10. huhtikuuta 2017

Viikon varrelta

Sen tujun keväflunssan jälkeen olen siirtynyt noudattamaan yhden aktiviteetin viikkosuunnitelmaa. Todellakin - minulla saa olla kalenterissa vain yksi etukäteen sovittu meno koko viikolle. Spontaanisti voi toki ulkoilla ja tehdä jotain pieniä juttuja, mutta vain yksi sovittu meno viikossa. Olen halunnut varata aikaa rennolle oleilulle, voimien keräämiselle ja spontaanille ulkoilulle.

Aika paljon sitä kaikenlaista kuitenkin kertyy, vaikka kalenterin täyttäminen on kielletty.

Lenkkareiden ostosreissu
-Kuopuksen lenkkarit löytyivät hetkessä ja olivat edulliset
-Keskimmäinen, kohta 10v, koki pienen katastrofin, kun koossa 40 ei löytynyt minkäänlaisia pikalukko- tai tarralenkkareita vaan hänen oli alennuttava nauhakenkiin ;)
-Koin hirvittävän järkytyksen esikoisen lenkkareiden kanssa. Malli oli kyllä aika pientä mitoitukseltaan, mutta silti. Esikoiselle ostettiin lenkkarit kokoa 45. Siis 45! Poika on kuitenkin vasta 12v. Satasen hinnastakin olin hiukan nyreissäni ja marmatin, että on se nyt kun lasten lenkkareista joutuu maksamaan enemmän kuin omistaan. Mutta tietenkin 45 kanootilla on hyvin vaikea vaatia lapsille halvempia lenkkareita :D

Vasen lenkkari on keskimmäisen, keskimmäinen minun ja oikealla esikoisen.

Kaaoksen voimat eli kolme poikaa
Yksi lapsi onnistui tukkimaan vessanpöntön. Toinen lapsi osti kaupasta valkosipulipatongin ja jakoi siitä veljilleen. Varsin ylevää käytöstä muuten, mutta valkosipulipatongin jakaminen ja syöminen tapahtui meidän sängyssämme, jossa ei tietenkään ollut päiväpeittoa. Yleensä kun toilailukausi käynnistyy niin samalla päivälle ei tule kahta ilman kolmatta. Ihmettelikin, että kuinka tällainen poikkeus pääsi käymään, että vain kahden toilailun putki. Noh, ei päässyt. Huomasimme sen kolmannen toilailun vasta seuraavana päivän, kun lapsen kotiavaimet löytyivät ulko-ovesta.

Trullitoiminta
Viikon söpöin oli kyllä kuopus, joka lähti sunnuntaina virpomaan. Tämä saattoi olla viimeinen kerta, kun meiltä lähti trulli virvontakierrokselle. Lasten kasvaminen ulos virpomisesta tuntui myös omalla ovella. Ovikello ei soinut enää samaan kiihkeään tahtiin kuin aikaisempina vuosina. Esikoisen ja keskimmäisen kaverit ja luokkakaverit ovat jo lopettaneet virpomisen muutamaa tyttöä lukuunottamatta.

Niisk! Tässäkö Kepposten viimeinen trullikuva? 

Shakkiturnaus
Viikon itsensä ylittäjä oli keskimmäinen, joka osallistui koko päivän shakkiturnaukseen. Oli vähän aluksi jännittänyt. Pelit sujuivat mukavasti, joukkue oli tiukasti mitalikannassa kiinni, kunnes vastaan tuli venäläisten lasten joukkueet. Vaikeinta turnauksessa kuulemma oli ehdoton puhekielto pelin aikana :D

Keskimmäinen tekee siirron

Oma meno
Viikon sovittu menoni oli kukkakurssi. Oli todella kiva ilta. Kukkien kanssa puuhailu on mukavaa ja tehtävät kurssilla ovat olleet aloittelijalle sopivia. Tosi rentoa tekemistä. Etenkin kun kurssilla on lupa samaan aikaa juoda viiniä ;)

Edellisessä postauksessa esittelin tekemäni asetelman. Tässä muutama tunnelmakuva kurssilta.

Vasemmalla minun neuraalin värinen kimppu ja vieressä kaverini väri-iloittelua

Valmiitä töitä

Illalliseksi söimm kurssilla noutopizzaa.
Tuli taas koko viikon suola- ja rasva-annos kerralla.

"Yksi meno per viikko"-politiikkani jatkuu vielä toukokuun loppuun. Yhden poikkeuksen aion tehdä viikonloppureissun merkeissä, mutta muuten minä vietän hiljaiseloa. Se tuntuu hyvältä. Mutta saas nähdä, että keksinkö teille enää mitään blogattavaakan. 

12 kommenttia:

  1. Välillä on aihettakin ottaa rennommin ja jättää aikaa spontaaneille jutuille. Minulla on nykyisin todella vähän ohjelmoituja iltoja ja nautin joutenolosta. Poikien touhuista on aina mukava lukea. Mukavaa viikonalkua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on sellainen jakso elämässä, että on syytä ottaa rennommin ja lepäillä ja tehdä spontaanisti pikkujuttuja, jos siltä tuntuu. Olen sopinut menoja usein aika pitkällekin aikavälille sekä arkeen että viikonloppuun, koska jos niitä ei sovi, niin ei tule tehtyäkään mitään. Arki kuormittaa sen verran, että liian helposti tulee jämähdettyä kotiin. Nyt vaan on sellainen olo, että pitää jämähtää tuohon kotisohvalle :) Nyt on laiskemman arjen vuoro.

      Kiitos samoin - mukavaa uutta viikkoa!

      Poista
  2. Mulla tuo yksi kalenterimeno viikossa onnistuu helposti. Mä voisin ennemmin yrittää saada yhden ennalta sovitun oman menon joka viikkoon 😂

    Mulla onkin mennyt kukkapostaus ihan ohi. Nyt rip rap tutkimaan edellinen postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla menojalka on vipattanut kovasti - haluaisin käydä retkeilemässä, museoissa, näyttelyissä, elokuvissa, teatterissa ja vaikka missä. Tuntuu siltä, että jos en käy missään, niin elämä menee töissä, ruuanlaitossa ja pyykkäyksessä. Mutta nyt vaan en jaksa, nyt elimistö huutaa rentoilua. Luulin, että olen allergiaoireissa, mutta meillä onkin vaihteeksi koko jengillä järkyttävä nuha :(

      Poista
  3. ihania kimppuja!

    Muistan tuon jalkojen kasvuvaiheen, kolme-neljä numeroa vuodessa. Nyt näyttäisi onneksi pysähtyneen tuohon neljävitoseen kanootin koko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoinen on aina ollut isojalkainen, mutta nyt tämä viimeisin jalan venähdys on jotain järkyttävää. Toivottavasti jalka ei tuosta enää kovasti venyisi, muuten tulee ongelmia kenkäostoksilla. Noh, on tässä sellainen puoli, että oma jalka alkaa tuntua yllättäen kovin pieneltä ja sirolta :D :D

      Poista
  4. Oi mitkä kukat ja niin söpönen pieni trulli. Meillä ei oltu enää trulleina, snif sekin on takana. <3

    Mukavaa pääsiäistä Rva Kepponen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Minusta oli niin söpöä, kun kuopus lähti vielä virpomaan. Pikkunoidat ovat niin liikkiksiä hienoissa tamineissaan, kun selvästi jännittää kovasti oven takana :)

      Mukavaa pääsiäisviikkoa!

      Poista
  5. Siinä on komian kokoista kenkää veljeksille :). Meillä vasta esikolla 18v on pikkasen mua isompi jalka (184 cm poika, kenkä 40,5 ja itellä 161cm 39 :-o en lakkaa ihmettelemässä miten se edes pysyy pystyssä). Toi tarrattomuus on vaikeeta kyllä, meilläkin 10v kuopukselle nyt ekaa kesää nauhalenkkarit (kokoa 36,5). Voi niitä aikoja kun eteisessä oli pikkuruisia 21-kokoisia kenkiä, niitä mahtuikin sinne huomattavasti enemmän.

    Meilläkin on huomattu virpojienn väheneminen sitä mukaa kun lasten kaverit lopettaa virpomisen. Ihan pieniä meillä ei nytkään käynyt. Meiltä sen sijaan lähti vielä teinityttöjen kaverinsa kanssa kierrokselle, hienosti askarrellut oksat ja kunnon asut niin mikäs siinä. Kuulemma saattoi olla jo viimeinen kerta.

    Toipumista flunssasta ja mukavaa pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas ihmettelen, että mistä meidän nuorisolle ostetaan viiden vuoden päästä kenkiä, jos jalkaterät venyvät tätä tahtia ;) Täytyy alkaa etsiä jotain isojalkaisten kenkäkauppaa kohta. Noita esikoisen lenkkareita valmistetaan vain kokoon 46 saakka ja näytti olevan tuon kaupan isoi koko.

      Tosiaan ne pikkuiset kengät mahtuisivat paljon paremmin eteiseen. Meillä on ruhtinaallinen neliön tuulikaappi käytössä, niin sehän on jo tukossa viidestä parista 38, 40, 40, 44 ja 45 :D :D

      Kiitos samoin - mukavaa pääsiäistä!

      Poista
  6. Pojalla 7v (kohta 8 täyttää) jo 39 kengät (luistimet oli jo 40). Yksi rouva kertoi et hänen 13v 46 kokoiset. Siis pitäisihän kenkäteollisuuden reagoida jos jalat kasvavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin siis ensin pojan kasvu tapahtuu maata pitkin ja sitten tulee senttejä taas hurjasti :)

      Täytyy toivoa, että kenkäteollisuus ja ennen kaikkea kauppojen sisäänostajat ostavat myös niitä isoja kokoja kauppoihin. Siinä kaupassa, josta ostin omalle esikoiselleni ne 45 lenkkarit, koot loppuivat 46. Että ei jää kovin paljoa pelivaraa :(

      Poista