24. huhtikuuta 2016

Laatuaikaa

Lauantaina vietin äiti-poika-aikaa kahdestaan keskimmäisen kanssa. Olimme jälleen Kampin Game Workshop kaupassa. Viimeksi olimme siellä kaksi viikkoa sitten maaliostoksilla. Tällä kertaa maalasimme pojan miniatyyrihahmoja ja saimme siihen lisäopetusta. Tämäkään ei ole harrastus, joka minua erityisemmin kiinnostaisi, mutta ukkojen maalailu menettelee. Parasta hommassa on tietenkin se, että poika on siitä niin liekeissä ja hän myös arvostaa maalausseuraani korkealle. Äiti saa aina parhaat taistelijat maalattavaksi :)


Harrastuksena miniatyyrihahmot ovat paljon montaa muuta pelaamista parempi. Pelaamisen lisäksi niihin liittyy kädentaidot, keräily ja hahmojen ja sääntöjen opiskelu. Hahmot täytyy itse koota ja maalata. Maalaus ei ole mikään pikkujuttu vaan se vaatii taitoa ja etenkin kärsivällisyyttä. Lauantaina vietimme neljä tuntia Game Workshopissa, sinä aikana maalasimme yhteensä 7 rottaa ja aarnikotkan. Poika ehti pelaamaan maalauksen välissä kaksi vartin pikapeliä, mutta muun ajan poika maalasi ja opetteli uusia maalaustekniikoita.

Maalauksen jälkeen kävimme syömässä Zetorissa. Vasta ravintolassa keskimmäinenkin havaihtui siihen, että emme olleet syöneet, juoneet tai käyneet vessassa melkein viiteen tuntiin. Ruoka Zetorissa ei ollut mitenkään kummoista, mutta nälissämme söimme lautaset aivan tyhjäksi. Olisin kuvitellut Zetorin sisustuksen tekevän poikaan vaikutuksen, mutta hänestä oli outoa eikä miellyttävää, että kaikenmaailman vanhat romut tuodaan ravintolaan. Minua traktori baaripöytänä jaksaa aina hymyilyttää, mutta muusta rekvisiitasta olen poikani kanssa aivan samaa mieltä ;)

Keskimmäiselle lohikeittoa. Alkupala keittoannos oli juuri sopivan kokoinen.

Minulle muikkuja

Varovaisesti arvioiden minulla meni pojan pohjatöiden jälkeen ainakin neljä tuntia aikaa kaikkiaan aarnikotkan maalaukseen. Tässä tälläisia pimeitä yökuvia sain pojan uudesta aarteesta.



Yön pimeydessä hiipii rotta-armeija

Toiminnan täyteinen päivä jatkui esikoisen ja kuopuksen uinneilla ja vaarilla vierailulla. Vaari onneksi tankkasi lapsenlapsensa ja tyttärensä mahat täyteen maailman parasta pannukakkua. Niin ja minulle vahvaa kahvia.

Illalla tuuletin aivoja pienellä kävelyllä ja nautin yön ja hiljaisuuden lasketumisesta kaupunkiin. Joutsen lipui ohitseni ja usva alkoi kerääntyä merelle ja kiemurrella sieltä viereiselle pururadalle. Olisin voinut ihailla illan pimenemistä pidempäänkin ellei lämpötila olisi laskenut nollaan ja varpaani alkaneet jäätyä pikkukengissä. Aikamoinen päivä, huitelin pitkin pääkaupunkiseutua melkein 10 tuntia. Ei ihme, että sunnuntai meni vaan rentoillessa.


Mukavaa alkavaa viikkoa!

16 kommenttia:

  1. Sä oot kyllä supermama, kun moisia hommia väkerrät tuntikausia, tuollainen yhdessä tekeminen varmasti palkitsee! Mulla ei kärsivällisyys riittäis....;)

    Iloa uuteen viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Poika on niin onnellinen, että sen voimalla jaksan väkertää ja maalaushommat on yleisesti ottaen ok.
      Samoin - iloa viikkoon!

      Poista
  2. aarnikotka on melkoinen taideteos!

    Kun me esikoisen kanssa harrastimme noita hahmoja, ei tulos ollut likikään noin huispea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Hauska kuulla, että sinäkin olet harrastanut miniatyyriukkeleita. Pelasitko myös? Siihen minulla ei enää riitä kärsivällisyys. Sellainen vartin pikapeli voisi vielä mennä, mutta parin tunnin täysi ottelu on ehdoton ei... tai sitten pojan painostuksesta ehdoton ehkä ;)

      Poista
    2. no en tod. pelannut!
      Poikasellakin se oli hyvin intensiivinen ja nopea harrastus, olisikohan kestänyt vajaan vuoden. Sitten se lahjoitti ukkelit kaverilleen (ja minä melkein itkin verta, grr)

      Poista
    3. Minua ei yhtään inspiroi pelaaminen, kuka jaksaa koko ajan heitellä puolta litraa noppia ja selata sääntökirjaa :D

      Jos meidän keskimmäinen lahjottaa ukkelit pois, niin saan hepulin eikä olla hetkeen puheväleissä. Vaadin ainakin viiden vuoden marinointia!

      Poista
  3. Ooh, miten hienoja maalauksia 👏🏻. Luulenpa, ettei mun kärsivällisyys riittäisi moiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Minä kovasti toivon, että kehityn nopeammaksi ja kehitän jonkun hommaa helpottavan tekniikan. Nykyisellä tekniikan olen eläkkeellä ennenkuin koko armeija on maalattu :D

      Poista
  4. Vau, hienoja maalauksia! Ja tuo yhteinen laatuaika ja tekeminen on joskus vaan niin kivaa - vaikka kieltämättä hieman kuluttaakin vanhemman hermoja (mulla ainakin).
    Kivaa viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Onhan se ihanaa tehdä lapsen kanssa yhdessä jotain, vaikka joku nopeampi homma sopisi äidille paremmin ;)
      Kiitos samoin - kivaa viikkoa!

      Poista
  5. Ihan mieletön on ja voin vaan kuvitella mikä työ!!! Fantasiafriikkinä sanonpa vaan, että wau! Poikasi on muuten aivan mielettömän söpö. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia :)
      Urakka jatkuu, nyt pitäisi siirtyä hevosilla ratsastaviin haltijoihin. Ei tule vapaa-ajan ongelmia minulle ;)

      Poista
  6. Hienoa, että jaksat olla mukana näpertämässä ja kannustamassa poikaasi. :) Tähän ja edelliseen postaukseen liittyen on pakko jakaa omaa historiaa. Eräs poikaystäväni (lähemmäs 30 v. silloin) oli intohimoinen tämän pelialan harrastaja. Pelisessiot kavereiden kanssa kestivät joskus koko viikonlopun ja sitä ennen lavasteiden rakentaminen ties miten kauan. Tyttöystävää ei priorisoitu niiden edelle. ;) Seuraava poikakaveri (nykyinen mieheni) oli tavatessamme ihan toivoton nörtti ja pelasi samannäköisillä hahmoilla fantasiapelejä, mutta tietokoneella. Tätä jatkui vuosia, mutta viikonloppujen lanitukset kavereiden kanssa muuttuivat öisiksi pelisessioiksi netin kautta, kun muutimme yhteen. Kiristelin hermoja eräänkin kerran.

    No, sitten tämä pelinörtti koki kuntoiluherätyksen. :D Pullamahaisesta nörtistä tuli terveysintoinen bodaaja. Minäkin söin siinä ohessa loppuelämäni tarpeeksi parsaa ja broileria. Hulkit ja muut Bodaus-lehtien suonenpullistelijat on tuttuja täälläkin. Kuviaan mies ei sentään missään välissä jakanut! Nyt on tainnut miehelle tulla kypsä keski-ikä ja molemmat harrastukset on paremmin kohtuuden rajoissa. Silti tuntuu, että joillekin ihmisille on helpompaa hurahtaa aina aivan totaalisesti siihen innostuksen kohteeseensa.

    T: Kaisla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskat tarinat :) Se on varmaan tosiaan persoonakysymys, että onko sellaista sorttia, että hurahtaa täysin johonkin hommaan ja haluaa tehdä vain sitä. Minulla on sellaista taipumusta, että teen asioita kausittain, mutta sellainen täydellinen hurahtaminen ei ole minulle tyypillistä. Saas nähdä millaista sorttia tuo meidän keskimmäinen on. Toivottavasti ihan ok harrastus ei vie poikaa kokonaan. Elämään saisi mahtua muutakin kuin ukkeleiden maalaus ja pelaaminen :)

      Poista
  7. Voi miten jänniä juttuja olet päässyt tekemään. :-)

    Zetorissa en ole käynyt piiitkään aikaan, ja ihan hyvä kuulla, etten ole välttämättä mitään menettänytkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zetorin ruuissa ei ollut mitään varsinaista vikaa, mutta kun kaupunki on täynnä selvästi parempia ja osa myös edullisempiakin ravintoloita, niin ei taida tulla meille tarvetta uuteen vierailuun kovin nopeasti.

      Poista