15. kesäkuuta 2017

Sakissa poikani eivät yllä ikätasoiseen käytökseen

Meidän Keppostrio on aivan erilainen kotona kolmistaan kuin ovat yksin kodin ulkopuolella. Kotona pojat taantuvat kaikki kuopuksen ikäiseksi. Tai oikeastaan laskukaava menee niin, että trion jäsenten ikää vastaa kuopuksen ikä -25% eli kotona meillä on tällä hetkellä kolme eskari-ikäistä jatkuvasti kisaamassa ja vänkäämässä keskenään.

Kesälomalla kolmeksi viikoksi olen erottanut esikoisen tästä triosta osallistumaan ikätasoisiinsa aktiviteetteihin. Esikoinen aloitti maanantaina kielikerhon yksikseen. Hra Kepponen saattoi esikoisen ensimmäisenä aamuna kielikerhoon Helsingin keskustaan. Sen jälkeen poika on kulkenut sinne yksin bussilla ja metrolla. Hän tekee itse pienet eväät kerhoa varten ja käy keskustassa syömässä kielikerhon jälkeen.

Kielikerhon ohjaajat puhuvat lapsille vain englantia ja lasten pitää yrittää puhua englantia. Kerho on mennyt hyvin ja siellä on ollut kivaa. Puhuminen kuulemma sujuu vähän kankeasti, mutta esikoinen ymmärtää lähes kaiken. Silloin kun itse olin ala-asteelainen en olisi voinut kuvitellakkaan lähteväni kielikerhoon kolmen vuoden englannin opiskelun jälkeen. Aikamoinen suoritus introvertilta lapselta. Sitä minun on todella vaikea ymmärtää, että miten esikoinen pystyy käymään kielikerhossa keskustassa yksikseen, kun kotona hän ei pysty vieläkään istumaan sohvalla ilman, että olisi houkuttelemassa veljiään sohvapainiin?? Sohvapaini on ollut pikkukepposten jalo urheilumuoto jo taaperovuosista alkaen :D

Miten se on mahdollista olla samaan aikaan eskarilainen ja melkein teini-ikäinen?

Sohvapainin aloittelua, kuvattu pääsiäisenä

"Ei me tässä mummilan antiikkisohvassa painita, kunhan pötkötetään. Ihan itsekseen sohva kitisee. Sitäpaitsi mitenkään en ole aikeissa jalallani työntää toista veljeä pois. 
Enkä tietään potkaisisi. Ihan vaan venyttelen."

Keskimmäinen ja kuopus saivat peruutuspaikat shakkileirille. Voi sitä onnea! (ja heippa 300€ + yhdet housut). Keskimmäinen on keskittynyt erinomaisesti shakin opetukseen ja erilaisiin peleihin. Mutta tauoilla meno oli taas lähtenyt lapasesta. Muutamalle pojalle, meidän keskimmäinen mukaan lukien, oli tullut mieleen dyykailla nurmikolle sillä seurauksella että housut ovat aivan nurtsissa. Samaan aikaan 10v ja 4v. Tämän keskimmäisen säheltäjän osalta kyllä jännittää, että millaisia hölmöyksiä teini-ikä tuo tullessaan.

Miksikö kirjoitin tämän? No, että voin sitten täältä kerrata, että millaista se arki olikaan. Että minun ei sitten tarvitse vuosien päästä avautua, kuinka puistokokemustani häiritse se kun 150cm hujopit konttasivat ja dyykkasivat siellä. "Eivät minun lapseni tehneet sellaista, koska kasvatin heitä". Että en sortuisi siihen, että muistaisin tältä kesältä vain, kuinka suloiset palleroiseni ne sivistivät itseään jo pieninä alakoululaisina kesäisin shakilla ja kielikerholla. Ja että muistaisin sen, että tänä kesänä meille tuli itsekseen sotkeutuvat lattiat. Pojilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

Suosittelen välttämään tätä laminaattia. Se mustuu itsestään.
Missään tapauksessa tämä ei ole poikien aiheuttamaa. 
Kenelläkään ei ole edes hyvää arvausta, että mitä lattiassa on. *kele! Tämä juttu harmittaa.

PS. Itsehän en tietenkään harrastanut mitään tällaista lapsena. Olin hyvin varhaiskypsä yksilö. En esimerkiksi maannut ulkovaraston ylähyllyllä hulluna hihittäen kavereiden kanssa päällekkäin piilossa vanhempiani. Enkä ole kaverin pikkukemistin setillä todellakaan saanut reikää syövytettyä heidän lastenhuoneensa muovimattoon.

22 kommenttia:

  1. Niin, aika kultaa muistot :) Kyllähän sitä varmasti on ihan erilaista menoa ja meininkiä kolmen pojan kanssa kuin yksilapsisissa perheissä. Meillä myös aikoinaan sisarukset nahistelivat ja keksivät jos mitä, mutta nyt aikuisena ovat ihan parhaat kaverit toisilleen. Rikkautta on se, että on sisaruksia, vaikka se vanhemmille joskus voi harmaita hiuksia aiheuttaakin. Mukavaa torstaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on kaksi lasta, niin ne voivat nujakoida keskenään. Kolmas lapsi "räjäyttää" nujakointi ryhmien määrän, pikaisella laskennalla erilaisia tappelu/kinastelukombinaatiota tulee ainakin 7. Että riitelymahdollisuudet seitsinkertaistuvat :D :D

      Kovasti toivon, että meidän pojat kasvaisivat niin läheisiksi, että heillä olisi aikuisenakin toisistaan seuraa ja tukeakin.

      Kiitos samoin - mukavaa torstaita!

      Poista
    2. Siis ihanaa!!! Meillä pojat 13v, 11v ja 8v ja kesälomalla täällä on kolme tokan luokan aloittavaa jätkää; kaikesta väännetään ja käännetään pienimmän mukaan, kaikilla tarve osoittaa paremmuutensa jne. Ja todistetusti ihan fiksuja ovat yksittäin...

      Poista
    3. Kuulostaa niin tutulta :) Teillähän taantuminen tapahtuu hilltymmin, kun sentään jäävät nuorimman tasolle :D Meillä kyllä pyyhkäistään usein siitäkin vielä alitse. Kuvaavaa on se, että yksi löysi vuosia vanhan Nintendon sellaisen kädessä pidettävän pelilaitteen. Kellon kanssa on pitänyt välillä tahdittaa vuoroja sille, jottei nahistelu mene fyysiseksi :D

      Poista
  2. Kiitos Kepponen rehellisesn hauskasta kirjoituksesta. Näitä maailma tarvitsee lisää! Jos facea olisi uskominen,niin KAIKILLA muilla on lasten kanssa vain ihanaa ja imelää ja onpas niin kiva yhdessä pelailla lautapelejä.

    Naurattaa tuo laskukaava. Et iät -25 & kuopuksesta. Saattaa päteä useissa tapauksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On meilläkin hetkittäin idyllistä. Mutta aika lyhyitä ne hetken ovat tähän arkikaaokseen ja perushölmöilyyn verrattuna. Onneksi ihmiset aivot ovat kehittyneet hyvin ja nopeasti poistavat muistivarastosta suurimman osan tympeistä jutuista. Jee aivoille! Niin ja huumorillahan tässä pärjää ihan hyvin :D Mitäs siitä, jos meno kotona on kuin marakattilaumalla ;)

      Poista
  3. Ihana kirjoitus ja voin NIIN samaistua tilanteeseesi, mutta lohdutukseksesi kerrottakoon (tai sitten ei), että meillä on kotona 20, 18, 13 ja 10 vuotiaat ja arvaa mitä???? Kaikki taantuvat kymppivuotiaan tasolle :D Tässä tilanteessa täytyy kyllä sanoa, että onneksi tämä kymppivuotias on ehkä aavistuksen rauhallisempaa sorttia, mutta kyllä pikkupainit aina maistuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, hah, haa :D Tarjosit aamun makeimmat naurut. Kommenttisi luettua silmiini tuli sellainen kuva, kuinka meidan aikuiset pojat painivat sohvalla tai vähintäänkin tönivät siinä toisiaan. Verkkokalvojeni kuvassa vähintään yhdellä on jo parta ja toisella kunnon mahan alku, mutta mikäpä silti voittaisi sohvapainia :D :D :D

      Tiedän yhden perheen, jossa aikuiset pojat aina kotona tavatessaan ensimmäiseksi heittävän tikkaa kilpaa ja sen jälkeen koreja. Sitä ennen ei mikään muu toimi onnistu. Selvästikin sijaistoiminto sohvapainille. Pitää yrittää alkaa meilläkin ajamaan sisään jotain tuollaista. Vaikka on sekin varmaan näky, kun kolme iso korstoa nujuttaa sohvalla.

      Poista
  4. Yhdyn P:n kommenttiin, ihanan totuudenmukainen postaus. Onneksi ja siis todellakin onneksi, en pääse tuollaista kokemaan. Jotenkin mun hermorakenteeni on tuossa suhteessa aikas minimalistinen eli jonkin sortin räjähdys siellä saattaisi sattua, eikä mikään ihan pieni.

    Suloista kesän jatkoa poikatriolle, olkoon kelit armollisia ulkoilun suhteen, varmaan nujakointi jää ulkoillessa vähemmälle, toivottavasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmen vilkkaan pojan äitiys muovaa nopeasti aivorakennetta uuteen uskoon :) Ihminen on sopeutuvainen eläin ja kaikkeen tottuu :D :D

      Kyllä minullakin välillä katkeaa hermo ja sitten karjun kuin peijooni pojille. Sen verran usein on mennyt hermo, että nykyisin ilman karjahdusta ei tunnu tapahtuvan mitään.

      Poista
  5. tjaa, rehellinen nujakointi vai teinityttöjen keskinäinen jatkuva nokittelu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistit aika pahan. Tuon nujakoinnin seurauksena on yhtä sun toista hajonnut taloudessamme. Nokittelu pitäisi paikat ehjinä :) Koska olen tottunut tuohon nujakointiin, niin ehkä valitsisin kuitenkin se. Ja kaikki kalusteet mdf:stä ja astiat muovista ;)

      Poista
  6. Anteeksi, mutta ihan vähän nauratti. Toi taantuminen kun on niin tuttua. Meillä ei harrasteta sohvapainia, mutta sänkyyn mennään painimaan. Pari kertaa kun olen saanut lievän raivarin likaisissa vaatteissa painimisesta, niin nykyään nämä kullannuput ottavat housut pois ja astelevat muina miehinä sänkyyn kalsareissaan. 'Ei me painia aiota.'

    Hauskaahan se on niin kauan, kun jotain sattuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauru on näihin juttuihin aika oikea asenne :) ajoittaisen miniräjähdyksen ohella ;)

      Tuo on todella mainio, että painitaan kalsareisillaan sängyssä :) Ja tietenkin paini kuuluu kiistää.

      Poista
  7. Pojat ja poikien touhut :D Niin tutulta kuulostaa! Meidän 7-vee ja pian 9-vee ovat välillä kuin pahaiset tarhaa aloittavat kakarat. Mitään ei osata, syömään ei pystytä paikallaan, mutta keskinäiseen nahinaan riittää kyllä aikaa ja energiaa.

    Tämä oli erittäin hyvä postaus ja muistutus myös siitä, että muillakin on joskus "hieman" haasteellista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta. Meillä kuopus parhaimmillaan (vaiko pahimmillaan) valitti isälleen, että haluaisi keskimmäisen palaavan pian kotiin, koska on niin tylsää, kun ei ole ketään jota voisi härnätä :D

      Lapsia on tietenkin monenlaisia, mutta jotenkin luulen, että suurimassa osassa poikaperheitä tiedetään aika paljonkin näistä taantumista. Kälyni kyllä muistuttaa usein, että osaa ne tytötkin. Hänellä ja hänen siskollaan oli ollut fyysisiä tappeluja ja koko ajan kinaa.

      Poista
  8. Itsekin olen pyrkinyt erityisesti painamaan muistiin lasten uhmaiät, nahistelut ja vastaavat etten sitten jos minusta tulee mummo olisi laatua 'meidän lapset ei ikinä kiukutelleet' 'te ette koskaan tapelleet' kuten äitini nyt! Tykkään näistä lapsipostauksista tosi paljon ❤️ ehkä siksi että meillä asuu nykyisin fiksu 18v nuorimies, teiniangstinen pian 15v neiti jota ei paljon näy kun omassa huoneessaan kyhjöttää ja vain kuopus 10v osuu enää tähän kategoriaan ja senkin täytyy paini- ym. seuransa hommata nykyään kavereista kun meillä on vain tylsiä teinejä (suora lainaus).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen myös halunnut kirjoitella noita uhmaiän juttuja muistiin, etten sitten myöhemmin väitä, että kuinka hyväkäytöksisiä meidän lapset olivat :D Muutenhan aivot tallettavat vain ne kivat hetket ja sitten pitää olla kauhistelemassa muiden huonokäytöksiä lapsia ;) ;)

      Poista
  9. Kuulostaa meidän kolmikolta, eli siis lapset ja joskus mieskin. Iskä osaa härnätä lapsia ihan täysillä, sit jokainen kiukuttelee jne...
    Onneksi edes neidillä alkaa heppa leiri ensi viikolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei onneksi iskän tarvitse osallistua härnäykseen ;) Nuo kolme saavat keskenään kuhinaa aivan riittävästi aikaiseksi.

      Meillä pojat ovat olleet päiväleirillä, mutta paini- ja kinasteluenergiaa on riittänyt siitä huolimatta iltaisin ja viikonloppuisin. Pitäisi valita urheilullisempia leirejä, viime kesänä koko päivä urheiluleiriltä palasi aika hiljaisia lapsia.

      Poista
  10. Kiitos tästä postauksesta! Meidän pojat olivat ekan viikon säbäleirillä klo 8-16 ja toisen viikon mummilassa. Nyt ovat kotona ja vain parit treenit iltaisin. Yritämme sopeutua tähän yhdessä oloon ja runsaaseen vapaa-aikaan kaikki. Itse olen päivät kotona, koska minulla on hoitolapsia. En siis vielä lomalla.

    VastaaPoista
  11. Kiitos tästä postauksesta! Meidän pojat olivat ekan viikon säbäleirillä klo 8-16 ja toisen viikon mummilassa. Nyt ovat kotona ja vain parit treenit iltaisin. Yritämme sopeutua tähän yhdessä oloon ja runsaaseen vapaa-aikaan kaikki. Itse olen päivät kotona, koska minulla on hoitolapsia. En siis vielä lomalla.

    VastaaPoista