Hetkessä: perulaista ruokaa

Kävin ystäväni kanssa maistelemassa perulaista ruokaa ravintola La Morenassa. Perulainen ruoka on kyllä mielenkiintoista, Perussa valmistetaan tutuistakin perusraaka-aineista ihan oman tyylistä ruokaa.

La Morena sijaitsee keskellä asuinaluetta Helsingin Niemenmäessä, eli suuren osan helsinkiläisistä kannalta "ei missään". Parkkipaikkoja löytyy helposti kadulta ja läheltä kulkee muutamia bussilinjoja. Talojen keskeltä kulahtaneesta ostarista löytyy La Morena. Ravintola ei leveile sisustuksellaan, huonekalut lienevät jonkun aiemmin paikalla toimineen yrittäjän jäämistöä 90-luvulta.

Palvelu on ystävällistä ja tarjoilija kertoi meille hyvin ruuista ja niiden valmistuksesta. Päätimme tilata puoliksi kaksi alkupalaa ja kaksi pääruokaa. Alkupalaksi valitsimme perunakakun katkaraputäytteellä sekä kuhacevichen. Tarjolija suositteli perunakakkua. Siinä on perunamuusia, joka on maustettu reilusti limellä. Perunamuusin keskellä on valittu täyte ja päällä paljon kotitekoista majoneesia. Pidin todella paljon. Enpä olisi uskonut, että kylmään perunamuusiin sopii mausteeksi lime, kaveriksi avokado, majoneesi ja katkaravut.

Perunakakku - NAM!

Kuhaceviche oli hyvä, tosin kalapalat olisivat voineet olla selvästi pienempiä. Sitrusmarinadissa oli mukavasti chilipotkua. 

Takana kuhaceviche

Lämpimiä ruokia mietimme pitkään. Listalla oli kivasti valikoimaa burgereista häränsydänvartaisiin. Päädyimme maksaan ja tarjoilija suosituksesta valitsimme tiristettyä maksaa, eli maksaviipaleita, jotka oli paistettu tomaatin ja sipulin kanssa. Hiukan jännittyneenä odottelimme, että ei kai pöytään tule kitkeräksi paistettua maksaa. Ei tullut, annos oli hyvä ja maksassa ja lisukkeissa oli reilusti makua. Annoksen kokokin oli varsin reilu.

Tiristettyä maksaa

Toiseksi annokseksi valitsimme Morenan äyriäiset. Kookoskermalla, chilillä ja korianterilla maustetussa liemessä oli runsaasti kasviksia ja erilaisia pakasteäyriäisiä. Annos oli hyvä, mutta se ei yltänyt maksan tasolle. Annoksessa ehkä vaivasi eniten se, että raaka-aineista tuli sellainen fillis, että siihen on käytetty suoraan kaupan pakastealtaan äyriäissekoitus. Jos simpukat olisivat olleet kuorellisia, se ehkä olisi tuonut freesimpää vaikutelmaa. No, mutta maku oli hyvä ja lusikoimme annoksen viimeiseen pisaraan saakka.

Morenan alkupalojen hinnat ovat välillä 8-12€, suurin osa pääruuista alle 20€.

Miljööllään La Morena ei asiakkaitaan hemmottele, maistuvalla ruuallaan kyllä. Ruoka oli konstailematonta ja tuli sellainen fiilis kuin olisimme päässee syömään perulaista kotiruokaa. Aikomuksenani on koestaa tulevaisuudessa paikan lounas. 

Pakasta, pakastaa, pakastaa

Hra Kepponen: "Vaimo ei lepää ennenkuin pakastin on täytetty" Siinäpä mottoni :D :D

Johtuen ilmeisesti siitä, että pakastin kumisi tyhjyyttään ja kiilsi puhtauttaan sain normaalia suuremman pakastusinnon.

Joka kesä pakastan mansikoita, yleensä 5kg. Jos lajike ei maistu kitkerältä pakastettuna, mansikat loppuvat joulun jälkeen. Silloin harmittaa, että taas ne mansikat loppuivat kesken. Hyvin pakastusta kestäviä mansikoita menisi kepoisesti 10kg. Niinä vuosina, kun olen hakenut mansikat Uudenmaan parhaalta tilalta suoraan, 10kg ostaminen kannattaa ehdottomasti. Muuten vastaan on tullut aikamoisia pettymyksiäkin. Kitkeriä pakastemansikoita himmaillaan pakkasessa vielä toukokuussa asenteella "hetkenä minä hyvänsä valmistan näistä kiisseliä" ja kesäkuussa päätyvät biojätteeseen.

Elokuun mansikat ovat osoittautuneet niin makeiksi, että suunnittelen pakastavani vielä toiset 5kg. Mansikat syömme esikoisen kanssa sellaisenaan hiukan kohmeisina tai sitten palasteltuna banaanisiivujen kanssa (ihanan makea herkku!)

Joka kesä pakastan myös mustikoita n. 3kg. Osan poimin tänä kesänä itse. Olisin poiminut enemmänkin, mutta jatkuvat kuurosateet haittasivat hommaa. Mustikoita menee jonkun verran puuron päällä ja rahkassa, suurin menekki on piirakkana. Hyvästä mustikkakesästä johtuen mustikkaa on tarjolla kukkaroystävälliseen hintaan ämpäreittäin. Harkinnassa on, että pitäisikö vielä ottaa se 10l lisää. Jääköhän siitä osa syömättä?

Sieniä pakastan aina myös. Etenkin kanttarelleja. Suppilot ja tatit kelpaavat toki myös. Pakastan niin paljon kuin saan hyvää materiaalia käsiini. Torien virolaiset sienet eivät pakkaseeni päädy eivätkä ne kuivettuneet kotimaisetkaan. Sienet käytän kastikkeisiin, joskus myös keittoihin. Vadelmia meillä on aina pakkasessa, ne menevät kakunkoristeiksi ja puuron päälle.

Ahkera sienestäjä myi minulle päivän saaliinsa :)

Näitä pakastan, jos satun löytämään hyvälaatuista ja sopuhintaista:
-lakkoja, ne käytän täytekakkujen koristeeksi tai leipäjuuston päälle
-raparperia (sellaisia nuoria yksilöitä), viipaleet käytän kaura-raparperiherkkuun
-punaisia viinimarjoja rankoineen täytekakkujen koristeeksi

Paras työkaverini kuuluu ruokapiiriin ja metsästysporukkaan ja hänen kauttaan voin välillä ostaa erilaisia lihoja. Tänään ostin jauhelihana peuraa sekä hirveä sekä fileinä fasaania.

Nämä menivät juuri pakkaseen

Pakastetulle omenasoseelle (tai se on lähempänä survosta) meillä on hurja menekki. Sitä menee pannukakun ja lettujen kanssa, rahkan, jugurtin ja puuron päällä. Joka syksy en ole vaan saanut aikaiseksi tehdä sitä. Koska tänä syksynä ei ole mitään matkoja tiedossa, niin toivon hyvää omenavuotta sekä soseutus inspiraatiota. Soseen valmistan helposti mikroastiassa. Omenaviipaleet mikrotusastiaan ja loppu homma hoituu kuin itsestään.

Sitten niihin erikoisempiin pakastussuunnitelmiin:
1) Kesäkurpitsa
Meillä syödään aika paljon kesäkurpitsaa ja näin syksyllähän se ei maksa juuri mitään ja pakkasessakin olisi tilaa. Niinpä olet miettinyt, että pakastaisin kesäkurpitsaveneitä. Vähänkö olisi näppäriä, täytteet päälle ja uuniin.
Onko kukaan kokeillut kesäkurpitsan pakastamista?

2) Mintunlehdet
Mahtavatko mintunlehdet kestää pakastamista? Minulla on muutamia ohjeita, joihin tarvitaan pienehkö määrä minttua. Eikös juuri silloin tuoreminttu ole loppu kaupasta :( Eikä se 2€ hintakaan houkuttele.

3) Suippopaprika
Se on yksi herkkugrillattavistani, mutta talvella sen saatavuus on heikko. Kestäisiköhän sekin pakastamista?

4) Koivuvihta
Näen jo kuinka kaivan sen jouluna esille :)

Mitä sinun pakkasessasi on?

Verta ja koskimaisemia

Vielä mökkeilyä liippaava kuvasarja. Torisevan rotkojärvi oli upea, minusta Virtain Herraskoski oli melkein yhtä upea. Ei ehkä yhtä jylhä, mutta virtaavassa vedessä on jotain maagista ellei peräti meditatiivista, voisin seurata virtaavaa vettä vaikka tunteja.

Herraskosken ylitse menee silta. Sillan kohdalta pääsi laskeutumaan sen verran turvallisesti alas kiville, että päätin tulla esikoisen kanssa seikkailemaan kosken kiville ja ottaa samalla hänestä muutaman kuvan.

Pienemmät aloittivat hirvittävän jallitus-vinkumisen "Mä niin haluan koskeen". Niinpä lupasin, että jokainen pääsee vuorollaan kiville ja kuvattavaksi. Ajattelin, että ikuistamme koko perheen yksi kerrallaan kivillä.

Sitten oli aikuisten vuoro päästä kuvattavaksi. Minusta ehdittiin ottamaan pari huonoa poseerausta ja sitten tämä:

Mitä p*kelettä siellä sillalla tapahtuu?! 

Otsani vetää juuri kurttuun ja suustani kuuluu kohta karjahdus: "POJAT!!"

The hetki ennen veren valumista #kipinänhetki

No, sillalla oli "leikkimielinen estä veljeä liikkumasta"-kisailu, joka päätyi taas siihen, että yhdeltä tuli verta huulesta. Matti Nykäsen aforismityyliin koin sellainen bon voyage tunteen - vastahan ne veret turskahti suusta viimeksi kesäkuussa ;) 

Onneksi ei käynyt taaskaan pahemmin ja huulipotilaan vointi parani kummasti Virtain Perinnekylän lounasbuffetin ääressä. Viimeistään mansikkakiisseli ja mustikkapiirakka huuhtoivat surut tiehensä.

Maisemat toiseenkin suuntaan olivat ihanat.

Bon voyagesta huolimatta oli ihana paikka :D 

Ehkä ensi vuonna menen paikalle kuitenkin yksin.

Parasta kesässä: mökkeily ja Power Park

Minun osaltani loma on ohitse, huomenna kutsuu työt :( Hra Kepponen jatkaa vielä poikien kanssa lomailua. Paluumatkalla mökiltä juttelimme poikien kanssa siitä, että mikä oli parasta kesässä. Pojat olivat aivan yksimielisiä: parasta kesässä oli olla ukin mökillä ja käydä Power Parkissa. Kreikan matka jäi selvästi kakkoseksi. Tästä jälleen selkeä oppi on, että lapset eivät kaipaa niitä kaikkein kalleimpia elämyksiä. Kesän huiput ovat ne omankin lapsuuteni parhaat jutut: vuosittainen huvipuistoretki, onnistunut uimareissu, yhteiset puuhat perheen kanssa sekä ystävien ja sukulaisten tapaamiset.

Tässä tulee katsausta kesän parhaisiin eli Power Parkkiin ja mökkeilyyn.

Power Park

Kyttäsimme päivittäin sääennusteita, jotta vierailumme osuisi mahdollisimman vähäsateiseen päivään. Saimmekin viikon ainoan aurinkoisen päivän. Sen huonona puolena oli pitkät jonot. Me ehdimme kiertää aamun reilut kaksi ensimmäistä tuntia lähes jonottamatta laitteisiin. Sitten alkoi jonottelu. Sen mitä säästimme laitejonoissa, kärsimme sitten ruokajonossa. Power Parkin ruokintakapasiteetti on täysin riittämätön palvelemaan asiakkaita! Hra Kepponen meni hodarijonoon, ja me muut jonotimme vähintään 30min pelkkiä makkaraperunoita, jotka ehdimme syödä ja jatkaa porukalla hodarijonottelua. Nämä jonot olivat huomattavasti paremmin vetävät kuin varsinaisten ravintoloiden jonot.

Kesän uutuus Junker

Pojat innostuivat tänä kesänä vuoristoradoista. Esikoinen ja keskimmäinen ovat yli 140cm ja olisivat päässeet jokaiseen laitteeseen. He hinkuivatkin moneen aika hurjan näköiseen laitteeseen, mutta seuraksi olisi pitänyt olla aikuinen. Hartiani olivat jumissa ja päätäni hiukan särki, joten pojat eivät saaneet ylipuhuttua minua roikkumaan mihinkään pää alaspäin. Hra Kepposta ei voi päästää hurjiin laitteisiin ilman, että niiden vatsanpohjakerroin esitestataan. Niinpä tyydyimme ajelemaan pääosin vuoristoradoilla. Se oli siinäkin mielessä hyvä ratkaisu, että lenkkarit jalassa 130cm kuopuskin pääsi kaikkiin valitsemiimme laitteisiin aikuisen kanssa. Suosikkimme on puuvuoristorata. Minusta se on Suomen paras laite :)

Suosikkimme!

Ruokailukatastrofia lukuunottamatta Power Park oli kiva. Ihan kelpo vaihtoehto Linnanmäelle tai Särkänniemelle.

Mökkihuveja

Kesään kuuluu uiminen. Itsehän en ole ukkovarvasta enempää kyennyt kastamaan, mutta märkäpukujen avulla pojat tarkenivat pulahtaa päivittäin. Suosittelemme märkäpukuja! Lasten koot ovat halvimmillaan alle 30€. Uimavalvojalle on jäänyt tehtäväksi luonnon ihailu ja lintujen katselu. Ei paha :)

Pojat tapasivat pikkuserkkujaan kahdessa eri erässä. Ensin tavattiin keskimmäisen kummeja ja sitten kuopuksen kummeja. Tapaamisiin kuului aina olennaisesti jälkiruuat :)

Ensin pannacottaa ja sitten jätskiä

Esikoisen uusi bravuuri on pannacotta. Nam!

Pieni pikkuserkku villittiin, väsytettiin ja salaherkutettiin ;) 

Hymytyttö :)

Virtain Perinnekylän museossakin ehdimme piipahtamaan ja siellä oli moderniinkin mökkielämään sopiva tarve-esine.

Komea, iso pohjalaistalo Pirkanmaalla 

Ensi kesäksi voisin hankkia lusikkahaukan ja viisi erilaista lusikkaa. Jokainen putsatkoon lusikkansa, kuinka haluaa ja ripustaa se haukkaan. Siihen loppuisi ateriemien tiskaus. Samalla sitä voisi kehitellä jonkun lautas- ja mukikotkan :D Olisi perheenäidin kesäloma hiukan leppoisampaa.

Lusikkahaukka - Nyt loppui tiskaus!

Perinnekylän korsun malli ja juoksuhautakin tsekattiin

Mökillä sitten vähän marjastettiin, pelailtiin, luettiin ja leivottiin. Pojat katselivat DVDtä. Hra Kepponen huolehti elektroniikan pakkaamisesta ja sitä oli riittävästi ;)

Sää oli lähinnä viileää ja sadekuuroista. Säätä ei todellakaan pääse kehumaan, en muista milloin olisi ollut kokonaisuudessaan näin huonot lomasäät. Mutta kyllähän se tuli taas todistettua, että loma on ihanaa, vaikka säät eivät suosisikaan. Heikompien säiden ansiosta tuli tehtyä monta kivaa pientä retkeä, että puolensa se on huonoillakin säillä.