17. marraskuuta 2012

Viikko yksin poikien kanssa

Onpas taas viikko takana. Työkalenteri oli aivan täyteen buukattu hommia ja palaverit päälle. Mies lähti maanantaina Jenkkeihin. En tykkää siitä, että jään yksin lasten kanssa, mutta eipä mulla ole vaihtoehtojakaan. Yleensä noina viikkoina kaikki kaatuu päälle, nyt mentiin vaan hiukan huojuen.

Nukuin liian vähän sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ja työpäivä oli rankka. Puhelinpalaverit jatkuivat illalla. Kolleegoiden leväperäisyys saa verenpaineen välillä taivaisiin. Minä hankin väen kolmelta eri mantereelta paikalle ja sitten se, jonka pitää asiasta viime kädessä päättää, jää pois mitään ilmoittamatta. Argh. Vieressä oli elämän tuskaa poteva hänen kuninkaallinen korkeutensa, jolle ei kelvannut mikään. Ilta päättyi hermojen katkeamiseen ja riitaan pojan kanssa.

Tiistaina jouduimme tekemään töissä päätöksen, että emme jätä tarjousta. Monen ihmisen monen päivän työ meni hukkaan. Pikkasen sapetti. Mummi tuli illalla hoitamaan poikia. Yhtä prinsseistä loukattiin tarjoamalla samaa ruokaa kuin maanantai-iltana. Jos lapsilla olisi ohjuksia, niin selkkaus olisi ollut valmis, koska keittiö olisi pommitettu maantasalle. Jumppa teki kyllä hyvää illalla.

Keskiviikkona minulla oli iltatöitä. Aamulla heitin esikoisen kouluun ja muistutin, että tule suoraan koulusta kotiin, koska mummi ja isotäti odottaa siellä. Homma ei mennyt putkeen, koska poika unohti ja meni ip-kerhoon. Eikä sitten edes tajunnut soittaa minulle, että onkin kerhossa. Mummi huolestui ja poika harmistui kun ei ehtinyt olemaan riittävästi mummin ja isotädin kanssa. Illalla tulin töistä katastrofialueelle. Pojalla oli mennyt sukset ristiin ystävänsä syntymäpäiväjuhlissa ja hän oli poistunut sieltä ovet paukkuen.

Torstaina kesken työpäivän soi puhelin. Keskimmäisen omahoitaja soitti, että mitenkäs se valokuvauksen kanssa, kun ei ole palautettu lappua ja kuvaus alkaa nyt. Olin aivan ällistynyt, kuvaushan on perjantaina. Niin kuopuksen kuvaus on perjantaina, mutta keskimmäisen torstaina. Kiitos ihanan omahoitajan kuvat otettiin. Sopimus poikien kanssa oli, että hiukset leikataan ennen kuvausta ja kuvat otetaan kauluspaidoissa tänä vuonna. Keskimmäisen kuvat on pitkällä roikkuvalla tukalla ja satunnaisella trikoolla :(

Hain esikoisen ip-kerhosta. Siellä oli riita käynnissä. Oma poikani käyttäytyi huonoiten, tosin hän ei ollut aloittanut kahnausta. En millään olisi jaksanut. Jaksoin tsempata hermostumatta läpi tilanteen ja selvittelimme asiaa pitkään vielä kahden. Toivottavasti viesti meni perille. Jos ei pysty selvittämään asiaa puhumalla, pitää hakea aikuinen paikalle, eikä kannata provosoitua joka jutusta.

Leikkasin kahden pojan hiukset ja silitin vaatteet. Yöllä tein töitä. Ensimmäinen uuden ja terveellisen elämäni täydellinen repsahtaminen tapahtui tuona yönä. Vatsa ei tykännyt siitä kaikesta karkista ja vaaleasta jauhosta lainkaan.


Tämän näköiset lyhyttukkaiset lähtivät perjantaina kuvattavaksi.
Keskimmäisestä otettiin vielä sisaruskuva kuopuksen kanssa.
Keskimmäinen oli tohkeissaan, kun kuvassa oli saanut hypätä :)

Perjantaina oli raato olo. Sain kuitenkin siirrettyä lapset hoitoon ja kouluun. Onneksi oli etäpäivä ja pystyin lopettamaan työt ajoissa. Babysitteri haki pojat hoidosta ja otin itse tunnin päikkärit. Olin asennoitunut jo siten, että nukun tai luen kirjaa sängyssä ja babysitterin puuhaillessa lasten kanssa. Päikkäreitten jälkeen halusin ehdottomasti ulos talosta. Keskustassa asuva ystäväpariskunta lähti kanssani illalliselle. Kyllä teki valmis, hyvä ruoka ja aikuinen seura hyvää!

Kuva loiventaa mittasuhteita. Lautanen oli jättimäinen, kuin soppakulho.
Pohjalla oli pikkuinen pannacotta. Mä en ymmärrä tällaista kattausta.
Onneksi maku voitti esillepanon :)

Lauantaiaamuna täytyi jaksaa ponnistaa viemään pojat jalkapalloon. Sielläkin olivat varsin joustavia ja ottivat myös esikoisen mukaan, jolta jäi omat treenit väliin. Kävimme kuopuksen kanssa sillä välin kaupassa ostamassa vieraita varten lounastarpeet.

Lauantaiaamun surkeat uutiset tulivat mieheltä. Mieheltä tuli viesti, että hän ei päässyt lennolle. Oli tsekannut sen verran viime tingassa sisään, että lentoyhtiö oli antanut paikat stand by jonossa olleille. Mies tuleekin vasta sunnuntai-iltana. Sunnuntaina oli tarkoitus yhdessä valmistella maanantaina pidettävät kuopuksen kaverisynttärit. Juhlavalmistelut ja siivous jää sitten minulle. Täytyy yrittää mobilisoida pojat jotenkin hommiin. Huoh.

Eihän se ole kuin yksi päivä lisää, mutta olin todella pettynyt. Odotin pientä lepohetkeä ja toista aikuista työleirille. Mies on majoittuneena keskustahotellissa kauppojen vieressä. Olen jotenkin sitä mieltä, että mies on velvollinen tuomaan mulle hienoja tuliaisia. Palkinto-ohjelman nimissä voisin vähän katsella, josko löytyisi jotain kivaa mitä mies voisi tuoda tuliaisten lisäksi.

Maanantaina alkaa seuraavan tarjouksen valmistelu tiukalla aikataululla. Illalla talo täyttyy innokkaista synttärijuhlavieraista. Tiistaina mun pitäisi tehdä firman sisäiseen verkkoon menevä video omalla pärställäni. Mulle on epämiellyttävää katsella ja kuunnella itseäni videolta. Aikaakaan ei ole varattu paljoa kuvaukselle ja jossain välissä olisi pakko treenatakin. Keskiviikkona vetäisen kaksi palaveria kahden eri asiakkaan kanssa ja torstaina koko päivän workshopin laitetoimittajan kanssa.

Enää kaksi viikkoa lomaan. Loma tulee kyllä niin tarpeeseen.

En voi olla ihmettelemättä, että kuinka yksinhuoltajat pärjäävät ja jaksavat. Mä ainakin väsähdän täysin,  kun hoidan koko härdellin yksin :(

16 kommenttia:

  1. Huh, sulla on ollut rankka viikko =( Mä olen myös ehdottomasti sitä mieltä että sä tarvitset paljon tuliaisia.
    Mulla on yksi kaveri joka on neljän alle kouluikäisen yksinhuoltaja. Nostan sille hattua ja teen aaltoliikkeitä sen kodin suuntaan joka päivä.

    VastaaPoista
  2. Vera:
    Tekemistä vaan on niin paljon, etten meinaa saada kaikkea hoidettua. Siksi mä ihmettelen ja ihailen niitä, jotka kykenevät sujuvaan arjen pyöritykseen yksin. Mulla kaikki hajoaa ennemmin tai myöhemmin käsiin.

    Olen ihan samaa mieltä, että paljon tuliaisia :) Tein juuri miehelle listaa ja hän lupasi lähetä sen kanssa kierrokselle heti kun kaupat aukeaa. En tiedä, onko epäreilua, että kerrankin kun hänellä olisi vapaa, niin pitää lähteä shoppailemaan. Ja meillä on tavaraa ihan riittävästi jo valmiiksi.

    VastaaPoista
  3. No onpas ollut viikko! Itsekin saan aina välillä kuivaharjoitella yksinhuoltajuutta miehen sairaalajaksojen aikana ja aika sähläystähän se monesti on... hatunnosto sinulle kun olet selvinnyt noinkin hyvin!

    VastaaPoista
  4. Huh, mitä hullua härdelliä! Ihan tuttua, mutta sitten kun lukee sitä toisen kirjoittamana, niin oikein pahalta tuntuu :~
    Toivottavasti saat sen verran napattua omaa aikaa ja hengähdyshetkiä, että synttärit menevät rennosti ja hvyällä fiiliksellä!
    (Ja mies varmaan tajuaa tuoda megalomaaniset tuliaiset!)

    VastaaPoista
  5. Ja piti vielä lisätä, että tosi söpöt pojat!

    VastaaPoista
  6. Elma Ilona:
    Kiitos ja tsemppiä sinulle yksinhuoltojaksoihin. Olen monesti todennut, että jos mulla ei olisi etätyömahdollisuutta ja joustavaa työaikaa, näistä viikoista ilman toista aikuista ei tulisi mitään. Tai sitten lapset joutuisivat olemaan lähemmäs 10 tuntia päiväkodissa :(

    Hekku: Kiitos.
    Kyllä töissä käyminen ja perheen pyörittäminen on aika säätämistä. Ellei sitten satu olemaan kiinteät hyvät työajat, lyhyet matkat ja työ ei seuraa mukana kotiin. Harvalle tuollaista luksusta järjestyy ainakaan pääkaupunkiseudulta.

    Meillä lisämausteen tuo se, että pojilla on vuosien varrella ollut aikamoisia tempauksia. Siinä on huumoria ja joustoa kysytty, kun perussairastumisten lisäksi kesken työpäivää on lähdetty poistattamaan xylitol-pastilleja nenästä tai selvittelemään nyrkkitappelua :(

    Mieheltä tulee tasaiseen tahtiin tekstaria siitä miten shoppailu edistyy. Tuossa kalleimman ostoksen kohdalla aloin jo vähän peruuttamaan, mutta mies totesi, että ehkäpä joululahjaksi...

    VastaaPoista
  7. Voi elämä, mikä viikko! Voin kuvitella harmisi miehesi myöhästyttyä lennolta. Teillä kuulostaa olevan kuitenkin hyvä tiimihenki ja seuraapa myöhästymisestä niitä tuliaisia. :)
    Mun piti ihan vetäistä tänään pienet burn-out-itkut kun olen ollut niin paljon lasten kanssa yksin!

    VastaaPoista
  8. Kovin on muutes komiat pojat! Oikeita veli-kultia ja vekkuleita!

    VastaaPoista
  9. Melkoinen viikko teillä! Toivottavasti ne tuliaiset oli sitten kans hyvät ;D

    Nyt kun olen vielä kotona, niin ei tämä yksinhuoltajuus eroa kovin radikaalisti siitä liitossa elämisestä (paitsi että mulla on välillä lapsivapaata!!! :D )... varmasti ihan erilaista säätöä tulee siinä vaiheessa, kun mun pitäis jotain opintoja tai töitä alkaa tekemään... ensi vuonna, katellaan ;)

    VastaaPoista
  10. zirk:
    Tämähän on nyt jo voiton puolella :) Vaari lupasi vahtia poikia sillä välin, kun käyn tekemässä synttäriostokset. Aikaisempien vuosien kokemuksella tiedän, että lapsille ei kannata laittaa pöytään mitään itsetehtyä.

    Ymmärrän hyvin pienen burn-outin. Sinulla lapset ovat niin enemmän kiinni äidissä kuin meillä. Täällä sentään nukutaan yöt ja vessassa saa käydä aivan rauhassa :)

    Kuopuksesta tuli ihan pikkumies, kun sain vihdoin hiukset leikattua.


    Miima:
    Aika harmillisesti valitsin muutaman jutun, mitkä oli loppuunmyyty :( Sinänsä näppärää, että täällä kotona voi netissä surffata valikoimaa ja aina sopivan löytyessä tuupata suoraan maili menemään :)

    Ymmärrn kyllä, että jos on kotiäitinä ja vastannut perheen pyörittämisestä pääosin yksin, niin yksinhuoltajuus ei tuo juuri mitään muutosta työmäärään. Mulla suurin ongelma on se, että arki on suunniteltu niin, että toinen vie ja toinen hakee lapset ja toinen vahtii lapsia, kun toisella on iltatöitä.

    Jokaisen tuttavapiirissä on varmaan ainakin yksi nainen, jonka mielestä yksi eron parhaita puoli on ollut se, että vihdoinkin on mahdollisuus vapaaseen, kun lapset ovat isällään. Kuulostaa rajulta, mutta ymmärrän hyvin tuonkin puolen...

    VastaaPoista
  11. Aaargh! Ei olisi pitänyt lukea tuota, välittömästi nousi stressilevel! :-Z

    Sä olet niin arjen sankari!!! Iso respect sulle!

    Ja mä vaatisin NIIIIIN isot tuliaiset palkkioksi tuosta viikosta ;-D

    VastaaPoista
  12. -Jassu-
    Kiitti. Mä syön juuri molekyylibiologin valmistamia tummia suklaita, joita mies toi mukanaan ja mulla on uusi huivi kaulassa. Kyllä tämä ehkä taas tästä :)

    VastaaPoista
  13. Meillä mies kommentoi, että olisi heittänyt pyyhkeen kehään jo maanantaina. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  14. Linnea: Kiitos tsempistä. Ei tässä auta muu kuin puskea eteenpäin. Tänään olemme pitäneet onnistuneesti yhdet synttärijuhlat. Enää 2,5 juhlat jäljellä.

    VastaaPoista
  15. :) Kiitos tästä, sain juuri itselleni vertaisukea. Aah, kuinka se helpottaa :).

    Täällä nyhjötän kotona kun mies on työmatkalla. Taas. Keräilen tarmoa, jotta jaksaisin järjestellä paikat huomista siivoojakäyntiä varten. Näitä päiviä on ollut tänä syksynä niin paljon, että alan tulla mökkihöperöksi...

    VastaaPoista
  16. Laura:
    Tsemppiä sinne! Minullakin on ilmeisesti vielä yksi viikko ilman miestä ennen joulua. Niinä viikkoina ei tarvitse miettiä, että mitä tekisi illalla, kun silmät ei enää 21 jälkeen pysy edes tikuilla auki.

    VastaaPoista