10. tammikuuta 2015

"Työ ja kolme lasta" yhtälö

Tuttavat aina välillä kyselevät, että onko minulla hyviä vinkkejä työn ja perheen yhdistämiseen.

Meillä arki on pyörinyt 10 vuotta hyvin minimaalisilla tukiverkoilla.

Omat neuvoni arjen pyörittämiseen

1. Osallistuva puoliso
Suurimmalla osalla ainoa, jonka kanssa voi jakaa perheen työmäärän, on puoliso. Itse olen sitä mieltä, että tasa-arvoinen mies on edellytys sille, että suuren perheen äiti pystyy tekemään muuta kuin osa-aikaista työtä siinä vaiheessa, kun lapset vaativat paljon työtä (toki vapaaehtoisesti sitoutuneella isovanhemilla tai palkallisella täysipäiväisellä työntekijällä voi aukon paikata tai joustavilla työ/hoitoajoilla).

Hra Kepponen pyörittää perhettä siinä missä minäkin. Tosin omalla tyylillään. Olen oppinut olemaan ronklaamatta tyylistä. Ruuaksi saa olla Saarioisen makaroonilaatikkoa ja se, että lapsi on kulkenut tahraisessa paidassa ei ole vakavaa. Jos lähden aamulla töihin ennen seitsemää, hoidan matkaan vain itseni. Sairaat lapset hoitaa se, jolla kalenteri paremmin joustaa. Minä voin lähteä viikon työmatkalle tietäen, että Hra Kepponen pitää pojista hyvää huolta ja että palatessani minua ei odota marttyyri eikä katastrofi. Saatan tehdä makaroonilaatikon ennen lähtöäni ja pestä enemmän pyykkiä, mutta mitään päivien valmistelua ei tarvita.

2. Siedä epätäydellisyyttä
Aikaa on rajoitetusti ja sen puitteissa pitää valita asiat, joihin haluaa panostaa ja ne joissa pitää laskea rimaa. Älä takerru niihin asioihin, joissa olet laskenut rimaa. Itselläni rimanlaskupaikat ovat kodin järjestyksen ylläpito ja pihan hoitaminen. Tietysti nauttisin vimpan päälle olevasta kodista ja kauniista kukkapenkistä, mutta haluan käyttää aikani muuhun, joten teen minimin enkä ruoski (ainakaan kovin usein) asiasta itseäni. Jollekin sinun rimanlaskukohteesi on yksi tärkeimmistä ja tulet aina kuulemaan joltain asiasta kritiikkiä, opi sulkemaan korvasi.

3. Käytä palveluja ja ulkopuolista apua
Mieti, missä kohtaa voit käyttää ulkopuolista apua. Voitko palkata naapurin kanssa yhteisen lastenvahdin tietyiksi iltapäiviksi tai peräti vuorotella? Auttaisiko siivoojan käyttäminen? Lapsille pitkäksi kesäkaudeksi hoitaja tai maksullisia leirejä? Helpottaako se, että teet viikon ruokaostokset nettikaupasta? Tai uusien ateriapalvelujen toimittavat tarvikekassit ohjeineen? Saako työpaikaltasi ostaa ruokaa mukaan? Jos liinavaatteiden pesu ja kuivaus on ongelmallista, mitä maksaisi pesettäminen vai löytyykö itsepalvelupesula?

Meillä käy jokainen toinen viikko siivooja tekemässä perussiivouksen. Meillä on MLL:n kautta löytynyt ihana lastenhoitaja, joka valitettavasti asuu vain osan vuotta Suomessa. Hänen avullaan onnistuu vapaailta aikuisille tai joustoa työviikkoon. Jotkut ovat kauhistelleet sitä, että maksan lastenhoitajalle tehdäkseni iltaisin töitä. Itse ajattelen, että maksan mielenrauhastani ja lasten hyvinvoinnista. Kesälomalla pojat osallistuva erilaisille päiväleireille.

Ruokaosten tekemistä netissä olen aikeissa kokeilla. Työkaverini on kehunut sitä kovasti.

4. Kalenterisuunnittelu
Merkkaa kaikki jatkuvat menot lukujärjestykseen ja samoin milloin pitää olla ruuan valmis ja kuka sen valmistaa. Merkkaa kauppapäivät. Merkitse kaikki poikkeavat menot molempien aikuisten kalenteriin. Merkkaa kuka hoitaa harrastuskuljetukset. Merkkaa aikuisten kotiintuloajat ja niistä pidetään kiinni, ellei muuta sovita. Kaikki normiajoista poikkeavat jutut, pitää ristiintsekata toisen aikuisen kanssa.

5. Etätyö ja työajan joustot
Kaikkien ei ole mahdollista tehdä etätyötä, mutta ne joiden on, kannattaa hyödyntää sitä. Oman kokemukseni mukaan miehet käyttävät tätä mahdollisuutta naisia vähemmän. Etätyössä säästää työmatkojen ajan. Itse olen tehnyt paljon etätöitä ja aikasäästö per päivä on vähintää 1t 30min. Hyvällä suunnittelulla etätyöpäivän aikana saa tehtyä myös kotitöitä. Itse lajittelen pyykit edellisenä iltana valmiisiin kasoihin. Pesu ja rumpuun kuivamaan ja seuraava satsi. Usein valmistelen uunissa tehtävän ruuan edellisenä iltana ja laitan sen iltapäivällä uuniin.

Itselläni on hyvin joustava työaika, jota pyrin hyödyntämään. Voin mennä töihin vaikka seitsemäksi tai vasta kymmeneksi ja tarvittaessa voin hoitaa omia asioitani työpäivän aikana. Homman varjopuoli on se, että minulla on iltapalavereita, jotka saattavat alkaa klo 21 tai 22.

Alle 3v ja 1-2lk vanhemilla on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen. Itse olen hyödyntänyt tätä ja koin sen suhteellisen toimivaksi. Tein kuuden tunnin työpäivää. Minulla olisi jälleen mahdollisuus osittaiseen hoitovapaaseen, mutta tällä hetkellä koen työaikani liian pirstaleiseksi, että saisin lyhennetystä päivästä kaiken irti. Asia on hautumassa ensi syksyä varten, jolloin perheessämme on sekä eka- että tokaluokkalainen. Toki asiaan on vaikuttanut se, että meillä on tehty ja tehdään remontteja, joihin uppoaa rahaa.

Itse vastustin pitkään sitä, että alkaisin lukemaan työsähköpostejani kännykällä. Ajattelin, että olisin aina vilkuilemassa, että mitä tapahtuu. Vilkuilu ei ole laskenut elämänilaatua. Päinvastoin olen saanut "hukkapätkätkin" hyötykäyttöön. Kaikenlaiset odottelut lääkärille, puheterapiaan, asiakkaalle yms saan hyötykäyttöön.

6. Ruokahuolto
Ruokalistan suunnittelu auttaa homman pyörittämistä, samoin perheen omakeittokirja, johon on listattu hyväksi havaitut ruuat ohjeineen. Itse tein aikoinaan kotiruokakirjan Hra Kepposta varten. Me käymme kaksi kertaa viikossa kaupassa ja suunnittelemme ruokalistat etukäteen. Lista saattaa kaupassa joskus muuttua, jos onkin joku hyvä tarjous. Lisäksi meillä on aina vararuokaa pakastimessa tyyliin pinaattikeittoa.

Tyypillisesti meillä on viikolla laatikkoruoka, josta syömme kahdesti. Joskus keitto, josta syömme myös kahdesti tai lihapata, josta aikuiset ja esikoinen syövät kahdesti. En tee ruokaa pakkaseen, koska meillä se tuppaa jäämään sinne. Laitamme myös erikseen ruokaa aikuisille ja lapsille, jotta nirsot lapset saavat edes ajoittain mahansa täyteen ruuasta eikä ruisleivästä. Yleensä nämä ruuat tehdään samasta pääraaka-aineesta soveltaen esim. jauhelihasta kastike lapsille ja loput aikuisten tomaattikeiton jatkoksi. Käytän puolivalmisteita kuten perunasuikaleita, pakasteperunamuusia ja pakastesipulihakkelusta. Helppouden takia suurustan aina Maizenalla ja käytän usein fondeja.

Eineksillä elää myös. Suosin tavallista kotiruokaa, mutta meillä syödään myös eineksiä kuten pinaattilettuja, pinaattikeittoja, pakastekalaruokia ja tuoretortelliineja. Aikuiset syövät myös mikrokeittoja. Yksi kalliihko, mutta toimiva valmiste on valmiiksi pestyt salaattisekoituspussit. Sellainen pohjalle, kirsikkatomaatteja ja lasten ruuasta vaikka kanaa ja oma ateria valmistui minuutissa. Samaan tyyliin käytän myös pakastekasviksia, jotka valmistuvat mikrossa.

Yritän ottaa poikia mukaan ruuanlaittoon ja opettaa heille keittiön perushommia. Esikoinen leipoo helppoja juttuja sujuvasti ja joskus niitä riittää pakastettavaksi saakka.

7. Pyykkihuolto
En pärjäisi ilman kuivausrumpua. Pyrin ostamaan lapsille mahdollisimman paljon sellaisia vaatteita, jotka voi rumpukuivata. Monet vaatteet rumpukuivaan pesuohjeesta huolimatta. Miesten kauluspaidoissa on hyvin rumpukuivauksen kestäviä merkkejä. Lapsilla suosin materiaaleja, joita ei tarvitse silittää. Omia työvaatteitani joudun silittämään.

Lasten arkivaatteiden säilytys on kodinhoitohuoneessa, jolloin niitä ei tarvitse kuskata ylä- ja alakerran väliä.

Vaatteiden määrä pitää olla perheellä sellainen, että sillä pärjää ainakin viikon pyykkäämättä. Pojilla on ulkovaatetusta vähintään kaksi settiä, välikausihousuja enemmän. Pyyhkeissä olen alkanut suosimaan tummia värejä. Meidän vaaleisiin käsipyyhkeisiin tulee jatkuvasti jälkiä, jotka eivät meinaa lähteä 60 asteen pesussa. En juurikaan osta vaatteita, joita ei voi vesipestä. Työjakkupuvuiksi löytyy vesipesun kestävää, jopa villakankaasta.

8. Harrastukset
Harrastukset voivat nielaista kaiken vapaa-ajan. Vaikka niitä ei olisikaan paljon per nenä, niin määrän kun kertoo viidellä, tulee aikamoinen paukku. Itse en suostu tässä vaiheessa elämää sellaiseen lasten harrastukseen, joka työllistäisi minua runsaasti vapaa-ajalla. Pari kertaa vuodessa omaa aikaani lapsen harrastukseen per harrastus on aivan maksimi, mieluiten nolla. Kentän reunalla ehdin seisoskelemaan muutaman kerran kauteen. Harrastusten osalta etsin vaihtoehtoja, jotka ovat lähellä kotia ja joihin lapsi voi kulkea ainakin toiseen suuntaan yksikseen.

Harrastaminen on meilläkin silti aikamoinen rumba. Esikoisella ja kuopuksella on kaksi kertaa viikossa ja keskimmäisellä neljä kertaa. Lapset harrastavat kokkikoulua, jalkapalloa ja taekwondoa. Meillä perhemenot menevät aina ohi lasten harrastukset, toki koitan suunnitella menoja siten, että poikien harrastaminen olisi säännöllistä.

Hra Kepponen harrastaa paljon, mikä rajoittaa minun harrastusmahdollisuuksia. Onneksi harrastan paljon sellaista, jota voi tehdä kotona tai intensiivisemmin harrastusviikonloppuina kavereiden kanssa. Urheiluni hoidan viereisellä pururadalla tai lähiuimahallissa.

9. Lasten omatoimisuus
Meillä ei ole mahdollisuutta olla lähettämässä sekä vastaanottamassa koululaisia päivittäin. Kun ei ole, niin ei ole. Tiettynä aamuna lapsi voi kävellä osan matkasta isän kanssa, yhtenä aamuna saa äidiltä kyydin, mutta muuten koulaisen pitää kulkea omatoimisesti. Esikoisella on ollut aikaa opetella ja kasvaa tähän ja keskimmäinen muuttui nopeasti omatoimiseksi ekaluokkalaiseksi ja hänellä on toki monena iltapäivänä esikoinen tukenaan ja usein tulen kotiin hyvin pian keskimmäisen jälkeen. Nyt harjoittelun kohteena on terveellisen välipalan tekeminen.

Tästä asiasta on varmasti monta mielipidettä, mutta meillä 9-10 vuotiaan pitää oppia pärjäämään iltapäivän tunnit yksin kotona. Välillä pojat menevät kavereilleen tai kaverit meille, mutta harrastuspäivinä pitää tulla ensin kotiin ja tehdä läksyt. Yritän sumplia töitäni niin, että koulaisen lyhyinä päivinä pääsisin mahdollisimman ajoissa. Meillä on yleensä iltapäiväkerhopaikkoja riittänyt onneksi tokaluokkalaisillekin, joiden koulupäivät ovat naurettavan lyhyet ja joka on liian pieni yksin kotiin.

Meillä lasten tulee hoitaa läksyt itse. Ekaluokkalaista olemme tänä syksynä joutuneet tukemaan päivittäin, esikoista ajoittain englannissa. Esikoinen on hoitanut koulun toistaiseksi mallikkaasti itsekseen. Joskus pistokokeiden omaisesti tarkastan, että läksyt on tehty.

10. Tee asioita eri kokoonpanoissa
Meillä tehdään asioita eri kokoonpanoissa. Saatan viedä yhden lapsen teatteriin, mummolavierailulle tai matkalle vuorollaan. Välillä on helpompaa liikkua pienemmällä porukalla tai pareittain ja samalla yksi lapsi saa omaa aikuisen aikaa. Perheessämme aikuinen voi myös tehdä asioita yksin tai omien ystäviensä kanssa. Mies käy leffoissa, minä kahviloissa tai jopa matkoilla.

On asioita, jotka muuttuvat helpommaksi ja mukavammaksi, kun mukaan tulee lisää aikuisia ja lapsia. Siksi yritämme käydä esim. brunssilla tai laivalla ystäväperheen kanssa. Lapsilla ja aikuisilla on seuraa toisistaan ja yksi aikuinen vuorollaan voi komentaa lapsia :)

11. Kehitä toimivat iltarutiinit
Mitä pienempiä lapset ovat sen tärkeämpiä on toimivat iltarutiinit. Oma aikasi alkaa sen jälkeen, kun olet saanut lapset nukkumaan. Meillä oli pitkään "nukutuspalvelu", koska lapset olivat huonoja nukahtamaan sekä nukkumaan. Aikuinen luki sadun ja jäi odottelemaan huoneeseen lasten nukahtamista. Siihen kului 30-45min. Parempi sekin kuin koko ilta karkulaisten talutusta sänkyyn. Koululaisille tärkeintä on saada lapset ajoissa sänkyyn, heille kyllä uni tulee nopeasti. Yritä käyttää oma aikasi johonkin sellaiseen josta pidät, äläkä joka ilta lösähdä telkun eteen.

Viimeinen ja tärkein vinkki on, että ota vinkkiä muilta, mutta älä vertaa itseäsi muihin!

Minkälaisia ajatuksia kirjoitukseni herätti? Onko sinulla hyviä vinkkejä?

30 kommenttia:

  1. Aivan helkkarin hyvä kirjoitus! Ja paljon jaan samoja ajatuksia ja käytäntöjä kuin teillä.
    Tuntuu että olette saaneet luotua mukavan ja toimivan arjen. <3
    Onhan tämä haastavaa, mutta kuten miehen kanssa toisillemme kaaoksen ja härdellin keskellä todetaan: joskus vanhoina me vielä kaivataan tätä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina :)
      Arki rullaa aika mukavasti eteenpäin, kunnes tulee joku poikkeama. Ja niitähän riittää, on sairastelua, työmatkaa, synttäreitä toisella puolella kaupunkia jne. Mutta jotenkinhan nekin hanskataan ja sitten jos ei hanskata, niin jostain kohtaa on pakko oikaista tai karsia.

      Itse olen miettinyt, että mitenköhän sitä sitten joskus sopeutuu siihen, että vuorokaudessa on enemmän aikaa itselleen kuin se satunnainen 21-22:30 :) Sitä voikin hetken päästä iskeä tosiaan haikeus aikaan, jolloin ei tarvinnut viihdyttää itseään ja melkein hommaan kuin hommaan oli aina joku touhukas tunkemassa mukaan :)

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus jälleen kerran! Allekirjoitan ihan kaikki kohdat, aamen :-)

    VastaaPoista
  3. Todella hyvä juttu, Kepposka! Tästä varmasti löytyy monelle vinkkejä, kiitos perusteellisuudesta!

    Kyllä se on niin, että kunkin perheen on vain löydettävä ne itselle toimivat jutut, koska jokaisella on oma, uniikki tilanteensa. Moni juttu listallasi on järjestynyt samaan tapaan meilläkin, vaikka viime ajat olenkin ollut vapaampi. Ykkönen on varsin tarpeellinen, etenkin jos molemmat vanhemmista ovat töissä - ja toisaalta, missä tilanteessa tahansa asenne, että tässä sitä ollaan tasaveroisesti yhdessä ja pallo pitää voida heittää kummalle tahansa, on paikallaan.

    Tuli tuosta nukkumiskarkulaisuudesta elävästi mieleen esikoinen, joka reilu parivuotiaana keksi sängystä karkaamisen ilon päästyään "isojen tyttöjen sänkyyn". Koska meillä oli silloin vauvakin ja halusimme rauhoittaa ilta-ajan, mies oli todella reipas ja otti projektin. Yhden illan aikana hän supernannyn ohjeita mukailen rauhallisesti palautti tyttösen sänkyynsä joka kerta, kun hän sieltä kipitti pois. Tukkimiehen kirjanpitoon tuli illan aikana 55 palautusta! Mutta se kannatti - seuraavana iltana palautuksia oli enää kolme, sitä seuraavana kaksi, ja siitä lähtien ongelmaa ei enää ollut. :) Olin hyvin kiitollinen miehelleni, koska itse en siinä uni- ja pinnavajeessa olisi jaksanut moista mitenkään...

    Vaikka olen sitä tyyppiä, jolla ei ole koskaan tylsää, mietin monesti, huvittaako mikään oma puuha enää sitten, kun omaa aikaa on runsaasti, kun lapset ovat jo jossain muualla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Niin se on, että jokainen perhe joutuu rakentamaan itselleen sopivat arjen. Itsellesi tuo ykkönen on ehdottoman tärkeä, koska en ole ikinä suunnitellut kotiäitiyttä muuten kuin tilapäiseksi elämänvaiheeksi. Oma ammatti on siinä mielessä huono, koska mikään työnantaja ei myönnä lyhyttä päivää ja palkka jäisi myös hyvin pieneksi. Kaikki eivät voi olla ala-asteen opettajia tai 20 tuntia viikossa työskenteleviä hammaslääkäreitä.

      Meillä meni useampi vuosi erilaisista nukkumisogelmista kärsien ja kylläpä on nykyisin ihanaa, kun saa rauhassa nukkua. Työpaikalla olen kuunnellut, kuinka teinien vanhemmat kärsivät univajetta, kun pitää odottaa lapsia kotiin ja hake niitä tai jopa etsiskellä. Kauhuissani odottelen, että kuinka tulen kestämään seuraavan uniongelmaputken. Kenties laitan lapseni pe-la iltana kettingillä patteriin ;)

      Poista
  4. Hyvän kuuloset systeemit! Suurin osa noista ei sovi meille koska työ(teen sijaisuuksia eli välillä paljon kotonakin)- ja perhetilanne(mies n.200pv reissussa/v) on aika erilainen mutta monta juttua kyllä mistä ajattelen samalla lailla ja joissain myös toimitaan samalla lailla/samalla periaatteella.
    Luulis vinkkiä löytyvän kaikille tästä kirjotuksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos puoliso matkustaa tuollaisia määriä, se tarkoittaa käytännössä sitä, että toinen pyörittää yksin koko arkipäivien ruljanssin. Tuossa tilanteessa ei tietenkään pysty tekemään samanlaisia ratkaisuja kuin kahden lähes säännöllistä työtä tekevän taloudessa.

      Poista
  5. totta ihan jokasana, meillä on eka&tokaluokkalaiset ja yksi päiväkodissa. ja kesällä syntyy vauva, joka kyllä sotkee sitten osaltaan paletin kunhan jossain vaiheessa tulee aika mennä päiväkotiin.
    mutta syksystä saakka on palettia pyöritelty ja ainakin vielä sujuu!
    /kippuralla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnellista odotusta!
      Paletti varmaan menee neljännen myötä hetkeksi sekaisin, mutta eiköhän se arki siitä löydä uomansa myös päiväkotivaiheessa. Isommat ovat jo silloin varmasti hyvin omatoimisia. Alakoululaisille on varmaan kiva tulla kotiin ensi syksynä, kun äiti on siellä vauvan kanssa :)

      Poista
  6. Itselläni ei ole lapsia, mutta siitäkin huolimatta tajusin, miten hieno kirjoitus tämä oli. :-) Ja tästä löytyi vinkkejä pienempäänkin talouteen - esim. tuo perheen omakeittokirja oli hieno idea. Otan sen käyttöön. :-)

    Minäkään en mielelläni pakasta ruokaa tai leipomuksia, koska meille käy juuri samalla tavalla, että pakasteet jäävät sinne. Olenkin nimittänyt pakastinta leipomusten viimeiseksi leposijaksi. :-) Nytkin siellä lepää mm. pullapohjaista mustikkapiirakkaa, jota jostain syystä tein, vaikka en edes tykkää pullapohjaisista piirakoista. Siksi se piirakka on siellä pakastimessa säilynytkin (pakastetut mokkapalat tekivät kyllä kauppansa). :-D

    Ukkelin serkku ihmetteli taannoin sitä, miten pärjäämme ilman kuivausrumpua ja miten me oikein kuivatamme pyykit. Minä taas ihmettelin sitä, että miten kuivausrumpu on muka niin tärkeä - kunnes tajusin, että lapsiperheen taloudessa tulee pyykkiä ihan eri lailla kuin meillä kahdella aikuisella, eikä pyykkien kuivumista ole aikaa odotella päivätolkulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Perheen omakeittokirja on meillä ollut toimiva juttu. Sieltä löytyy kaikki suosikit ja ohjeet yritin tehdä yhdellä kertaa niin selviksi, että ei jää tulkinnan varaa ;)

      Meillä pullat ja muut leipomukset ja sämpylät kolataan tarkkaan pakkasesta, mutta ruokaa sieltä ei kukaan samalla lailla himoitse. Marjat katoavat yleensä minun suuhuni tai sitten piirakan päälle.

      Meille tuli kuivausrumpu vasta toisen lapsen kohdalla. Sitä ennen en tarvinnut vaatepyykkiin kuivausrumpua. Petivaatteet ovat olleet aina ongelmalliset, mutta housuhenkareilla ovesta roikkuen niitä tuli kuivattua. Rivitalossa haikailinkin kerrostalomme pesutuvan perään. Siellä oli hyvät kuivatustilat ja mankeli. Esikoisen aikana pyykkiä alkoi olemaan niin paljon, että pyykkitelineitä piti olla kaksi ja siltikin meinasi tila loppua.

      Poista
  7. Hieno, perusteellinen listaus jossa oli paljon tuttua! Kiitos!!!

    Toi eka kohta oli musta tärkein, ihan paras vinkki uran ja kodin yhteensovittamiseen naiselle on tasa-arvo.

    Hyvä vinkki tuo palvelujen osto! Meilläkin kävi siivooja, kun lapset olivat pienempiä. Nykyään yritämme siivoilla porukalla lauantaina, jos jaksamme. Olen myös samaa mieltä siinä, että apua kannattaa ottaa vastaan/käyttää hyväksi, kaikkea ei tarvitse/kannata tehdä itse. Kukaan ei tule antamaan jaksamiskuningattaren palkintoa!

    Loppujen lopuksi kaikki on kiinni valinnoista. Olen jättänyt esimiestehtävät omasta pyynnöstäni, päädyin ko ratkaisuun koska en ollut valmis tekemään pitemmän päälle niin kuluttavaa työtä. Kuluttavan työn aika on sitten kun pojat ovat isompia...

    Tsemppiä arkeen,sen olen huomaanut, että kun lapset kasvaa niin koko ajan helpottaa!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palvelut ovat Suomessa aika kalliita, mutta kyllä niitä minun mielestäni kannattaa käyttää, jos vaan on mahdollista. Kaikestahan ei tarvitse aina maksaa vaan voi sopia vastavuoroisuudesta vaikka lastenhoidossa tai kuljetuksissa. Se on hyvin sanottu, että kukaan ei tule antamaan jaksamiskuningattaren palkintoa!

      Itse olen pyrkinyt tekemään sellaisia työtehtäviä, joista jaksan aidosti kiinnostua ja innostua. Se auttaa jaksamaan töissä. Onneksi innostun aika helposti :) Projektiluonteisessa työssä välillä jää mustapekka käteen, jolloin pitää tsempata kiinnostumisen suhteen.

      Elämä tosiaan helpottaa lasten kasvaessa ja moniin asioihin tulee paljon enemmän joustoa. Se mikä on kuitenkin yllättänyt, että toistaiseksi oman ajan määrä ei ole huomattavasti lisääntynyt. Nyt pyllynpesun ja Pikkukakkosen tuijotuksen sijaan aikaa menee harrastuskuljetuksiin, vanhempainiltoihin koulussa ja harrastuksisa jne.

      Poista
    2. Mutkin on yööättänyt oman ajan vähyys, vaikka toisaalta toiset jutut jo helpottaa.... Nykyään aika menee tosiaan poikien harrastuskuskauksiin....Olemme tosin pyrkineet valitsemaan pojille harrastuksia, joihin on mahdollista saada kimppakyytejä tai sitten että lapsi pääsee joskus treeneihin yksinkin esim pyörällä...

      Poista
    3. Oma aika ei suinkaan ole lisääntynyt. Lapset menevät nykyisin myöhemmin nukkumaankin. Toisaalta omaa aikaa on viikonloppuaamuisin. Kuopus käy pyörimässä aamuisin väkkäränä vieressä, mutta muuten saan nukkua melkein kymmeneen. Se on luksusta!

      Poista
  8. Kiitos, perusteellisesti kerrottu. Tästä on paljon apua, vaikka meillä onkin vain kaksi lasta. Ja olen aloittanut täysipäiväisen työnteon kuluvan vuoden alusta, eli tätä hässäkkää on takana viisi päivää. Vertailukohdasta on pakko mainita, että mieheni joskus kysyy, että onko tämä sinusta normaalia perhe-elämää? Ja minä vastaan aina, että en tiedä, koska tämä oma on ainoa perhe, jossa olen elänyt.
    Tarmotar

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tuo onkin hyvä kysymys, että mikä on normaalia perhe-elämää :D
      Luulen, että jokaisella käy välillä mielessä, että voiko kenelläkään muulla olla tällaista kotona. On käynyt itsellänikin mielessä itsellänikin.
      Tsemppiä työnaloitukseen!

      Poista
  9. Hyvä postaus!

    Meillä on 6- ja 8-vuotiaat lapset, minä kuljen n. 50 km päässä töissä. Teen lyhennettyä työaikaa 6 t/pv. Mies kulkee reissuhommissa, on siis viikot pois. Mies on aina välillä lomautettuna, töitä on ehkä n. 7-8 kk vuodesta.
    Mä pyöritän meidän arjen aivan yksin ja meillä on tullut tietenkin tietyt rutiinit ja tavat. Sitten kun mies on lomautettuna ja kotona, niin toisaalta olen erittäin kiitollinen avusta ja mahdollisuudesta omiin harrastuksiin jne, mutta sitten toisaalta olen häätämässä miestä takaisin töihinsä koska hän sekoittaa meidän toimivat systeemit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkät työmatkat ovat kyllä harmillisia. Itselläni on n. 23km, mutta siihen osuu Suomen ruuhkaisimmat kilometrit. Matkaan menee helposti tunti suuntaansa, jos ei pysty välttämään ruuhka-aikoja. Työmatkoihin kuluva aika oli yksi suurimmista syistä, miksi itse aikanaan tein 6 tunnin päivää.

      Muistan lukeneeni lehdistä naisten haastatteluja, joiden miehet ovat vaikka pari viikkoa merillä, kuinka miehen paluu rikkoo rutiinit ja kuinka sitten lähdön jälkeen menee taas aikaa saada siitä vakirutiinista kiinni. Teillä on ilmeisesti samanlainen tilanne.

      Aikamonenlaisiin työjärjestelyihin perheissä joudutaan taipumaan. Tsemppiä ja toivon miehellesi hyvää työllisyysputkea :)

      Poista
  10. Tää oli niin hyvä kirjoitus, että pyörryttää. Tällä hetkellä hieman kadun valintojani, koska meillä lapset protestoi ajatustakin, että menisin muihin töihin ja he olis kotona keskenään ja hoitais itsensä kouluun itsekseen.
    Etenkin junnu on varma ettei selviäis ja pärjäis. Olen myös satavarma että arki kaatuisi siltii mun niskaan, koska mies on päässyt niin vähällä.
    Ahdistaa. Olen vanki :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Kuule kyllä teilläkin pojat sopeutuisivat nopeasti siihen, jos menisit kodin ulkopuolelle töihin. Meidän pojat pitäisivät siitä, että joku olisi kotona lähettämässä ja vastaanottamassa ja vielä veisi autolla kouluun. Mutta se nyt vaan ei ole meillä mahdollista. Meillä esikoinen on perso palvelulle ja hänellä on nyt vaikeaa, kun pitäisi ihan itse tehdä voileivät koulusta tullessa :D
      Miesten sopeutuminen vie yleensä pidempää kuin lasten :) Mutta kyllä ne miehetkin sopeutuvat, mitä enemmän on puolisoiden välistä tasa-arvoa ja jakamista, sen nopeammin se tapahtuu.

      Poista
  11. Sinä olet organisoimisen mestari. Selkeä ja hyvä listaus! Tuo ensimmäinen kohta on kyllä kaiken perusta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Olen organisointityyliltäni enemmän boheemi :) mutta pakko se on tällä perhekoolla ja menemisillä yrittää pitää asiat ruodussa :)

      Poista
  12. Hyvä kirjoitus! Hyvin samoja ajatuksia on itselläkin. En tosin ole töissä ja se helpottaa tosi paljon kaikkea, mutta krooninen sairaus vie voimia eikä meillä ole tukiverkkoa lähes ollenkaan. Siis apua saa jos on joku pakollinen meno, mutta muuten on oltava itse aina läsnä. Joskus kuuntelen kateellisena kun jotkut äidit kehuvat, ettei tarvitse viedä lapsia ikinä luistelemaan/uimaan/leikkipuistoon tai milloin mihinkin kun isovanhemmat hoitavat. Etenkin alleviivaan eniten tuossa tuon osallistuvan puolison, kalenterisuunnittelun ja lasten omatoimisuuden sekä eri kokoonpanot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on kaikki menot suunnitelva niin, että joko minä tai mies hoidan lapsia tai sitten tilattava lastenhoitaja. Isäni jaksaa hätätapauksessa vahtia kaikkia kolmea pari tuntia. Kyllä meilläkin on kaikki luistelut, uinnit, puistoilut ja muut aivan vanhempien varassa. Puistoilut ja lähirannalla uimiset ovat hoituneen kivasti, kun sinne voi aina pyytää kavereita lapsineen. Mutta vähänkös olisi ihanaa aina joskus olla rauhassa omassa kodissaan :)

      Itse olen huomannut sellaisena pienempänä detaljina tuon kauppa- ja ateriasuunnittelun tärkeyden. Siinä saa helposti säästettyä aikaa ja rahaa, jonka voi sitten käyttää johonkin kivempaan. Enkä itse viitsisi aina olla kokkaamassa ;)

      Poista
  13. Eksyinpä minäkin lukemaan nyt tmän :-)

    VastaaPoista
  14. Aivan loistava postaus - suurkiitos vinkistä!!

    VastaaPoista