22. huhtikuuta 2012

Puntti tutisee

Puntti tutisee, kun ajattelen ensi viikkoa. Mies lähtee taas Atlantin yli aikaisin sunnuntai aamuna, minä jään käynnistelemään yksinhuoltajaviikkoa.

Maanantaina normi työpäivä, paitsi että yksi lapsen hammaslääkärikeikka mukavasti keskellä päivää. Illalla pitää yrittää saada työantajan kamppeita täynnä olevaan lentolaukkuun pakattua vielä meikit ja edes vaihtoalusvaatteet. Bad hair day tulee, koska kiharrin ei ainakaan mahdu kyytiin.

Tiistaina extreme vaihdetta sisään. Minä lähden Keski-Eurooppaan. Extremet siinä mielessä, että kotona lapsia 3, vanhempia 0.

Huoltajaksi olemme saaneet miehen tädin. Nostan hattua tädin rohkeudelle ja halulle auttaa meitä. Oltais muuten aivan pulassa. Ihana täti. Nostan sen pojan seinälle, joka on ollut kuin pirunpoikanen poissaolessani. Lisäksi syön pirunpoikasen seuraavan vuoden karkkipäivän karkit ja vien legot kirppikselle. Asiallisesti käyttäytyneille olen lupaillut päivärahaa.

Suunnitelma perillä on myös extremeluokkaa. Lentolaukussa olevat vermeet pistetään kasaan tunnissa. Viimeksi meni päivä. Tosin ennätys on ollut 10 min. Sitten keskiviikkona suunnitelmana on vetäistä kaksi presentaatiota tuntiin 8 tunnin ajan. Taksiin, kentälle ja kotiin puolen yön jälkeen.

Paluumatkalla aina jännittää turvatarkastus, aikaa ei taaskaan ole liikaa. Puolet lentolaukun sisällöstä pitää purkaa ulos läpivalaisua varten. Eikä välttämättä kertavalaisu riitä. Siinä sitä on välillä vierähtänyt hyvän aikaa syvällisissä keskusteluissa vaikkapa siitä, että miksi laukussani on reititin.

Torstaina aamulla lapset reippaasti tarhaan. Työpalaveri, joka vaatii skarppausta. Seuraavaksi säntään koululle tapaamaan esikoisen opettajaa. Iltapäiväksi olin suunnitellut nokosia.


Perjantaina normitoimistopäivä. Illalla on aika laskea, että joutuuko lapsille oikeasti maksamaan päivärahaa. Tässä kohtaa mitä suurempi summa, sitä suurempi ilo. Aika avata isin pojille ostama pikku yllätys.

Nyt kun tämä plani on tässä, niin täähän tuntuu oikeastaan ihan toteuttavissa olevalta.

Toivon, että kaikki ovat terveitä ensi viikolla ja pojat käyttäytyy tädille hyvin. Ja että täti ei olisi ihan puhki. Ja että tunti riittää kasaukselle.

22 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. hui.. tsemppiä ja peukkuja tulevalle viikolle, on siinä ohjelmaa ja aikatauluja..

    VastaaPoista
  3. Mä pidän peukkuja, että teille tulee hyvä viikko. Lapsiperheen elämää helpottaa hirveästi tukiverkot. Harmillisesti nykypäivänä sellainen tuntuu olevan kovin harvalla perheellä. Pisteet tädille.

    Tsemppiä viikkoon!

    t: Rusthollarin mamma

    VastaaPoista
  4. Huh, onnea yritykseen, onpas monta liikkuvaa tekijää. Meillä on vain tätä yhtä kärräilty edestakaisin hoitoon kun pitääkin tehdä viikonloppuna hommia. Eilen meni kaverilleni ja tänään lähtee töihin, toivottavasti piirustusvälineet, rusinat ja pillimehu riittävät muutaman tunnin viihdykkeeksi...

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä kovasti, kyllä se siitä! Mä olen viettänyt kohta kolme viikkoa yksinhuoltajaelämää, onneksi ei ole ollut hektisiä keikkoja Keski-euroopassa missään välissä.

    VastaaPoista
  6. Täällä kanssa yh-kuukausi alkamassa tiistaina, mutta ei vedä vertoja tolle sun haipakkaviikolle ollenkaan...:-O
    Suunnitelma kuulostaa kyllä hyvälle! Kivaa viikkoo :)

    VastaaPoista
  7. Tellihani: Kiitos tsempeistä.

    Rusthollarin mamma: Miehen täti on tosiaan pelastava enkeli. Tiukempi turvaverkko olisi kyllä upea. Oman hankaluutensa tekee se, että lapsia on kolme.

    Roosa: On siinä yhdessäkin keplottemista, jos jotain täytyy saada tehtyä. Meillä se onnistuu yleensä parhaiten niin, että kutsuu lisää lapsia kotiin. Yksi sopiva kaveri ja porukka leikkii helposti pari tuntia parilla pienillä keskeytyksellä. (Toisaalta yksi epäsopiva kaveri ja hermo repeää vartissa.)

    Vera: Tsempit takaisin päin. Teidän Noppa on niin ehtiväinen kaveri, että päihittää meidänkin sällit :) Kolme viikkoa on pitkä aika, toivottavasti olet välillä saanut huilia.

    VastaaPoista
  8. Hei hirmukivaa viikkoa sinne etelään! Ja tässä mietin että mille seinälle nostettuna semmonen iloinen pikkusimpanssi näyttäisi parhaalta; se rapun mutka vois olla kiva, siihen kun mahtuu tarvittaessa kaikki kolmekin ilostuttamaan, sillä aikaa kun äiti maiskuttaa karkkipäivä karkkeja...... Vitsi vitsi, hyvin se menee :D Voimia!

    (torstai-iltapäivän päikkärit on hirmuhyvä suunnitelma!)

    VastaaPoista
  9. Sanna-Mari: Yksinhuoltajakuukausi tuntuu minusta kahden aikuisen talouteen tottuneesta tooosi pitkältä. Tsemppiä sinnekin ja hyvää viikkoa.

    Haltiakummi: Mä toivon, että karkit ei siirry mun loppusijoitukseen mun vyötärölle :) Eiköhän se tästä suttaannu. Ehkä täytyy hiukan mittailla portaita simpanssikollaasin varalta...

    VastaaPoista
  10. Tsempit sinne, hyvin se menee! :D

    VastaaPoista
  11. Kauhistus mikä viikko, sä varmaan pitkästyt tekemisen puutteessa... :p

    VastaaPoista
  12. Zirk: Kiitos tsempeistä.

    Sarita: Asian positiivisena puolena voi nähdä sen, että saa kaikenlaista aikaiseksi lyhyessä ajassa ja sitten voi seuraavan viikon möllöttää iltaisin sohvan nurkassa (suosikkihomma) hyvällä omalla tunnolla. Eikä yleensä ole iltaisin nukahtamisvaikeuksia ;)

    VastaaPoista
  13. selviät kyllä :)! Onnellista matkaa, lennon aikana saat huilata, ainakin :)

    VastaaPoista
  14. Tsemppiä hurjasti kaikille! Sä oot kyllä ihan supermamma kun suhaat viitta heiluen ympäri palloa :)

    VastaaPoista
  15. Eloise ja Kiala: Kiitos tsempistä.

    Kiala: Pakko on välillä suhautella, kun työnantaja komentaa. Aina ei inspiroisi. Ainakin nämä helpot päivän tai kahden keikat pitää hoidella alta pois mukisematta. Sitten on parempi mahdollisuus vältellä työlistalla olevia todella pitkiä matkoja sekä paikkoja joiden turvallisuustilanne nostattaa pohjolan rauhaan tottuneelle naiselle kylmän hien pintaan.

    VastaaPoista
  16. Hui, kuulostaapa ensihätään aikamoiselta, mutta hyvällä logistiikalla sujuu ihan mikä vaan, eikös :) Kovasti tsemppiä koitokseen, innolla jäämme odottamaan jatko-osaa tähän:)

    VastaaPoista
  17. Mä sympatiseeraan täältä ruudun takaa. I know the feeling...

    Mutta hei, mahtava miehen täti teillä! (Se ei varmaan ymmärrä mihin on ryhtymässä.) Ja pojat on taatusti yksiä pikkuenkeleitä, koko poissaolosi ajan. Ihan satavarmasti!

    VastaaPoista
  18. Puntti tutisin täälläkin. Ja vähemmästäkin. Mua ketuttaa noi miehen työmatkat vaikka en käy töissä, olen vaan lasten kanssa kotona yksin :)
    Sä olet kuningatar ja tätisi myös!!!

    Puhuit kyllä asiaa sanoessasi et lastenvahtia hankalapi saada kun lapsia on kolme. Mikä siinä yhdessä "ylimääräisessä" onkin niin pahaa? Mä muistan kyllä ajatelleeni tuotakin kun kolmannesta haaveilin. Hankin silti :)

    VastaaPoista
  19. Riikka: Kiitti tsempistä. Jatko-osa voi olla, että sitten se äiti huusi ja nukkui 12t putkeen. Tai haaveili nukkuvansa :)

    Mirka: Mä olen yrittänyt kasata pojille tulospalkkio-ohjelma, mikä säästäisi tädin hermoja. Tosin täti on aika etevä itsekin, hän oli jo ostanut pojille lahjaksi lautapelin. Ja mulla on toiseksi illaksi pienet puuhapaketit ja iso pussi karkkia.

    Pinkki: Mä kyllä ymmärrän, että puolison työmatkat harmittaa. Silloinhan sitä on 24t kiinni lapsissa ja kaikki asiat pitää hoitaa koko katraan kanssa.

    Musta kyllä kolme on niin paljon raskaampi kuin kaksi. Jos sakista poistaa yhden on paljon rauhallisempaa. Jos muualle lähetetty on keskimmäinen, niin kotona on välill kuin huopatossutehtaalla.

    VastaaPoista
  20. Huvitti taas tuo "jos muualle lähetetty on keskimmäinen..." Meillä ihan sama. Nyt olen ekstaasissa kun keskimmäinen menee mummille yökylään juuri silloin kun isä ja esikko on treella turnauksessa. Mulla on vaan kolme pienintä :) Mikä lepo ilman draamakuningasta...
    Pinkki

    VastaaPoista
  21. Pinkki: Onkohan tuo joku keskimmäisen syndroma, että huomiota pitää hakea kaikin mahdollisin keinoin? Ne kun raukat ovat aina vähän puristuksessa isomman ja pienemmän välissä. Ei yhtä taitavia kuin isot, mutta eivät kuitenkaan ole sen pieninkään. Tai sitten se on se, että keskimmäinen on kysytyin leikkikaveri ja oheistuotteena tulee aina riitaa. Meillä keskimmäisellä on kotioloissa välillä vakavia ohjeidennoudatus-ongelmia.

    VastaaPoista
  22. Niitä joululahjakuponkeja saa muuten käyttää! Tosin tämä keikka olisi ollut vähän liikaa :) Toivottavasti kaikki sujui hyvin.

    VastaaPoista