12. huhtikuuta 2012

Kulutan -siis olen

Monessakin blogissa on sivuttu tai pidempään puitu kuluttamista ja rahankäyttöä. Itse mietin asiaa lähes päivittäin. En ole saanut ekologista herätystä enkä ole rahatonkaan. En pode moraalista krapulaa hetkellisestä kulutusövereistä, koska koen vältelleeni niitä aika hyvin. Jossain sisällä kuitenkin kaihertaa, että olenko haalinut ympärilleni liikaa turhaa tavaraa ja innostunko liian helposti asioista, joita muut ihmiset hehkuttavat? Annanko mainosten ja muiden esimerkin vaikuttaa liikaa omaan kulutuskäyttäytymiseeni? Ostanko mielikuvaa tai unelmaa tuotteen sijasta?

Monikin asia on saanut minut miettimään kuluttamista. Muistan 90-luvulla työskennellessäni aasialaisen asiakkaan kanssa tyrmistykseni, koska heidän asiakasdemografiassaan naisten yleisin harrastus oli shoppailu. Äkkiä vetäisin hätäisen johtopäätöksen, että miljoonakaupungin ainoa kaikkien ulottuvissa oleva massoille skaalattu harrastus oli jättimäisissä ostoskeskuksissa haahuilu ja kuluttaminen. Hetken aikaa jaksoin olla onnellinen suomalaisesta luonnosta, pururadoilla kalisevista kävelysauvoista ja kirjastoista. Tuolloin päätin, että shoppailusta ei tule harrastustani mieluummin opettelen vaikka pitsinnypläystä tai esperantoa.

Shoppailu harrastuksena meinasi kuitenkin hetkellisesti livetä käsistä. Ostoskäyttäytymiseni muuttui radikaalisti. Tuli nettikaupat ja monta söpöä ja helposti puettavaa/tarviketettavaa perheenjäsentä lisää. Raskaan päivän päätteeksi oli mukava katsella nettikauppojen tarjontaa ja välillä hiirisormi toimi kuin noiduttuna. Nettishoppailu on helppo harrastus. Paljon helpompi kuin se pururadalle meno. Päätin tässä kohtaa palata vanhaan helppoon harrastukseeni nimittäin lukemiseen.

Kuluttamisen ja haluamisen noidankehän näen lapsistani niin selvästi. Himo seuraavaan Lego-pakettiin on korkeimmillaan silloin, kun uusi paketti on avattu. Silmät kiiluvat ja pieni pää kihisee ajatuksia siitä, minkä ihanuuden haluaisi seuraavaksi. On pakko saada lisää legoja! Kun lego-ostosmaniaa pidättelee muutaman päivän tai viikon, kuume haihtuu. Muut asiat täyttävät mielen. Asia hoituu siten, että selitän kärsivällisesti, miksi nyt ei osteta ja pysymme poissa kaupoista.

Sama ilmiö on aikuisessakin, enemmän tai vähemmän pinnan alla. Vai mikä muuten voisi selittää vaikkapa kymmenet korkokenkäparit tai kymmenet metrit erilaisia elektroniikkakaapeleita ja -liittimiä? Lapsissa haluaminen näkyy vain niin peittelemättömästi. Sovellan samaa taktiikkaa itseeni: jos ostan nyt vaikkapa kankaita, niin vähintään kuukausi pitää olla väliä ennen seuraavaa ostosta (ellei kankaat kerrankin loppuisi). Pyrin hoitamaan ostokset kerralla: lapsille kesävaatteet 1-2 ostoskerralla eikä viikottain vähän ihanaa sieltä ja tuolta. (Omat vaatteet ja kengät ovat toistaiseksi off-the-limits, koska niiden ostaminen on työlästä).

Koen reagoivani mainostamiseen aika laimeasti. Minuun tuntuu vaikuttavan helpommin "suusta suuhun markkinointi", jota sosiaalinen media on pullollaan. Kun joku tuntemani (tai jonka kuvittelen tuntevani) henkilö, joka omaa arvostamiani ominaisuuksia, suosittelee jotain kulutettavaa, alan nopeasti harkita sitä itselleni. Jos kymmenen vuotta sitten en kehdannut ostaa juuri samanlaisia kenkiä kuin parhaan kaverini ylistämä ja käyttämä pari, on tänä päivänä ongelma usein ratkaistu. On miljoona eri väriä, tsiljoona eri koristetta, biljoona koron korkeutta. Voin siis olla täysin yksilöllinen copy-cat. Tai kopioida henkilöa, jota en tapaa in-real-life ikinä. Laumasieluisuuteni törmäsin pahasti silloin, kun olin ostamassa kallista laukkua, josta olen ensi näkemästä saakka ollut sitä mieltä, että se ruma. Sen lisäksi se oli myös tarpeilleni täysin sopimaton ja edelleenkin ruma. Vaikka tyylikäs nainen näyttää tyylikkäältä ruman laukun kanssa ja pitää laukustaan, niin se ei tarkoita että minä näyttäisin sen kummemalta kuin että minulla on ruma (mutta kallis) laukku. Luotan edelleen kaveriarvioihin, mutta keskittyen omiin tarpeisiini. Olen myös pyrkinyt karsimaan seuraamaani media siten, että vaihdan ostamiseen "inspiroivat" johonkin toiseen mm. lehtitilausten määrä on vähentynyt  ja laatu muuttunut ja shoppailublogien lukeminen on vaihtunut muihin aiheisiin.

Loppujen lopuksi tapani ovat varsin yksinkertaiset: 1) pysy poissa kaupoista, 2) hoida ostokset kerralla ja pidä taukoa ja 3) älä osta siksi, että muutkin ostaa. Ja lisäksi: 4) puhu asiasta oikeilla nimillä. Minkä tahansa kulutushyödykkeen ostaminen on ostamista - ei esimerkiksi sijoittamista. Ravintolaillallinen tai elokuva ovat juurikin niiden ostamista eikä itsensä hyvinvointiin sijoittamista mieleenpainuvalla elämyksellä.


Miten turhan kuluttamisen karsiminen näkyy elämässäni? Olen elänyt/yrittänyt elää turhaa kulutusta karsimalla jo pidempään. Välillä pankkitilille on jäänyt vähän enemmän rahaa, jonka tosin viisi henkinen perhe käyttää helposti vaikka harrastuksiin tai huvituksiin. Sen osalta voin toki onnitella itseäni, että raha menee kotimaiselle yrittäjälle.  Harkitsen ostoksiani ja olen päässyt hyvin siihen, että kaikki mitä ostan tulee käyttöön. Iloitsen näistä pienistä saavutuksista.

Muuten joudun toteamaan, että turhan kulutuksen karsimisen vaikutus on aika pieni. Ainakin kuukausien aikavälillä tarkasteltuna. Positiivista on se, että mistään en tunne jääneeni paitsi. Yksikään väliin jäänyt kulutusmahdollisuus ei vaivaa mieltäni. Yhä edelleen elämäni ja kotini täyttyy kuluttamisesta, jonka koen olevan välttämätöntä. Ei hengissä pysymiselle vaan elämän helppoudelle ja jonkinlaiselle sosiaaliselle viitekehykselle. Jos haluaisin saada erittäin merkittäviä muutoksia, minun pitäisi paneutua näihin välttämättömäksi kokemiini asioihin. Sieltä löytyy aivan varmasti turhaa kuluttamista. Radikaaleihin todella merkkittäviin ratkaisuihin en ole valmis, tässä turhassa kuluttamisessakin riittää minulle vielä työtä,  aion pyrkiä eteenpäin.

20 kommenttia:

  1. Kulutus on jotenkin nykyään niin kauhean helppoa, ostat nettikaupasta, maksat nettipankissa, et näe kun raha katoaa, niin kuin mitään ei olisi mennytkään. Sähköpostiin ja fbn etusivulle tulee päivittäin mitä houkuttelevampia tarjouksia nettikaupoista, klik klik. Mulle kävi vuosi sitten niin että pikkuisen todellisuudentaju katosi siinä mitä oikeasti tarvitaan kun nettikaupoissa oli päivittäin mitä houkuttelevampia joulukalenteritarjouksia, hamstrauskasoista on löytynyt tämän vuoden aikana kaikkea liikaa. Tämän vuoden olen yrittänyt pysyä "kaidalla tiellä", ehkä pakotettunakin kodinhoidontuen (meillä ei ole kuntalisiä) ollessa ainoa tulonlähde omalle tililleni ja huomaan ettei mitään enempää oikeastaan tarvitakaan, vaikka toki mieli tekisi.

    Jotenkin myös konkretisoitui tuo liiallisen tavaran määrä kun vaihdoin Peikkopojan kaapista vaatteet seuraavaan kokoon, oli isoveljien vanhoja bodeja varmaankin 30 ja toki niitä uusiakin oli pitänyt ostaa...

    Nyt olen jälleen kerran päättänyt pitää itseni kurissa juurikin poikien paitojen suhteen, niitä meillä ei ehditä kaikkia edes käyttää. Mä oon vähän joko-tai-ihminen, nyt yritän pitää älä osta mitään (superlöytöjä lukuunottamatta) muuta kuin todelliseen tarpeeseen koska yhtäkään kevät- tai kesävaatetta tai kenkää meidän talouteen ei tarvita, kaikkia on liikaakin. Katotaan nyt miten käy houkutusten edessä:)

    VastaaPoista
  2. Mun pahe on noi askartelu- ja käsityötarvikkeet. Tosin ostan harvoin ja yleensä roimalla alennuksella, mutta silti varmasti löytyy turhakkeita laatikosta jos toisesta. Vaatteiden ostamisessa olen ihan pöllö, en osaa, enkä jaksa. Lisäksi takaraivossa jyskyttää aina, että sä osaisit tehdä tän itsekin, älä osta. Harvoinpa sitä tulee mitään kuitenkaan tehtyä. Varsinkaan itselle.

    VastaaPoista
  3. Hieno ja rehellinen kirjoitus!
    On-off olen jonkin aikaa blogiasi seuraillut ja nyt on pakko kommentoida. :)
    Kuluttamiseen liittyy paljon hurskastelua puoleen ja toiseen: jollain on "liikaa" kampettsa lapsille ja toisella taas ihan "onnettomat" varusteet.

    Oma tilanteeni on sellainen, että olen kotihoidontuella lasten kanssa, kolmannen lapsen raskaus on jo pitkällä. On keskeneräistä remppaa, isoa pihaa, väliä opiskeluista, perus arkihärdelliä...Kaoottista ja onnellista elämää!
    Olen antanut itselleni luvan pitää lastenvaatteet sellaisena viattomana kontrollin keitaana: niihin sijoitan.
    Minun tulee nettiostoksilla harkittua pitkään ja hartaasti mitä ostaa. Ensin mallistot ilmestyvät, niitä ihastellaan, vatvoskellaan, odotellaan ale-koodeja. Voiko harkitumpaa ostopäätöstä ollakaan?! ;)
    Live-ostoksilla taas on stressaavaa ja kiirettä.
    Mitään hirveitä övereitä ei ole tullut, koska ei ole rahaa. Kierrätän vaatteita nopeaan tahtiin pitääkseni balanssin.
    Totuuden nimissä lapset pärjäisivät edullisemmillakin vaatteilla.
    Summa summarum: minusta pahempiakin rikoksia ihmiskuntaa vastaan on, kuin ekologisten ja laadukkaiden lastenvaatteiden ostelu! Aikansa kutakin, tässä vaiheessa, kun opiskelut ovat jäissä, eikä jaksaminen riitä edes rakkaaseen lukuharrastukseen, nettihömppä on ratkaisu!

    VastaaPoista
  4. Musta hyvä ja rehellinen kirjoitus. Ihan jokaiselle on hyväksi tarkastella omaa kulutustaan. Tehokkainta ja objektiivisintä se on, jos pitää tietyn aikaa tarkkaa kirjanpitoa menoista. Se saattaa paljastaa isoja yllätyksiä.

    Olet vielä kulutuksen vähentämisen polun alkupäässä, enkä sano tuota moitteena. Itse olen kulkenut kulutuksen vähentämisen tiellä ajallisesti pitkään ja irrottautunut monesta aikoinaan välttämättömästä tuntuneelta asiasta. Se on tuonut elämääni lisää aikaa ja uusia vaihtoehtoja. Tunnut sisäistäneen sen, että kulutuksesta irrottautuminen ei ole vain luopumista vaan tarpeettoman sivuun jättämistä ja keskittymistä olennaisempaan. Toivon, että jatkat matkaasi ja opettelet lisää.

    VastaaPoista
  5. Komppaan niin täysin näitä sun ajatuksiasi! Olen itsekin miettinyt tätä samaa juttua.

    Hoitovapaalla ollessa huomasin, että hyvin helposti varastin omaa aikaa ja hyvää mieltä itselleni klikkailemalla nettikaupoissa. Kyllä ostaminen on niin kivaa. Eri asia on sitten, onko kaikki, mitä ostin alennusmyynnistä varastoon, tarpeellista.

    Kotiäitiajasta on jo 1,5 vuotta. Töissä on ollut raskasta jo vuoden verran, joten herkuttelun lisäksi olen jonkin verran nettishoppaillut. Ihan selvää lohdunhakua. Mutta asenteeni on nyt erilainen. Mietin tarkemmin, tarvitsenko. Kerään ostoskoriin ostoksia, mutten ota luottokorttia esille heti, vaan jätän asian hautumaan. Sitten katson, jos vielä myöhemminkin tekee mieli ostaa, niin ostan. Useimmiten jätän väliin, nykyään.

    Tuntuu, että olen kompensoinut jotain epämääräistä tyytymättömyyttä ostamisella, ja nimenomaan ostamalla helposti, halvemmin, tarjouksesta laatutavaraa, vaikka aina en sitä ole tarvinnut. En ole pystynyt hankkiutumaan mistään vanhasta ollenkaan samaa tahtia.

    Nyt on sellainen hidas projekti menossa: En ostele uutta muuten vain, tai kun olisi kiva, tai jos olen kyllästynyt sisustukseen tms.

    Mutta edellen, jos löydän itselleni passelit kengät, ne on ostettava, koska löydän hyvin huonosti Suomesta kenkiä.

    Tsemppiä meille! Elämän yksinkertaistaminen karsimalla materiaa on mielestäni varsin hyvä tavoite, ja antaa lapsillekin hyvän esimerkin. En tahtoisi kulutushysteriaa ja tavaran haalimista siirtää lasteni elämäntavaksi.

    VastaaPoista
  6. Hanna:
    Kulutus on tosiaan hyvin helppoa, kaikki onnistuu kotisohvalta ja tarjoukset houkuttelevat. Varmaan suurimmalle osalle lastenvaatteista kiinnostuneille on joskus tullut "hiukan ylimääräisiä" hankintoja. Tsemppiä houkutusten vastustukseen :)

    Blogimaailma tarjoaa lastenvaatteista innostuneille paljon luettavaa, vertailuja ja viihdettä, luulen sen myös lisäävän kulutusta. Kun näkee toisten lapsilla toinen toistaan kivempia juttuja, tulee helposti hankkittua vielä yksi lisää vaikka ei tarvitsisi. Itse olen tosin huomannut tuon vaatemäärän vähenevän lapsen kasvamisen myötä. Lapsen oma maku alkaa painaa enemmän ja ainakin poikien vaatteiden suhteen on vaikea nauttia mustasta ja loputtomasta örkkikuvioinnista. Säästetty raha tuntuu hupenevan hetkessä harrastusvälineisiin.

    Zirk:
    Minusta hyvää on, että päätöksesi on tietoinen: haluat kuluttajana käyttää rahaasi lastenvaatteisiin ja olet sitä mieltä, että saat siitä elämääsi iloa. Olen joskus kokenut itsekin samalla lailla. Tällä hetkellä enää harvemmin. Toki edelleenkin ostan mieluummin kaunista kuin rumaa :) kestävyys ja mukavuus ovat edelleen ne ykköskriteerit. Tänä keväänä uudet lastenvaatemallistot eivät ole kiinnostaneet minua lainkaan ja se on minusta oikeastaan ihan hyvä juttu.

    Olen viimeaikoina miettinyt tuota laadukkuutta - mikä on oikeaa laatua ja mikä on vaan kallista brändäystä? Tuleeko materiaalit ja valmiit kamppeet oikeasti samasta aasialaisesta hikipajasta? En haluaisi itse maksaa vain merkistä. Toisaalta olen sen verran hintatietoinen, että varmasti läpeensä laadukas tuote voi jäädä kauppaan hinnan takia. Minulle laatuun satsaaminenkin on välillä vaikeaa.

    Kiala:
    Minullakin oli pitkään paheena erilaiset askartelutarvikkeet. Nyt periaatteena on ollut, että mitään samankaltaista en osta ennenkuin olen käyttänyt kaikkia vanhoja :) Tämä on ehkä yksi vaikeimmista kulutuksen sääntelykohteistani.

    VastaaPoista
  7. Piti vielä mainita se, että kyllä mä lastenvaatteiden kyseessä ollessa ihan H&M:n ja Lindexinkin laatumerkeiksi lasken, kun en myöskään usko pelkän hinnan tai merkin takaavan mitään ylivertaista laatua tai statusta! Kriittisyys ja oman järjen käyttö sallittua siis!
    Ja mitään ökymääriä ei vaatteita todellakaan tule hommailtua! :)

    Hieno tavoite kulutuksen vähentäminen ja kriittisyys.Aikansa kutakin, kuten sinäkin sanoit, että joskus sinullakin oli näin, nyttemmin ei enää. Koen vahvasti tämän olevan nyt tälläinen buumi, joka varmasti laantuu ajan myötä.

    Kai tässäkin hommassa juju on se, että homma pysyy balanssissa: ettei se nettishoppailu ole hallitsematonta turhan kaman keräämistä ja ainoa ilon lähde.
    Kyllä se elämän ja onnen perusta on niissä läheisissä ihmisissä!

    VastaaPoista
  8. Anonyymi: Uskon, että "talouskirjanpito" olisi silmät avaava kokemus. Laiskana ja kiireisenä en usko lähitulevaisuudessa löytäväni motivaatiota. Olen todellakin kulutuksen karsimisessa vasta lähtökuopissa, toivon että taaplaisin hiljaa eteenpäin. Nähtäväksi jää, miten käy.

    Leonida:
    Mulla edelleen stressi, kiire ja tyytymättömyys elämään purkautuu herkutteluun. Ostosten suhteen aloin miettimään, että siitäkin on tulossa minulle ajankulua. Nyt oli hyvä vaihe painaa jarrua. Mä kyllä hetken mietin, että olisiko minun pitänyt pistää nuokin voimavarat tuon herkutteluongelman purkamiseen, se olisi voinut olla elämänlaatuani enemmän nostavaa. Mutta huomattavasti vaikeammin purettava tottumus. Positiivisesti ajateltuna, mulla on nyt mahdollisesti vain yksi ongelma kahden sijaan :) Tsemppiä siis meille :)

    Zirk:
    Mulla ainakin oli vaatebuumia silloin kun pojat olivat pienempiä. Kivat ja värikkäät vaatteet toivat arkeen iloa ja niitähän tuli katseltua koko päivä. Nyt aamukoomassa vetäistään jotain päälle joka on yleensä sotkussa iltaan mennessä :)

    Kyllähän se on niin, että kaikessa se balanssi on tärkeää. Eikä sille ole olemassa universaalia määritelmää. Kohtuudessa pysyminen ei ole helppo ja erityisen vaikeaa se on silloin jos jostain oikein innostuu (kuten suklaasta ;) ).

    VastaaPoista
  9. Helppo on muuttaa kulutusta silloin kun se on oma valinta eikä johdu surkeasta taloudellisesta tilasta.

    VastaaPoista
  10. Mun on pakko myöntää olevani (lasten)vaatehamsteri. Mä olen ihan teinistä asti sijoittanut lähes kaiken ylimääräisen liksan vaatteisiin. Nykyään mulla on kyllä ns. kirppistili, jos myyn vaatteita niin rahat menee sinne tilille, jos haluan ostaa niin maksan siltä tililtä. Jos tili on tyhjä niin ei tarvitse ostella ennenkuin luopuu jostain. Jostain syystä ostan usein lapsille alesta numeroa tai kahta liian isoja vaatteita varastoon. Ehkä mulla on joku sotalapsisyndrooma siirtynyt mummilta. Mä rakastan vaatteita ja olen opiskellut vaatesuunnittelua ja -valmistusta. Sitten tajusin etten halua mun rakkaasta harrastuksesta työtä.

    Muuten en kyllä shoppaile tai kuluta älyttömästi. En useinkaan syö ulkona, käy kylpylässä tai elokuvissa, viihteellä tms. Kotiin ostan välillä pientä sisustustavaraa, nyt esim olen makkarin tulevaa remppaa varten haalinnut monta kuukautta aina välillä jotain pientä ja halpaa. Ja samalla pistänyt aina pikkasen rahaa säästöön remppaa varten.

    VastaaPoista
  11. Olipa hyvä kirjoitus.

    Kuluttaminen on kyllä tosi helppoa kotisohvalta ja niitä "tarpeita" keksii hyvin helposti. Mutta olen huomannut senkin, että joku ihan must have juttu ei olekaan niin tärkeä, jos sen malttaa jättää ostamatta ensi huumassa.

    Itsestä huomaan selkeästi sen, että isommille pojille ei tule ostettua niin paljon kaikkea. Paljon rahaa uppoaa kyllä kaikenlaisiin urheiluvälineisiin, mutta niiden hankkimisessa en halua pihistellä ja niitä myös käytetään paljon. Vauvalle taas tekisi mieli ostella vaikka ja mitä ja toki vauva kasvun vuoksi uutta tarvitseekin melko usein, mutta myönnän että vähemmälläkin pärjäisi.

    Vähempään tavaramäärään haluaisin kuitenkin päästä, mutta tie sinne on kivikkoinen.

    VastaaPoista
  12. Tästä täytynee vääntää kirjoitus ihan omaankin blogiin - jos kehtaan. En voi oikein kehuskella säästäväisyydelläni nimittäin... No, rahareikiä ei kuitenkaan ole kovin monia, askartelutarvikkeiden lisäksi ehkä lähinnä kirjat, kesällä puutarhajutut (ne vasta on pirun kalliita), kausittain omat vaatteet (tyylinmuutos käynnissä) ja nykyään myös hiukan persoonallisemmat lastenvaatteet. Harrastetaan rahaa vieviä juttuja muuten tosi vähän, matkustellaankin yhdessä vain harvakseltaan, ei nykyään käydä edes ravintolassa syömässä, ei elokuvissa, ei puuhamaissa. Ollaan vaan ja ulkoillaan.

    Luulen, että saatan usein ostaa määrällisesti vähemmän kuin joku toinen, vaikkakin kalliimmalla. Nykyään ajattelen enemmän käsitekoisuutta, suomalaisuutta, pienyrittäjyyttä jne. Mieluummin yksi kalliimpi artikkeli suoraan yrittäjältä itseltään kuin kymmenen halpaa kopiota kaukomaista. Sama koskee myös ruokavalintojani.

    Mielenkiintoista on myös, että yleinen ilmapiiri saa ihmisen tuntemaan huonoa omatuntoa kuluttamisesta/ ostamisesta tai ehkä eniten siitä, että lausuu sen ääneen. Tai jos ostaa jotain kalliimpaa, pitää olla siitä jotenkin nolo. Meitä on erituloisia ihmisiä tässä maassa, mutta onko se sen parempituloisen syy?

    VastaaPoista
  13. Anonyymi: Vapaa valinta on toki mukavampi kuin pakon edessä tehty.

    Mä en ole pitkään aikaa joutunut elämään hyvin niukalla budjetilla. Opiskeluaikoina viimeksi. Siinä elämäntilanteessa se ei juurikaan haitannut, harvoin oli yhtään ylimääräistä rahaa, mutta kaveritkin olivat kaikki samassa tilanteessa ja huvitkin sen mukaisia ja tietenkin usko siihen, että tilanne on väliaikainen.

    Vera:
    Me ollaan tässä kohtaa erilaisia: en voisi kuvitella laittavani liksastani lähes kaiken ylijäävän rahan vaatteisiin. Ne eivät samalla lailla ole minulle rakkauden kohde. Musta on tullut niin turvallisuushakuinen, että varmaan laittaisin suurimman osan säästöön. Toisaalta kyllähän voin kuvitella laittavani reippaasti rahaa matkusteluun ja jopa joskus tehnytkin niin ;)

    PikkuSanna:
    Tie vähempää materiaan on toden totta helppojen houkutusten reunustama.

    Urheiluvälineisiin saa menemään kyllä rahaa aika lailla. Meillä on onneksi helppo kierrättää niitä perheen sisällä. Jonkin verran olen pihistellyt niissäkin johtuen huonoista säilytystiloista. Meillä pienemmät pyörät ovat käytettyjä tai markettikamaa siksi, että seisovat suurimman osan vuotta sateessa pihalla ruostumassa. Siihen tarkoitukseen kelpaa halvempikin pyörä :)

    Mirka:
    Mä jään odottamaan kirjoitustasi.

    Mä en vielä pysty kehuskelemaan säästäväisyydellä, koska kulutan edelleenkin paljon. Mutta siitä, että olen pystynyt vähentämään kulutustani pystyn jo jonkin verran iloitsemaan. Minulle kulutuksen vähentäminen on siis usein ollut määrän vähentämistä. Ostan kulutushyödykkeitä vähemmän.

    Kirjoitit käsintehdystä, kotimaisuudesta ja pienyrittäjyydestä. Itse suosin kotimaisia huonekaluja, kenkiä ja vaatteitakin. Ruuasta puhumattakaan. Olen valmis jopa maksamaan noista hiukan enemmänkin (sillä edellytyksellä että laatu ei ole heikompi kuin halpatuotannossa). Nykyisin vaan usein on niin, että tavaran jälleenmyyntihinta ei ole missään suhteessa sen tuotantohintaan tai -arvoihin. Siihen samaan 25c tuotantokustannuksella tehtyyn t-paitaan voidaan laittaa hintalappu 5€ ja 50€ väliltä riippuen siitä, mikä logo rintaan liimataan.

    Mä en tiedä, mitä mä sanoisin tuohon kalliimmalla ostamisen nolouteen. Jos kalliimmalla ostaminen johtuu korkeammasta tuotantokustannuksesta, siinä ei ole mitään noloa -päinvastoin! Jos kalliimmalla ostaminen johtuu vain kalliimmalla brändäyksestä, niin mikäs siinä jos kukkaro antaa myöden. Mutta ehkä mä itseksi mielessäni ajattelisin, että jos kaikkien vaatteiden pitää aina olla jotain "merkkiä" niin alkaahan se kallistua nolon puolelle. Jos mä aina valitsen sitä kalleinta (mihin mulla on varaa), niin alan tuntea itseni markkinointikoneiston liian onnistuneen segmentoinnin kohteeksi.

    Kuten sanoit, ihmisillä on eri määrä rahaa käytettävissään. Minusta pelottavinta on se, että markkinointi ja segmentointi on niin tehokasti, että jokaiselta kuluttajaryhmältä pystytään kiskomaan maksimaalinen määrä rahaa lompakosta ulos. Varallisuuteen katsomatta. Ja lisäksi usein vielä jokaiseen ryhmään pystytään laittamaan pieni tyytymättömyyden siemen itämään, kun kaikkeen ei kuitenkaan ollut varaa. Toisaalta tuohan lähestyy tietyllä tavalla jo taidetta.

    Suomalaisten lisääntynyt käyttövarallisuus ja kuluttaminen on suhteellisen uusia asia. Vajaa 60v sitten tässä maassa vielä elettiin pula-aikaa ja kaikille ei meinannut riittää tarpeeksi ruokaa. Siitä on lyhyessä ajassa harpattu siihen, että moni voi ostaa kaikenlaista juurikaan sitä miettimättä. Itse en koe rahan käyttöä lainkaan nolona. Voin ostaa kalliitakin asioita, jos koen sen edistävän elämäni laatua. Se mitä haen on parempaa herruuta kuluttamiseen ja sitä, että kuluttaminen ei ole minulle itseisarvo tai viihdettä.

    VastaaPoista
  14. Enhän mäkään enää pistä liksaani vaatteisiin, vaan tuolta kirppistililtä shoppailen =) Kotihoidontuki on niin pieni, että se menee vahvasti ihan elämiskustannuksiin =)

    VastaaPoista
  15. Vera:
    Kotihoidontuki on lähinnä symbolinen, etenkin jos siihen ei saa mitään kuntalisiä päälle. Sillä ei kyllä tosiaan tartte shoppailla. Itse kun olin kotona niin, sillä teki kerran tai kaksi tosi isot ruokaostokset ja lopuilla puistosta kahvia ja jätskiä.

    VastaaPoista
  16. Hyvä kirjoitus!
    Omien kulutustottumusten pohdintaa on kyllä hyvä ajoittain harrastaa. Mullakin on ollut shoppailussa erilaisia vaiheita, luultavasti olen kuitenkin kuluttajana aika maltillinen. Eniten mun ostoksia rajoittaa tilan puute: kolme lasta ja pieni asunto, tarvitseeko sanoa enempää.... Ihania ulkovaatteita on kaupoissa vaikka millä mitalla, mutta kun niitä sulloo meidän pieneen naulakkoon niin siitä on ihanuus kaukana. Yhdet kunnon kamat per lapsi, ja jotain varalle, niin naulakko kiittää.
    Blogeissa mua kummastuttaa se, miten lastenvaatteiden hamstrausta puolustellaan sillä, että ne kierrätetään käytettynä eteenpäin. Musta käyttökelpooisten vaatteiden kierrätys on ihan itsestäänselvyys.
    Mariann

    VastaaPoista
  17. Mariann:
    Meillä on sama ongelma säilytystilojen suhteen ja on yksi syy, miksi kulutustani pohdin useammin kuin ennen. Joka paikka pursuaa tavaraa :(

    Mulle on myös itsestäänselvyys, että käyttökelpoiset lastenvaatteet ja muutkin tavarat kierrätetään. Itse käytän kierrätysvaatteita lapsilla ja itsellänikin.

    Karrikoiden voisin varmaan todeta, että joka kerta kun jotain asiaa pitää erikseen perustella läheisillee tai peräti itselleen, niin aletaan lähestyä jonkinlaista itsepetosta tai övereitä. Kulustusta yritetään silloin naamioida joksikin muuksi tai itselle liiallistä rahakäyttöä vähätellä.

    VastaaPoista
  18. Tuo on erittäin totta, että jos joutuu oikein erikseen "perustelemaan" hankintansa, niin ollaan kaltevalla tasolla. Mä olen kovasti liukuvalla pinnalla noiden askarteluvälineiden kanssa, mutta tunnustan ostaneeni / ostavani niitä hankkiessa samalla myös tunteen itse tekemisestä, ystävien kanssa puuhailusta jne. Eli siis ideaalin siitä, mitä kivaa kyseiset vermeet tuovat mukanaan.

    Lastenvaatteet ovat kauniita, mutta niihin en ole onneksi koskaan hurahtanut, vaikka yritän pojat jotenkuten pukeakin. Tuntuu, että aika moni on! Ja perusteluksi ei todellakaan pitäisi riittää, että kierrättää vaatteet. Niinhän tehdään joka tapauksessa! Voisi ihan rehellisesti sanoa, että on jäänyt koukkuun uusii kuoseihin, mallistoihin, taskujen tikkauksiin jne. ja haluaa lastensa näyttävän eriltä kuin perushenkkamaukkamukelot.

    Vaatteiden kohdalla olen onneton. Siivosin juuri kaappini, josta parikymmentä oikeasti tosi ihanaa vaatetta, jotka eivät nykyisellään mahdu päälle. Jo ostaessa ne ovat olleet joko juuri sopivia tai ihan hiukan tiukahkoja itsepetoksen vuoksi. Niissä on kiinni omaisuus! Todellakaan en aio viedä niitä kirpputorille ja myydä käyttämättömiä, kalliita vaatteista muutamalla eurolla. Tein itseni kanssa päätöksen, ettei uusia vaatteita tule, ennen kuin painosta on lähtenyt aluksi 5 kg. Sitten taas en taida tarvita edes uutta, kun kaapin sisältö alkaa taas pikkuhiljaa mahtua. Voi käydä niin, etten ikinä enää saa uutta, jolle kilot ala karista! Mutta se on itsestäni kiinni.

    VastaaPoista
  19. Mirka:
    Sä olet saanut sen ideaalin askartelutarvikkeita hankkiessasi: kaikki kaverit kaivelevat tarvikkeitasi aivan onnessaan "ihanaa Mirka, että sulla on tällainenkin" ;)

    Mä olen usein tehnyt päätöksen, että vanhoihin vaatteisiin pitää mahtua. Olen joutunut yhtä usein pyörtämään sen, kun jotain pitää kuitenkin päällä pitää vaikka vyötäröltä ei mitään haihtuisi. Vanhoja parhaita tulee kuitenkin toiveikkaana marinoita kaapissa.

    VastaaPoista
  20. Joo, mä olen ostanut ystäviä ja vaikutusvaltaa... :D

    Mä aion kulkea loppuelämäni vaikka jätesäkissä, ellei ne vanhat kuteet ala pikkuhiljaa mahtua uudestaan päälle. Prkl!

    VastaaPoista