Hiihtolomavinkki: Puotilan taikatalvi on auki entistä hienompana!

Pääkaupunkiseudulle sateli tänään sentin verran lunta. Sillä ei vielä talvisiin puuhiin hiihtolomaviikolla päästä. Minulla onkin erinomainen menovinkki hiihtolomaan ja se on Puotilan kartanon taikatalvi.

Kävin ihastumassa Puotilan kartanon taikatalveen ennen joulua ystäväni Marjon kanssa. Loppiaisena joulu raivattiin pois ja tilalle tuli uusia valoelämyksiä. Meitä jäi Marjon kanssa kutkuttelemaan, että mitä kaikkea uutta taikatalveen tulekaan ja menimme paikan päälle uudestaan. Marjon hienoon postaukseen pääset *tästä*.

Uusintavierailu oli todellakin kannattava! Taikatalvesta oli tullut entistä näyttävämpi ja värikkäämpi. Olimme Marjon kanssa molemmat suorastaan haltioituneita. Osa valoelementeistä on vuorovaikutteisia, niihin voi vaikuttaa ainakin liikkumalla, koskettamalla, astumalla, istumalla, rummuttamalla ja jopa keinumalla valolaitteella. Hauskaa ihmeteltävää myös pienemmillekin lapsille ja toki myös aikuisille!

Minuun vetosi tällä kertaa erityisesti komeat ja värikkäät valotunnelit, jättiläispuu, isot sävyjä vaihtavat lehtipuut ja kirsikat. Se värien loisto oli niin ihanaa, etten meinaa edes osata valita kuvia tähän postaukseen. Kannattaa mennä!

Puotilan kartanon taikatalvi on avoinna 2.3.2025 saakka.

ti-su  17-21:30

Aikuiset 12€ /hlö, perhelipulla 2 aikuista ja max kolme 2-17 vuotiasta.

Näistä värivalotunneleista pidin erityisen paljon

Upean tunnelin päässä siintää kimalteleva meri ja vihreänä hohtavat palmut!

Valotunnelin päästä pilkottava meri näyttää näin ihanalta. Siellä on jos jonkinmoista merenelävää ja lintua ihasteltavaksi.

Snorklatessa en ole ikinä nähnyt merihevosta. Sen kyllä haluaisin vielä kokea. Puotilan taikatalvessa sekin on mahdollista.

Valotunnelit olivat lempparini, mutta kovin kauas niistä ei jäänyt jättipuu pitkine juurineen, joka sykki eri väreissä. Sillä oli hurjasti kokoa ja näköä.

Marjo sanoi, että hänen suosikkinsa oli punaiset juuret

Minun suosikkini oli siniset juuret.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin kirsikankukat nousivat myös suosikeiksini. Tammikuussa Hesari raportoi sellaisesta kauhistuksesta kuin, että urakoitsija tuhosi vääränlaisella leikkauksella Roihuvuoren kirsikkapuiston kukinnan vuosiksi eteenpäin https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010979117.html. Ehdin jo miettiä, että miten olisi kirsikkavalopuisto?

Alueelle jolla oli kukkia ja sieniä oli tullut myöskin vielä täydennystä. Ensimmäisellä vierailulla suosikkini olivat valokukat ja sinnekin oli tullut taustalle vielä lisää valoja.

Ensimmäisen vierailuni suosikkeja

Oma perheeni ei ole käynyt Puotilan Taikatalvessa vielä kertaakaan ja siksihän mietin, että pitäisikö minun mennä vielä kerran sinne.

Mukavaa perjantaita ja viikonloppua!

Grenadan vedenalainen patsaspuisto

Barbadoksen lisäksi halusin kokea jonkun toisenkin Karabian saaren 25v häämatkallamme. Olin jo valitsemassa ihan muuta kohdetta, kun muistin, että Repolainen oli joskus kirjoittanut olleensa Grenadan vedenalaisessa patsaspuistossa. Eipä muuta kuin uudet googlaukset ja tutkimaan, että miten Grenada yhdistyisi Barbadokseen. Booking.com alkoi tyrkyttämään minulle hienoa All Inclusive hotelliakin. Niiden hinnat olivat Barbadoksella ihan pilvissä ja arvostelut sellaista seiskan tasoa. Hra Kepponen tuumasi hotelliesittelystä, että ollaan nyt ainakin päivä pidempään Grenadalla, niin ehditään nautiskelemaan hotellista. Kaikki muu tutustuminen Grenadasta jäi tekemättä - hyvä hotelli ja vedenalainen patsaspuisto ratkaisivat asian.

Molinere bay underwater sculpture park on rakennettu vuonna 2006 ja se väittää olevansa maailman ensimmäinen vedenalainen patsaspuisto. Vastaavia patsaspuistoja on tehty Karibialle lisää Bahamalle ja St. Maartenille sekä Maleasian Langkawille. Myös erittäin isokoisia Jeesus-patsaita on upotettu muutamia veteen. Yhden niistä näin Floridassa Key Largosta tekemällämme snorklausretkellä. Ensimmäinen kolmes Christ of the Abyss patsaista on upotettuna Italiassa San Fruttuosassa. Toinen sijaitsee rannalla Grenadassa ja se tuli bongattua ja kolmas siis Floridassa meressä.

Grenadan vedenalaisessa patsaspuistossa on yli 60 teosta meressä. Niitä pääsee katsomaan sukeltaen, snorklaten tai lasipohjaveneestä. Me ostimme Viatorin kautta snorklausretken. Paikalla oli pari muutakin venettä, mutta ei onneksi tungosta. Snorklauksemme aikana näkyvyys alkoi heikentymään. Retkellä ei myöskään ollut saatavilla räpylöitä, mikä jäi hieman harmittelemaan. Olen niin tottunut sukeltamaan räpylöillä, että ilman niitä en päässyt alaspäin juuri lainkaan. Kuvamateriaali jäi näistä syistä aika kehnoksi. Olen yrittänyt jälkikäsittelyllä parannella kuvien laatua.

Sitten niihin patsaskuviin

Suosikkini on Vicissitudes-teos, jossa ympyrässä seisoo 26 luonnollisen kokoista lapsihahmoa. Taitelija Jason deCaires Taylorilta meni puoli vuotta patsaiden valmistamiseen ja 15000kg kuivabetonia.

Patsaiden täytyy kestää virtauksia ja ne on pitänyt tukea ja kiinnittää hyvin

Seuraava suosikkini oli The Lost Correspondent eli mies ja kirjoituskone syvyyksissä.

Sitten vielä muutamia muita patsaita

Kilppari bongattu! Tälläistä kilpparia en ollutkaan aikaisemmin nähnyt.

Tässä olen kuvannut itseni merenneidon kanssa. Kuvaan ei mahtunut muuta kuin varpaani.

Retki jatkui Flamingo baylle evästauolle sekä snorklaamaan lisää. Opas/kuljettaja jäi tällä pysähdyksellä veneeseen ja antoi minulle räpylänsä. Flamingo bay oli ihan kiva snorklauskohde, mutta joku hirmumyrsky tappoi siellä korallit ja toipumista ei minusta juurikaa näy. Se oli surullista.

Näin muutamia yksittäisiä koralliryppäitä

Tätä pitää hetki katsella että hahmottuu minkälaisen kalaparven aalto kippasi kallioiden ylitse päälleni. Tämä oli ihan kyseisen lahden paras juttu

Tässä näkyy myös pikkukalojen määrää vaikka parvi on vähän jo hajoamaan päin

Karibian meressä olen snorklannut Meksikossa, Floridassa, Kuubassa, Barbadoksella ja Grenadassa. Tokihan saman maan kohteet voivat erota paljonkin toisistaan, mutta kalojen ja korallien määrältä osalta selkeästi paras oli Floridan John Pennekamp Coral Reef State Park, Meksiko ei paljoa hävinnyt Floridalle.

Tällä lomalla sain snorklata ihanan paljon. Lomamatka oli sellainen kompromissi, koska Hra Kepponen ei halunnut lähteä kohteeseen, jossa vain snorklataan, syödään ja nukutaan. Kahden snorklausretken lisäksi snorklailin paljon toisen Barbadoksen hotellin rannalla. Grenadan hotellin rannallakin olisi voinut snorklata, mutta piti maistella AI:n drinkkilistaa hieman snorklauksen kustannuksella. Snorklaushaaveita minulla riittää. Edelleen päälimmäisenä on delfiinien bongaus snorklaten ja sardine run, jossa bongataan jättimäisiä pikkukalojen parvia ja niiden perässä kulkevia isompia petokaloja. Nyt juuri ei ole sellaista poltetta, että pitäisi päästä seuraavalla lomalla snorklaamaan. Toivottavasti parin vuoden päästä voisin taas panostaa lomakohteeseen, jossa on kiva snorklata. 

Kivaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!

Barbados

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin vietimme 25 vuotta sitten häämatka Meksikossa ja nyt siis hopeahäitä uudestaan Karibialla. Hra Kepponen toivoi kohteeksi siistiä, turvallista ja helppoa. Minä toivoin upeita maisemia ja snorklausmahdollisuuksia. Barbados on tätä kaikkea. Lentoyhteydet ovat Lontoon kautta kohtuulliset, samoin lentohinnat. Minä en meinaa jaksaa enää näitä pitkiä lentoja ja odottelua. Väsynyt Hra Kepponen huokaisi Barbadoksen koneessa tyytyväisenä, että nyt hänellä on yli 8t aikaa lepäillä ja katsoa leffoja. Menolento menikin varsin mukavasti. 

Tätä kirjoittaessani vietämme Barbadoksen loman toista osaa ihan vaan rentoutuen. Olemme käyneet snorklausretkellä täällä Barbadoksella sekä pidemmällä muutaman yön retkellä lentäen Grenadassa. Se retki onnistui erinomaisesti.

Ensimmäisessä hotellissa meillä oli erinomainen merinäköala.

Ensimmäisenä loma-aamuna heräsin tapojeni vastaisesti todella aikaisin. Taivaalla näkyi söpösti punertava pilvi ja ponnisti kuvaamaan Barbadoksen aamua.

Menin kurkistelemaan, että mitä näkyi huonommalla parvekkeelta ja hämmästys oli aikamoinen. Sieltä näkyi hevosia taluttajien kanssa kahlaamassa ja jopa uimassa.

Näitä hevoskuvia tuli napsittua aikamoinen määrä ja onnistuin jollakin lailla kuvaamaan sen evän, jonka olin parvekkeelta mielestäni bongannut. Hai tuli katsastamaan, että millaista sakkia rannalla oikein onkaan. Onneksi hai häipyi nopeasti.

Minusta tuolla näkyy aivan selvästi hain evä

Hevoshommat jatkuivat sen verran pitkään, että Hra Kepponenkin ehti näkemään ne. Yhtenä aamuna kävin katselemassa touhua rannalta käsin.

Me vietimme muutaman lomapäivän samalla rannalla kuin hevoset. Pebbles beach on erinomainen ranta. Pelkkää hienoa hiekkaa ja aika suojainen.

Ensimmäisen Barbados-pätkän aikana teimme veneellä snorklausretken. Siinä oli kaksi stoppia. Ensimmäisellä snorklasimme uponneen laivan kohdalla. Snorklausoppaat hieman ruokkivat kaloja ja niitä kertyi aikamoinen parvi.

Seuraavalla stopilla etsittiin kilpikonna ja aika nopeasti se löytyi. Kilpparibongaukset ovat minulle aina hienoja hetkiä.

Toiselle pätkälle menimme uuteen hotelliin. Sekin sijaitsee aivan rannalla. Rannan tuntumassa on kiviriutta, joka rajaa suojaisemman alueen uintiin. Kiviriutan eteen on upotettu isoja kivisiä "patoja", joissa on aukkoja. Padat houkuttelevat pikkukaloja piilottelemaan. 

Nostin päätäni ja napsaisin kuva rantatuolista käsin

Kepposka uimassa

Sitten vielä pari snorklauskuvaa tuosta hotellin edustalta.

Pikkukalaparvi piilottelee siellä padassa

Säät ovat olleet hyvät. Merituuli vilvoittaa mukavasti 30 asteen kohdilla huitelevaa säätä. Rannat ovat supersiistit ja valkoinen hiekka ei polta jalkoja lainkaan. Saaren vesi on juomakelpoista, mikä vähentää herkkävatsaisten stressiä esim. jääpalojen suhteen. Paljon hyviä puolia siis.

Ehdoton miinus on saaren älyttömän kalliit ravintolahinnat. Ruoka täällä maksaa vähintään saman kuin Suomessa, moni juttu enemmänkin. Vielä kun ruoka on korkeintaan keskinkertaista, niin hinnat tympivät. Tässä toisessa paikassa kadun toisella puolella on aika passeli italialainen. Pizzat ovat 22-30€. Ruuasta johtuen Barbados ei jää sellaiseksi unelmapaikaksi, jonne haluaisin vielä joskus takaisin. Ihanaa on ollut, mutta Barbados jäänee kertakokemukseksi.

Cuscus-salaatti ja parsakaalitempuraa. Jälkimmäinen oli todella hyvää. Salaatti kokonaisuutena vähän liian makea. Hinta 28€

Sunday chicken roast runsaine tykötarpeineen hinta melkein 40.

Tämä kalaburgerit 10€ ovat suosikkilounaani. Hra Kepponen ei ole mikään kalan ystävä ja hänkin tykkäsi.

Kalaburgerit ovat grillikioskista

Kivaa alkanutta viikkoa!