Arkikuulumisia

Arki ei nyt tarjoile parhaita puoliaan. Kun viimein sää on muttunut aurinkoiseksi ja lämpöisemmäksi, me olemme viruneet sisällä flunssan kourissa. Kaikki ovat sairaana, paitsi Hra Kepponen. Oireet alkoivat esikoisella jo viime viikolla, meillä muilla lauantai-sunnuntai välillä. Kuopuksella oli neljä päivää todella korkea kuume. Myös keskimmäinen on kuumeillut. Kaikki olemme hyvin nuhaisia ja yskäisiä. Minä olin jopa pari päivää tekemättä töitä, mutta sitten oli pakko hoidella kiireisimpiä juttuja alta pois. Pojat ovat poteneet 5 päivää ja minä neljä, eikä olo ole vieläkään selvästi kohentumaan päin. Pojilla onneksi kuume on laskusuunnassa. Koronakotitestit näyttävät negaa. Pojille tämä on kevään toinen flunssa koronan jälkeen.

Kuopuksella kuume on ollut sen verran korkea, että hän ei ole halunnut nukkua parvellaan. Olen tarjonnut hänelle varasänkyä olohuoneeseen, mutta poika halusi nukkua parvekkeella karvapeiton alla. Siellä on kuulemma paras ilma hengittää ja lämpöä pystyy säätelemään helpoiten. Meillä onkin jatkuvaa taistelua siitä, että mitä ikkunoita tai ovia saa pitää auki. Osa potilaista tuntee läkähtyvänsä ja osa palelee.

Näyttää pahasti siltä, että viikonloppu menee vielä kotona toipuessa minulla, keskimmäisellä ja kuopuksella. Kirjoittelen tätä myöhään illalla ja asunnosamme kuuluu joka puolella hirveä yskintä. Kuulostaa siltä, että kuopus on palannut tänä yönä parvisänkyynsä.

Naapurin omenapuu kukkii

Esikoiselta jäi koulunpäättyminen juhlistamatta kokonaan. Minulta jäi sunnuntaiksi suunnitellut pienet juhlat väliin myöskin. Keskimmäinen ja kuopus ehtivät käydä hakemassa todistuksensa ennen selkeitä oireita. Keskimmäinen keksi kaverinsa kanssa, että he menevät hakemaan todistukset puvuissa, kun heillä kerrankin on parempaa päälle pantavaa. 

8. luokan kevätjuhlalook

Sunnuntaiaamupäivällä kun minultakin peruuntui juhlat ja keskimmäinen ja kuopus olivat selvästi kipeitä Hra Kepponen teki meille lohdutukseksi pekonimunakasta. Sen verran pojat olivat jo huonokuntoisia, että munakasta jäi hieman ylitse. Lisälohtua toi se, että vieraita varten oli varattuna vähän pientä makeaa ja heti munakkaan päälle aloitimme niiden jakamisen.

Lohtupekonimunakasta sairastupalaisille

Olin haaveillut käyväni Malminkartanon omenatarhalla ihastelemassa kukintaa. Taitaa käydä niin, että se jää tänäkin vuonna kokematta. Taloyhtiöllämme on hyvin runsaat istutukset ja tänä vuonna pihalla ovat kukkineet upeasti omenapuut, koristekirsikkapuut, angervot, päärynäpuut ja tulppaanit. Ehkä sitten ensi keväänä pääsen Malminkartanolle saakka. 

Koristeomenapuut kukkivat hienosti

Koristekirsikkapuut kukkivat

Ennen oireitten pahenemista ehdin sunnuntaina lukaista hyvän ja varsin erilaisen dekkarin. Kyseessä oli sveitsiläisen Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Se kertoi tarinan kahdesta kirjailijasta ja toki myös samalla setvittiin kolmen vuosikymmenen takaista murhaa. Kirjan päähenkilö on Marcus Goldman, alle kolmikymppinen kirjailija, jonka esikoisteos on singauttanut kuuluisuuteen ja varakkuuteen. Marcuksella on tyhjän paperi syndrooma, kustantaja painaa päälle ja toinen kirja pitäisi saada markkinoille äkkiä ja Marcuksella ei ole mitään kasassa. Näissä apeissa ja vähän ahvistavissa tunnelmissa Marcus palaa yliopiston kirjallisuuden opettajansa, josta on tullut hänen ystävänsä ja mentorinsa, Harry Quebertin luokse. Tapaamisen jälkeen Harryn pihalta löytyy ruumis ja nopeasti Harrystä tulee pääepäilty. Marcus palaa auttamaan Harrya ja päätyy kirjoittamaan kirjaa tapauksesta. Juonessa on mukavasti käänteitä ja vauhtia ja erilaisia teemoja, kuten kustannusmaailma, urapaineet ja ystävyys. Pidin paljon kirjasta!

Olen lohduttautunut sillä, että jos viikonloppu menee kotona pötköttäessä, voin sentään aloittaa seuraavan Joel Dickerin kirjan. Joku hopeareunus löytyy tähänkin flunssailuun. Vaikka mieluummin olisin terveenä mökillä saunomassa ja uimassa.

Kesäkukkia ehdin ostamaan, mutta en istuttamaan. Sen yritän saada tehdyksi, ennenkuin kukat kuolevat purkkeihinsa. Muuten ainoa saavutus on se, että saimme vihdoin pihalle uuden Fatboy riippukeinun. Se oli tarkoitus ostaa jo viime keväänä Stockkan hulluilta päiviltä, mutta tarjous meni minulta ohitse. Hinta on niin suolainen, että en sitten halunnut enää maksaa siitä viime kesänä täyttä hintaa. Tänä keväänä sitten päätin, että nyt sen kotiutan. Ensimmäiset käyttökokemukset ovat varsin hyvät. Juuri mietin, että minun pitänee ostaa muutama pokkari kesäksi, toiveikkaana suunnittelen laiskana makoilevani Fatboyssa kirjan kanssa.

Kivaa perjantaita ja viikonloppua! Pysykään terveinä!

Nopeat sanat haaste

Tässä haasteessa pitää vastata nopeasti se, mikä on mielenpäällä ensimmäisenä. Sain haasteen blogista Repolainen reissaa ja räpeltää. Ajattelin että tekaisin tämän nopeasti, mutta vaikka sanat olivat nopeat, niin postauksen teko ei. Olisi pitänyt vastata parilla sanalla, mutta kun tuli niin paljon asioita mieleen.

Kulkuneuvo
Auto. En ole mitenkään autoihminen, mutta autoa tarvitsen töissä ja mökillä käymiseen, eikä tämän perheen kauppaostokset onnistu mitenkään ilman autoa. Tosin nykyisin käytämme jonkin verran myös kotiinkuljetusta.

Minä ajan tylsästi Toyotalla, koska Toyotan mallit keikkuvat vähävikaisempien autojen listalla jatkuvasti. Salaa haaveilen avoautosta kesäkaudelle :) Unelma olisi vanha Corvette. Koska lähipiirissä ei ole ketään joka osaisi korjata Corvettea, se jää ajatusleikiksi. Näillä bensahinnoilla en raaskisi ajaa metriäkään.

Haaveiden kesäauto

Unelmamatkakohde
Voi niitähän on vaikka kuinka paljon. Pystyisin helposti tekemään useammankin postauksen unelmamatkakohteistani. Minulla on perheloma, parisuhdeloma, snorklausloma, kommunismikiertue, kaupunkiloma, Jonnacation (loma Jonnan kanssa) listat aivan erikseen ja jokaiseen kuuluu useampia kohteita.

Minulla ja Jonnalla oli varattuna tee-se-itse roadtrip Namibiaan keväälle 2020, mutta korona esti sen. Namibia on edelleen haavelistan kärjessä. Sen lisäksi haaveilen matkasta Uzbekhistaniin ja siitä, että Hra Kepponinkin pääsisi Malediiveille. Perhematkahaavelistalla kärjessä on laskettelureissu Alpeille tai Åreen. 

Tästä pääset katsomaan miltä matkahaavelistani näytti viisi vuotta sitten: https://pikkukepponen.blogspot.com/2017/03/matkahaavelista.html

Tuossa postauksessani kirjoitin, että Oseanian kohteet ovat minulle niin kaukana, etten edes osaa haaveilla matkustavani sinne. Pari vuotta lähinnä kotona pyörimistä muutti mieleni ja tänä keväänä kävin Australiassa.

Matkailun kannalta korona ei ollut niin paha kuin etukäteen ajattelin. Se toki rajoitti matkailuani todella, todella paljon. Korvaukseksi olen matkaillut kotimaassa enemmän ja kokenut todella mahtavia juttuja täällä. Pitkään haaveilemani Lofoottien reissukin toteutui kesällä 2020, kun minä en uskaltanut lähteä mihinkään muualle kuin automatkalle Norjaan.

Snorklaamassa Suurella Valliriutalla Australiassa

 

 

Karhubongausta Kainuussa kesällä 2021

Musiikkilaji
En ole mikään musiikin suurkuluttaja ja minullahan ei ole edes omaa Spotify-tunnusta. Esikoinen on kyllä tehnyt minulle synttärilahjaksi Äitin keski-ikä soittolistan :) 80-luvun popmusa on aina lähellä sydäntäni. Tämän hetken tykkäyslistan kärjessä on Vesterinen, Olavi Uusivirta, Ellinoora, Behm. Ulkomaisista Adele ja Queen. Kuuntelen myös jonkin verran klassista musiikkia ja erityisesti rakastan selloa.

Viime kesänä sain mieheltäni synttärilahjaksi keikkaliput Queen+Adam Lambert konserttii ja tänä kesänä se toivottavasti toteutuu!

Kukka
Tykkään kukista todella paljon ja jos vaan jaksaisin ja ehtisin kasvattaisin pihalla ja mökillä vaikka mitä kukkia. Erityisesti pidän pioneista ja kieloista.

 

Oman pihan pioneja kesällä 2020

Jälkiruoka
No niin, ollaan taas ydinosaamisalueellani. Minä rakastan jälkiruokia. Suosikkini on yleensä sellainen johon yhdistyy luontevasti jäätelö tai sorbetti. Listani kärkipäässä on creme brulee, köyhät ritarit, marjapiirakat jäätelöllä, baklava, tiramisu ja kaikki raparperijälkkärit. 

Tässä on todennäköisesti Suomen parhaat baklavat, jotka valmistaa ravintola Mezza Espoon Leppävaarassa. Kuva synttäreiltäni kesä 2021

Keittiöväline
Onko tiskikone, uuni, jääkaappi ja jne. keittiövälineitä? Jos ei lasketa näitä ihan perustavaa laatua olevia kiinteitä koneita, niin ehdottomasti tärkein keittiövälineeni on kahvikoneeni. Meillä on kahvikoneen kanssa niin läheinen suhde, että kun olen poissa kotona kaipaan perhettäni ja kahvikonettani. Ruuansulatukseni on ronkeli kahvin suhteen.

Melkein kuin perheenjäsen :) Kuva 50v synttärijuhlieni jälkeen. Ihmettelimme, että yrittikö joku oikeasti saada lisää pinacoladaa kahvikoneesta?

Lempivaate
Etätyön aikana olen todellakin skaalannut pukeutumistani alaspäin. Yleisimmät vaatteeni ovat kesämekkoja, yöpaitoja tai t-paita ja jumppatrikoot. Toimistolla päälläni on useinmiten joku tunika ja kapeat, hieman joustavat, suorat housut. Synttäreilleni ostin mekon, joka on tällä hetkellä vaatekaappini kivoin vaate.

Paras omistamani vaate. Kuva viimekesäisitä synttärijuhlistani.

Kosmetiikkatuote
Minä en ole kosmetiikkaihmisiä lainkaan, meikkipussista löytyy vain muutamia tuotteita. Talvisin ihoni on järkyttävän kuiva ja olen etsinyt kasvojen iholle riittävää kosteuttajaa. Uimahallikeikan jäljiltä naamani hohtaa punaisena. Tämän talvikauden pelastaja oli Filorga, creme universelle. Sitä myy ainakin Kicks ja jotkut apteekit.

Lempikaupunki

Tämä on vaikea. Maailmassa on niin paljon hienoja kaupunkeja. Valitsen lempparinikseni entisen kotikaupunkini Tokion.

Tokiossa vuonna 2014 työmatkalla, kuva toimiston ikkunasta. Vaikka nimesin Tokion suosikkikaupungikseni, niin harvakseltaan siellä tulee silti käytyä. Tokiosta on ehkä tullut sellainen hyvien muistojen kultaama kaupunki, jollaista ei ole oikeasti enää olemassakaan.

Loppuvuodesta 2020 kun elämässä ei muuten tapahtunut juuri mitään ehdin kirjoittelemaan muutamia postauksia Japanin ajastani. Alla niihin linkit.

Muutto Tokioon
Japanilainen työkulttuuri
Japanilaisia erikoisuuksia
Japanilaisia harrastuksia, ajanvietteitä ja juhlia

Lempikirja
Minulla ei ole varsinaista lempikirjaa. En yleensä lue kirjoja enää uudestaan. Seitsemän veljestä olen lukenut useampaan kertaan, Sinuhe egyptiläinen oli lapsena lempikirjani Tuulen viemää ohella. Sinuhen olen kuunnellut äänikirjana poikien kanssa melkein kokonaan. Se on ehdolla lempikirjakseni. Toinen vahva kandidaatti ihana lastenkirja Kaislikossa suhisee.

Juoma
Oikutteleva vatsani on saanut minut melkein luopumaan lempijuomistani: kahvi, cocis, valkoviini, kuohuviini ja punaviini. Nykyinen lempparini on ihan vaan vesi. Jos olen etelänlomalla, niin silloin on ehdottomasti saatava lempijuomani pinacolada.

Asiallisesti pukeutunut henkilökunta tarjoilee pinacoladaa pihallamme :)

Tuoksu
Minulle iski jossain vaiheessa lievä tuoksuallergia. Muilla tuoksut eivät vielä laukaise päänsärkyä ja pahoinvointia, mutta itselläni kyllä. Pystyn ehkä silloin tällöin käyttämään jotain tuoksua.

Omat suosikkituoksuni tulevat luonnosta: kuivan kangasmetsän tuoksu, meren tuoksu, syksyn tuoksu ilmassa.

Iltarutiini
Ei minulla ole mitään erikoisempaa iltarutiinia. En laita seuraavan päivän vaatteita esille, joogaa, meditoi tai mitään muutakaan mielenkiintoista. Ehkäpä iltarutiinini on jokailtainen hämmästys, että miten kello voi olla jo noin paljon ja miksen olen jo nukkumassa.

Jäätelö
Oma suosikkini on suklaapallo yhdistettynä joko pistaasipalloon tai kookospalloon.

Vaikka olenkin kovin perso makealle, niin silti Magnumit, Classicit ja vastaavat eivät ole herkkuani. Ne ovat minusta liian makeita. Tuuteista ja puikoista valitsen yleensä tylsästi kuningatartuutin tai supersuklaapuikon.

Gromin pistaasijäätelö on hyvää, mutta kallista. Meilläpäin sitä myy isto marketit

Flunssankarkoituskeino
Voi, olisinpa löytänyt jonkun toimivan keinon. Perhettämme riivaa juuri nytkin flunssa. Ainoa, millä uskon olevan jotain merkitystä on maskin käyttäminen.

Aamupala
Tyyppilisin aamupalani on kaurapuuro. Vaihteluna syön joskus myös jugurttia ja mysliä tai leipää. Puuro tekee niin hyvää vatsalleni, että useinmiten valitsen sen.

Saatan valita hotelliaamiaisellakin puuroa aamuaiseksi

Huonekalu
Tärkein huonokalu on ehdottomasti sänky. Se on sellainen jota saatan kaivata poissaollessani.

Vuodenaika
Kesä ja talvi. Kesää rakastan eniten, mutta rakastan hyviä talvipäivi jolloin on lunta ja aurinkoa oikeastaan melkein yhtä paljon. Keväässä minua haittaa koivunsiitepölyallergia ja syksyssä pimeys ja märkyys. 

Talvi 2022 oli hieno!

Juhlaruoka
Meillä ei ole sellaista, että joku tietty ruoka olisi aina juhlaruokaa. Joskus voi arkisempikin ruoka olla osana juhlaruokakokonaisuutta. Keskimmäisen rippijuhlissa ruokana oli lohikeittoa ja sitten makeita herkkuja ja se oli minusta ihan toimiva kokonaisuus. Juhlaruoka vaihtelee juhlan ja fiiliksen mukaan. Jouluna on tietenkin jouluruokaa, pääsiäisena lammasta, joku keväinen kakku ja suklaamunia, juhannuksena grillataan ja syödään mansikkakakkua, vapun juhlaruoka nojaa enemmän makeisiin herkkuihin. Poikien sukulaissynttäreille useita tehdään nykyisin salaattia, kun vanhempi polvi syö aika kevyesti. Meillä käy aika paljon ruokavieraita sekä sukulaisia että ystäviä ja yhteisen ruokapöytään kokoontuminen on minusta yksi parhaista asioista. 

Meillä juhlaruokaan kuuluu aina jotakin makeaa herkkua :)

Suvun kesken juhlintaa vuonna 2017, ruokana chevre-parsasalaattia

Viimekesänä meillä oli juhlabrunssi

Vielä ehtii hypätä mukaan haasteeseen!

Rippilahjamatka Krakovaan

Meidän keskimmäisemme pääsi ripille huhtikuun alussa. Hän sai minulta ja Hra Kepposelta rippilahjaksi matkan kanssani Krakovaan. Pojan kaveri sai äidiltään aivan samanlaisen lahjan. Eli lähdimme matkaan porukalla kaksi äitiä ja kaksi poikaa. Matkakohde valikoitui sillä perusteella, että halusimme kaupungin, jonka voi ottaa haltuun lähinnä kävellen ja jossa olisi joku maailmanluokan nähtävyys, mutta ei liikaa "pakollista suoritettavaa". Helatorstaiviikonloppu oli nostanut esimerkiksi Pariisin lentohinnat kaksinkertaisiksi. Lopulta päädyimme Krakovaan. Minä kävin ensimmäistä kertaa Krakovassa joulutorilla vuonna 2016.

Ihastelimme Rynek Glowny aukion kauppahallia, Marian kirkkoa ja hevoskärryjä. Vierailimme vehreällä ja kohta muraatin valtaamalla uudella juutalaisella hatausmaalla, kiertelimme juutalaiskortteleita ja sen kahviloita, kävimme Wavelin linnan pihalla, teimme kokopäivän retken Auschwitz-Birkenaun keskitysleireille ja pojat kävivät toisen äidin kanssa Wieliczkan suolakaivoksella. Minä kävin siellä edellisellä vierailullani ja niin on nivelrikko edennyt, että 750 rappusta alaspäin ja täysin mahdoton suoritus. Luonnollisesti ohjelmaan kuului hyvät illalliset ja lounaat.

Pojat jaksoivat hyvin kävellä ja pyöriä kaupungilla. Minä olin polvivammaisena se heikoin lenkki. Onneksi hotellin edestä kulki raitiovaunu. Pyörimme kaupungilla rennolla aikataululla ja riittävillä pysähdyksillä.

Olimme niin vakavia selfieyrityksissämme, että takanamme istunut keski-ikäinen mies päätti photobombata meidät :D

Kävimme ennen lentoa Finnairin loungessa. Elämäni ensimmäistä kertaa jonotin loungeen sisään. Perässämme on vielä pitkä jono. Poika antoi loungen vegaaniselle ruualle täyden kympin!

Ensimmäisen illan tunnelmia ja poseerauksia Rynek Glowny aukiolta

Uusi juutalainen hautausmaa yllätti meidät vehreydellään. Hautausmaalla oli hyvin rauhallista ja linnut lauloivat kauniisti. Osan hautausmaasta meinaa muraatti vallata kokonaan. Uusi juutalainen hautausmaa ei ole kovinkaan uusi, koska se on perustettu 1800-luvun alussa. Alue kattaa useamman hehtaarin ja siellä on arviolta noin 10000 hautaa. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset ottivat hautakivet rakennuskäyttöön. Ennen toista maailmansotaa Krakovassa oli 80000-100000 juutalaista. Natsien vallattua Puolan juutalaiset siirrettiin ghettoon ja sieltä keskitysleireille. Vain 10% Krakovan juutalaisista selvisi ja suurin osa heistä muutti pois.

Muratti on vallannut hautakivien tekstittömät puolet

Sitten muutamia kuvia juutalaiskortteleista, jossa on siis nykyisin paljon ravintoloita ja kahviloita.

Tälläistä terassiravintolaa en ole ikinä aikaisemmin nähnytkään

Kävimme kävelemässä Wavelin linnan pihalla. Kyseissä linnassa on asunut Puolan kuninkaat. Puolassa kuninkaita on riittänyt, on ollut paikallista sukua, saksalaista, böömiläistä, unkarilaista, ranskalaista ja ruotsalaista. Avioliittojen myötä alkuperämaiden kirjo on vielä lisääntynyt. Matkalla linnalle jäimme kuuntelemaan vanhoja vekkuleita pelimanneja.

 

Melkein väittäisin, että tuo setä vähän flirttailee minulle :D :D :D
 

Tässä näkymiä Wavelin linnan ympäristöstä:

Linnalta on hienot maisemat joelle ja kaupungille

Linnassa on myös viehättävä kahvila, josta on ihanat näkymät

Rynek Glowny aukiota tuli ihailtua myös päivänvalossa. Ainoa kallis ravintolakeikka oli juomat torin laidalla, eikä sekään nyt mikään hirvittävä riisto ollut ja hinnat olivat reilusti näkyvissä.

 

Yhtenä päivänä torilla oli ohjelmaa ja torikauppiaiden lisäksi myös ilmapallokauppiaita

St. Mary's church torin reunalla

 

Taas jäi hevoskyyti kokeilematta

 

Krakova on myös ihana vihreä kaupunki

 

Puolalainen keittiö ei kuulu maailman huippuihin, mutta Krakovassa on maailman tunnetuimmat keittiöt kaikki edustettuna ja ruokaa on moneen makuun. Ravintoloiden hintataso on mukavan edullinen Suomeen verrattuna. Me kävimme muutaman kerran kokeilemassa puolalaisia ravintoloita, sen lisäksi söimme italialaista, georgialaista ja vietnamilaista ruokaa. Nuorisolle ruuat maistuivat hyvin.

Georgialaisessa ravintolassa. Kuvassa esitellään koulussa otettuja pölhökuvia sekä edessä olevaa hatchapurileipää, joka muuten oli khatcapuri Puolassa.

Ihan älyttömän hyvä lammas saslik

Puolalaisen ravintolan sisustusta

Hapankaaliletut ja lihakastiketta ja tykötarpeita

Hunter's stew in a bread

Lounaaksi syömäni puolalaiset dumplingit eli pierogit. Olivat yllättävän hyvät.

Parissa kirkossakin kävimme sisällä

Reissu oli niin onnistunut! Meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Poikani ystävä on todella hieno nuori mies ja hänen äitinsä on erittäin mukava. Tästä reissusta jää meille kaikille aivan varmasti paljon hyviä muistoja. Minusta tämä oli erinomainen lahjaidea ja todella kivaa oli se, että meitä oli porukka. Tämän onnistuneen reissun jälkimainingeissa olen alkanut miettimään, että haluaisivatkohan poikani lähteä kanssani täysi-ikäistymismatkalle vai kutsuuko silloin baarit ja yökerhot eikä äidin seura kiinnosta?

Tässä lopuksi vielä Krakovan plussat:

+maailman luokan nähtävyyksiä kuten tori kirkkoineen, Auschwitz, Wieliczkan suolakaivokset

+siistiä

+aika turvallista, koko ajan ei tarvitse varoa esim. taskuvarkaita

+edullinen hintataso ravintoloissa, hotelleissa ja liikenteessä

+sopivan kompakti liikkua kävellen

 

Muutaman miinukset pystyin listaamaan:

-ei ole leivonnaiskaupunki, useimmat leivonnaiset hieman mauttomia

-puolalainen keittiö perustuu lihaan, perunaan ja hapankaaliin

-Krakova tuskin on mikään shoppailijan kohde. Minulle melkein kävi niin, että ostin käytettyjen tavaroiden kaupasta lautasia ja kerrosvadin. Jäin miettimään asiaa ja kun olisin mennyt hakemaan astiat, niin kauppa olikin kiinni.

Jos haluat kurkistaa, miltä Krakova näyttää ensimmäisenä adventtina, niin tutustu edellisen Krakovan matkani postauksiin:

Kaunis ja herkullinen Krakova

Wieliczkan suolakaivos

Krakovan joulutorilla