, laita linkki, jos löytyy blogistasi... täällä lasketaan aamuja lomaan (10) ja jännitetään, että päästäänkö oikeasti... no, sen aika näyttänee jo alle parin viikon!! Terkkuja lumentäyteisestä turkusesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leenalla on vahva oma maku ja hyvä silmä.

      Minusta on kiva, kun voi kokkailla kaverin kanssa sillä lailla "antaumuksella". Ei tarvitse tulla valmista nopeasti ja maistellaan pitkin matkaa ja mietitään, että mitä vielä. Hummeripastasta tuli todella hyvää.

      Galapagoksen reissu oli upea kokemus. Olen alakoululaisena katsonut televisiosta ohjelmia Galapagoksesta ja salaa haaveillut, että joskus kävisin siellä itsekin. Niin sitten kävin. Olin reissussa ystäväni kanssa. Kävimme ensin Perussa Machu Picchulla ja sieltä jatkoimme Galapagokselle. Ostimme Aventuralta melkein kaiken valmiiksi paketoituna. Siitä tuli niin onnistunut paketti, että Aventura alkoi myymään samanlaista.

      Blogista löytyy tagattyna kaikki Ecuador-postaukset
      https://pikkukepponen.blogspot.com/search/label/matkailu_ecuador

      Ne tulevat harmillisesti järjestyksessä uusimmasta vanhimpaan, vaikka lukujärjestys pitäisi olla päinvastainen. Jos kelaat kaikki sivut loppuun ja alat lukemaan takaisin päin niin saat ne oikeassa järjestyksessä. Jos Galapagoksen mietintä tulee ajankohtaiseksi, niin laita viestiä. Galapagosta pystyy näkemään kivasti myös ilman osallistumista kalliille risteilylle. Siltä saarelta missä majoituimme risteilyn jälkeen on saatavilla retkiä lähisaarille. Risteily on toki ihanan vaivaton, kun kaikki on valmiiksi järjestetty ja mukana on hyvät oppaat.

      Poista
    2. No wau... sinun blogista tulikin yksi lempparini... paljon matkailuaiheista luettavaa OIKEAN ihmisen kokemana, kuvin ja miettein. Ahmien selasin pikaisesti ja löytyi paljon itsellekin tuttuja paikkoja, jokunen saman kuvakulmakin, hih!!Kumpa olisikin tehnyt vastaavat reisuistaan...
      uusimmista olenkin hieman, mutta aiemmat vain skräpättyinä albumeina!

      Poista
  8. Kaunis koti kaimalla ja fiinit ruuat frouvilla. Mutta erityisesti kiitos noista Lego Masters- vinkeistä! Eilen myrskyä pidellessä katsottiin 5 jaksoa Ruotsin Lego Mastersia, aina välillä piti käydä lumihommissa kyllä. Ihana ohjelma! Englannissa on tehty myös vastaavanlainen missä tehdään savitöitä, joku potter sen nimi oli. Sekin oli mukava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkäsin myös noista Lego Master ohjelmista. Ihanan iloista, vähän jännittävää tekemisen meininkiä ja ihan huikeita legorakennelmia. En oikein voi käsittää, että joku osaa koota legoista sellaisia kokonaisuuksia.

      Poista