10. elokuuta 2017

Albanian Riviera

Reppureissumme kulki reittiä Korfu-Igoumenitsa-Meteora-Igoumenitsa-Albania/Saranda-Korfu.

Ensimmäiseksi pitää sanoa, että Albania oli positiivinen kokemus. Turistipalvelut hakevat muotoaan, mutta yritys on kova ja palvelu on ystävällistä. En tiedä, että mistä aloittaisin Albanian kokemusten purkamisen. Niistä pienistä mieleeni painuneista jutuista, kuten siitä, että ajaa päräytimme taksilla Kreikasta Albaniaan tai siitä, että erinäisten maksuvälinevaikeuksien takia majoittautumisemme hotelliin alkoi ja päättyi hotellin huoltomiehen kyytiin. Tai siitä, että kun juuri meinasimme turhautua huonoon kielitaitoon, niin meitä yllättäen palveltiin suomeksi. Vai pitäisikö ensin kirjoittaa näkemistämme paikoista?

Tulkoon nyt ensin tällainen yleiskatsaus Sarandaan.

Saranda on Albanian rantaelämän keskuspiste. Paikallisen turismin lisäksi se on myös kansainvälinen kohde. Se tuntui lähes eksoottiselta, että ravintolan puheensorinasta en juuri erottanut tuttuja kieliä. Saksalaiset ja britit loistavat poissaolollaan ja heidän sijastaan todennäköisesti törmäät joko puolalaisiin, serbeihin tai macedonialaisiin, tai sitten kotoisasti muutamiin ruotsalaisiin tai norjalaisiin.

Sarandan keskustassa on viehättävä ja siisti rantabulevardi ravintoloineen, hotelleineen ja matkamuistokojuineen. Yksi kaupungin uimarannoistakin on rantabulevardilla.

Sarandan rantabulevardi

Todellinen keskustaranta

Sarandan alueen rannat ovat kivirantoja lukuunottamatta Ksamilin pikkukaupungin rantoja. Siksi moni matkailija suuntaakin Ksamiliin ainakin päiväksi Sarandasta. Netissä oli varsin houkuttelevia kuvia, jossa Ksamilia verrattiin mm. Bora Boraan. En ole Bora Boralla käynyt, mutta varmasti Ksamil jää siitä valovuoden päähän vaikka paikoittain onkin hyvin kaunis paikka. Ksamiliin pääsee joko bussilla tai helpoiten taksilla. Me menimme Ksamiliin veneellä. Vuokrasimme moottoriveneen ja kuljettajan 6 tunniksi ja pääsimme katselemaan Sarandan aluetta ja muitakin rantoja mereltä käsin. Ksamilissa kävimme snorklaamassakin. Veneilypäivä oli todella ihana!

 Yksi Ksamilin pikkusaarista

Rannalla oli tiivis tunnelma ja albanialainen poppi räyhäsi. 
Lähimmälle saarelle pääsi uiden.

Pienet veneet kuljettivat rannalta auringottajia saarille

Kauneimmillaan meri oli minusta rannalla, johon pysähdyimme uimaan ennen Ksamilia. Siellä ei tosin ollut Ksamilin kaltaista hiekkarantaa.

Ehdin jo unohtaa suosikkirantani nimen

Rantojen lisäksi Sarandan valttina on UNESCOn maailmanperintökohde Butrint. Butrintissa on ollut asutusta jo esihistoriallisella ajalla ja vanhimmat rauniot ovat ajalta. 700 eKr: Butrintia on hallinnut kreikkalaiset, venetsialaiset, bysanttilaiset sekä roomalaiset. Pääasiallisesti rauniot ovatkin Rooman valtakunnan aikaisia. Butrint oli siitä mukava kohde, että suurimman osan ajasta siellä pystyi kävelemään puiden varjossa. Butrintiin kulkeminen vaikutti hiukan työläältä, joten päädyimme taksiin joka odotti meitä alueen ulkopuolella vierailumme ajan. 




Matka-aikatauluun en saanut enää mahdutettua Gjirokasteria. Se jäi vähän harmittamaan. Suomesta aloitettiin tänä kesänä ryhmämatkat Sarandaan, niitä järjestää Apollomatkat. Saas nähdä, että saavuttiko Saranda niin paljon suosiota, että on listoilla vielä ensi kesänäkin. Voisin hyvin lähteä Sarandaan uudestaan, mutta ei minulle jäänyt poltetta, että tänne uudestaan. Toisaalta eipä sellaista jäänyt Korfustakaan. Albania sinänsä kyllä kiinnostaa edelleen. 

Palaan vielä niihin muistoihin, jotka Albanian erottumaan muista aivojeni sopukoissa muista rantakohteista.

6. elokuuta 2017

Rento kansallispuistoretki Seitsemiseen

Säännölliset sadekuurot ja vähintään uhkaavina riippuvat synkeät sadepilvet vaikeuttivat kansallispuistoretken suunnittelua kesälomalla. Lapsia ajatus 4-5km kävelystä mahdollisesti osittain vesisateessa ei kiinnostanut yhtään. Sitten ajattelin, että kuka sitä määrää, että siellä kansallispuistossa pitää kävellä, voihan siellä vain hengailla jonkun sadesuojan läheisyydessä. Niinpä lähdimme vain hengailemaan Seitsemisen kansallispuistoon.

Koska "Hyvä ruoka - parempi mieli", niin aloitimme kansallispuistoretken Seitsemisen luontokeskuksen yhteydessä olevasta kahvila/ravintolasta Seitsemisen portista. Ravintolaa pyörittävällä yrittäjällä on strutsi- ja villisikafarmi. Valitsimme villisikaa, Hra Kepponen leikkeenä ja me muut burgereina.

Villisikaburgeri

Jo luontokeskuksen pihamaa tarjoili pojille ensimmäisen elämyksen. Pihalle asetellun rungon päällä oli kiva tasapainoilla... tai somettaa.

Esikoinen ja kuopus

Nykynuori kansallispuistossa ;)

Meidän tarkoituksenamme oli alunperin mennä suokierrokselle eli Saari-Soljasen 2km reitille. Koska metsäinen Runokankaan 2km reitti alkoi luontokeskuksen pihalta, päädyimme sille.

Runokangas-reitti


Koska lähtötilanteessa pojat alkoivat kehittelemään lupaavaan riidan alkua, jakaannuimme kahtia. Minä lähdin esikoisen kanssa edeltä. Maasto oli vaihtelevaa ja ympäristö, noh metsäistä ja ehkä vähän yksitoikkoisen näköistä. Jonkun matkaa käveltyämme pysähdyimme miettimään, että vielä olisi lyhempi matka kääntyä takaisin kuin kävellä koko reitti ja voisimme suunnata sittenkin suolle. Silloin takaamme mutkan takaa hiipi esille jotain suurta ja vaaleanruskeaa! Esikoisen ilme oli kyllä aikamoinen hänen kysyessään tukahdetulla äänellä "Äiti, mikä tuo on?"

Ei ollut karhu eikä edes ilves, vaan jonkun toisen retkijän koira. Onhan sekin jo melkein kuumottava tilanne, kun jonkun iso koira lähestyy irrallaan metsässsä, jossa ei näy ketään muita ihmisiä. Koira oli kyllä tosi kiltti ja kääntyi takaisin emäntäänsä vastaan.

Melkein susi ;)

Päätimme kääntyä takaisin ja lähteä sittenkin suolle. Autoreitin varrelle osui Koveron perinnetila. Harmillisesti rakennukset sulkeutuivat juuri nenämme edestä. Paikka oli silti viehättävä vierailukohde. Pihalla oli lampaita, suloisia mustia karitsoja, lehmiä ja vasikoita ja itse pihapiirikin on suloinen harppaus menneisyyteen.

Koveron perinnetila

Sitten vihdoin saavuimme Saari-Soljasen keittokatokselle, josta suoreitti alkoi. Ihana ilta-aurinko toivotti meidät tervetulleeksi suolle. Suojärven rannalle vei estetöön reitti. Jo sen varrella pojat näkivät ihan pieniä sammakoita ja isoja sudenkorentoja. Kiinnostusta herätti tupasvillat ja erityisesti lakat. Lakat eivät olleet vielä kypsiä, mutta ne muutamat kypsät pojat poimivat minulle.

Saari-Soljasen reitin esteetön osuus

Lakanpoimijana keskimmäinen

Jotenkin jämähdimme esteettömän kulun päähän tehdylle suon katselupaikalle istuskelemaan, nuuhkimaan suota ja tähyilemään lintuja pitkäksi. Sen jälkeen iskikin laiskuus, emmekä viitsineetkään kiertää 2km lenkkiä.

Kävelyä tuli reissussa odotettua vähemmän, mutta kiva oli vaan hengailla kansallispuistossa. Ne siis sopivat hyvin rentoon oleskeluunkin.

4. elokuuta 2017

Hammashoitoa kyläkaupan pihalla

Erämaamökilla ollessa keskimmäisen hammas alkoi heilua entistä enemmän. Sitä yritettiin nitkuttaa urakalla, mutta ei se mokoma irronnut. Sitten ien vielä kipeytyi ja poika ei saanut ajatuksia irti hampaasta ja hän oli *hieman* kärttyinen ja jatkuvasti pyytämässä särkylääkettä.

Päätimme yrittää hankkia pojalle ajan hammaslääkärille. Noh, maalla ei noin vain mennäkään hammaslääkäriin - ei edes yksityiselle. Soittelin melkein kaikki alueen hammaslääkärit lävitse. Sitten melkein tärppäsi. Hammaslääkäri oli tosin jo sulkenut vastaanottonsa ja oli lähdössä lapsensa ja lapsenlapsensa kanssa ajamaan kohti Helsinkiä. Hammaslääkäri kyseli hampaan sijaintia, kuinka hyvin se heiluu ja pojan reippaudesta. Sitten hän totesi, että kyllähän tuollaisen hampaan voi irrottaa matkan varrella. Sovittiin sitten treffit paikallisen kyläkaupan pihaan.

Minusta oli erityisen komeaa, että hammaslääkärin varusteet olivat pärekorissa. Siellä oli parit pihdit, peili, desinfiointiaineet, paperipyyhkeet ja steriilejä tuppoja. Se oli nopea naksahdus, kun lääkäriherra kiskaisi hampaan irti.

Hammashoitoa kyläkaupan pihalla

Siihen loppui kitinä hampaasta. Pojalla oli tuplasti hyvä mieli, koska jälkihoitona toimivan jäätelön lisäksi hän neuvotteli itselleen 10€ motivaatiopalkinnon :D

2. elokuuta 2017

Alvar Aallon jalanjäljilssä Suomen hienoimpaan kirjastoon

Ystäväni Anna tuli kesäkuussa ulkoiluttamaan museokorttiaan Helsinkiin. Päätimme mennä Ateneumiin katsomaan Alvar Aalto näyttelyä, johon oli juuri vierailupäivänä maksuton tunnin opastus pääsylipun ostaneille. Suosittelen opastuksia, ne avaavat näyttelyitä aivan uudella tavalla. Ateneumissa opastuksia järjestetään joka viikko useammalla kielelläkin, tiedot täältä.

Heti aluksi pitää tunnustaa, että en ole ollenkaan Alvar Aalto fani. Ehkä olen suorastaan vähän anti-Aalto tyyppi. Arkkitehtuurimaallikon mielipiteeni kallistuu siihen, että minusta Aallon vaikutuksesta liian moni suomalainen julkinen rakennus näyttää ulkoapäin kuin uimahallin sisätiloilta. Olen itse enemmän vanhojen puutalojen ja uusklassismin ystävä. En ole edes Aalto-kalusteidekaan fani vaikka arvostan uraauurtavaa puuntaivutustekniikkaa. Arvostan sitä, kuinka Aalto suunnittelmissan huomioi valon, äänet, ilmansuunnat, käyttötarkoituksen tehden kohteistaan loppuun hiottuja kokonaisuuksia. Onhan Aalto yksi kuuluisimmista suomalaisista henkilöistä kautta aikojen ja modernismin suuria vaikuttajia kansainvälisesti.

Helsingin keskusta-alueen pienoismalli Aallon ateljeessa, kuva lainattu finlandiatalo.fi 

Koska meillä oli aikaa reilusti ennen opastusta, päätimme piipahtaa Helsingin taidemuseossa katsomassa "Modernia elämää"-näyttelyä. Se esitteli Suomen kehittymistä vuosina 1917-1967 ja suomalaisia saavutuksia kotimaassa ja ulkomailla. Näyttely esitteli arkielämää, urheilusankareita, missejä, teollisuutta, tekstiilidesignia, lasidesignia, taidetta ja keramiikkaa. Alvar Aalto oli tuossakin näyttelyssä hyvin esillä ja innostuinkin katsomaan pitkäveteisesti tehtyä esittelyä sinänsä mielenkiintoisesta Alvar Aallon tekemästä Helsingin keskustasuunnitelmasta. Hyvä lämmittely Ateneumin Aalto-näyttelyä varten :)

Alvar Aallon tuoleja Ateneumissa

Ateneumin näyttely esittelee laajasti Aallon tuotantoa. Uran merkittäviä rakennuksia, kuten Paimion parantolaa, esitellään laajasti kuvin sekä alkuperäisin kalustein. Kattavasti on esitelty myös Villa Mairea. Aallon töitä peilataan muiden ajan modernistien töihin sekä Aallon kansainvälisen ystäväpiirin töihin. Näyttely korostaa Artekin panosta modernismin tuomisessa Suomeen sen järjestämien taidenäyttelyjen kautta.

 Paimion keuhkoparantolaan suunniteltu tuoli, jossa keuhkosairaiden kuului istua takakenossa. Kuva lainattu http://suomenmuseotonline.fi

Savoymaljakko, joka nykyisin tunnetaan Aaltomaljakkona. Tällä työllä Aalto voitti ravintola Savoyn suunnittelukilpailun. Maljakot valmistetttiin puumuoteilla

Savoymaljakot valmistettiin puumuoteissa


Aaltojen siis sekä Alvarin että Ainon tuotannon ohella näyttelyssä oli Aaltojen aikakauden muiden modernistien töitä, joista siis valtaosa on tullut hankintoina Artekin näyttelyiden kautta.

Seinävaate Villa Maireasta, suunnittelija Fernand Leger

Aika samanlaisia muotoja kuin Aallon töissä
Hans Arp, Tähtiperhe 1955, Artekin kokoelma
Kuva lainattu Ateneum

Tähän väliin laitan vertailun vuoksi muutaman kuvan "Modernia elämää"-näyttelystä. Samat vaikutteet ja trendit näkyivät myös tekstiilitaiteessa.

 Marimekon tuotannossa olleita vaatteita. Taulut konkretisoivat hyvin yhteyden moderniin taiteeseen.

Samanlaista muotokieltä on myös Laila Pullisen teoksessa "Aurinko tunturissa"

Takaisin Alvar Aaltoon... Ateneumin näyttelyn jälkeen totesin, että en edelleenkään pidä Aallosta. Ajattelin, että siitä huolimatta voisin täydentää Aaltoputkeni hänen arkkitehtuurillaan jossain sopivassa välissä. Sopiva väli tulikin sitten melkein samantien.

Kesälomallamme kävimme Duudson parkissa Seinäjoella. Seinäjokea, joka on toistaiseksi edustanut minulle kylmää ja mutaista Provinssi Rockia,  googlaillessa minulle selvisi, että Seinäjoki on oikea Alvar Aalto mekka. Siellä on kuuden Aallon suunnitteleman rakennuksen keskittymä. Rakennusten lisäksi Alvar Aalto on suunnitellut myös ulkovalaistukset, muurit, pihojen pintamateriaalit ja istutukset. Niinpä duudsonpeuhaamisen jälkeen lähdimmekin katsomaan Aallon rakennukset.

Ensimmäisenä Seinäjoelle nousi 1960 Alvar Aallon suunnittelema kirkko Lakeuden risti. Se edusti uuttaa kirkkorakentamista.

Lakeuden ristin 65 metrinen kellotorni

Lakeuden ristin 1200 paikkainen kirkko. Ulkoapäin se on pelkistetty laatikko.
Olisi pitänyt ehtiä sisälle, koska valo tulee ilmeisesti upeasti ikkunoista sisään!

Minusta hienointa oli kirkon valaisimet, joita pystyin kurkkimaan lasioven lävitse. Muuten tuo laatikko ja torni eivät ole makuuni. Kirkon vieressä on myöskin Aallon suunnittelema seurakuntakeskus.

Kirkon sisäkuva, kuvaaja Minna Kivelä, lainattu https://tarinasoitin.fi/seinajoenaalto

Kirkkohässäkän jälkeen jatkoimme 1962 valmistuneelle Kaupungintalolle. Pääsin vieroksumani uimahallikaakelitalon äärelle. Tumansininen väri mielyttää minua sekä talon jyrkät linjat.

 Sitä en ymmärrä, että miten kaikissa kuvissani tuo Lakeuden ristin kellotapuli on kuin Pisan torni

Sininen kaakelitalo on siis Kaupungintalo

Kävin vielä vilkaisemassa kirjaston ja valtionvirastotalon ja päädyin sitten viimeisimmän rakennuksen eli Kaupungin teatterin luokse. Se valmistui Aallon kuoleman jälkeen hänen toisen vaimonsa Elissa Aallon ohjauksessa. Rakennus ei ole makuuni.

Seinäjoen kaupungin teatteri

Näiden rakennusten ja Ateneumin näyttelyn myötä tulin samalla perehtyneeksi kivasti Alvar Aaltoon. Ainakin annoin hänelle mahdollisuuden ja joudun toteamaan, että Aallon modernismi ei vetoa minuun.

Joku rakennus Seinäjoellakin loksautti suuni auki ihastuksesta. Minusta Seinäjoelta löytyy Suomen hienoin moderni rakennus eli Seinäjoen pääkirjasto Apila.

Ylhäältä päin kirjasto muistuttaa kolmilehtistä apilaa, eli siitä nimi. Jokainen apilanlehti on erilainen. Yksi on vinokattoinen korkea tila, jonka seinä on ikkunaa. Mitä ikkunasta heijastuukaan kauniina kesäpäivänä? Tietenkin Aallon suunnittelemia rakennuksia kuin kubistisena maalauksena. Ihan huikea!

Aika huikea heijastus, vai mitä?

Toinen apilanlehti

Näkymä kirjastoon sisään

Kuvien perusteella Seinäjoen kirjaston sisustus on aivan yhtä huikea kuin sen ulkomuoto. Sen mitä ikkunoista näin, niin kyseessä on ehdottomasti Suomen upein kirjasto. Minua jäi ehdottomasti polttelemaan vierailu siellä. Kuvia kirjastosta Apila.

Oletko sinä Aalto-fani? Onko kotonasi Aallon suunnittelemia huonekaluja?

PS. Pikkasen olen kateellinen, että tuo ihmeellisen upea kirjasto ei sijaitse maamme pääkaupungissa