14. toukokuuta 2018

Äitienpäivähaikeus

Enpä olisi vielä viime vuonna uskonut, kuinka äitienpäivät muuttuvat radikaalisti.

Omani noudattavat aika lailla samaa kaavaa kuin aikaisempina vuosina. Pojat askartelevat koulussa kortin - paitsi esikoinen. Välillä tulee mukaan myös lahjakin. Kuopus ei millään meinaa edelleenkään malttaa odottaa sunnuntaihin, tänäkin vuonna lahjukset iskettiin syliin jo lauantaina.

Äitienpäiväaamuna sain herkkuaamisen kuten aikaisempinakin vuosina. Tosin teini sai ponnistelua munakkaan lautaselle 10:58. Onneksi minäkin olen hyvä nukkumaan. Aamuvirkkuhan olisi pyörtynyt nälästä tuota munakasta odotellessa. Sain myös erikoisleivän - se oli voideltu kolesteroolia alentavan margariinin sijasta taivaalliselta maistuvalla Oivariinilla. Suolaisen jälkeen herkuttelimme Hra Kepposen paistamilla amerikkalaisilla pannukakuilla. Aamu tai siis keskipäivä oli täynnä iloista tohinaa ja haleja.


Amerikkalaisia pannukakkuja, mustikkasurvosta ja vaahterasiirappia

Meillä ei ole harrastettu lahjoja äitienpäivänä eikä isänpäivänäkään. Kortit, lasten tekemät jutut ja juhlava ruokailu ovat tehneet meillä juhlan. Tosin jos tässä kohta lasten lahjahanat umpeutuvat, niin saatan alkaa vaatimaan kaupan lahjoja. Koulukaverini oli postannut Faceen saamansa äitienpäivälahjan tytärten saatesanoilla: "Isoissa lapsissa on sellainen hyvä puoli, että heiltä saa paljon paremmat lahjat". Hän sai lahjaksi kukkia ja lempikuohariaan :) Voisin kopioida ;)

Esikoiselle ilmoitin, että äitienpäivänä on oltava vaikka netistä tulostettu kortti ja siinä pitää lukea jotain kauniita sanoja, jotka kuvaavat hänen tunteitaan minua kohtaan. Alla olevan kortin sain teiniltäni. Teini on kuin kopio isästään, mutta on se jotain perinyt minultakin - samankaltaisen huumorin.




Mikä sitten tekee äitienpäivästä haikean?

Anopin luokse ei enää noin vain pistäydytä kakun kanssa kahville. Anoppi asuu hoivakodissa 170km päässä. Hänen kanssaan tosin joimme äitienpäiväkahvit valmiiksi jo viikko sitten, kun anoppi oli ensimmäisellä kotilomalla hoivakotiin muuton jälkeen. Meidän supertäti Eeva oli tämänkin mahdollistajana, koska appi ei yksin pysty hoitamaan anoppia.

Anoppia katsoessa sydämestä vihlaisee pettymys hänen eläkepäiviensä suhteen. Anoppi painoi pitkän uran oikeuslaitoksen tuomarina tehden 6-päiväistä työviikkoa, jotta selviytyisi työmäärästään. Uran lopussa katse oli naulittuna maaliin, kun vielä vähän jaksaa, niin koittaa eläkevuodet. Hiukan reilu vuosi eläkkeelle jäämisen jälkeen anoppi sairastui vakavasti. Matkustelu, pihatyöt, aamu-uinnit ja huonekalujen entisöinti vaihtuivat loppuivat ennenkuin ehtivät alkaakaan. Kuinka meillä onkaan ikävä sitä superkokki-superhöpsöttelijä-mummia, joka on varmasti maailman kiltein ihminen.

Anoppi ja Hra Kepposen pikkuveli

Oma äitini asuu myöskin hoivakodissa. Olimme suunnitelleet hänelle ihat äitienpäiväkahvit hoivakodin pihalle. Isälläni oli kahvia ja kakkua mukana, minulla pullaa ja kattaustarvikkeet. Äitini ei sitten suostunutkaan lähtemään ulos eikä ikkunaakaan saanut avata, joten nautimme sitten hyvin hikiset kahvit hänen huoneessaan. Mutta yhdessä kuitenkin.

Oikeastaan sain äidin kanssa äitienpäivähetkeni jo helatorstaina. Äidilläni sattui olemaan todella hyvä ja pirteä hetki, kun menin moikkaamaan häntä. Hoitokodin ihana hoitaja toi meille molemmille äidin huoneeseen kahvit ja pullasiivut ja kahvihetki oli niin onnistunut. Muussattin molemmat kaksi palaa sokeriakin kahviin ja ihmeteltiin kuinka hitaasti ne liukenevat ja mietittiin, että milloin meidän teini oppii kahvin juontiin. En muista milloin viimeksi äitini olisi ollut niin rauhallinen ja hyvällä mielellä! Hetkihän meni niin tunteisiin, että istuin sitten parkkipaikalla autossani ja itkin kuin niagara. Koska oli tosi kuuma, oli pakko pitää auton ikkuna auki. Auton oveen kävi koputtamassa kaksi hämmentyneen oloista somalimiestä, jotka tiedustelivat, että tarvitsenko apua.

Jälkikäteen minua kyllä nauratti tilanteen koomisuus. Tsemppia ja sympatiaa tulee aina välillä hyvin yllättäviltä tahoilta. Tätä ennen sitä ovat heruttaneet keskikaljakuppilan kantakirjaeläimet ja jopa työnantajan atk-tuki. Lisättäköön listaan nyt pari maahanmuuttajaa.

Äitienpäivä tosin päättyi ihanissa tunnelmissa, olen ostanut syksyksi kaukolennot. Jippii! Nyt vaan pitää keskittyä toivomaan, että kaikki pysyvät luut ehjinä ja muutenkin tämän hetkisissä voimissa.

Ne itkettävän ihanat päiväkahvit äitini kanssa

12 kommenttia:

  1. Kovin meni tunteisiin tämä postauksesi, ne elämän ilot ja surut! Vierailin pitkän viikonlopun omilla vanhemmillani ja aina sieltä lähtiessä on mieli kovin haikea. Onni on että iäkkäillä vanhemmillani ei ole muistisairauksia, vaikka muuten monenlaista kremppaa onkin. Itseäni rasittaa kovasti tuo pitkä välimatka. Haluaisi olla enemmän apuna, mutta se on käytännössä mahdotonta. Jälkikasvun itsetehdyt lahjat ja kortit ovat niitä parhaita. Meillä ei myöskään olla harrastettu kaupan lahjoja, eikä mieheni ole minulle mitään koskaan äitienpäivänä ostanut. Enhän ole hänen äitinsä :) Mukavaa viikonalkua! Nautitaan nyt näistä kesäisistä keleistä, ennen kuin loppuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkä välimatka on kyllä hankala, kun ei pysty olemaan arjessa läsnä lainkaan. Toivottavasti vanhempasi pärjäilevät vielä pitkään.

      Minä olen tänä keväänä linnottautunut sisään. Koivun siitepölyä on niin hurjasti ilmassa, että ulkoillessa mikään lääkitys ei pidä niitä kurissa. Lohtuna on se, että näissä lämpötiloissa kukinta on varmasti nopeasti ohitse. Kun sade palaa, niin meikä alkaa ulkoilemaan ;)

      Mukavaa viikkoa!

      Poista
  2. Hih..miten hauska kortti esikoiselta:) Tunteisiin meni täälläkin pelkkä lukeminen, ikävä oli kuulla ettei anoppisi ole päässyt kunnolla nauttimaan eläkepäivistään pitkän työuran jälkeen ja sitten näinkin sinut jo siellä autossa istumassa:( Ajoittain varmasti niin raskasta..Olin aikoinaan vanhainkodilla töissä ja siellä jouduttiin usein näkemään kuinka kovin vaihtelevia päivät vanhusten kanssa saattoivat olla, varsinkin jo muistisairaudet vaivasivat.. Mukava oli kuitenkin lukea, että äitisi kanssa tuollaisen kahvitteluhetken olit saanut viettää♥ Kiva oli myös kuulla että auttavaisia ihmisiä löytyy ja ovat valmiita kyselemään onko kaikki kunnossa! Aurinkoa ja iloa viikkoosi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin kortti oli hauska ja aika osuva, vaikka kohtuullisen vähäisellä olemme toistaiseksi teinin kanssa päässeet.

      Muistisairaan läheisen elämä on aikamoista tunteiden vuoristorataa ja niitä kivoja huippuja tulee ajan myötä vain vähemmän :( Vaikeahan sitä on hyväksyä ja siihen tottua, mutta eihän siinä mikään muu auta.

      Mukavaa viikkoa!

      Poista
  3. Ymmärrän niin hyvin tuon äitienpäivään liittyvän haikeuden. Oma äitini nukkui pois vajaa 20 vuotta sitten. Olisi ollut vain reilut puoli vuotta aikaa hänen eläkkeelle jäämiseensä, mutta niin vaan tuli äkillinen sairaus ns. työsaappaat jalassa ja kaikki eläkepäiville suunnitellut jutut jäivät äidiltä toteuttamatta :( Meille muille taas jäi jäljelle se kaipuu ja ikuinen aukko, jota kukaan ei koskaan voi täyttää, vaikka aika onkin vienyt terävimmän surun pois.

    Onneksi on omat lapset, joiden kautta voi kokea sen äitienpäivän ihanine muistamisineen. Meilläkin muuten kuopus oli niin täpinöissään, että raportoi viimeiset pari viikkoa äitienpäivälahjan valmistumisesta ja lauantai-iltana hänen oli ihan pakko paljastaa lahjan alkukirjainkin :D Voi sitä ilon hetkeä, kun sitten vihdoin pääsi antamaan lahjansa!

    Aurinkoa ja iloa viikkoon! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on raskasta kun elämänkaaresta jää joku pala puuttumaan. Ei saa nauttia eläkevuosista tai elämä päätty aivan liian aikaisin :(

      Meillä joku pojista on aina antanut lahjan/kortin jo etukäteen, koska ei mitenkään malta odottaa varsinaiseen juhlapäivään. Päiväkotiaikana lahjat oli yleensä jaettuna viimeistään perjantaina :D Vähän on siis maltti kasvanut.

      Mukavaa viikkoa!

      Poista
  4. Kyllä kaipaan tuota aikaa, kun lapset askarteli kortit ja lahjat.
    Eivät enää, kun ovat isoja.
    Ja aina oli vaikea pidätellä lahjaa sunnuntaihin asti.😂
    Lapset!❤️

    Kivoja hetkiä siellä on ollut anopin ja äidin kanssa.❤️

    Hyvää uutta viikkoa!
    (Kiva, kun teillä on matka, jota odottaa!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten askartelemat muistamiset ovat aivan parhaita! Minusta tuntuu jo nyt haikealta, kun ne lähenevät loppuaan. Keskimmäiseltäkin tuli vain kortti, kuopukselta sentään lahja ja kortti.

      Kiitos samoin - mukavaa uutta viikkoa!

      Poista
  5. Haikeaa ja niin mietityttävää. Läheisten kohdalla kokenut sekä 'äkkilähdön' että 'riutumisen'. Toista toivoisi toiselle ja toista tänne jäävälle. Niin vaikeaa ja haikeaa <3
    Mainioita kortteja ja muita juttuja :) Täällä nautitaan jo isojen lasten jutuista. Molemmat hyviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kumpikaan helppo lähtö :( Tosin itselläni on selvä kuva siitä, mitä toivon omalle kohdalleni. Kovasti myös toivon, että tulevaisuudessa näihin asioihin voisi itsekin vaikuttaa joissain tapauksissa.

      Taisin nähdä instasta, että sinua lapsesi ovat muistaneet äitienpäivänä tosi ihanasti.

      Kivaa viikkoa!

      Poista