19. tammikuuta 2015

Timantteja ranteeseen

Olen aina haaveillut muhkeasta timanttirivisormuksesta. Edes kohta 15 vuoden avioliitto ei ole sellaista sormeeni tuonut. Vika ei ole Hra Kepposen vaan käsieni, jotka eivät kestä sormuksien käyttöä lainkaan.

Reissuillani satuin kulkemaan kellokaupan ohitse ja huomasin siellä erinomaisen tarjouksen kellosta, jonka taulussa on timantteja. Kävin kokeilemassa. Ihastuin - sormen sijasta saisin ranteeseeni timantteja. Ajattelin järkevästi, että en kuitenkaan halua investoida kelloon ja jätin sen kauppaan. Kävin parissa muussakin kellokaupassa (nobody knows why). Nukuin parinkin yön yli. Pähkäilin asiaan Hra Kepposen kanssa ja kysyin vielä kaveriltakin neuvoa. Lähtökiireitten keskellä kävin sittenkin ostamassa kellon.

Ostos oli vuoden 2014 kallein tarpeettomin tavara, mutta silti niin ihana. Olen käyttänyt kelloa joka päivä ja se on ilahduttanut minua joka päivä.

Päädyin valitsemaan sittenkin pienemmän ja neutraalimman mallin, koska ajattelin sen kestävän paremmin aikaa. Ajattelin, että mitä simppelimpi sen parempi. Toivon kellosta loppuelämän kelloa itselleni. Pojat tietävät, että kello on minulle mieleinen. Ehkäpä siksi perinnönjakoasioistakin on kellon kohdalla jo keskusteltu :) Sanallinen mittelö poikien kesken on käyty siitä, että kuka saa kelloni, kun kuolen :D

Yllättävän vaikeaa on talvivalossa sisällä kuvata kelloa, mutta alla pari kännykkäräpsyä:



12 kommenttia:

  1. Ihana ajaton kello! Ja kannattava.
    Olen omani ostanut 90-luvulla ja kello jokapäiväisessä käytössä edelleen. Silloin hinta hirvitti, mutta nyt ajtellen tämä on ollut järkiostos.
    Onnellisia kellopäiviä toivottaa lukijasi Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa :)
      Kiva kuulla, että sinä olet ollut jo noin kauan tyytyväinen samaan kelloon ja se on vielä kunnossa. Jos ei käy huono tuuri ja kello hajoa tai huku, niin periaatteessahan sen pitäisi olla elämän mittainen ilahduttaja. Se varaan minä lasken :)

      Poista
  2. Tässä(kin) tapauksessa kannattaa laskea käyttökerrat/hinta niin kannattavaksi tulee. Ihania nuo teidän pojat. Meilläkin tyttö tokaisi, että kun olen ainoa lapsi niin käytännössähän kaikki on niinkuin minun jo nyt :) Pitää tarkkailla ettei löydy syanidia kahvikupista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos samaa kelloa pitää vuosikymmenen tai pari, niin hinta "kuolettuu" mukavasti :) Itse epäilin, että minun ei välttämättä tule käytettyä kello lainkaan, kun minulla on viimeksi ollut kello kädessä 90-luvun lopulla ja aika harvoin olen kelloa kaipaillut. Niin se on vaan käteen sujahtanut joka aamu ja kiva, kun ei aina tarvitse kaivaa kännykkää esille ajan katsomiseksi.

      Minä luulen, että teillä käydään vielä jossain vaiheessa tiukkaa keskustelua siitä, että saako tytär lainata äidin huiveja ja laukkuja :)

      Poista
  3. Kaunis kello! Kyllä munkin omaisuutta on jo jaettu, kohta on varmaan jääkarhukannun pohjassa nimitarra kenelle on varattu ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Pidä hyvä huoli jääkarhukannusta ;)

      Poista
  4. Kaunis ja ajaton- ja timantithan ovat naisen parhaita ystäviä (?)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ehkä oli minunkin korkea aika saada uusia ystäviä :D

      Poista
  5. Kyllä on kaunis kello. Timantteja pitää olla ranteessa. Mitä enemmän sen parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Timantit ranteessa on hyvä juttu :) Korvissakin ne olisivat kivat :)

      Poista